Ykkösliigaennakko: Luvassa hurja nousutaistelu – jännitettävää riittää myös häntäpäässä

Ykkösliigakausi vuosimallia 2025 potkaistaan käyntiin ensi viikolla. 

SuomiFutis-sivusto käy kausiennakossaan läpi jokaisen joukkueen viime kauden suoritukset, pelaajasiirrot, avauskokoonpanospekulaatiot ja alkavan kauden odotukset. 

Ennakkopaketissa on mukana myös HJK Klubi 04:n päävalmentaja Aleksi Lallin, PK-35:n hyökkääjä Eero Markkasen, Ekenäs IF:n avainpelaajiin lukeutuvan Robin Sidin ja FC Lahden toppari Matias Vainionpään haastattelut.

KTP voitti viime kaudella Ykkösliigan mestaruuden ja nousi Veikkausliigaan. Toiseksi sijoittunut FF Jaro kaatoi liigakarsinnassa FC Lahden ja palasi pitkästä aikaa pääsarjatasolle. 

EIF ja FC Lahti putosivat Veikkausliigasta Ykkösliigaan. MP putosi viime kauden päätteeksi Ykkösliigasta Ykköseen. HJK Klubi 04 sen sijaan voitti Ykkösen ja palasi toiselle sarjatasolle.

Ykkösliigan säännöt ovat samat kuin viime kaudella. Sarjassa on mukana kymmenen joukkuetta. Mestari nousee suoraan Veikkausliigaan. Toiseksi sijoittunut etenee liigakarsintaan. Viimeiseksi päätynyt joukkue putoaa Ykköseen. Toiseksi viimeiselle sijalle päätynyt joukkue sen sijaan karsii Ykkösen toiseksi sijoittunutta vastaan.

Ykkösliiga pelataan kolminkertaisena sarjana. Jokainen joukkue kohtaa toisensa kolmesti ja pelaa kauden mittaan 27 ottelua. Ykkösliigan viimeinen kierros pelataan 17.-19.10.

Alkavan kauden lähtöasetelmat ovat varsin selvät. Ennakolta sarjan voisi jakaa kahtia. 

EIF, FC Lahti, Jippo, FC TPS ja PK-35 kuuluvat lähtökohtaisesti Ykkösliigan kärkijoukkueisiin ja ratkovat keskenään mestarin ja nousukarsintoihin osallistuvan joukkueen kohtalon. Klubi 04, SJK Akatemia, Käpylän Pallo, JäPS ja SalPa taistelevat sen sijaan sarjapaikastaan.

Ykkösliigan pelaajabudjetit

1. FC Lahti, 350 000 euroa
2. HJK Klubi 04, 300 000 euroa
3. Ekenäs IF, 250 000 euroa
4. FC TPS, 160 000 euroa
5. Jippo, 150 000 euroa
6. PK-35, 144 000 euroa
7. KäPa, 109 000 euroa
8. SJK Akatemia, 100 000 euroa
9. SalPa, 98 000 euroa
10. JäPS, 95 000 euroa

SuomiFutis-sivuston ranking

1. EIF
2. FC Lahti
3. Jippo
4. FC TPS
5. PK-35
6. HJK Klubi 04
7. SJK Akatemia
8. KäPa
9. JäPS
10. SalPa

EIF

Ekenäs IF nousi viime kaudeksi Veikkausliigaan. 

Sarjanousua oli helppo pitää yllättävänä, vaikka EIF oli kuulunutkin pitkään toisen sarjatason parhaimpiin joukkueisiin. EIF voitti silloisen Ykkösen mestaruuden syksyllä 2023 ja palasi yli 90 vuoden tauon jälkeen Suomen pääsarjatasolle. 

EIF:n viime kautta edeltävä harjoituskausi herätti paljon puhetta. Joukkueen peliesitykset jättivät paljon toivomisen varaa ja EIF oli hätää kärsimässä jopa HJK Klubi 04:sta vastaan Liigacupissa. Tulokset olivat välttäviä ja vaikutti siltä kuin EIF lähtisi mopolla moottoritielle. 

Joukkueen rakennuksessa kesti ja EIF sai lopulta joukkueensa kasaan vasta hetki ennen sarjakauden käynnistymistä. EIF ennakoitiin Veikkausliigan ylivoimaisesti heikoimmaksi joukkueeksi ja jotkut pitivät sitä jopa liigan historian huonoimpana. 

Ennakko-odotuksiin nähden EIF pelasi varsin mukiinmenevän kauden, vaikka joukkue putosikin Veikkausliigasta takaisin Ykkösliigaan.

EIF joutui pelaamaan sarjakauden ensimmäiset viisi peliä vieraskentällä. Mukaan mahtui Myyrmäessä pelattu evakkopeli AC Oulua vastaan, sillä EIF:n kotistadionin Ekenäs Sparbank Arenan remontti ei ollut valmistunut kauden alkuun mennessä. 

Sarjakausi lähti käyntiin kahdella tappiolla, kun EIF taipui vieraskentällä IFK Mariehamnille ja FC Hakalle. EIF esiintyi kuitenkin selvästi ennakko-odotuksia paremmin ja olisi voinut paremmalla tuurilla napata tasapelipisteen kummastakin ottelusta. 

Päävalmentaja Gabriel García Xatart joutui muokkaamaan pelitapaansa sarjanousun jälkeen ja EIF pelasi astetta puolustavampaa jalkapalloa Veikkausliigassa. Joukkue antoi kuitenkin materiaalillaan liikaa tasoitusta vastustajilleen ja EIF teki alkukaudella paljon takaiskumaaleihin johtaneita henkilökohtaisia virheitä.

Kevään positiivisin tulos nähtiin toukokuun alussa Töölössä, kun piskuinen sarjanousija ylsi maalittomaan tasapeliin HJK:n vieraana. HJK hallitsi mielin määrin pelitapahtumia ja loi muutaman maukkaan maalipaikankin, mutta EIF kesti ja haki historiallisen pisteen Helsingistä. Kuka olisikaan osannut odottaa helmikuussa, kun EIF hävisi rumasti HJK:n reservijoukkueelle, että keväällä samainen miehistö ei häviä vieraskentällä HJK:n edustusjoukkueelle.

Veikkausliigakauden ensimmäinen voitto näki päivänvalonsa sateisessa Tammisaaressa 8.6. 

Toinen sarjanousija IF Gnistan saapui EIF:n vieraaksi. EIF onnistui tylsistyttämään Gnistanin, joka pelasi kenties koko kauden heikoimman ottelunsa, eikä päässyt edes laadukkaille maalipaikoille Tammisaaressa. Loppuunmyyty stadion sai haluamansa, kun EIF:lle vihellettiin varsin kyseenalainen rangaistuspotku lisäajalla ja Lucas Kaufmann ampui pilkun varmasti ohi Jiri Kosken.

Muutamaa viikkoa myöhemmin EIF oli järjestelemässä kenties koko Suomen Cupin suurinta yllätystä. EIF isännöi neljännesvälierissä HJK:ta ja pudotti maan suurimman seuran lopulta rangaistuspotkuilla. HJK:n pudottamista cupista voi helposti pitää yhtenä koko seurahistorian merkittävimmistä saavutuksista. 

EIF puolusti tiukasti, iski hanakasti vastaan ja pelasi lopussa paljon aikaa. Se tuotti tulosta ja EIF eteni upeasti pilkuilla jatkoon. Vaikka voitto maistui makealta, sai EIF samalla surkeita uutisia, kun Kaufmann loukkasi pahasti polvensa ja joutui loppukaudeksi sivuun.

Kesä-heinäkuun vaihde oli EIF:lle yhtä juhlaa – ja ansaittua sellaista. Kuun vaihteessa EIF nappasi kauden ensimmäisen vierasvoittonsa haettuaan täyden pistepotin Gnistanin vieraana maalein 2-1. EIF joutui pelaamaan koko toisen jakson vajaalla, mutta taisteli loppuun saakka, voitti pelin ja nousi karsijan paikalle. Gnistan edesauttoi EIF:n voittoa, kun maalivahti Koski käytännössä lahjoitti virheillään kummatkin vieraiden maalit.

Muutama päivä Gnistan-voiton jälkeen EIF putosi cupista hävittyään koko turnauksen lopulta voittaneelle KuPSille 0-2. Se ei menoa lannistanut, sillä vielä samana viikonloppuna EIF nappasi toisen peräkkäisen voittonsa Veikkausliigassa kaadettuaan VPS:n vieraskentällä 3-2. VPS:n Mikko Pitkänen sai punaisen kortin jo 21. minuutilla. EIF käytti sen hyväkseen, iski muutaman maalin ja haki komeasti pisteet Vaasasta. 

EIF:n ykkösmaalivahti Ramilson Almeida sai pelissä varoituksen ja sitä kautta pelikiellon seuraavaan otteluun. Xatart ei luottanut silloiseen kakkosvahtiinsa Onni Rintamäkeen ja oli jo aiemmin ilmoittanut seurajohdolle tarvitsevansa uuden varamaalivahdin Ramilsonin korttiherkän pelitavan vuoksi. Sellainen ilmestyi vasta päivä ennen FC Inter -peliä, kun EIF teki yhden ottelun mittaisen sopimuksen Otto Huuhtasen kanssa. Inter latoi seitsemän maalia Huuhtasen selän taakse ja haki 7-0-murskavoiton Tammisaaresta. 

Siitä käynnistyi seitsemän ottelun tappioputki. 

EIF ja Xatart päätyivät purkamaan työsopimuksensa elokuun alussa, ja EIF hankki korvaajaksi KTP:ssa apuvalmentajana työskennelleen Christian Sundin. EIF maksoi Sundista korvauksen KTP:lle. 

Sundin alaisuudessa EIF:n peliesitykset piristyivät, vaikka kahdesta ensimmäisestä ottelusta HJK:ta ja Ilvestä vastaan olikin tuloksena odotetut tappiot. EIF sijoittui runkosarjassa viimeiseksi ja vain harva uskoi joukkueen yltävän säilymiseen alemmassa loppusarjassa. 

Sundin miehistö aloitti loppusarjan vakuuttavasti hakemalla vierastasapelin FC Interistä ja voitettuaan panoksetta pelanneen Gnistanin 3-1. Sitä seurasi tappio IFK Mariehamnille ja toiseksi viimeisellä kierroksella putoaminen varmistui, kun EIF jäi 1-1-tasapeliin AC Oulun kanssa. 

Kauden viimeisessä ottelussaan EIF onnistui aiheuttamaan harmaita hiuksia FC Lahdelle napattuaan tasapelin vieraskentältä. Se vei FC Lahden karsintaan ja lopulta EIF:n seuraksi Ykkösliigaan.

PELAAJASIIRROT

Muutama ehdoton avainpelaaja jäi EIF:n paitaan, mutta suuressa kuvassa joukkue on kokenut merkittäviä muutoksia viime kauden jälkeen.

Kesken viime kauden kakkosvahdiksi pestattu Jere Koponen jätti odotetusti EIF:n talvella. Koponen, 32, siirtyi keväällä Kolmosessa pelaavan Peimarin tolppien väliin.

Toppariosasto meni uuteen uskoon. Vahvan viime kauden EIF:n takalinjoilla pelannut Väinö Vehkonen otti seuraavan askeleen urallaan ja siirtyi FC Interiin. Kalle Katz teki sopimuksen FC Hakan kanssa. Urallaan miltei 200 virallista ottelua EIF:n takalinjoilla pelannut William Lindqvist jätti seuran.

Oikea laitapuolustaja Joel Lehtonen siirtyi AC Ouluun. Myös vasen puoli koki muutoksia, kun Benjamin Hjertstrand lähti Ruotsiin ja Fahad Mohamed teki sopimuksen SalPan kanssa.

EIF:n ehdottomaan parhaimmistoon kuulunut keskikenttäpelaaja Simon Lindholm jatkaa uraansa Veikkausliigassa. Lindholm siirtyi Katzin tapaan FC Hakan riveihin. Pienelle vastuulle jäänyt monipuolinen Emil Pallas palasi pääkaupunkiseudulle siirryttyään PK-35:n paitaan. Eetu Puro palasi HIFK:hon. Viime kauden jälkimmäisen puoliskon Tammisaaressa pelannut laitahyökkääjä Samuel Anini siirtyi KäPaan.

Hyökkäyksestä Noah Lundström siirtyi Ruotsin kolmannelle sarjatasolle. Pienelle vastuulle EIF:ssä jäänyt hyökkääjä viimeisteli viime kaudella kaksi maalia Veikkausliigassa. Lundströmin tapaan kaksi liigamaalia viimeistelleen Tiemoko Fofanan sopimus päättyi. Fofana on parhaillaan ilman seuraa. Loppukauden hyökkäyksessä viilettäneen Elton Hedströmin lainasopimus päättyi ja ruotsalaiskärki palasi Hammarbyn organisaatioon.

Putoamisesta huolimatta EIF on napannut riveihinsä hyvin mielenkiintoisia pelaajia. Viime kaudella Jipon kakkosvahtina toiminut Otso Linnas siirtyi Ramilsonin kirittäjäksi Tammisaareen. 

Viime vuosina Slovenian pääsarjassa ja Bulgarian kakkostasolla pelannut Thadée Kaleba vahvistaa EIF:n toppariosastoa. Kaleba on pelannut viime kausilla suuria minuutteja ympäri Eurooppaa ja tuo mielenkiintoisen vaihtoehdon keskuspuolustukseen. 

Alexander Forsström saapui AC Oulusta Tammisaareen. Toppari oli koko viime kauden sivussa pelikentiltä polvivamman vuoksi. Forsström sai kunnossa ollessaan varsin mukavasti vastuuta AC Oulussa ja on potentiaalisesti todellinen huippuvahvistus EIF:n takalinjoille.

Roope Pakkanen siirtyi kasvattajaseurastaan TPS:sta EIF:n paitaan. Pakkanen jäi viime kaudella pienehkölle vastuulle Miika Nuutisen alaisuudessa ja vaikutti siltä, että puolustajan ura alkoi polkemaan paikallaan, joten siirto EIF:iin oli varmasti paras ratkaisu kaikille. Pakkanen joutuu toden teolla taistelemaan pelipaikastaan Tammisaaressa, eikä avauksen paikka ole itsestäänselvä.

Oikea laitapuolustaja Yassin Daoussi siirtyi AC Oulusta EIF:iin. Daoussia voi pitää todellisena kaappauksena. Monipuolinen laitapelaaja sai viime kaudella paljon peliaikaa Veikkausliigassa ja oli kunnossa ollessaan avauskokoonpanon pelaaja AC Oulussa. Jos pysyy kunnossa, nappaa suuren roolin EIF:ssä ja voi kuulua pelipaikkansa parhaimmistoon Ykkösliigassa. HJK:n organisaatiosta Tammisaareen siirtynyt nuori William Grönblom kirittää Daoussia ja voi pelata myös vasemmalla.

Keskikentän pohjapelaaja Jesper Karlsson siirtyi Pakkasen tapaan TPS:sta EIF:iin. Karlsson tuo tasapainottavan vaihtoehdon keskikentälle. Työmyyrä pelasi monta vuotta suuressa roolissa kasvattajaseurassaan TPS:ssa, mutta tarvittavat kehitysaskeleet jäivät ottamatta, eikä Karlsson saanut liigasopimusta testeistä huolimatta. Tarvitsi maisemanvaihdoksen saadakseen paikallaan polkeneen uransa uuteen nousuun. EIF:llä löytyy samantapaisia pelaajia omasta takaa, joten avauksen paikka ei ole suoranainen selviö.

IF Gnistanissa viime kaudella pelannut David Agbo siirtyi EIF:n keskikentälle. Agboa voi hyvällä omallatunnolla kutsua melkoiseksi koohottajaksi. Agbo on vahva kaksinkamppailupelaaja, joka riistää palloja, taklaa ja prässää, mutta toistaiseksi taktinen kurinalaisuus on loistanut poissaolollaan ja se on estänyt läpimurron Veikkausliigassa. Jos Agbon roolitus onnistuu, voi hän nousta tärkeäksi palaseksi keskikentällä, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.

Monet yllättyivät, kun IFK Mariehamnin monivuotisiin luottopelaajiin lukeutunut Robin Sid jätti saaren taakseen ja palasi Tammisaareen. Sid sai viime kaudellakin paljon peliaikaa Veikkausliigassa ja olisi halutessaan voinut jäädä IFK Mariehamniin, mutta edessä oli paluu tuttuun ympäristöön. Monipuolinen Sid pystyy pelaamaan lähes kaikilla keskikentän pelipaikoilla. Jos saa itsestään parhaan irti, lienee yksi koko sarjan parhaista pelaajista – ellei hieman kärjistetysti kaikista paras.

Australian pääsarjassa yli 60 ottelua pelannut vasen laitahyökkääjä Daniel Stynes saapui kauden alla Tammisaareen. Stynes, 26, on jäänyt viime vuosina pienelle peliajalle ja hakee suurempaa vastuuta EIF:stä. Toiminee Aninin korvaajana.

Viime kaudella KTP:ssa pienehkölle vastuulle jäänyt Santeri Stenius siirtyi EIF:n hyökkäykseen. Stenius viimeisteli viime kaudella viisi maalia Ykkösliigassa. Pystyy tarvittaessa pelaamaan myös laidalla.

Salomo Ojala viimeisteli viime kaudella komeat seitsemän liigamaalia EIF:lle. Ojala lähti kauden jälkeen Maltalle, mutta sopimus purettiin maaliskuussa ja maalitykki palasi Tammisaareen. Suorastaan loistava vahvistus EIF:lle. Ojala tuo kaivattua maalintekovoimaa, eikä yllättäisi, vaikka hyökkääjä juhlisi alkavalla kaudella Ykkösliigan maalikuninkuutta.

AVAUSKOKOONPANO

Ykkösliigan parhaimpiin maalivahteihin lukeutuva Ramilson aloittaa kauden EIF:n tolppien välissä. 

Selvä valinta maaliin. Linnaksella on melkoinen savotta edessään yrittäessään nousta Ramilsonin ohi pelaavaksi maalivahdiksi. EIF ei kaadu tälläkään kaudella maalivahtiin.

Sund peluuttaa neljän linjaa. Neljän linja nähtiin viime kauden jälkimmäisellä puoliskolla ja talvikaudella, joten on hyvin epätodennäköistä, että Sund päätyisi kolmeen toppariin. 

Kauden alla joukkueeseen saapunut Kaleba on helppo valinta avaukseen, mutta kysymys kuuluukin, kuka pelaa hänen toppariparinaan. 

Forsström on tunnettu topparina, mutta hän pystyy pelaamaan myös laitapuolustajana. Jos Forsström nähdään laidalla, noussee Pakkanen avauksen toppariksi. Forsström siirtyy Kaleban topparipariksi, jos Jakob Gottberg aloittaa vasemmalla laidalla. Daoussi avaa oikeana laitapuolustajana ja pystyy pelaamaan myös laitahyökkääjänä.

EIF-kapteeni Enoch Kofi Adu on luonnollinen valinta keskikentän pohjalle. 34-vuotias konkari on pelipaikkansa ehdotonta eliittiä Ykkösliigassa, vaikka tekikin yllättäviä huolimattomuusvirheitä Veikkausliigassa. 

Jos Sund peluuttaa keskikentän kolmikkoa siten, että kasipaikalla nähdään kaksi pelaajaa, osuvat valinnat todennäköisesti Agboon ja Karlssoniin. Sund on peluuttanut myös 4-4-2 -muotoa harjoituskauden lopussa ja siinä tapauksessa joko Agbo tai Karlsson jää penkille ja avaukseen nimetään yksi hyökkäävämpi pelaaja. Stanislav Efimov mahtuisi optimiavaukseen, mutta hyökkäävä keskikenttäpelaaja joutuu leikkaukseen ja on koko kauden sivussa.

Nasiru Mohammed ja Robin Sid aloittavat laitahyökkääjinä. Mohammed ja Sid ovat hyvin laadukkaita laitahyökkääjiä Ykkösliigaan ja tuovat tärkeää kilpailuetua EIF:lle. Jos Mohammed pysyy kunnossa, voi luvassa olla melkoinen tykkikausi. Stynes odottanee vuoroaan penkillä, mutta saa reilusti peliaikaa ja mahdollisuuksia heti alkukaudesta lähtien.

Muodosta riippuen Sund peluuttaa joko yhtä tai kahta puhdasta kärkeä. Jos valinta päätyy yhteen kärkeen, aloittaa Ojala hyökkäyksessä ja Stenius odottaa vuoroaan penkillä. Kaksikko on nähty harjoituskaudella myös samaan aikaan kentällä.

ODOTUKSET

SIJA: 1

EIF lähtee kauteen koko sarjan laadukkaimmailla pelaajamateriaalilla, vaikka sen suurimmalla kilpakumppanilla FC Lahdella on käytössään noin kolmanneksen suurempi pelaajabudjetti. 

EIF:n joukkue on rakennettu tasapainoisesti ja sillä on kokoonpanossaan useampi Ykkösliigan ehdoton tähtipelaaja. Lähtökohtaisesti Ramilson, Daoussi, Forsström, Edu, Mohammed, Sid ja Ojala ovat huippuluokan pelaajia Ykkösliigaan ja kävelisivät pitkälti jokaisen joukkueen avauskokoonpanoon. 

Vaikka materiaali on laadukas, mahtuu mukaan myös selviä kysymysmerkkejä ja katse kääntyy valmennuksen suuntaan. 

EIF:n harjoituskausi jätti paljon toivomisen varaa, eikä joukkueen peliesitykset herättäneet suoranaisia hurraa-huutoja ennen kautta. 

Sund on kovassa paikassa, sillä hän ei ole aiemmin lähtenyt kauteen ennakkosuosikin peräsimessä. Sund ei ole aiemmin valmentanut sarjan ehdottomaan kärkikastiin kuuluvaa joukkuetta, jolta odotetaan menestystä, vaan luotsi on nähty ennemminkin putoajakandidaattien peräsimessä. Ja monesti kaudet ovatkin päättyneet putoamiseen.

Jos palaset loksahtavat kohdalleen, saavuttaa EIF tavoitteensa ja pelaa vuoden päästä Veikkausliigassa. Tarvittava joukkue on kasassa, nyt on aika suorittaa.

• LUE MYÖS: Robin Sid perusteli lähtöään Veikkausliigasta – tämä asia EIF:ssä merkitsee tähtipelaajalle eniten: ”Seuran sydän”
  

FC Lahti

FC Lahti lähti viime kauteen varsin matalin odotuksin. 

Toni Lindberg sai jatkaa joukkueen peräsimessä ja se kyseenalaistettiin jo ennen kauden alkua, vaikka Lindberg onnistuikin pitämään joukkueen Veikkausliigassa syksyllä 2023. FC Lahti oli jälleen tilanteessa, jossa sillä oli kauteen lähdettäessä melkoinen kysymysmerkki penkin päässä.

Joukkueen pelaamisessa oli nähtävissä varsin selkeitä ongelmakohtia jo talvikaudella, eikä Lindberg onnistunut korjaamaan niitä ennen sarjakauden alkua. 

FC Lahden pallollinen pelaaminen ja murtautumismallit hyökkäyskolmanneksella jättivät paljon toivomisen varaa, ja ne johtivat myös siihen, ettei joukkue kyennyt luomaan tarpeeksi maalipaikkoja. 

Ensimmäiseen viiteen sarjaotteluun tuloksena oli tylyt kaksi tasapelipistettä, yksi tehty maali ja sarjataulukon viimeinen sija. Talvikaudella loistanut Colin Odutayo ei onnistunut vastaamaan suuriin odotuksiin, mutta toisaalta Odutayo kärsi selvästi tulituen puutteesta ja joukkueen luokattomasta pallollisesta pelaamisesta.

Kuudennella kierroksella FC Lahti nappasi kauden avausvoittonsa kaadettuaan IFK Mariehamnin tyylipuhtaasti 3-0. Se herätti odotuksia paremmasta tulevaisuudesta, mutta toisin kävi. 

Sitä seurasi useampi surkea peliesitys, eikä puolustuspään henkilökohtaisista virheistä oltu päästy vieläkään eroon. Lopulta seurajohto antoi kesäkuussa Lindbergille potkut. Ratkaisu oli oikea, sillä vaikka Lindberg on pidetty hahmo FC Lahdessa, oli 12 sarjaottelusta tuloksena vain yksi voitto, eikä joukkueen pelaaminen näyttänyt missään vaiheessa siltä, että konkreettista kehitystä olisi luvassa. 

FC Lahti yllätti monet ilmoitettuaan palkanneensa Ricardo Duarten uudeksi päävalmentajakseen. Duarten pestaus oli osoitus kunnianhimosta, sillä vain harva osasi odottaa Duarten suostuvan FC Lahden tarjoukseen. Odotukset olivat korkealla, mutta joukkueen peliesitykset eivät parantuneet Duarten alaisuudessa. Ongelmakohdat olivat edelleen samat, eikä Duarte onnistunut kehittämään joukkueen edesottamuksia hyökkäyspäässä.

Kesän siirtoikkunassa nähtiin liikehdintää, kun ykkösvahdiksi pestattu Joshua Oluwayemi menetti paikkansa loistavan loppukauden pelanneelle Osku Maukoselle ja lähti muihin maisemiin. Joukkueen avainpelaajiin lukeutunut Bubacar Djaló kyllästyi Lahteen ja siirtyi Kuwaitiin. Odutayo jätti niin ikään leikin kesken siirryttyään Sveitsin kakkostasolle. 

Heinä-elokuun vaihteessa sattui ja tapahtui, kun FC Lahti pelasi muutaman viikon sisään kolme huipputärkeää peliä. Sarjajumboksi juuttunut FC Lahti pelasi vieraskentällä hurjan 5-5-tasapelin SJK:n kanssa. Michael López iski kaksi maalia SJK:n verkkoon ja pääsi loistavaan iskuun tärkeällä hetkellä. 

Seuraavalla viikolla FC Lahti nappasi Duarten aikakauden suurimman voittonsa kaadettuaan HJK:n komeasti 2-1. López iski toistamiseen kaksi maalia ja oli joukkueen juhlittu sankari elokuisessa lauantai-illassa. FC Lahti nousi HJK-voiton myötä pois suoran putoajan paikalta. 

FC Lahti ja EIF iskivät yhteen viikko HJK-voiton jälkeen. Panokset olivat selvät. FC Lahti pääsisi voitolla selvästi kauemmas suoran putoajan paikasta, mutta tappio olisi käytännössä mitätöinyt HJK-voiton hyödyt. FC Lahti laukoi neljä maalia EIF:n verkkoon ja nappasi seurayhteisöä huojentaneen 4-0-voiton. 

FC Lahti sijoittui runkosarjassa lopulta kymmenenneksi ja lähti alempaan loppusarjaan tavoitteenaan välttää liigakarsinnat. Tavoite oli hieno, mutta itse suoritus ei niinkään. 

FC Lahti isännöi alemman loppusarjan viimeisellä kierroksella jo sarjapaikkansa menettänyttä EIF:iä. FC Lahden piti voittaa ottelu välttääkseen karsinnan. Toinen jakso oli kuitenkin suorastaan karmiva esitys ja peli päättyi 1-1-tasapeliin. Samaan aikaan IFK Mariehamn voitti vieraskentällä AC Oulun ja sysäsi Duarten miehistön liigakarsintaan. 

Siellä vastaan asettui Ykkösliigassa toiseksi sijoittunut FF Jaro. FC Lahti karsintaan selvänä ennakkosuosikkina. Joukkueen pelaajamateriaalin laatu oli merkittävästi Jaroa parempi ja lisäksi FC Lahti pääsi pelaamaan ratkaisevan toisen osan kotikentällään. 

Pietarsaaressa pelattu avausosa oli FC Lahden kannalta surullinen. Se hallitsi palloa, muttei onnistunut tuttuun tapaan murtamaan vastustajan matalaa blokkia. Jaro iski vastaan, oli tehokas paikoissaan ja voitti pelin lopulta 2-0. Edvin Crona ja pilkulta osunut Sergei Eremenko vastasivat isäntien maaleista. 

Toisessa osassa panokset olivat selvät. FC Lahden oli nostettava riskitasoa, onnistuttava murtamaan Jaron matala blokki ja samalla päästävä eroon omista henkilökohtaisista virheistään. 

FC Lahti hallitsi pelitapahtumia mielin määrin, loi muutaman maalipaikan ja onnistui tuhrimaan rangaistuspotkunkin avausjaksolla. Luquinhas vei FC Lahden pilkulta johtoon puolisen tuntia ennen loppua ja muutamaa minuuttia myöhemmin Jaro joutui vajaalle, joten isännillä oli kaikki avaimet käsissään sarjapaikan säilyttämistä varten. 

FC Lahden hyökkäyskolmanneksen ratkaisut epäonnistuivat jatkuvasti ja lisäksi Jaro-vahti Sergei Lazarev seisoi ajoittain kuin päällään tolppien välissä. Jaro kesti, nousi Veikkausliigaan ja tiputti FC Lahden toiselle sarjatasolle. 

Putoaminen oli FC Lahdelle ymmärrettävästi valtava pettymys, mutta toisaalta sitä ei voinut pitää suurena yllätyksenä. FC Lahti oli monen vuoden ajan säilynyt nipin napin Veikkausliigassa, eikä toiminnan taso ollut ottanut missään vaiheessa askeleita eteenpäin – päinvastoin. Tuloksena oli ansaittu putoaminen Ykkösliigaan.

PELAAJASIIRROT

FC Lahden joukkue meni odotetusti täysin uuteen uskoon putoamisen jälkeen. 

Vain muutama viime kaudella säännöllisesti kentällä nähty pelaaja jäi joukkueeseen, ja valtaosa avainpelaajista vaihtoi maisemaa. 

Loppukauden FC Lahden takalinjoilla pelannut toppari Felix Strauss siirtyi Bulgarian pääsarjaan. Straussin vierellä pelannut Dylan Fox lähti Singaporeen ja viime kaudella kapteenina toimineen Mikko Viitikon lainasopimus loppui. Viitikko palasi talvella Superettan-seura Trelleborgiin, mutta topparin sopimus purettiin ja Viitikko siirtyi sittemmin Kolmosessa pelaavan PPJ Lauttasaaren paitaan.

Myös laitapuolustajaosasto koki menetyksiä. Henkilökohtaisella tasolla hyvin välttävän kauden pelannut Riku Selander lähti vapaana agenttina FC Hakaan. Laitapuolustajana ja wingbackina pelannut Pablo Andrade siirtyi Indonesian pääsarjaan. Daniel Koskipalo ja vakavan polvivamman saanut Julius Tauriainen jäivät ilman sopimusta.

Keskikentältä Benjamin Mulahalilović siirtyi Liettuaan. Viime kaudella viimein FC Lahden avainpelaajaksi noussut Samuel Pasanen lähti vapaana agenttina KuPSiin, mutta sai talvella polvivamman ja on koko kauden sivussa pelikentiltä. Marius Könkkölä lähti jopa hieman yllättäen SJK:hon, vaikka peliesitykset FC Lahdessa jättivät paljon toivomisen varaa. Eemeli Virta ja Tommi Jäntti ovat ilman sopimusta.

Duarten luottomies Luquinhas siirtyi Albanian pääsarjaan ja Jordão Cardoso lähti Bahrainiin. Myös kummatkin hyökkääjät lähtivät muihin maisemiin. Australialaiskärki Luke Ivanovic siirtyi Yhdysvaltain kakkostasolle ja viime kaudella yhdeksän liigamaalia pyssyttänyt Michael López sai siirron Unkarin pääsarjaan.

Lähtijöitä riittää, mutta samaa voi sanoa tulijoista. 

Joona Tiainen palasi kotiin muutaman vuoden tauon jälkeen. 24-vuotias maalivahti pelasi toissa kaudella HIFK:ssa ja viime kausi sujui JäPSin tolppien välissä. Viime kaudella KPV:ssa edukseen esiintynyt toppari David Oliveira siirtyi talvella Ilvekseen ja lähti kauden alla lainalle FC Lahteen. Lainasopimus päättyy heinäkuun alussa. 25-vuotias brassitoppari Pedro Casagrande siirtyi muutama viikko ennen kauden alkua Portugalin kolmostasolta FC Lahden takalinjoille. 

Mielenkiintoisimmat vahvistukset löytyvät laitapuolustajaosastolta. 

Syksyllä 13 ottelua Ranskan kakkostasolla pelannut Romain Sans siirtyi vapaana agenttina FC Lahteen. Vasen laitapuolustaja on pelannut suuren osan urastaan Ranskan kolmostasolla, mutta Ligue 2:ssa pelanneen pelaajan pitäisi olla selkeä vahvistus Ykkösliigaan. Jos FC Lahti saa Sansista parhaan irti, on siinä melkoinen pelaaja Suomen toiselle sarjatasolle. 

Martim Ferreira, 21, taistelee avauksen paikasta oikealla puolella. Maltasta saapunut Ferreira on pelannut aiemmin Portugalin kakkostasolla.

Keskikentältä löytyy muutama lainavahvistus. Alsa Peltola siirtyi peliajan perässä AC Oulusta lainalle FC Lahteen. Viime kaudella loukkaantumisista kärsinyt Noel Hasa saapui kauden alla Ilveksestä lainalle FC Lahteen. Hasan lainasopimus kestää Oliveiran tapaan heinäkuun alkuun saakka. 

Luxemburgista saapunut keskikentän pohjapelaaja Manuel Pami taistelee peliminuuteista, mutta saattaa aloittaa kauden penkiltä. Daniel Heikkinen siirtyi suuremman vastuun perässä AC Oulusta FC Lahteen ja sai mukavasti peliaikaa talvikaudella.

Abdoulaye Kanté teki yksivuotisen sopimuksen FC Lahden kanssa. Keskikenttäpelaaja on parhaillaan dominoiva pelaaja Suomen toisella sarjatasolla. Kanté siirtyi reilu vuosi sitten Ilvekseen, mutta lähti kauden alla lainalle EIF:iin ja sai tutussa ympäristössä paljon peliaikaa. Ilves kutsui Kantén loppukaudeksi takaisin riveihinsä, mutta hänelle ei nähty käyttöä tätä kautta varten ja Kanté siirtyi FC Lahteen. Kunnossa ollessaan huippuvahvistus.

KPV:ssa säväyttänyt Eric Oteng, 23, tuo haastokykyä, teknistä osaamista ja nopeutta hyökkäykseen. Oteng pystyy pelaamaan käytännössä kaikilla hyökkäyspään pelipaikoilla ja hänet on nähty myös keskikentän kolmikossa. Otengin taidot ovat tiedossa, mutta todellinen läpimurto veikkausliigatasolle on jäänyt tekemättä. Otengilla on potentiaalia nousta hyvinkin tehokkaaksi pelaajaksi – ainakin tutussa valmennuksessa Ykkösliigassa.

Viime kaudella KuPSin kanssa historiallista tuplamestaruutta juhlinut Jonathan Muzinga jätti Kuopion taakseen ja siirtyi suuremman vastuun perässä toiselle sarjatasolle. Muzinga sai ajoittain kritiikkiä epätasaisuudestaan ja viimeistelytaidostaan, mutta hyökkääjä on hyvin käyttökelpoinen pelaaja Ykkösliigaan. Ei yllättäisi, vaikka taistelisi jopa sarjan maalikuninkuudesta, mutta tarvitsee tarpeeksi laadukasta tarjoilua. Pääsi kerran kentälle Ykkösliigacupissa ja onnistui maalinteossa.

Hurjat 18 maalia viime kaudella Ykkösessä laukonut Aaron Lindholm kilpailee Muzingan kanssa ykköskärjen paikasta. 

AVAUSKOKOONPANO

Maukonen on itsestäänselvä ykkösvahti, vaikka Tiainen on laadukas veräjänvartija Ykkösliigaan. 

Helmikuussa täysi-ikäistynyt Maukonen oli loppukaudesta yksi Veikkausliigan parhaista maalivahdeista ja osoitti ikäisekseen hurjaa kypsyyttä kovissa paikoissa. On hyvin mahdollista, että FC Lahti pelaisi tällä kaudella Veikkausliigassa, jos Maukonen ei olisi loukkaantunut liigakarsinnan avausosassa. 

Maukonen jättänee FC Lahden kesän siirtoikkunassa, jolloin Tiainen nousee ykkösmaalivahdiksi. Kevätkaudella FC Lahdella on koko sarjan paras maalivahtikaksikko.

Viime kaudella Duarte peluutti käytännössä poikkeuksetta kolmen topparin linjaa, mutta valmentajanvaihdoksen jälkeen se on kuin taakse jäänyttä elämää. KPV:sta saapunut uusi päävalmentaja Gonçalo Pereira luottaa perinteiseen neljän linjaan. 

Peliajan perässä lainalle saapunut Oliveira muodostanee Matias Vainionpään kanssa avauksen toppariparin. Talvella paljon pelannut Eemil Laamanen, 19, taistelee peliajasta ja voi hyvinkin nousta kauden mittaan avauskokoonpanoon. 

Vainionpään pelikunto on herättänyt talvella paljon kysymysmerkkejä, joten jos Vainionpää ei ole alkukaudesta pelikunnossa, noussee Laamanen jo heti alussa avaukseen.

Sans avaa vasempana laitapuolustajana. Tobias Karkulowski ja Ferreira taistelevat keskenään avauksen oikean laitapuolustajan paikasta. Ferreira pystyy pelaamaan myös ylempänä. Vahvan talvikauden pelannut Karkulowski lienee Pereiran ykkösvaihtoehto avaukseen alkukaudella.

Pereira peluutti harjoituskaudella keskikentällä hyökkäävää kolmiota, jossa yksi pelaaja on pohjalla ja kaksi ylempänä kasipaikalla. Keskikentälle on useampi vaihtoehto. Kanté, Oteng ja Peltola löytynevät avauksesta. Kantéa ja Otengia voi tarvittaessa peluuttaa selvästi hyökkäävimmissä rooleissa, jolloin keskikentälle mahtuu myös joko Otso Koskinen, Hasa tai Pami.

Vilho Huovila, 18, sai paljon peliaikaa harjoituskaudella ja vastasi huutoon. Laitahyökkääjä iski kaksi maalia Ykkösliigacupissa ja oli yksi joukkueensa pirteimmistä pelaajista. Ei yllättäisi, vaikka nuorukainen löytyisi alkukaudella avauksesta. Pereira saattaa peluuttaa Kantéa oikealla laidalla, mutta jos Kanté löytyykin keskikentän kolmikosta, voi joku hyökkääjistä pelata oikealla.

Kärkeen on kolme vaihtoehtoa. Muzinga, Lindholm ja Asaad Babiker taistelevat ykköskärjen paikasta. Muzinga on lähtökohtaisesti alkukaudella itsestäänselvä vaihtoehto kärkeen, mutta Lindholm voi olla kauden yllättäjä. Babiker ei ole sen sijaan missään vaiheessa päässyt vauhtiin FC Lahdessa ja hyökkääjä jäänee pienelle peliajalle alkavalla kaudella.

ODOTUKSET

SIJA: 2

FC Lahti lähtee luonnollisesti metsästämään nousua takaisin Veikkausliigaan. 

FC Lahdella on selvästi sarjan suurin pelaajabudjetti ja se on saanut kasaan varsin laadukkaan joukkueen, mutta sillä ei ole jalkeilla Ykkösliigan parasta pelaajamateriaalia. Laatua löytyy lähtökohtaisesti jokaisesta linjasta ja tietyillä pelipaikoilla on myös selvää valinnanvaraa.

Joukkueen peräsimeen talvella saapunut päävalmentaja Pereira ei ole uudessa paikassa valmentaessaan sarjan ennakkosuosikkeihin lukeutuvaa joukkuetta. Pereiran KPV lähti viime kauteen Ykkösen ennakkosuosikkina ja pelasi kokonaisuudessaan laadukkaan kauden, vaikkei voittanutkaan karsinnassa KäPaa.

Nappisuorituksella Ykkösliigan voitto ei ole suinkaan poissuljettua, mutta se vaatisi huippuonnistumista ja etenkin sitä, että muutama kysymysmerkki vastaisi toden teolla huutoon ja osoittaisi tasonsa Ykkösliigassa. 

Muzingalta kaivataan kymmentä maalia ja Tiaisen on oltava loppukaudesta yksi koko sarjan parhaista maalivahdeista, jos ja kun Maukonen lähtee suurempiin ympyröihin kesän siirtoikkunassa. 

Tähtäin on suorassa nousussa, sillä liigakarsintaa ei noin vain voiteta Ykkösliigaan kasatulla joukkueella, vaikka Jaro siinä onnistuikin. Toinen peräkkäinen kausi Ykkösliigassa olisi nimittäin koko organisaatiolle melkoinen takaisku – niin urheilullisesti kuin taloudellisestikin.

LUE MYÖS: Matias Vainionpäältä suoraa puhetta FC Lahden putoamisesta seuranneesta järkytyksestä – näin tuore cup-katastrofi käsiteltiin joukkueessa: ”Se oli herätys”

Jippo

Jippo oli viime kaudella Ykkösliigan suurin sensaatio. 

Jippo nousi viime kaudeksi Kakkosesta Ykkösliigaan. Jippo hävisi Ykkösliigan nousukarsinnassa PK-35:lle, mutta nousi täydennysmenettelyn avulla Ykkösliigaan, kun IF Gnistan nousi FC Hongan konkurssin vuoksi Veikkausliigaan.

Nousu Ykkösliigaan ei sinällään tullut suurena yllätyksenä, sillä Jippo oli kuulunut jo pitkään Kakkosen parhaisiin joukkueisiin ja oli aiemminkin ollut lähellä nousua toiselle sarjatasolle. 

Jippo lähti viime kauteen Mikko Hallikaisen johdolla. Hallikainen oli tehnyt upeaa työtä ensimmäisellä kaudellaan ja oli luonut joukkueelle sekä tunnistettavan kuin toimivankin pelitavan. 

Jippo piti kiinni edelliskauden rungostaan ja lähti suuressa kuvassa varsin samanlaisella joukkueella Ykkösliigaan. Mukaan mahtui muutama mielenkiintoinen hankinta, mutta siitä huolimatta Jippo arvioitiin yhdessä KäPan kanssa koko sarjan heikoimmaksi joukkueeksi. 

Ymmärrettävää, sillä nousijajoukkueen pelaajamateriaali ei ollut kokenut dramaattisia muutoksia ja hyppy Kakkosesta toiselle sarjatasolle on merkittävä – se ei kuitenkaan näkynyt Jipon otteissa alkuunkaan.

Jipon alkukausi oli sensaatiomainen. Ensimmäisestä kahdeksasta ottelusta tuloksena oli peräti kuusi voittoa, kaksi tasapeliä ja sarjan ykköspaikka.

Hallikaisen miehistön kausi lähti käyntiin tyylipuhtaalla 3-0-vierasvoitolla SalPasta. Sarjan parhaimpiin pelaajiin lukeutunut japanilaistähti Yoshiaki Kikuchi iski kaksi maalia Jere Koposen selän taakse, joista jälkimmäinen oli upea vapaapotkuosuma. Vikkelä ja haastokykyinen Kikuchi nousi kauden mittaan arvoon arvaamattomaan ja oli pelipaikkansa ehdotonta parhaimmistoa Ykkösliigassa. 

Toisella kierroksella Jippo kaatoi sarjan ennakkosuosikkeihin lukeutuneen KTP:n 1-0. Huhti-toukokuulle mahtui myös komeat voitot FF Jarosta, JäPSistä, KäPasta ja PK-35:sta. Jipon piti taistella putoamista vastaan, mutta Hallikaisen miehistö pelasi käytännössä sarjan parasta jalkapalloa, osasi käyttää pelaajiensa vahvuuksia hyödykseen, puhalsi yhteen hiileen ja osoitti vaikuttavaa itseluottamusta. Putoamispeikko oli karistettu pysyvästi jo toukokuussa – melkoinen suoritus sarjanousijalta.

Hallikainen palasi neljän puolustajan linjaan kesäkuun alussa TPS:n vieraana. Jipolla oli paikat hakea vierasvoitto Turusta, mutta toisaalta isännätkin loivat laadukkaita maalipaikkoja ja kolisuttelivat tolppia. Tasainen peli kääntyi TPS:lle, joka iski lopussa kaksi maalia ja voitti pelin 2-0. Jippo ei pelannut huonoa ottelua, mutta kärsi kauden avaustappionsa ja siitä alkoi viiden pelin voitoton putki. Jippo hävisi vieraissa KTP:lle ja Jarolle, ja pelasi Joensuussa surkeat pelit MP:tä ja SalPaa vastaan.

Jos kesäkuu oli tuloksellisesti pettymys, ei samaa voi sanoa heinäkuusta, joka sujui alusta loppuun täydellisesti. Jippo voitti kaikki viisi sarjapeliään, jonka kruunasi 2-0-voitto TPS:stä. Hallikaisen suojatit palasivat voittoputken myötä tosissaan nousukamppailuun ja joukkue lähti elokuuhun Ykkösliigan toiselta sijalta. 

Elokuu oli melkoinen pannukakku. Luvassa oli lähtökohtaisesti astetta helpompia pelejä, mutta Jippo onnistui häviämään kotiottelussaan sarjajumbo MP:lle peräti 2-4. Seuraavalla kierroksella Tiago Santosin PK-35 haki täyden pistepotin Joensuusta maalein 1-0. Jippo joutui pelaamaan tunnin vajaalla ja Eero Markkanen puski pelin ainoan maalin kulmapotkusta lisäajalla. Kolmas peräkkäinen tappio näki päivänvalonsa Helsingin Kalliossa, kun sarjapaikastaan taistellut KäPa kaatoi Jipon 2-1. 

Jippo oli jälleen pudonnut sarjataulukossa neljänneksi ja sarjanousu näytti entistä epätodennäköisemmältä. Hallikaisen miehistö osoitti kuitenkin taas venymiskykyään, kun seuraavassa kahdessa ottelussa kaatui sarjakärki KTP ja nousukarsintapaikasta haaveillut TPS. Kovia päänahkoja joukkueelta, joka oli hiljattain hävinnyt kolme peliä alemman keskikastin seuroille. 

Jaro kukisti Jipon Pietarsaaressa 2-1, ja tappio käytännössä lopetti nousuhaaveet. Jippo voitti kauden kolme viimeistä peliään yhteismaalein 11-2, ja se riitti Ykkösliigan kolmanteen sijaan. 

Nousukarsintapaikka jäi vain kahden pisteen päähän, mutta sitä ei voi edes pitää minkäänlaisena pettymyksenä. Jippo pelasi ennakko-odotuksiin nähden suorastaan upean kauden ja ennen kaikkea osoitti, että astetta nimettömämmällä pelaajamateriaalilla voi pärjätä, jos pelaamisen rakenne, valmennus ja ennen kaikkea usko ja itseluottamus omaan tekemiseen ovat kunnossa. 

Toimiva pelitapa ja asiansa osaava valmennus sai pelaajista kaiken irti, ja sen avulla useat yksilöt nousivat Ykkösliigan parhaimpien pelaajien joukkoon.

PELAAJASIIRROT

Jipon viime kauden suuri vahvuus oli lopulta se, ettei joukkue kokenut suuria muutoksia ja lähti pitkälti samalla nipulla Ykkösliigaan. Sitä pidettiin aluksi selvänä heikkoutena, mutta se paljastui merkittäväksi voimavaraksi. 

Jippo on onnistunut pitämään tälläkin kertaa rungostaan kiinni, vaikka myös muutoksia on nähty. Jalkeilla on hyvin kilpailukykyinen joukkue, joka kykenee taistelemaan sarjan kärkipaikoista.

Kakkosvahti Otso Linnas ei pelannut viime kaudella ainuttakaan sarjaottelua ja lähti EIF:iin. Olemattoman roolin myötä helposti korvattava. 

Nappikauden pelannut toppari Victor de Paula lähti Andorran pääsarjaan. Victor kuului joukkueen ehdottomiin runkopelaajiin ja on selkeä menetys. Oikea laitapelaaja Yusei Ohashi saapui Joensuuhun melkoisena arpana, mutta pelasi lopulta nappikauden. Laitapuolustajana ja wingbackina pelannut japanilainen esiintyi edukseen, vaikka menettikin avauksen paikan loppukaudella.

Läpimurtokautensa pelannut hyökkäävä keskikenttäpelaaja Eemil Tanninen siirtyi talvella KuPSiin. Muutama viikko sitten täysi-ikäistynyt Tanninen oli valtaosan viime kaudesta avauskokoonpanossa, mutta peliaika väheni selvästi loppukaudesta. 

Viime kauden ensimmäisen puoliskon edustusjoukkueessa viettänyt Niko Niemeläinen jäi pienelle vastuulle Hallikaisen alaisuudessa ja lähti kesällä lainalle viidennelle sarjatasolle. Keskikenttäpelaaja jätti Jipon kauden jälkeen siirryttyään Kakkosessa pelaavaan JPS:ään. Niemeläisen tapaan hyvin pienelle peliajalle jäänyt hyökkääjä Aake Yletyinen poistui kauden jälkeen Jiposta.

Jos lähtijöihin mahtui muutama luottopelaaja, on Jippo vahvistanut joukkuettaan useammalla laatupelaajalla. 

AC Oulun organisaatiossa kolme vuotta viettänyt maalivahti Nuutti Kaikkonen, 22, palasi Jippoon ja toiminee kuluvalla kaudella joukkueen kakkosvahtina. 

KTP:ssa varsin vahvan viime kauden pelannut toppari Valtteri Vesiaho siirtyi Jipon takalinjoille. Vesiaho on osoittanut laatunsa Ykkösliigassa ja on tärkeä palanen joukkuetta alkavalla kaudella. Vesiaho korvaa de Paulan, eikä ole kaukaa haettua väittää, että Vesiaholla on kaikki tarvittava ollakseen yksi koko sarjan parhaista toppareista. 

Viime vuodet Espanjan nelostasolla pelannut Karlos Mahugo tuo leveyttä toppariosastolle ja taistelee avauksen paikasta. Taustaa löytyy myös Espanjan kolmannelta sarjatasolta. Monipuolinen toppari pystyy pelaamaan myös laitapuolustajana. 

Oikea laitapuolustaja Samu Koistinen siirtyi KuPSin organisaatiosta Jippoon. Koistinen vietti talvikauden KuPSin edustusjoukkueessa, muttei onnistunut murtautumaan joukkueeseen ja lähti peliajan perässä Joensuuhun. Viime vuosina KuPSin kakkosjoukkueessa pelannut Koistinen tuo mielenkiintoisen vaihtoehdon Jipon puolustukseen. 

Maximus Tainio siirtyi huhtikuun alussa Jippoon. Tainiota voidaan pitää todellisena huippuhankintana. Keskikenttäpelaaja pelasi viime kaudella SalPassa. Tainio teki viime kaudella neljä maalia Ykkösliigassa ja antoi jopa kymmenen maalisyöttöä. Oikein roolitettuna todellinen huippupelaaja Ykkösliigaan, joka on kuitenkin kärsinyt viime vuosina epätasaisuudesta. Jos tarvittava tasaisuus löytyy, voi Tainio olla johdattamassa Jippoa jopa Veikkausliigaan. 

Benjamin Montonen siirtyi talvella FC Vaajakosken riveistä Jippoon. 21-vuotias keskikenttäpelaaja jäi hyvin pienelle vastuulle harjoituskaudella ja aloittaa kauden penkiltä. Samaa kohtaloa voi ennakoida edustusjoukkueen mukaan nousseelle Eeli Kinnuselle, joka saanee enemmän minuutteja kakkosjoukkueen puolella.

Kenties kaikista mielenkiintoisin vahvistus löytyy ysipaikalta. Miro Turunen palasi kotiin ja allekirjoitti kaksivuotisen sopimuksen Jipon kanssa. Turunen, 22, vietti viime kauden lainalla KäPassa ja iski seitsemän maalia Ykkösliigassa. Edelliskaudella Ykkösliigassa syntyi kuusi maalia SJK Akatemian paidassa. 

Turunen tuo Jippoon maalintekotaitoa ja monipuolista uhkaa boksiin. Potentiaalinen ehdokas jopa Ykkösliigan maalikuninkaaksi, vaikka harjoituskauden ottelut jättivätkin toisinaan parantamisen varaa.

AVAUSKOKOONPANO

Hienon viime kauden pelannut Pyry Piirainen on Jipon itsestäänselvä ykkösmaalivahti. Joukkueen kapteeni valittiin viime kaudella koko sarjan parhaaksi maalivahdiksi. Piirainen pelaa kunnossa ollessaan jokaisen sarjaottelun. Kaikkonen toimii kakkosvahtina ja Piiraisen kirittäjänä.

Hallikainen peluuttaa kolmen topparin linjaa, vaikka viime kaudella kentällä nähtiin ajoittain perinteinen neljän linja. 

Vesiaho korvaa joukkueesta lähteneen de Paulan ja on selvä valinta avauskokoonpanoon. Viereltä löytyy sarjan huipputoppareihin lukeutuva Roope Huhtala. Kesken viime kauden Jippoon siirtynyt Pasi Forsman täydentää topparikolmikon. Niklas Haataja ja Mahugo aloittavat kauden penkiltä ja kirittävät avauksen kolmikkoa. 

Wingback-osasto on kunnossa. Nuutti Tykkyläinen aloittaa vasemmalla ja Eetu Viitaniemi oikealla. Tykkyläinen kuului viime kaudella pelipaikkansa parhaimmistoon Veikkausliigassa ja Viitaniemi pelasi vakuuttavan loppukauden. Samu Koistinen taistelee Viitaniemen kanssa avauksen paikasta. 

Keskikenttä on huippulaadukas. 

Monipuolinen Kikuchi pystyy pelaamaan keskikentän keskustassa, mutta myös selvästi hyökkäävämmässä roolissa. Viime kaudella hyökkäävänä keskikenttäpelaajana ja ajoittain laitahyökkääjänäkin pelannut Kikuchi iski jopa 11 maalia Ykkösliigassa ja oli yksi kauden suurimmista yllättäjistä. Jipon ehdoton tähtipelaaja, joka kykene rytmittämään peliä, haastamaan laidoilla ja keskellä ja myös viimeistelemään.

Kikuchin vierellä pelannee niin ikään vahvan kauden pelannut runkopelaaja Lassi Forss. Työmyyrä tekee arvokasta työtä pallottomassa vaiheessa, eikä peliesitysten laatu juurikaan heittele. Hallikaisen ehdoton luottopelaaja. Kikuchin toisella puolella pelaa toinen työmyyrä. Junnosuke Watanabe on Forssin tapaan Hallikaisen selvä luottopelaaja ja itsestäänselvä valinta avaukseen. 

Jatkuvuuden ja menestyshaaveiden kannalta on elintärkeää, että Jippo sai pidettyä kiinni keskikentän kolmikostaan. Hallikainen peluuttanee keskikentällä kolmea pelaajaa, joten kauden alla saapunut tähtihankinta Tainio saa tehdä kovasti töitä ohittaakseen Forssin tai Watanaben. 

Jos Kikuchia peluutetaan ylempänä, voi Tainio, Forss ja Watanabe muodostaa keskikentän kolmikon.

Turunen aloittanee kauden Jipon ykköskärkenä. Odotukset ovat katossa, kun oma kasvatti palasi seuraan tehtyään varsin vakuuttavaa jälkeä edellisillä kausilla Ykkösliigassa. 

Viereltä löytynee todennäköisesti Oskar Pihlaja, joka pelasi hienon viime kauden Hallikaisen alaisuudessa ja sai paljon vastuuta myös harjoituskaudella. Pihlaja on tunnettu monipuolisuudestaan ja hän pystyy pelaamaan niin laitahyökkääjänä kuin kärjessäkin. Jos Hallikainen peluuttaa yhtä puhdasta kärkeä, taistelee Pihlaja siitä yhdessä Turusen kanssa. 

Viime kaudella säväyttäneellä Jyri Kiurulla on myös oma sanansa sanottavana taistelussa avauksen paikoista. Kiuru pystyy pelaamaan Pihlajan tapaan myös laidalla, vaikkei Hallikaisen pelitapa perustukaan liikaa laitapelaamiseen.

ODOTUKSET

SIJA: 3

Viime kaudella Jippo lähti taistelemaan sarjapaikastaan, mutta oli koko kauden nousutaistelussa. 

Tällä kaudella odotukset ovat alusta saakka korkealla. Joukkueesta on kerrottu julkisuuteen, että tavoitteena on taistella viime kauden tapaan noususta Veikkausliigaan. Se on realismia. 

Jipolla on jalkeilla huippulaadukas joukkue ja materiaaliin mahtuu useampi laatupelaaja. Jippo piti kiinni viime kauden rungostaan ja on samalla napannut muutaman huippuvahvistuksen remmiin. 

Piirainen on laadukas maalivahti Ykkösliigaan ja topparikolmikko on yksi sarjan parhaista. Keskikentällä valinnanvaraa riittää vaikka muille jaettavaksi ja kärjessä on hurjasti potentiaalia. 

Jipon ja Hallikaisen prosessi on edennyt toistaiseksi loistavasti, eikä talvikauden perusteella joukkueen pelaamisessa ole sen suurempia ongelmia. Jippo voitti Ykkösliigacupin ja kuuluu kolmen suurimman ennakkosuosikin joukkoon. On helppo väittää, että Jippo on parhaiten valmennettu ja organisoitu joukkue kolmesta suurimmasta suosikista. 

Jatkuvuuden tärkeyttä ei ole syytä aliarvioida ja on hyvin mahdollista, että Jippo yltää alkavalla kaudella liigakarsintaan tai peräti suoraan nousuun.

FC TPS

TPS:n kausi 2023 oli päättynyt jälleen uuteen pettymykseen. 

TPS sijoittui sarjassa vasta viidenneksi ja joutui kaiken kukkuraksi todistamaan kotistadionillaan EIF:n nousujuhlia. Kauden jälkeen Kasper Hämäläinen lopetti upean pelaajauransa ja Mika Laurikainen astui sivuun päävalmentajan paikalta. 

Seurajohto palkkasi Miika Nuutisen edustusjoukkueen uudeksi päävalmentajaksi. 

Nuutinen allekirjoitti kolmivuotisen sopimuksen TPS:n kanssa. HJK Klubi 04:n peräsimestä Turkuun saapunut Nuutinen toi mukanaan apuvalmentajanaan työskennelleen Henri Jussilan. Nuutisen kolmivuotista pestiä pidettiin samaan aikaan kunnianhimoisena ja pirteänä, mutta myös riskialttiina ratkaisuna. 

TPS oli jo pitkään valinnut päävalmentajansa omasta sisäpiiristään, eikä se ollut tuottanut pitkään aikaan tyydyttävää tulosta. Nuutinen oli peluuttanut HJK:n kakkosjoukkueessa aktiivista, hyökkäysvoittoista ja pallonhallintaan perustuvaa jalkapalloa ja se vakuutti TPS:n seurajohdon.

Nuutinen rakensi mielenkiintoisen joukkueen. Atte Sihvosen ja Riku Sjöroosin kaltaiset veikkausliigapelaajat palasivat kotiin ja lisäksi ykköstoppariksi kaavailtu Baba Mensah siirtyi VPS:sta Turkuun. Albijon Muzaci palasi SalPasta TPS:n riveihin. 

TPS etsi pitkään uutta mitat täyttävää ykköskärkeä ja sellainen löytyi juuri ennen kauden alkua, kun Antti Ulmanen teki yksivuotisen sopimuksen TPS:n kanssa. Ulmanen oli viimeistellyt edelliskaudella komeat 13 maalia Ykkösliigassa. Lisäksi Nuutinen nappasi HJK Klubi 04:stä Oscar Häggströmin ja Aaro Soiniemen mukaansa Turkuun. 

Kasassa oli tuttuun tapaan sarjan paras ja kallein joukkue, joten odotukset olivat luonnollisesti taivaissa – seuran perinteitä kunnioittaen. Valmennusjohdosta ilmoitettiin, ettei sarjanousu ollut suoranainen tavoite, mutta todellisuudessa TPS lähti pelaamaan jälleen vain suorasta noususta.

Nuutisen alaisuudessa TPS:n pelaaminen perustui vahvasti pallonhallintaan. Se oli usein itseisarvo, ja TPS pyrki sen avulla murtautumaan vastustajan muodon sisään niin keskeltä kuin laidoiltakin, mutta matalan blokin murtaminen aiheutti kuitenkin kauden mittaan merkittäviä ongelmia.

Sarjakausi lähti käyntiin tylyllä tavalla, kun FF Jaro haki 2-0-voiton Turusta. TPS hallitsi palloa ja piti pelin Jaron kenttäpuoliskolla, muttei onnistunut murtamaan Jaron kahta neljän pelaajan linjaa ja joutui syöttelemään palloa muodon ulkopuolella. Kun pallo saatiin muodon sisään, jättivät viimeiset ratkaisut paljon toivomisen varaa. Jaro iski vastaan, viimeisteli kaksi maalia ja nappasi täyden pistepotin.

TPS nappasi kauden ensimmäisen voittonsa toisella kierroksella kaadettuaan MP:n 1-0. Seuraavasta neljästä pelistä tuloksena oli vakuuttavat kolme voittoa ja tasapeli. TPS oli kuuden pelatun kierroksen jälkeen sarjataulukossa kolmantena. Puolustus piti ja näytti siltä, että TPS:n pelaajat olivat sisäistäneet Nuutisen pelitavan ja ideat. 

Seitsemännellä kierroksella TPS isännöi kärkikamppailussa KTP:ta. TPS aloitti pelin loistavasti ja dominoi pelitapahtumia mielin määrin. TPS pelasi kenties koko alkukauden parasta otteluaan, mutta Muzaci menetti malttinsa ja huitaisi itselleen suoran punaisen kortin. KTP nappasi pelin haltuunsa miesylivoimalla ja voitti TPS:n lopulta 4-1. Seuraavalla kierroksella TPS taipui JäPSille 1-2.

Nuutinen sai joukkueensa hyvään iskuun kesän alussa. Kesäkuu lähti käyntiin kahdella peräkkäisellä voitolla sarjan kärkijoukkueisiin kuuluneista Jarosta ja Jiposta. Puolustus toimi, eikä TPS päästänyt vastustajiaan parhaalle maalintekosektorille. Samalla TPS pelasi tehokasta jalkapalloa, kontrolloi pelejä pallonhallinnan kautta ja oli noin kuukauden ajan koko sarjan paras joukkue. 

Kesä-heinäkuun vaihteessa TPS haastoi paikallisvastustajansa FC Interin Suomen Cupissa. Pitkään odotettu derby pelattiin yli 6000 katsojan edessä. FC Inter oli parempi maalein 3-2. 

Derbyn alla puhuttiin siitä, pitäisikö Nuutisen käyttää rotaatiota, sillä viikonloppuna odotti tärkeä sarjaottelu KäPan vieraana. Nuutinen peluutti ymmärrettävästi ykkösmiehistöään, mutta se kävi kalliiksi, kun KäPa nappasi tasapelipisteen TPS:lta. Viikkoa myöhemmin SalPa haki täyden pistepotin Turusta ja kesäkuun hymy oli vaihtunut keskikesän apatiaan. 

Se ei kestänyt kauaa, sillä TPS voitti kärkiottelussa vieraskentällä KTP:n 2-1. TPS iski molemmat maalinsa jo ottelun alussa ja pelasi loistavan ensimmäisen jakson Kotkassa. Toinen jakso sujui päinvastaisesti. TPS otti vastaan, oli ajoittain jopa paniikissa ja vain ihme esti KTP:n tasoituksen. Toisesta jaksosta viis, oli TPS yltänyt hienoon suoritukseen kaadettuaan sarjakärjen vieraskentällä – etenkin muutaman suuren pettymyksen jälkeen. 

KTP-voiton jälkeen JäPS kaatui 4-0, mutta sen jälkeen alkoivat koko loppukesän ja syksyn kestäneet ongelmat. 

Kauden viimeisestä kymmenestä ottelusta tuloksena oli vaivaiset kaksi voittoa. Mukaan mahtui useampi luokaton peliesitys, eikä Nuutinen näyttänyt pystyvän reagoimaan tarpeeksi hyvin vastavalmentamiseen. TPS:n pelaaminen hyökkäyskolmanneksella oli ideaköyhää, eikä joukkue kyennyt luomaan aitoa uhkaa, kun vastustajat olivat oppineet puolustamaan Nuutisen TPS:n tehottomaksi. 

TPS menetti realistiset mahdollisuudet liigakarsintaan elo-syyskuun vaihteessa ja kauden viimeinen puolitoista kuukautta oli surullista aikaa koko seurayhteisölle. 

Kentällä ei ollut sen suurempaa panosta, peliesitykset jättivät paljon toivomisen varaa, katsojat kaikkosivat katsomoista, toimitusjohtajaksi palkattu Petro Punna irtisanoitui pestistään vain kuukauden jälkeen ja kaiken kukkuraksi TPS:n talousvaikeudet olivat niin konkreettisia, että pelaajien ja valmentajien palkat olivat toistuvasti myöhässä.

Loppusyksyn ja alkutalven aikana spekuloitiin, saisiko TPS edes lisenssiä alkavalle kaudelle. Nuutinen ilmoitti joulukuussa haluavansa purkaa sopimuksensa. Konkurssin partaalla ollut seura ei kyennyt tarjoamaan Nuutiselle lupaamaansa urheilullista projektia ja valmentaja jätti Turun vain yhden kauden jälkeen. Muutamaa kuukautta myöhemmin myös Henri Jussila jätti seuran. 

Melkoinen loppu vuoden kestäneelle kolmen vuoden projektille, minkä piti päättyä siihen, että TPS olisi vakiinnuttanut paikkansa Veikkausliigassa.

PELAAJASIIRROT

TPS:n joukkue meni täysin uuteen uskoon viime kauden jälkeen. 

Se on ymmärrettävää, sillä talousvaikeudet ajoivat TPS:n siihen, että edustusjoukkueen pelaajabudjetti puolitettiin. Jos viime kaudella pelaajabudjetti oli 320 000 euroa, on se tällä kaudella vain 160 000 euroa. Ero on huomattava ja vaikuttaa luonnollisesti niin pelaajamateriaalin laatuun kuin ennakko-odotuksiinkin.

Viime kauden TPS:n tolppien välissä pelannut maalivahti Matias Niemelä jätti seuran ja siirtyi Islantiin. Kolmosvahti Luka Nokelaisen sopimus loppui, eikä sitä jatkettu.

Mehdi Hetemaj, Baba Mensah, Roope Pakkanen ja Eero Uusitalo poistuivat toppariosastolta. 

Mensahin viime kausi oli surkea. Mensahilta odotettiin paljon ja häntä kaavailtiin joukkueen ykköstoppariksi, mutta toisin kävi. Mensah sai alkukaudella vastuuta, mutta mukaan mahtui muutama karmea peliesitys. Mensah teki henkilökohtaisia virheitä ja putosi jo toukokuussa penkille. Pelasi loppukaudella muutamia hajaminuutteja ja lähti kauden jälkeen vähin äänin Peimariin.

Hetemaj pelasi varsin vahvan kauden ja oli joukkueen selvä ykköstoppari. Pelinavaamistaidot eivät suoranaisesti häikäisseet, mutta paikkasi sitä laadukkaalla peruspelaamisella. Siirtyi Itävallan kakkostasolle. 

Pakkanen jäi pienemmälle vastuulle Nuutisen alaisuudessa. Ura polki paikallaan ja siirtyi EIF:n takalinjoille. Jos katsotaan vain viime kautta, ei Pakkanen ole sen suurempi menetys TPS:lle, vaikka onkin oma kasvatti. Uusitalo vietti viime kauden lainalla FC Jazzissa. Parhaillaan ilman seuraa.

Lainalla TPS:ssa ollut vasen laitapuolustaja Aaro Soiniemi palasi HJK:hon. Soiniemi pelasi nappikauden TPS:ssa ja kuului joukkueen parhaimmistoon. Helppo pitää suurena menetyksenä. 

Oikeana laitapuolustajana pelannut Joonas Lakkamäki jätti TPS:n ja siirtyi hieman yllättäenkin sarjatasoa ylemmäs VPS:n riveihin. Lakkamäki oli tasonsa todistanut ja asiansa osaava puolustaja TPS:ssa, muttei missään vaiheessa noussut Ykkösliigan selvään parhaimmistoon. Pystyy pelaamaan myös topparina.

Jesper Karlsson jätti kasvattajaseuransa ja siirtyi EIF:n riveihin. Keskikentän luottopelaaja pelasi monta vuotta TPS:n edustusjoukkueessa ja nousi vuosien mittaan kannattajien suosikiksi. Karlsson antoi aina kaikkensa ja oli TPS:n oma työmyyrä, mutta todellisuudessa maisemanvaihdos tuli tarpeeseen sekä pelaajalle kuin seuralle. Jättää selvän aukon keskikentälle. 

Viime kauden jälkimmäisellä puoliskolla mukavasti peliaikaa saanut Eino-Iivari Pitkälä lähti PK-35:n paitaan. Hyökkäävällä keskikenttäpelaajalla riittää potentiaalia, mutta läpimurto on vielä tekemättä. Se todennäköisesti nähdään alkavalla kaudella. 

Rikkonaisen kauden pelannut Niilo Saarikivi palasi yllättäen FC Honkaan. Saarikivi olisi ollut varsin laadukas pelaaja Ykkösliigaan, mutta Pitkälän kanssa samalla paikalla pelannut hyökkäävä keskikenttäpelaaja siirtyi Suomen nelostasolle.

Hyökkäyspäässä lähtijöitä riitti enemmän kuin laki sallii. 

Suurin odotuksin Turkuun palannut Riku Sjöroos pelasi varsin tasapaksun kauden TPS:ssa, eikä onnistunut nousemaan joukkueen selväksi tähtipelaajaksi. Yli 130 ottelua Veikkausliigassa pelannut laitahyökkääjä laittoi ammattilaisuransa pakettiin ja siirtyi Kolmosessa pelaavaan Peimariin. Sjöroosin lähdön myötä TPS menetti paljon kokemusta ja myös laatua, mutta viime kauden tasollaan laitahyökkääjä ei ole korvaamaton pelaaja. 

Wingbackina tunnettu Umar Bala Muhammed pelasi koko viime kauden laitahyökkääjänä. Nopeudestaan, haastokyvystään ja ajoittain vähintäänkin mielenkiintoisista ratkaisuistaan tunnettu Muhammed iski viime kaudella peräti kahdeksan maalia Ykkösliigassa. 

Muhammed ei näytä sopivan tarkasti ohjattuun jalkapalloon, jossa juoksuja ja liikkeitä on selvästi rajoitettu, ja ajoittain näytti siltä, ettei Nuutinen haluaisi mielellään peluuttaa Muhammedia avauksessaan. Nuutinen onnistui kuitenkin sopeuttamaan omat ideansa Muhammedin vahvuuksiin ja siten pelaajasta saatiin kaikki irti. Lähti PK-35:n riveihin. Voi pitää suurena menetyksenä.

Kesällä 2023 pahasti nilkkaansa loukannut Riku Riski, 35, palasi pelikentille kesäkuun alussa. Riski nousi nopeasti Nuutisen luottopelaajaksi. Nuutinen oli valmentanut Riskiä HJK:n kakkosjoukkueessa ja tiesi tasan tarkkaan, millaisen pelaajan sai Riskistä. 

Laitahyökkääjän kausi oli kuitenkin vaisu, eikä Riski ollut enää kentällä eron tekevä ratkaisukykyinen pelaaja. Ei ole toistaiseksi tehnyt sopimusta TPS:n kanssa, vaikka on harjoitellut joukkueen mukana. Jos sopimusta ei synny, lopettanee Riski upean uransa.

Loppukauden TPS:n hyökkäyksessä viilettänyt Mohamed Touré siirtyi KuPSin riveihin. Touré ehti pelata vain muutaman pelin TPS:ssa, mutta osoitti potentiaalinsa. Nuorukaista voi pitää pienoisena menetyksenä.

Viime kauden suurin epäonnistuja löytyy kärjestä. Antti Ulmanen siirtyi juuri ennen kautta TPS:n ykköskärjeksi. Ulmasen cv oli kunnossa ja hänestä oli helppo odottaa jopa Ykkösliigan maalikuningasta. Ulmanen ei saanut kuitenkaan missään vaiheessa juonen päästä kiinni, mutta se ei ole suinkaan vain Ulmasen syy. 

Ulmasen vahvuudet olivat hyvin tiedossa, mutta ne eivät sopineet alkuunkaan Nuutisen pelitapaan. Nuutinen etsi liikkuvaa hyökkääjää, joka pystyisi tarvittaessa pelaamaan linjojen välissä ja auttamaan matalan blokin purkamisessa. Ulmanen on puhdas boksipelaaja, jonka vahvuudet löytyvät kaksinkamppailupelaamisesta ja viimeistelystä. 

Ulmanen jäi lopulta hyvin pieneen rooliin ja pääsi vain viidesti avaukseen Ykkösliigassa. Hyökkääjä ei viimeistellyt maaliakaan sarjassa ja palasi talvella HIFK:hon. Ulmanen sai useamman maukkaan maalipaikan sarjakauden aikana, muttei onnistunut viimeistelyssä. Potentiaalia olisi silti ollut paljon parempaan ja kenties erilaisessa pelitavassa Ulmasesta olisi saanut paljon enemmän irti.

Talvella TPS keskittyi lähinnä pitämään muutaman viime kauden avainpelaajansa riveissään. Se oli helpommin sanottu kuin tehty, mutta lopulta TPS teki sopimukset Sihvosen ja Muzacin kanssa.

Viime kauden jälkimmäisen puoliskon MP:n takalinjoilla pelannut Akim Sairinen siirtyi TPS:aan. 30-vuotias toppari tuo joukkueeseen kaivattua kokemusta ja rutiinia, vaikka harjoituskauden peliesitykset jättivätkin ajoittain parantamisen varaa.

Santeri Pohjolainen palasi vuoden jälkeen kotiin allekirjoitettuaan alkavan kauden mittaisen sopimuksen kasvattajaseuransa kanssa. Keskikenttäpelaaja vietti viime kauden JäPSissä, mutta kausi meni täysin penkin alle loukkaantumisten vuoksi. Pohjolainen on kuntouttanut itseään viimeisen puolentoista vuoden ajan. Jos pääsee pelikuntoon, on selvä vahvistus. 

Pohjolaisen tapaan keskikentällä pelaava monipuolinen Emu Kawakita vakuutti seura- ja valmennusjohdon testijaksonsa aikana ja teki sopimuksen. Sai jonkun verran peliaikaa harjoituskaudella ja tuo uuden vaihtoehdon keskikentälle. Alle 17-vuotiaiden maajoukkueeseen kuuluva Tomi Väkiparta saapui kaksivuotisella sopimuksella Turkuun. Keskikenttäpelaaja taistelee alkavalla kaudella peliajasta edustuksessa.

Laitapuolustajana, wingbackina ja laitahyökkääjänäkin tunnettu Miika Kauppila teki yksivuotisen sopimuksen TPS:n kanssa. Laadukas ja monipuolinen pelaaja laidalle, joka sopeutuu useampaan eri pelitapaan ja on osoittanut laatunsa Ykkösliigassa. Roolista riippuen on myös lupa odottaa tehoja. Selkeä vahvistus. 

Kauppilan tapaan monipuolisuudestaan tunnettu Oscar Dahlfors tuo energisyyttä, nopeutta ja maalintekotaitoa hyökkäykseen. Viime kaudella EPS:ssa pelannut laitahyökkääjä iski kaksi maalia Ykkösliigacupissa. 

TPS nosti talven mittaan useita omia junioreitaan edustuksen mukaan ja nähtäväksi jää, ketkä nousevat alkukaudella rotaatioon.

AVAUSKOKOONPANO

Olli Hakanpää toimii alkavalla kaudella TPS:n ykkösvahtina. TPS:n oma kasvatti on istunut muutaman kauden joukkueen penkillä, mutta tämä kausi on Hakanpäälle ensimmäinen TPS:n ykkösvahtina. Hakanpää on hyvä torjuja Ykkösliigaan, eikä TPS kaadu maalivahtiinsa, vaikkei Hakanpää olekaan suoranainen sateentekijä toiselle sarjatasolle. Niklas Harju toimii kakkosvahtina.

TPS:n uudeksi päävalmentajaksi palkattu espanjalaisluotsi Ivan Piñol peluutti harjoituskaudella toistuvasti neljän linjaa. 

Joukkueen ehdottomiin luottopelaajiin kuuluva Sihvonen on TPS:n ykköstoppari. Sihvonen on koulutukseltaan keskikenttäpelaaja, mutta pelasi lähes koko viime kauden topparina ja kuuluu pelipaikkansa parhaimmistoon Ykkösliigassa. Sairinen avaa kaiken järjen mukaan Sihvosen toppariparina. 

Elias Collin avaa vasempana laitapuolustajana ja oikean laitapuolustajan paikalta itsensä löytänee Häggström. Häggströmin viime kausi jätti paljon parantamisen varaa, mutta tällä hetkellä kilpailutilanne oikealla on sen verran pientä, että Häggström saa pakostikin peliaikaa. Potentiaalia löytyy, mutta se on kaivettava esiin.

Lasse Ikonen, Aapo Boström ja Tuomas Pippola muodostavat keskikentän kolmikon. Ikonen ja Boström pelaavat kutospaikoilla ja Pippola nähdään hyökkäävämmässä roolissa kymppipaikalla. Varsinkin Pippolalla on kaikki edellytykset pelata todellinen läpimurtokausi Ykkösliigassa. Saa suuren roolin heti alkukaudella. Pohjolainen kilpailee kunnossa ollessaan avauksen paikasta Ikosen ja Boströmin kanssa, mutta lähtee kilpailuun selvältä takamatkalta.

Muzaci avaa lähtökohtaisesti vasemmalla laidalla, mutta häntä voidaan peluuttaa myös kärjessä. Muzaci pelasi vahvan viime kauden kärjessä, esiintyi edukseen ja oli ennen loukkaantumistaan selvästi joukkueen paras pelaaja. Kauppila löytynee oikealta laidalta, mutta hänkin voi pelata lukuisilla eri pelipaikoilla ja jopa piikissäkin. 

Onni Helén aloittaa kauden joukkueen ykköskärkenä. 19-vuotias hyökkääjä pelasi vahvan harjoituskauden ja iski melkoiset näytöt tiskiin. Helén jäi viime kaudella Nuutisen alaisuudessa täysin olemattomalle vastuulle ja vietti loppukauden lainalla FC Jazziin. Helén on potentiaalinen hyökkääjä ja taitava viimeistelijä, ja tarvitsee ennen kaikkea valmennuksen luottamuksen. Taidot riittävät, mutta riittääkö tasaisuus? Jos ei, voi Piñol siirtää Muzacin kärkeen.

Materiaali on kokonaisuudessaan todella kapea, eikä TPS:lla ole varaa käytännössä ainoaankaan loukkaantumiseen. Joukkueen runko on vahva ja pärjää vertailussa muiden kanssa, mutta ero tulee materiaalin leveydessä. 

Penkiltä ei löydy tasonsa todistaneita pelaajia tai varsinkaan ratkaisukykyä. Lisäksi vielä ei ole tiedossa, uskaltaako Piñol aidosti peluuttaa junioreista nostettuja nuorukaisia sarjapeleissä. Voi hyvin olla, ettei Piñolilla ole valinnanvaraa, jos ja kun joukkue kohtaa jossain vaiheessa loukkaantumisia.

ODOTUKSET

SIJA: 4

Pelaajabudjetti puolittui, joukkue on selvästi aiempaa kokemattomampi ja lisäksi peräsimestä löytyy valmentaja, joka ei ole aiemmin työskennellyt päävalmentajan roolissa. 

Uhkakuvia leijuu ilmassa, mutta todellisuudessa TPS:n urheilullinen tilanne ei ole niin dramaattinen kuin vauhdikas talvi antoi olettaa. TPS:lla on varsin laadukas joukkue, eikä se lähde kauteen samanlaisten paineiden kanssa kuin aiemmin. Jos talvella TPS:sta on kerrottu julkisuuteen, että tavoite on säilyminen, voi joukkue olla sen suhteen rauhassa. 

Harjoituskauden peliesitykset olivat lupaavia ja TPS pysyi helposti muun muassa Jipon, FC Lahden ja EIF:n vauhdissa mukana. TPS:n materiaali on heikompi kuin sarjan kärkeen ennakoitujen joukkueiden, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö Piñolin miehistö pystyisi taistelemaan jopa paikasta liigakarsinnassa. 

Se vaatii hieman tuuria terveystilanteen suhteen ja seurajohdon on tarvittaessa reagoitava mahdollisiin loukkaantumisiin kesän siirtoikkunassa. Varsinkin puolustus vaikuttaa hyvin kapealta ja TPS:n on toivottava, että topparit pysyvät kunnossa.

PK-35

PK-35 lähti viime kauteen sarjanousijana. 

PK-35 nousi Ykkösliigaan voitettuaan Jipon karsinnassa. Nousu oli ansaittu, sillä joukkue pelasi Kim Raimin alaisuudessa kokonaisuudessaan hienon kauden ja palasi vuoden tauon jälkeen toiselle sarjatasolle.

Seura vahvisti edustusjoukkuetta selvästi sarjanousun jälkeen. 

Samba Sillahin, Eero Markkasen, Daniel Rantasen, Tuukka Andbergin, Joonas Sundmanin, Tiquinhon ja Ville Viljalan kaltaiset tasonsa todistaneet pelaajat saapuivat Pihlajamäkeen, ja Raimi sai jalkeille selvästi odotuksia laadukkaamman materiaalin.

PK-35 esiintyi edukseen Ykkösliigacupissa ja voitti lohkonsa kaatamalla muun muassa Jipon ja KTP:n vieraskentällä. Matka päättyi välierissä, kun SJK Akatemia kaatoi Raimin miehistön 2-1, mutta kokonaisuudessaan harjoituskausi herätti lupauksia. PK-35 pelasi kauden alla loistavan harjoitusottelun HJK:ta vastaan ja oli jopa voittaa pelin Töölössä.

Ykkösliigakausi lähti käyntiin 3-0-voitolla KäPasta. Sen jälkeen vaikeudet alkoivat. PK-35 pelasi pääosin hyvää ja taktisesti kypsää jalkapalloa, mutta menetti jatkuvasti johtoasemansa loppuhetkillä. 

Kolmannella kierroksella se oli pitkään kiinni kotivoitossa TPS:aa vastaan, mutta Albijon Muzaci tasoitti pelin viisi minuuttia ennen täyttä aikaa. Samalla viikolla KTP oli alkuhetkillä suorastaan ylivoimainen ja latoi viisi maalia Viljalan selän taakse. Kuudennella kierroksella SJK Akatemia iski tasoitusmaalin lisäajalla. Jaro-vieraspelissä isännät ratkaisi ottelun niin ikään loppuhetkillä. 

Seuraavalla viikolla Jippo teki voittomaalin PK-35:n verkkoon 86. minuutilla. Ikään kuin se ei olisi ollut tarpeeksi, vielä seuraavalla viikolla SalPa puski tasoitusmaalin 93. minuutilla. PK-35 oli menettänyt kuukauden aikana loppuhetkillä lähes kymmenen sarjapistettä ja Raimi sai maksaa siitä työpaikallaan KäPa-voiton jälkeen. 

Toistuvat loppuhetkien takaiskumaalit vaikuttivat aluksi huonolta tuurilta ja se olikin sitä osittain, mutta mukaan mahtui myös useampi heikosti puolustettu erikoistilanne ja muutama kalliiksi koitunut henkilökohtainen virhe. Raimi siirrettiin seuran junioriakatemiaan valmentajaksi ja Atlantista menestyksekkäästi alkukaudella luotsannut Tiago Santos siirtyi PK-35:n peräsimeen.

Valmentajanvaihdos piristi joukkuetta hetkellisesti niin pelillisesti kuin tuloksellisestikin. PK-35 iski neljä maalia JäPSin verkkoon Pihlajamäessä ja haki seuraavalla kierroksella 2-2-tasapelin TPS:n vieraana. PK-35 oli kiinni vierasvoitossa, mutta tuttuun tapaan menetti johtoasemansa lisäajalla. 

Kesä-heinäkuun vaihteessa Santosin suojatit kärsi kolme peräkkäistä tappiota. Mukaan mahtui kotitappio MP:lle, kun mikkeliläiset iski voittomaalinsa 96. minuutilla. PK-35:n kannattajat olivat nähneet heinäkuun alkuun mennessä lukuisia viime hetkien pistemenetyksiä Pihlajamäessä, eikä trendi näyttänyt loppuvan missään vaiheessa. Tilanne näytti jo absurdilta, kun heinä-elokuussa PK-35 päästi lisäajan maalit SalPaa ja KTP:ta vastaan ja menetti jälleen käsissä olleet kolme pistettä.

PK-35 oli lähes kymmenen loppuhetkien takaiskumaalin vuoksi pitkälti koko kauden ensimmäisen puoliskon alemmassa keskikastissa, mutta loppukaudella joukkue nappasi useamman hyvän tuloksen ja päätyi sarjataulukossa lopulta kuudenneksi. Mukaan mahtui muun muassa maukas 2-1-vierasvoitto TPS:sta ja lisäaikamaalilla tullut voitto Jiposta. 

Kausi oli kokonaisuudessaan onnistunut ja etenkin vaiherikas. Sarjanousijalle sijoitus kuuden parhaan joukossa on huippusuoritus. Jos PK-35 olisi päästänyt edes puolet vähemmän loppuhetkien maaleja, olisi se ollut helposti neljän joukossa. Jossittelua, mutta kertoo myös omaa kieltään siitä, miten pienestä monet tulokset olivat kiinni.

PELAAJASIIRROT

PK-35:ssa on nähty varsin merkittäviä muutoksia talven aikana. 

Topparikaksikko Eero Karjalainen ja Tomi Kurvinen siirtyivät HIFK:n takalinjoille. Kaksikko jäi viime kaudella hyvin pienelle vastuulle. Aiemmin joukkueen kapteenina toiminut Kurvinen jättää ison aukon pukukoppiin. 

Santosin alaisuudessa avauksen vasemmaksi laitapuolustajaksi noussut Rafael Lehtonen jätti seuran. Selvä menetys. Oikeana laitapuolustajana ja wingbackina pelannut Yassin Adam menetti avauksen paikkansa valmentajanvaihdoksen jälkeen ja lähti odotetusti muihin maisemiin. 125 virallista ottelua PK-35:ssa pelannut laitapelaaja siirtyi Atlantikseen.

Kesken viime kauden Pihlajamäkeen saapunut Mustapha Coker vaihtoi maisemaa. Keskikenttäpelaaja siirtyi sarjatasoa alemmas MP:n paitaan. Loppukaudella muutaman pelin Santosin alaisuudessa pelannut Reza Heidari ei jatka PK-35:ssa, vaan siirtyi JäPSin keskikentälle. 

Varsinkin potkutekniikastaan tunnettu Daniel Rantanen lopetti uransa ja siirtyi alasarjoihin. Seuran oma kasvatti toimi viime kaudella joukkueen kapteenina, mutta kausi oli kokonaisuudessaan rikkonainen ja melkoinen pettymys. Xhevdet Gela sai hajaminuutteja alkukaudella, mutta jäi täysin olemattomalle vastuulle Santosin alaisuudessa. Gela jätti seuran ja siirtyi EBK:hon valmentajaksi.

Alkukaudella loukkaantumisesta kärsinyt Tiquinho sai Raimin alaisuudessa paljon peliaikaa, mutta laitahyökkääjän vastuu putosi valmentajanvaihdoksen jälkeen. Tiquinho vietti syyskaudella muutaman viikon lainalla HIFK:ssa, mutta laina purettiin heti kättelyssä, kun Palloliitto ei ollutkaan näyttänyt sille vihreää valoa. Tiquinho siirtyi talvella pysyvästi HIFK:hon.

Hyökkääjä Foday Manneh oli kauden ensimmäisellä puoliskolla avauskokoonpanon hyökkääjä, mutta peliesitykset jättivät parantamisen varaa. Manneh menetti pelipaikkansa muutama viikko valmentajanvaihdoksen jälkeen. Teki lopulta reiluun tuhanteen peliminuuttiin yhden maalin ja lähti talvella KäPaan. Ei voida pitää sen suurempana menetyksenä. 

Lähtijöitä oli lopulta reilut kymmenen kappaletta ja tulijoista voi sanoa samaa.

AEK Ateenan kakkosjoukkueesta lainalle saapunut maalivahti Dimitrios Goumas vaikuttaa mielenkiintoiselta vahvistukselta. Goumas vietti viitisen vuotta Saksassa ja taustaa löytyy Saksan nelostasolta. 

PK-35 korvasi Kurvisen ja Karjalaisen Kasper Viramäellä ja Rasmus Sipillä. Viramäki kuului viime kaudella MP:n luottopuolustajiin Ykkösliigassa ja Sipi pelasi vahvan kauden EPS:n takalinjoilla Ykkösessä.

Emil Pallas, Maximo Tolonen ja Eino-Iivari Pitkälä tuovat laatua ja monipuolisuutta keskikentälle. 

Pallas pystyy pelaamaan hyökkäävänä keskikenttäpelaajana ja laitahyökkääjänä. Pallas sai viime kaudella varsin mukavasti peliaikaa Veikkausliigassa ja siirtyi talvella EIF:stä PK-35:hen. Pallas kävi viime syksynä IFK Mariehamnin testillä, mutta päätyi lopulta Pihlajamäkeen.

Tolosen viime kausi KäPassa oli pettymys. Tolosesta odotettiin selvää johtavaa pelaajaa, mutta vastuu jäi selvästi odotuksia pienemmäksi. Tolonen nimettiin vain 12 kertaa avaukseen Ykkösliigassa ja peliaika putosi selvästi sen jälkeen, kun Sami Okkonen sai potkut päävalmentajan paikalta. Hakee uutta nousua uralleen Santosin alaisuudessa.

Pitkälä, 21, on selvä vahvistus keskikentälle. Pitkälä pelaa kärjen alla, mutta hänet löytää myös laidalta ja jopa kärjestä. Maalintekotaitoa todistetusti löytyy, mutta se on kaivettava uudelleen esiin. Potentiaalia löytyy seuraavan askeleen ottamiseen.

Santos on tuonut joukkueeseen kolme uutta laitahyökkääjää. Umar Bala Muhammed saapui joukkueeseen TPS:sta, Ayuub Ahmed-Nur EPS:sta ja Hussein Mohamed Atlantiksesta. 

Muhammed tuo PK:hon paljon juoksuvoimaa ja maalintekokykyä, mutta kysymys kuuluukin, miten hän sopii Santosin pelitapaan. Ei kuulunut suoranaisesti luottopelaajiin harjoituskaudella, mutta parhaassa iskussa on joukkueen vaarallisin hyökkäyspään pelaaja. 

Ahmed-Nur pelasi viime kauden jälkimmäisen puoliskon lainalla PK:ssa ja ei jättänyt itsestään suurta kuvaa. Siirtyi talvella pysyvästi joukkueeseen. PK:ssa kaudella 2022 esiintynyt Mohamed vietti viime vuodet JäPSissä ja Atlantiksessa. Santos valmensi Muhamedia viime kaudella Atlantiksessa ja sai luottopelaajansa PK:hon.

Myös kärkeen löytyy uusia vaihtoehtoja. Endrit Mehmeti siirtyi EBK:sta PK:hon. Hyvänä viimeistelijänä tunnettu hyökkääjä jäi talvella pienehkölle vastuulle. Viime kaudella 12 maalia Kolmosessa viimeistellyt Pedro Diniz on mielenkiintoinen haku hyökkäykseen. Peimarissa pelannut Diniz sai mukavasti peliaikaa Ykkösliigacupissa.

AVAUSKOKOONPANO

Viljala ja Goumas kamppailevat ykkösvahdin paikasta. 

Viljala oli viime kaudella selvä ykkösvahti, mutta Goumas tuo uudenlaisen kilpailutilanteen tolppien väliin. Viljala on esiintynyt edukseen niin viime kaudella kuin talvellakin, joten voi hyvin aloittaa kauden ykkösvahtina.

Santos peluuttaa neljän linjaa. 

Andberg on kunnossa ollessaan avauskokoonpanon toppari. Frankline Okoye, Joonas Sundman, Viramäki ja Sipi taistelevat toisesta avauksen paikasta. Okoye sai viime kaudella paljon peliaikaa, mutta topparin talvikausi oli rikkonainen. Viramäki on potentiaalinen vaihtoehto Andbergin rinnalle keskuspuolustukseen. Sundman pystyy pelaamaan myös laitapuolustajana ja on hyvin mahdollista, että hän aloittaa kauden laidalla.

Shunta Uchiyama on selvä valinta laitapuolustajaksi. Monipuolinen Uchiyama pystyy pelaamaan useilla eri pelipaikoilla, mutta aloittanee kauden vasempana laitapuolustajana. Uchiyama nähdään tarvittaessa myös oikealla puolella tai jopa astetta hyökkäävämmässä roolissa. 

Sundman pelasi viime kaudella pääosin topparina, muttei yllättäisi, vaikka hän löytyisi oikean laitapuolustajan paikalta. Myös Liam Lokake on mahdollinen vaihtoehto oikealle.

Keskikentällä ja hyökkäyksessä kilpailutilanne on suurempaa. 

João Costa kuului viime kaudella Santosin ehdottomiin luottopelaajiin keskikentällä. Costa lienee selvä avauskokoonpanon pelaaja. Costan vierellä nähtäneen joko Juta Nakanishi, Emil Pallas tai talvikaudella varsin pienelle vastuulle jäänyt Jasper Pikkuhookana. Pallas voi pelata myös ylempänä tai laidalla.

Kymppipaikalta löytyy Pitkälän ja Tolosen kaltaisia laadukkaita vaihtoehtoja. Pitkälä aloittanee kauden avauskokoonpanossa, mutta avauksen paikka ei ole kiveen hakattu. 

Umar Bala Muhammed on itsestäänselvä avauskokoonpanon pelaaja. Muhammed pelannee vasempana laitahyökkääjänä. Viime kaudella paljon peliaikaa Santosilta saanut Samba Sillah on vaihtoehto niin vasemmalle kuin oikeallekin. Kunnossa ollessaan hyvin mahdollinen avauksen pelaaja, mutta talvikausi oli rikkonainen. Ayuub Ahmed-Nur, Hussein Mohamed ja Mustafa Beyai kirittävät Muhammedia ja Sillah’ta. Beyai pystyy pelaamaan myös kärjessä.

Eero Markkanen on joukkueen ykköskärki. Kapteenin avauksen paikka on ainakin alkukaudella itsestäänselvä. Pedro Diniz ja Endriz Mehmeti kirittävät Markkasta.

ODOTUKSET

SIJA: 5

Santos on rakentanut hyvin mielenkiintoisen ja laadukkaankin joukkueen Pihlajamäkeen. 

Mukaan mahtuu useampi tasonsa todistanut laatupelaaja ja lisäksi remmissä on paljon nuoria eteenpäin pyrkiviä pelaajia. 

PK:n puolustus on pitänyt talvikaudella ja sen päälle on hyvä rakentaa. Santosin PK pelasi viime kaudellakin ajoittain todella hyvää jalkapalloa ja se on päässyt talven mittaan eroon loppuhetkien takaiskumaaleistakin. 

Joukkue on paperilla selvästi parempi kuin viime kaudella, eikä yllättäisi, vaikka PK olisi läpi kauden taistelemassa sarjan kärkisijoista. Joukkue tähtää viiden parhaan joukkoon ja se on realistinen tavoite. 

Jopa parempikin sijoitus on saatavilla, mutta se vaatii huippuonnistumista ja paljon maaleja koko joukkueelta. Markkasen ja Muhammedin kaltaiset pelaajat ovat laadukkaita viimeistelijöitä, mutta tarvitsevat myös maalipaikkoja. Ne jäivät talvikaudella ajoittain luomatta.

PK pelaa alkavalla kaudella kotiottelunsa Oulunkylässä, koska sen kotistadion Algeco Areena ei täytä lisenssikomitean vaatimuksia. Markkanen kertoi kauden alla haastattelussamme, että Oulunkylässä pelaaminen on positiivinen juttu, koska Pihlajamäen tekonurmi ei ole tarpeeksi hyvässä iskussa. Nähtäväksi jää, miten se vaikuttaa joukkueen peliesityksiin.

• LUE MYÖS: Haastattelu: PK-35:n kapteeni Eero Markkanen tähtää nousutaisteluun – ”Emme luovuta missään vaiheessa”

HJK Klubi 04

HJK Klubi 04 putosi toiselta sarjatasolta syksyllä 2021, ja pelasi lopulta kolme kautta alemmilla sarjatasoilla ennen paluuta Ykkösliigaan.

Klubi 04:n viime kausi oli lopulta jättionnistuminen. 

Aleksi Lallin miehistön runkosarja oli melkoista voittokulkua alusta loppuun saakka. Klubi 04 lukeutui Ykkösen suurimpiin ennakkosuosikkeihin ja se näkyi kentällä. 

Joukkue pelasi hyvin laadukasta jalkapalloa, panosti paljon hyökkäykseen ja pallonhallintaan sekä iski hurjan määrän maaleja runkosarjassa. 22 runkosarjaotteluun syntyi 56 maalia. Tuloksena oli 15 voittoa, viisi tasapeliä ja vain kaksi tappiota. 

Etenkin kotiotteluissaan Klubi 04 pelasi jopa dominoivaa jalkapalloa. Se piti pelin toistuvasti vastustajan kenttäpuoliskolla, ei luopunut pallosta ja loi uhkaa useilta eri kaistoilta. 

Monipuolinen ja ennakkoluuloton hyökkäyspelaaminen oli ajoittain hyvin kaunista katseltavaa ja samalla puolustus toimi. Alex Ramula torjui kauden mittaan lukuisia nollapelejä ja maalivahdilla oli kauden mittaan useampikin peli, jossa torjuntoja ei tullut nimeksikään, kun joukkue dominoi pelejä mielensä mukaan.

Klubi 04 voitti Ykkösen runkosarjan ja lähti loppusarjaan kolmen pistettä KPV:n edellä. 

Loppusarja lähti kuitenkin surkeasti käyntiin, kun Klubi 04 hävisi kaksi ensimmäistä peliään Atlantikselle ja RoPSille. Atlantis iski Töölössä kaksi nopeaa maalia Klubi 04:n verkkoon. Lallin miehistö haki vimmatusti maaleja ja hallitsi mielin määrin pelitapahtumia, mutta Atlantis kesti ja haki lopulta 2-1-vierasvoiton. 

Viikkoa myöhemmin Klubi 04 sai saavillisen jääkylmää vettä niskaansa, kun RoPS iski voittomaalin muutama minuutti ennen loppua. Klubi 04:n nousuhaaveet ottivat suuren kolauksen, sillä koko kauden ajan joukkueen kannoilla ollut KPV voitti pelinsä ja nousi Ykkösen kärkipaikalle vain kolme kierrosta ennen loppua. 

Klubi 04 sai loppukaudeksi muutaman huippuvahvistuksen riveihinsä, kun edustukseen kuuluneet Roni Hudd ja Niilo Kujasalo tulivat joukkueen mukaan kauden viimeisiin peleihin.

Klubi 04 ja KPV voittivat kaksi seuraavaa peliään ja viimeisellä kierroksella ratkaistiin Ykkösen mestari, kun joukkueet iskivät yhteen Kokkolassa. KPV johti sarjaa kolmen pisteen erolla Klubi 04:ään, joten Lallin miehistön oli haettava täysi pistepotti Kokkolasta noustakseen suoraan Ykkösliigaan. KPV siirtyi ottelussa johtoon onnekkaalla maalilla, mutta Klubi 04 iski toisella jaksolla kaksi osumaa, voitti pelin 2-1 ja nousi Ykkösliigaan. 

Nousua voi pitää ansaittuna, sillä Klubi 04 oli kauden mittaan pelillisesti koko sarjan paras joukkue ja iski keskinäisissä peleissä jopa seitsemän maalia KPV:n verkkoon.

PELAAJASIIRROT

Klubi 04 on kokenut varsin merkittäviä muutoksia viime kauden jälkeen. 

Reservijoukkueena Klubi 04:n funktio on tuottaa pelaajia edustusjoukkueeseen ja muihinkin veikkausliigaseuroihin. 

Viime kauden jälkeen Pyry Mentun, Kaius Simojoen, Ville Vuorisen ja Matias Ritarin kaltaiset ehdottomat avainpelaajat nousivat edustusjoukkueeseen ja viettivät koko harjoituskauden Toni Korkeakunnaksen alaisuudessa. Myös Stanislav Baranov nousi edustuksen mukaan, mutta aloittanee kauden Lallin joukkueessa. Mentu ja Simojoki ovat saaneet alkukaudella huomattavia minuutteja jopa Veikkausliigassa.

Mentulle, Simojoelle, Vuoriselle ja Ritarille olisi käyttöä myös Klubi 04:ssa, mutta edustusta luonnollisesti priorisoidaan ja parhaat nuoret pelaajat siirtyvät tätä nykyä selvästi nopeammin edustusjoukkueeseen kuin aiemmin. Nelikosta ainakin Ritari pelannee alkukaudella Klubi 04:ssa.

Ramulan kirittäjänä toiminut Joel Tynkkynen siirtyi IF Gnistaniin. Tynkkynen kuului myös HJK:n edustusjoukkueen harjoitusrinkiin, mutta pelasi viime kaudella vain yhden pelin Ykkösessä. Alkukaudella Klubi 04:n kakkosvahtina toiminut Diar Azabani siirtyi NJS:n paitaan.

Klubi 04:n ykköstoppari Nils Svensson siirtyi Ruotsin kolmannelle sarjatasolle. Svensson pelasi loistavan kauden Klubi 04:n takalinjoilla ja jättää suuren aukon puolustukseen. 20-vuotias toppari Lukas Kuusisto joutui lopettamaan uransa loukkaantumisten vuoksi.

Viime kauden mittaan varsin pienelle vastuulle jäänyt oikea laitapuolustaja William Grönblom siirtyi EIF:iin. Oikea laitapuolustaja Eemil Toivonen, 18, lähti lainalle IFK Mariehamniin. Toivonen on saanut alkukaudella mukavasti peliaikaa Veikkausliigassa. 

Viime kaudella vaihtelevasti vastuuta saanut vasen laitahyökkääjä Elmer Vauhkonen, 19, siirtyi talvella Gnistaniin. Rohkea valinta laadukkaalta ohittajalta, sillä kenties vuosi Klubi 04:ssa suuressa roolissa olisi auttanut kehittymistä enemmän kuin hajaminuutit Oulunkylässä. Päässyt kentälle Gnistanin sarjakauden avausotteluissa.

Lähtijöitä on paljon ja tulleet pelaajat ovat lähinnä omia B-junioreita. Mukaan mahtuu myös muutama ulkopuolelta tullut pelaaja. 

Jussi Tanska, 18, siirtyi talvella Ramulan kirittäjäksi. Tanska on EsPan kasvatti ja vietti viime vuodet FC Hongassa. Tanska pelasi viime kauden lopun lainalla SalPassa ja tuo mielenkiintoisen vaihtoehdon tolppien väliin. Ramulaa ei kuitenkaan noin vain syrjäytetä. 

Toppari Arop Ring siirtyi KPV:sta HJK:n organisaatioon. Ring pelasi loistavan viime kauden Kokkolassa ja pelasi myös HJK:n edustusjoukkueessa Liigacupia. Ring esiintyi edukseen talvikaudella ja vakuutti monet peliesityksillä. Ennakkoluuloton toppari on vahva kaksinkamppailuissa ja myös teknistä osaamista löytyy. Vasenjalkaisena topparina korvaa Svenssonin.

Viime kauden Ruotsissa lainalla pelannut Hadi Noori palasi HJK:hon talvella. Keskikenttäpelaaja pelasi hyvän harjoituskauden ja napannee suuren roolin alkavalla kaudella. Noori on teknisesti taitava keskikenttäpelaaja, joka on Klubi 04:ssa osoittanut etenkin kykyään rikkoa vastustajan linjoja pitkillä kuljetuksillaan. Mielenkiintoinen pelaajaprofiili. 

Viime syksynä HJK:n testissä ollut australialaishyökkääjä Liam Rippon teki seuran kanssa kaksivuotisen sopimuksen. 196-senttinen hyökkääjä on mielenkiintoinen vaihtoehto kärkeen. Rippon on taitava viimeistelijä, joka pystyy koostaan huolimatta juoksemaan tyhjään tilaan ja luo suurta uhkaa boksissa. Potentiaalinen yllättäjä.

AVAUSKOKOONPANO

Ramula on joukkueen selvä ykkösmaalivahti ja pelannee kunnossa ollessaan lähes kaikki sarjaottelut. Ramula on myös edustusjoukkueen kolmosvahti, joten jos Jesse Öst tai Thijmen Nijhuis loukkaantuu, nousee Ramula edustuksen mukaan ja Tanska saa vuoronsa tolppien välissä.

Viime kaudella Lalli peluutti neljän linjaa, eikä se tule muuttumaan tälläkään kaudella. 

Ring ja Alex Lietsa muodostanevat avauksen toppariparin. Alle 18-vuotiaiden maajoukkueeseen kuuluva Jere Kari sai paljon peliaikaa harjoituskaudella ja voi hyvinkin pelata alkukaudella avauksessa. Aaron Traore kilpailee avauksen paikasta sekä keskuspuolustuksessa kuin laitapuolustajanakin. 

Avauksen paikoista laitapuolustajina kilpailevat Adam Le Goff-Conan, Eino Tuominen, Eetu Grönlund ja Mustafa Ameen. Edustukseen hankittu Cheikh Sidibé pelasi harjoituskauden lopussa muutaman pelin Klubi 04:n vasempana laitapuolustajana. Nähtäväksi jää, jääkö Sidibé joukkueen mukaan vai onnistuuko senegalilaispuolustaja murtautumaan edustuksen pelaavaan kokoonpanoon. Sidibé harjoittelee edustuksen mukana.

Keskikentällä nähtäneen kolme pelaajaa, jotka voivat pelata useassa eri muodossa. Noori ja Otto Hannula ovat selviä avauksen pelaajia keskikentän keskustassa. Jos Ritari on alkukaudella Klubi 04:n mukana, avaa hän kutospaikalla. Marlo Hyvönen voi pelata ylemmässä roolissa hyökkäävänä keskikenttäpelaajana. Antton Nylund ja Ilmo Toivonen kärkkyvät peliaikaa penkiltä.

Hyökkäykseen riittää useita vaihtoehtoja. Vasen laitahyökkääjä Toivo Mero, 17, on kenties jalkeilla olevan joukkueen potentiaalisin nimi. Mero tuo joukkueeseen paljon maalintekovoimaa ja haastokykyä. Mero avaa vasemmalla. 

Toiselta laidalta löytyy Baranovin ja Francis Etun kaltaisia taitureita, jotka kilpailevat avauksen paikasta. Etun viime kausi meni penkin alle polvivamman vuoksi, mutta haastokyvystään ja teknisyydestään tunnettu Etu esiintyi edukseen harjoituskaudella. Ei yllättäisi, vaikka edustuksen mukana oleva Ville Vuorinen saisi minuutteja alkukaudella Klubi 04:ssa.

Emil Ingman, Kaius Hardén, Art Berisha ja Rippon taistelevat ykköskärjen paikasta. Lallilla on käytössään neljä selvästi toisistaan eroavaa pelaajaprofiilia, joka tuo hyökkäykseen paljon monipuolisuutta. 

Ingman on laadukas viimeistelijä, Rippon pystyy pelaamaan kohdepelaajana ja Hardén on kolmikosta kenties kokonaisvaltaisin pelaaja, joka kykenee juoksemaan linjan taakse, sijoittumaan hyvin ja viimeistelemään. Berisha on sen sijaan selvästi työteliäämpi ja ahkerasti prässäävä hyökkääjä.

ODOTUKSET

SIJA: 6

Klubi 04 lähtee kauteen tavoitteenaan säilyttää sarjapaikkansa Ykkösliigassa. 

Se on luonnollinen tavoite sarjanousijalle. Alkavasta kaudesta on helppo odottaa selvästi vaikeampaa kuin viime kaudesta. Vastustajat ovat laadukkaampia, vaatimustaso nousee ja samalla Klubi 04 on koko sarjan nuorin joukkue. 

Ykkösessä joukkueen peli perustui vahvaan pallonhallintaan ja pelin kontrollointiin, mutta Ykkosliigassa pelin kuva lienee erilainen. Vastassa on parempia joukkueita, jotka eivät automaattisesti luovuta palloa Klubi 04:lle. Klubi 04 joutuu ottamaan selvästi enemmän vastaan ja mahdollisesti puolustaa pitkiäkin aikoja ilman palloa.

Joukkueessa ei ole kokemusta toiselta sarjatasolta. Nähtäväksi jää, miten Lalli ja nuori joukkue osaa käsitellä vastoinkäymisiä pitkän kauden aikana. Kaudesta on luvassa selvästi haastavampi ja joukkue tarvitsisi kipeästi kokeneita pelaajia, jotka osaavat ottaa joukkueen reppuselkään vaikeilla hetkillä. 

Klubi 04:lla on joukkueessaan riittävästi laatua. Nuoria ja eteenpäin meneviä pelaajia riittää vaikka muille jaettavaksi, mutta Ykkösliigassa pelkkä tekninen laatu ei riitä. 

Menestys tai menestymättömyys riippuu myös paljon henkisistä vahvuuksista. Niitä on löydyttävä, jotta Klubi 04:lla on ainekset pelata vahva kausi toisella sarjatasolla. 

• LUE MYÖS: Haastattelu: HJK Klubi 04:n päävalmentaja Aleksi Lalli haluaa viihdyttää kansaa – ”Jalkapallo on viihdebisnestä”
  

SJK Akatemia

SJK ei ole HJK:n kaltainen menestyjä, jolta odotetaan mestaruuksia ja euroliigavaihepaikkoja vuodesta toiseen, mutta silti SJK:ta on helppo pitää omanlaisenaan suomalaisen jalkapallon lippulaivana. 

SJK:lla on ollut jo pitkään selvä strategia, jossa panostetaan nuoriin pelaajiin. 

Nuoria pelaajia hankintaan ympäri Suomea ja maailmaa kasvamaan korkoa seuran akatemiaan. Nuoret pelaajat nousevat ajan mittaan edustusjoukkueeseen, ottavat avauksen paikan ja siirtyvät sittemmin suurempiin ympyröihin. 

Tätä nykyä SJK panostaa jopa enemmän nuoriin pelaajiin kuin niin sanottuun selvään laatuun edustusjoukkueessaan. SJK tiedostaa, että nuorten kehittäminen ja pelaajamyynnit kantavat pitkässä juoksussa suurempaa hedelmää kuin yksittäiset laatuhankinnat edustusjoukkueeseen. 

SJK:lla on joukkueet Veikkausliigassa, Ykkösliigassa ja Kakkosessa, joten se pystyy peluuttamaan nuoria pelaajia jatkuvasti sopivilla ja tarpeeksi haastavilla sarjatasoilla.

SJK Akatemia aloittaa jo neljännen peräkkäisen kautensa toisella sarjatasolla. SJK Akatemian viime kausi oli kokonaisuudessaan selvästi haasteellisempi kuin sitä edellinen. 

Joukkue lähti kauteen uudessa komennossa, kun SJK Akatemiaa valmentanut Stevie Grieve nousi edustusjoukkueen peräsimeen. Samalla Arttu Aromaa nousi SJK Akatemian apuvalmentajan paikalta joukkueen päävalmentajaksi. 

Useat kakkosjoukkueen pelaajat nousivat Grieven kanssa edustuksen mukaan, joten SJK Akatemiassa nähtiin jälleen varsin huomattavia muutoksia. Siitä huolimatta talvikausi vaikutti potentiaaliselta, kun SJK Akatemia eteni Ykkösliigacupin finaaliin. Finaalissa se hävisi FF Jarolle, mutta joukkueen pelaaminen jätti positiivisen kuvan ennen sarjakauden käynnistymistä.

Alkukausi oli vaikea. 

Avauskierroksella JäPS kaatui 2-1, mutta sen jälkeen Aromaan miehistö ajautui kolmen ottelun tappioputkeen. Pitää paikkansa, että SJK Akatemia kohtasi tappioputkensa aikana käytännössä kaikki sarjan parhaat seurat, kun vuorotellen Jaro, KTP ja TPS kaatoivat nuoren joukkueen. Se ei tosin poista sitä tosiasiaa, että varsinkin KTP:lle kärsitty 1-5-vierastappio oli ruma ja joukkue pelasi surkean ottelun Kotkassa. 

Kauden toista voittoa saatiin lopulta odottaa seitsemännelle kierrokselle asti, kun SJK Akatemia kaatoi Seinäjoella SalPan 2-0. 

Alkukaudella SJK Akatemialla ei ollut missään vaiheessa kiveen hakattua avauskokoonpanoa, vaan se muuttui huomattavasti pelistä toiseen ja ajoittain kentällä nähtiin myös edustusjoukkueen pelaajia. Sen voisi kuvitella näkyvän positiivisesti joukkueen peliesityksissä, mutta se ei ollut suinkaan itsestäänselvää. 

Aromaa sai pelillisesti joukkueesta paljon irti, vaikka materiaali oli selvästi edelliskautta heikompi, mutta lukuisissa peleissä viimeistely ontui. SJK Akatemia kykeni luomaan maalipaikkoja, mutta todellinen maalintekijä loisti poissaolollaan.

Aromaa jättäytyi sivuun joukkueen päävalmentajan paikalta heinäkuun alussa. Aromaa jäi vanhempainvapaalle ja hetkeä myöhemmin Ash Civil nostettiin SJK Akatemian peräsimeen. Civil oli työskennellyt alkukauden Aromaan apuvalmentajana. 

Valmentajanvaihdoksen jälkeen SJK Akatemian tuloskunto parani selvästi. Neljästä seuraavasta ottelusta tuloksena oli jopa kolme voittoa. Mukaan mahtui dominoiva peliesitys, kun SJK Akatemia kaatoi PK-35:n 3-0, ja todellisuudessa voitto olisi voinut tulla vieläkin suuremmin lukemin. 

Joukkue nousi Ykkösliigassa jo viidenneksi, mutta loppukausi oli tuloksellisesti melkoinen pannukakku. Viimeisestä kahdeksasta ottelusta tuloksena oli kolme tasapeliä, viisi voittoa ja lopulta Ykkösliigan seitsemäs sija.

PELAAJASIIRROT

Kuten reservijoukkueilla on tapana, myös SJK Akatemian joukkue meni talvella pitkälti uuteen uskoon. 

SJK Akatemiassa läpi lyöneet pelaajat siirtyivät edustusjoukkueen rinkiin ja samalla eteenpäin siirtyneet pelaajat korvataan oman akatemian nuorukaisilla.

Viime kaudella JJK:ssa lainalla pelanneen Joona Lahdenmäen sopimus SJK:n kanssa päättyi, eikä sitä uusittu. Toppari jätti SJK Akatemian vapaana agenttina. SJK Akatemiassa vakuuttanut toppari Oskari Väistö nousi talvella edustuksen mukaan ja jättää suuren aukon joukkueen keskuspuolustukseen. Väistö pelasi myös laitapuolustajana.

Avauskokoonpanon oikeana laitapuolustajana uurastanut Gabriel Oksanen liittyi edustuksen rinkiin. Oksanen ei ole saanut alkukaudella minuutteja edustuksessa, joten voi olla, että hänelle haetaan peliaikaa SJK Akatemian puolella. 

Vahvan kauden SJK Akatemiassa pelanneen laitapelaaja Bob Nii Armahin laina päättyi, eikä SJK hankkinut häntä itselleen, joten KuPS päätti reagoida ja teki sopimuksen Nii Armahin kanssa. Monet kummastelivat, miksei SJK hankkinut Nii Armahia itselleen, sillä hän esiintyi edukseen KuPSin harjoituskaudella.

Vahvan viime kauden jälkimmäisen puoliskon SJK Akatemian keskikentällä pelannut Nathaniel Tahmbi siirtyi edustuksen mukaan. Tahmbi pystyy pelaamaan myös topparina. 

Suuria minuutteja keskikentällä pelannut Denis Cukici lähti talvella KäPaan. Vaikeasti korvattavissa.

Oikeana laitahyökkääjänä viilettäneen Vinícius Ribeiron sopimus päättyi. Monipuolinen laitapelaaja jätti SJK:n vapaana agenttina. Niin ikään oikeana laitahyökkääjänä pelaava Olatoundji Tessilimi vietti harjoituskauden edustusjoukkueen mukana, mutta saattaa pelata tällä kaudella SJK Akatemiassa. Tessilimi oli koko viime kauden sivussa pelikentiltä polvivamman vuoksi. 

Viime syksynä SJK Akatemiassa muutaman ottelun pelannut laitahyökkääjä Saïdou Bah lähti EIF:iin. Niin ikään loppukaudella joukkueessa pelannut laitahyökkääjä Moses Turay myytiin Saudi-Arabian pääsarjaan.

SJK Akatemian ykköskärkenä pelannut Artur Atarah siirtyi maaliskuussa IF Gnistaniin. Atarah viimeisteli viime kaudella viisi maalia Ykkösliigassa, eikä onnistunut murtautumaan edustusjoukkueeseen, joten lähti etsimään läpimurtoa Helsinkiin. Viime kauden KäPassa lainalla viettänyt hyökkääjä Miro Turunen jätti SJK:n ja palasi Jippoon.

19-vuotias nigerialaismaalivahti Samuel Friday James liittyi SJK Akatemiaan maaliskuun lopussa. 

SJK Akatemia palkkasi riveihinsä kolme uutta topparia. Sebastian Savini siirtyi FC Hongasta SJK:hon. Adrián Pozo Hernández siirtyi kasvattajaseurastaan MaPSista SJK:hon. Nuori toppari pelasi viime kaudella Kolmosessa. PKKU:n edustusjoukkueessa viime kauden pelannut Adam Zahedi teki sopimuksen SJK:n kanssa.

Noah Rantasalmi, 16, siirtyi vuodenvaihteessa PPJ:sta SJK:n organisaatioon. Nuori laitahyökkääjä sai talvikaudella jonkun verran peliaikaa Civilin alaisuudessa ja taistelee peliajastaan SJK Akatemiassa. Pelannee kauden mittaan myös toisen akatemiajoukkueen paidassa.

Ilveksen kakkosjoukkueesta SJK:hon siirtynyt Justus Ojanen kuului harjoituskaudella joukkueen luottopelaajiin. 19-vuotias laitahyökkääjä onnistui kertaalleen maalinteossa Ykkösliigacupissa.

Aapo Hyppönen jätti KTP:n ja siirtyi SJK:hon. Hyppönen pelasi viime kauden jälkimmäisen puoliskon lainalla MP:ssa ja kuului syksyllä Ykkösliigan parhaimmistoon. 13 otteluun syntyi kuusi maalia ja viisi maalisyöttöä. SJK Akatemian ykköskärki.

AVAUSKOKOONPANO

Maalivahtitilanne on mielenkiintoinen. 

Miguel Rodríguez esiintyi edukseen viime kaudella SJK Akatemiassa ja kuului Ykkösliigan parhaimpiin maalivahteihin. Rodríguez on kuitenkin nostettu edustuksen mukaan, mutta vaikuttaa siltä, ettei nicaragualaisvahti tule saamaan ollenkaan peliaikaa ykkösjoukkueessa. Roope Paunio on ykkösjoukkueen selvä ykkösvahti ja Hemmo Riihimäki toimii edustuksen kakkosvahtina. 

Rodríguez voisi siten jatkaa SJK Akatemian tolppien välissä, mutta toisaalta Samuel James saapui joukkueen tolppien väliin maaliskuussa. James on vielä katsomaton kortti, joten voi hyvin olla, että Rodríguez aloittaa kauden SJK Akatemian ykkösmaalivahtina.

Civil peluutti viime kaudella jatkuvasti neljän linjaa. 

Tuomas Koivisto on joukkueen ykköstoppari. Koivisto, 21, uurasti viime kaudella suuret minuutit SJK Akatemian keskuspuolustuksessa ja oli harjoituskaudella edustusjoukkueen mukana, mutta pelannee lähinnä Ykkösliigassa.

Toisen avauksen topparin paikka on auki. Sayibu Yakubu on potentiaalinen nimi Koiviston vierelle. Eero Lehto, Adrián Hernández ja Sebastian Savini pystyvät kirittämään niin Koivistoa kuin Yakubuakin. Lehto pelasi viime kaudella suuret minuutit SJK:n kakkosakatemiajoukkueen paidassa ja nousi talvella SJK Akatemian riveihin. Lehto sai talvikaudella paljon vastuuta ja voi hyvinkin olla alkukaudella avauksessa.

Arvi Liljaniemi aloittanee avauskokoonpanon vasempana laitapuolustajana. Liljaniemi pelasi nappikauden MP:ssä ja oli SJK:n edustusjoukkueen mukana harjoituskaudella. 

Aleksi Lyyran, Ronal Malikin, Musa Hietakankaan kaltaiset nuoret lupaukset taistelevat avauksen paikasta oikealla puolella. Hietakangas esiintyi keväällä edukseen alle 17-vuotiaiden maajoukkueessa, mutta vastuu SJK Akatemian puolella jäi varsin vähäiseksi. Jos Gabriel Oksanen hakee peliaikaa SJK Akatemiasta, on hän avauksen oikea laitapuolustaja.

Viime syksynä Civil peluutti keskikentällä usein kolmea pelaajaa. Ajoittain keskikentän pohjalla nähtiin yksi puolustavampi pelaaja, jonka yläpuolella oli kaksi hyökkäävämpää pelaajaa. 

Edustuksen mukana ollut Prosper Padera hakee minuutteja SJK Akatemiasta ja löytyy puolustavasta roolista keskikentän pohjalta. Shehu Sulaiman pelannee Paderan vierellä keskikentällä. Lucas Kyllönen, Jore Nikkilä ja Elias Hyytinen taistelevat keskenään kolmannesta avauksen paikasta.

Civil peluuttanee hyökkäyksessä yhtä puhdasta kärkeä ja kahta laitahyökkääjää. 

Olatoundji Tessilimi aloittaa oikeana laitahyökkääjänä. Jos Tessilimi pysyy kunnossa, on siinä hyvin potentiaalinen pelaaja alkavaa kautta varten. Tessilimi nähtiin talvella myös edustuksen mukana. Justus Ojanen saa tällä kaudella paljon vastuuta Civilin alaisuudessa ja nähtäväksi jää, aloittaako Ojanen vasemmalla laidalla. Myös Sander Korsunov ja Akseli Tervaniemi kärkkyvät peliaikaa joko vasemmalla tai oikealla laidalla.

Piikistä löytyy Aapo Hyppösen, Onni Hännisen ja Elari Hautamäen kaltaisia vaihtoehtoja. Jos avauksesta löytyy vain yksi hyökkääjä, on luvassa melkoinen kilpailu peliminuuteista. 

ODOTUKSET

SIJA: 7

SJK Akatemian materiaali ei ole lähtökohtaisesti yhtä vahva kuin aiemmilla kausilla, mutta edustuksesta peliaikaa hakevat pelaajat tuovat paljon laatua kriittisille pelipaikoille. 

Viime kauden jälkimmäinen puolisko Civilin alaisuudessa ei mennyt pelillisesti kuin tuloksellisestikaan ruusuilla tanssien, ja lisäksi harjoituskauden peliesitykset jättivät ajoittain paljon toivomisen varaa. 

SJK Akatemialla on riveissään paljon potentiaalisia nuoria pelaajia, jotka ovat optimaalisessa paikassa kehittymistä varten. Joukkueella ei itsessään ole suuria tulospaineita, sillä SJK Akatemia ei voi luonnollisesti nousta Veikkausliigaan, mutta toisaalta sarjapaikan säilyttäminen on elintärkeää, jotta pelaajakehitystä voidaan jatkaa mahdollisimman laadukkaassa sarjassa.

Rodríguezin, Koiviston, Paderan, Tessilimin ja Hyppösen kaltaiset pelaajat ovat hyviä yksilöitä Ykkösliigaan, mutta kokonaisuudessaan materiaalin taso jää kauas viiden kärkeen ennakoiduista joukkueista. 

SJK Akatemia taistelee tällä kaudella alemmassa keskikastissa ja se on reservijoukkueelle täysin hyväksyttävää. Muutaman vuoden takainen neljäs sija oli hurjaa ylisuorittamista, eikä sellaista voi vaatia tällä kaudella.

KäPa

KäPa oli pudonnut Ykkösliigasta syksyllä 2023, mutta säilytti lopulta sarjapaikkansa täydennysmenettelyn ansiosta, kun FC Honka ja HIFK ajautuivat konkurssiin. 

Ykkösliigapaikka varmistui lopulta vasta tammikuun puolivälissä, joten KäPa pääsi rakentamaan joukkuetta selvästi muita myöhemmin.

KäPa lähti viime kauteen uudessa komennossa. Joukkueen päävalmentajana työskennellyt Jordi Aluja siirtyi kauden jälkeen SalPan peräsimeen. KäPa palkkasi Sami Okkosen uudeksi päävalmentajakseen.

Alujan alaisuudessa KäPa pelasi hyvin rohkeaa, ennakkoluulotonta ja jopa riskialtista jalkapalloa. Joukkue hyökkäsi useilta kaistoilta ja kykeni luomaan uhkaa niin laidalta kuin keskeltäkin. Alujan kanssa KäPa pelasi laadukasta kombinaatiojalkapalloa ja peliesityksistä oli helppo huomata, miten paljon hyökkäämistä priorisoitiin. 

Se näkyi myös puolustuksessa, sillä pallottomassa vaiheessa – etenkin oman boksinsa lähettyvillä – KäPa oli kenties koko sarjan huonoin joukkue. Puolustuksen organisointi oli jäänyt vaiheeseen, eikä KäPa kyennyt puolustamaan pitkiä aikoja omalla kenttäpuoliskollaan ilman takaiskumaaleja.

Okkosen alaisuudessa pelaaminen ei ollut yhtä riskialtista, mutta toisaalta joukkue oli pallon kanssa selvästi heikompi ja edelliskauden kombinaatiopelaaminen hyökkäyskolmanneksella loisti poissaolollaan. Jos Alujan alaisuudessa KäPa kykeni luomaan jatkuvasti maalipaikkoja ja näennäisesti kontrolloimaan pelejä, ei samaa voinut sanoa Okkosen KäPasta. 

Odotukset olivat matalalla, sillä joukkueessa ei ollut juurikaan laadukkaita ykkösliigatason pelaajia. Siitä huolimatta joukkueen peliesitykset jättivät kauden avauspuoliskolla toistuvasti parantamisen varaa. Edelliskauden puolustuspään ongelmat jatkuivat ja KäPa päästi jatkuvasti liikaa maaleja. Ensimmäiseen viiteen peliin se oli päästänyt jopa 12 maalia. 

Kuvaavaa on se, että KäPa nappasi kauden ensimmäisellä puoliskolla vain yhden voiton kaadettuaan surkean kauden pelanneen MP:n 4-0. KäPa oli MP:n kanssa koko kauden sarjan häntäpäässä ja kaksikko taisteli keskenään putoamista vastaan. 

Keskikentän pohjapelaaja Pasi Forsman siirtyi heinäkuun lopussa Jipon riveihin. Forsmanin menetys oli luonnollisesti merkittävä, mutta KäPa selvisi siitä lopulta hyvin.

Seurajohto päätyi antamaan Okkoselle potkut heinä-elokuun vaihteessa. Okkosen potkuja edeltäneessä kolmessa pelissä KäPa oli päästänyt 13 maalia. KäPa nosti seuran B-junioreita valmentaneen Lari Lummepuron edustuksen peräsimeen. 

Lummepuron alaisuudessa joukkueen pelaaminen muuttui. Puolustuksessa oli edelleen omat rakenteelliset ongelmansa, jotka aiheuttivat takaiskumaaleja, mutta kokonaisuudessa joukkue pelasi paljon helpommin tunnistettavissa olevaa jalkapalloa. 

KäPan tuloskunto loppukaudella oli paranemaan päin ja joukkue kaatoi Kalliossa muun muassa Jipon. Syyskuun puolivälissä KäPa nappasi ison voiton kaadettuaan putoamiskamppailussa MP:n. Suoran putoaminen välttäminen varmistui Salossa, kun Lummepuron miehistö kaatoi Salpan komeasti 4-1. 

KäPa sijoittui lopulta yhdeksänneksi ja kohtasi karsinnassa KPV:n. Kokkolassa pelattu avausosa oli vauhdikas. Kummallakin oli omat huippupaikkansa ja peli päättyi lopulta 1-1-pistejakoon. KPV epäonnistui muun muassa rangaistuspotkussa. Kalliossa KäPa oli vahvempi, voitti pelin 2-0 ja säilytti sarjapaikkansa Ykkösliigassa.

PELAAJASIIRROT

KäPa menetti lukuisia avainpelaajiaan viime kauden jälkeen. 

Kovin odotuksin KäPan tolppien väliin siirtyneen Otto Hautamon viime kausi oli pettymys. Veikkausliigaseura IFK Mariehamnissa pelannut Hautamo ei onnistunut nappaamaan ykkösvahdin paikkaa ja istui alkukauden jälkeen penkillä, kun Aleksi Piispa kantoi torjuntavastuun. Hautamo jätti KäPan viime kauden jälkeen.

Viime kaudella kapteenina toiminut toppari Topi Pasi poistui KäPasta. Pasi oli viime kaudella joukkueen ykköstoppari ja jättää luonnollisesti suuren aukon keskuspuolustukseen. Kauden ensimmäisellä puoliskolla paljon peliaikaa saanut Otto-Eemeli Niemelä lähti PKKU:hun. Niemelä pelasi paljon Pasin toppariparina.

Keskikenttä meni pitkälti uuteen uskoon. 

Vahvan kauden hyökkäävänä keskikenttäpelaajan pelannut Aleksi Wahlman siirtyi HIFK:hon. Pienemmälle vastuulle jääneen Maximo Tolosen matka jatkui PK-35:een. Hajaminuutteja kesällä pelannut Arttu Auranen lähti HIFK:n riveihin. Loppukauden KäPan keskikentällä viilettänyt Mikko Kuningas siirtyi Italian alasarjoihin. Kuninkaan lähtöä voidaan pitää selvänä menetyksenä. Kauden jälkimmäisellä puoliskolla jonkun verran vastuuta saanut Casper Lönnqvist ei jatka KäPassa.

Loistavan kauden vasempana laitahyökkääjänä ja kärjessä pelannut Samuel Tammivuori siirtyi hiljattain Superettan-seura GIF Sundsvalliin. Tammivuori oli viime kaudella KäPan parhaimmistoa. Superettan-siirto yllätti. Pienehkölle vastuulle jäänyt laitahyökkääjä Benjamin Heikkinen palasi FC Honkaan. Pääosin oikeana laitahyökkääjänä pelannut Miika Kauppila siirtyi talvella TPS:aan. Tammivuoren tapaan selvä menetys.

Viime kauden KäPassa lainalla pelannut Miro Turunen palasi talvella SJK:n organisaatioon ja siirtyi sittemmin takaisin Jippoon. Turunen viimeisteli seitsemän maalia Ykkösliigassa ja pelasi lähes koko kauden joukkueen ykköskärkenä. 

KäPa on nostanut seuran strategiaa ja perinteitä kunnioittaen lukuisia omia junioreitaan edustukseen mukaan. 

Se on fiksu ratkaisu, sillä KäPa ei luonnollisesti pysty kilpailemaan taloudellisesti muiden seurojen kanssa, mutta sillä on yksi koko maan laadukkaimmista junioriakatemioista ja sen hedelmiä on hyödynnettävä edustusjoukkueessa. 

Myös muutama muualla kannuksia hankkinut pelaaja on löytänyt tiensä KäPaan. 

Maalivahti Tuomas Väänänen siirtyi FC Hongasta KäPaan ja toiminee Piispan kirittäjänä. 

Vahvan viime kauden SJK Akatemian keskikentällä pelannut ja seuran edustusjoukkueeseen läpimurtoa yrittänyt Denis Cukici siirtyi KäPaan. Cukici on yksi koko sarjan parhaista keskikentän pohjapelaajista. Cukici tuo joukkueeseen kaksinkamppailuvoimaa, pallonriistokykyä ja myös teknistä osaamista. Mielenkiintoinen vahvistus. 

Niklas Leinonen siirtyi PKKU:n riveistä KäPaan. Teknisesti lahjakas Leinonen sai harjoituskaudella mukavasti vastuuta Lummepuron alaisuudesta ja löytänee itsensä joukkueen avauksesta. Tuo tarvittavaa juonikkuutta pelinrakenteluun.

HJK:sta tuttu Samuel Anini siirtyi kauden alla KäPaan. Laitahyökkääjällä on yli 30 ottelun verran kokemusta Veikkausliigasta. Anini vietti viime kauden ensimmäisen puoliskon HJK:ssa ja lähti loppukaudeksi EIF:n paitaan. Anini korvannee Tammivuoren. Lupa odottaa paljon tehoja ja todellista läpimurtokautta.

PK-35:sta KäPaan siirtynyt hyökkääjä Fodey Manneh tuo mielenkiintoisen vaihtoehdon kärkeen. Viime kausi PK:ssa oli vaikea, eikä Manneh ole tullut tunnetuksi järin kliinisenä kärkenä, mutta toisaalta KäPa luo pelitapansa avulla hyökkääjälle paljon maalipaikkoja. 

AVAUSKOKOONPANO

Aleksi Piispa aloittaa kauden KäPan ykkösvahtina. Väänänen kirittää Piispaa ja pelannee todennäköisesti lähinnä Suomen Cupissa.

Lummepuro peluutti viime syksynä joukkuettaan pitkälti 4-4-2-muodossa, ja samainen muoto nähtiin muutamalla variaatiolla myös talvikauden peleissä. Puolustuslinjassa on nähty poikkeuksetta neljä pelaajaa.

Niilo Heikurinen on lähtökohtaisesti joukkueen ykköstoppari. Heikurinen esiintyi edukseen talvikaudella ja on Lummepuron luottopelaaja. Pontus Lindberg pelasi viime kaudella pääosin B-junioreissa, mutta sai talvikaudella paljon vastuuta ja on potentiaalisesti avauksen toppari. Lindberg taistelee avauksen paikasta Pekka Hietalahden kanssa.

Mikael Pulkkinen on selvä valinta avauskokoonpanon vasemmaksi laitapuolustajaksi. Joel Huovinen aloittanee oikeana laitapuolustajana. Niko Nurmi ja Joonas Salmi kirittävät Pulkkista ja Huovista.

Denis Cukici pelaa kunnossa ollessaan lähes kaikki pelattavissa olevat minuutit keskikentän keskustassa. Cukicin vierellä pelannee joko Niklas Leinonen tai Adam Jouhi. Reko Huhtamäki ja Toivo Valakari kärkkyvät minuutteja penkiltä.

Elias Kallio ja Samuel Anini ovat lähtökohtaisesti avauskokoonpanon laitahyökkääjät. Anini on kunnossa ollessaan joukkueen ehdoton tähtipelaaja. Kallio pelasi hienon harjoituskauden ja on potentiaalisesti suuri yllättäjä. 

Jos Lummepuro peluuttaa kahta kärkeä, löytynee piikistä Fodey Manneh ja yksi kolmikosta Yllson Lika, Samu Herronen ja Willem Haapiainen. Toisaalta ei olisi suuri yllätys, jos Manneh pelaa yksin piikissä ja keskikentälle saadaan yksi pelaaja lisää.

ODOTUKSET

SIJA: 8

KäPalla on jalkeilla jälleen yksi sarjan nuorimmista joukkueista. 

KäPa on menettänyt laatua viime kauden jälkeen ja se näkyy käytössä olevassa materiaalissa. Penkin päästä löytyy kokematon valmentaja, joka lähtee ensimmäiseen kokonaiseen kauteensa Ykkösliigassa. 

KäPan onni on se, että Järvenpäässä ja Salossa asiat ovat lähtökohtaisesti selkeästi heikommalla tolalla muun muassa talousvaikeuksien vuoksi, eikä KäPa lähde siten kauteen sarjan heikoimmalla joukkueella. 

Kokemus loistaa poissaolollaan, eikä joukkueessa ole kuin muutama tasonsa Ykkösliigassa todistanut pelaaja. Nuorten pelaajien on otettava kauden mittaan selkeitä kehitysaskeleita ja noustava vastuunkantajiksi, jotta KäPa välttää sekä suoran putoamisen kuin karsinnankin.

Samuel Aninin ja Elias Kallion kaltaisten pelaajien on iskettävä kovat tehot tulostaululle ja lisäksi Fodey Manneh on roolitettava oikein, jotta hänestä saadaan maaleja irti. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä Mannehin talvikauden esitykset jättivät parantamisen varaa.

KäPa majailee koko kauden alemmassa keskikastissa, mutta säilyttää sarjapaikkansa.

JäPS

JäPS lähti viime kauteen varsin matalin odotuksin. 

Edellinen kausi oli ollut monella tapaa haastava niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin ja lisäksi joukkue oli kokenut muutoksia talvikauden aikana. 

Muutama avainpelaaja oli lähtenyt, mutta samalla JäPS oli saanut riveihinsä Joona Tiaisen, Linus Rönnbergin, Irfan Sadikin, Santeri Pohjolaisen ja Miska Rautiolan kaltaisia mielenkiintoisia vahvistuksia.

Erol Ates siirtyi odotetusti joukkueen päävalmentajan paikalle. Ates oli toiminut seurajohdon neuvonantajana jo kaudella 2023. JäPS ennakoitiin kauden alussa keskikastiin, vaikka joukkue asetti tavoitteensa selvästi korkeammalle.

Alkukausi oli tuloksellisesti vaikea. Ensimmäisestä kuudesta sarjaottelusta tuloksena oli vain yksi voitto. 

JäPS joutui pelaamaan kauden ensimmäisen puoliskon kotiottelunsa Koivusaaren tekonurmella, koska seuran kotistadion oli remontissa. Koivusaaren tekonurmen laatu jätti paljon toivomisen varaa ja se vaikutti myös joukkueen pelaamiseen. 

JäPS päästi alkukaudella paljon maaleja, kurinalaisuus loisti poissaolollaan ja lisäksi joukkue otti melkoisen määrän varoituksia – ja monesti täysin turhia sellaisia. Jos aiemmin puolustuspelaamista oli voinut pitää joukkueen vahvuutena, oli se viime kauden alussa tuuliajoilla. 

Atesin miehistön peliesitykset paranivat vaikean alun jälkeen. Kotiottelut pelattiin edelleen luokattomalla kentällä, mutta se ei menoa haitannut. 

Ates oli peluuttanut alkukaudella perinteistä neljän linjaa, mutta reagoi puolustuspään ongelmiin ja ryhmitti puolustukseensa kolme topparia ja kaksi wingbackia. Se tuotti tulosta.

JäPS latoi kolme maalia MP:n verkkoon ja haki täyden pistepotin Mikkelistä. Seuraavalla kierroksella JäPS otti ison päänahan kaadettuaan kotikentällä Miika Nuutisen TPS:n 2-1. Vanha TPS-peluri Aleksi Ristola rokotti entistä seuraansa takatolpalta syntyneellä maalilla. 

Varjojen maille alkukaudella jäänyt Sadik pääsi maalin makuun niin MP- kuin TPS-ottelussakin ja siitä lähti käyntiin melkoinen vire.

TPS-voiton jälkeen JäPS haki vierastasapelin FF Jarosta. JäPS pääsi pelaamaan lähes koko toisen jakson kahden miehen ylivoimalla, mutta se ei näkynyt sen suuremmin kentällä. Laadukkaat maalipaikat loistivat poissaolollaan ja peli päättyi maalittomaan tasapeliin. Enemmän oli otettavissa, mutta pistekin Pietarsaaresta oli varsin suotuisa suoritus. 

Atesin miehistö oli päässyt eroon alkukauden puolustuksellisista ongelmistaan ja se näkyi välittömästi tulostaulussa. JäPS ei enää päästänyt yhtä paljon maaleja, oli selvästi kurinalaisempi ja kykeni toteuttamaan valmentajan pelitapaa paremmin kuin aiemmin.

SalPa-vierasvoiton jälkeen JäPS oli noussut sarjataulukossa viidenneksi. Sitä seurasi tasapelit KäPaa ja KTP:ta vastaan. KäPa-ottelu oli kenties koko kauden odotetuin, kun JäPSin kotistadionin remontti oli viimein valmistunut ja uusi pääkatsomo saatiin käyttöön. JäPS ja KäPa pelasivat 2-2-tasapelin lähes 2000 katsojan edessä. 

Noususta taistellut Jippo kaatoi JäPSin Joensuussa 3-2. JäPS johti ottelua jo 2-0, mutta Jippo nousi lopulta tasoihin ja lisäajalla ohi. 

Pelin jälkeen selvisi, että Ates jättää JäPSin ja siirtyy astetta suurempiin ympyröihin saatuaan sopimustarjouksen ruotsalaiselta GIF Sundsvallilta. Myös Sadik ja Rönnberg jättivät JäPSin heinäkuun aikana. Sadik siirtyi Bulgariaan ja Rönnberg Puolaan.

JäPS palkkasi Teemu Kankkusen uudeksi päävalmentajakseen. Kankkunen peluutti debyytissään kolmen linjaa, mutta muutti sen jälkeen muodon neljän linjaan. Se ei tuottanut suoranaisesti tulosta, sillä JäPS päästi seuraavaan neljään peliin yhteensä 13 maalia. 

JäPS oli pudonnut voitottoman putken aikana kahdeksanneksi sarjataulukossa, mutta sillä ei ollut missään vaiheessa aitoa hätää putoamisen suhteen, koska MP ja KäPa olivat jääneet monen pisteen päähän Kankkusen miehistöstä. 

JäPSin loppukausi oli loistava. Kankkunen sai iskostettua pelitapansa pelaajille. Pelaajat olivat sopeutuneet uusiin metodeihin ja se tuotti tulosta, sillä JäPS oli syksyllä pysäyttämätön.

Viimeisestä kuudesta ottelusta tuloksena oli peräti viisi voittoa. Mukaan mahtui hyvin tasapainoinen esitys, kun JäPS nappasi 2-1-vierasvoiton sarjakärki KTP:sta. Muutamaa viikkoa myöhemmin JäPS kaatoi vieraissa TPS:n. Kauden viimeisessä ottelussa JäPS latoi viisi maalia KäPan verkkoon Kalliossa. JäPS sijoittui lopulta viidenneksi ja sitä voi pitää onnistumisena.

PELAAJASIIRROT

JäPS on kokenut merkittäviä menetyksiä viime kauden jälkeen. 

Ykkösvahti Tiainen palasi FC Lahteen. Tiaisen lähtöä voi pitää menetyksenä, sillä hän pelasi kokonaisuudessaan varsin hyvän kauden Järvenpäässä. 

Valtaosan kaudesta avauksessa pelannut toppari Amos Ramström palasi FC Honkaan. Miska Rautiolan kausi oli hyvin rikkonainen ja keskuspuolustaja siirtyi alkavaksi kaudeksi SalPaan. Reilusti yli 200 ottelua JäPSissä pelannut seuralegenda Roope Autio poistui joukkueesta viime kauden jälkeen. Autio, 36, ehti pelata 15 vuotta JäPSin edustusjoukkueessa. Kapteeni sai viime kaudellakin mukavasti vastuuta, vaikka peliaika pieneni loppukaudesta.

Viime kauden alussa hajaminuutteja saanut oikea laitapelaaja Wataru Oguchi jäi ilman sopimusta. Vasempana laitapuolustajana tunnetun Gullit Zolameson sopimus päättyi, eikä sitä uusittu. Zolameso siirtyi RiPSiin.

Keskikentän avainpelaaja Altti Hellemaa siirtyi Superettan-seura Trelleborgiin ja muutamaa kuukautta myöhemmin Ruotsin pääsarjaan Elfsborgiin. Hellemaa pelasi viime kauden Järvenpäässä ja osoitti laatunsa. Vaikeasti korvattavissa. 

Santeri Pohjolaisen viime kausi meni täysin penkin alle loukkaantumisten vuoksi, eikä hän pelannut ollenkaan Ykkösliigassa. Pohjolainen palasi TPS:aan. Keskikentällä hajaminuutteja pelannut Yusuke Sasabe jäi ilman sopimusta.

Viime kaudella komeat kuusi maalia Ykkösliigassa viimeistellyt laitahyökkääjä Noah Kaijasilta lähti SalPaan. Menetys. Oikea laitahyökkääjä Sebastian Kamara siirtyi PKKU:hun. Kamara pääsi kentälle yhdessä sarjaottelussa ja pelasi pääosin JäPSin kakkosjoukkueessa.

Loppukaudella kärjessä viilettänyt maalinsylkijä Sakari Tukiainen siirtyi Espanjan alasarjoihin.

Joukkue on heikentynyt huomattavasti viime kaudesta. Selvästi tippunut pelaajabudjetti heijastuu joukkueen tasoon. Sen vuoksi vahvistukset ovat jääneet piippuun, ja tasonsa todistaneita uusia pelaajia ei löydy liikaa.

Besart Mustafa siirtyi Atlantiksesta JäPSin tolppien väliin. Potentiaalinen ykkösvahti ja Tiaisen korvaaja.

Viime kauden lopussa FC Hakan edustusjoukkueessa pyörähtänyt Jesse Nikki tuo kaksinkamppailuvoimaa keskuspuolustukseen. Nikki käväisi talvella IFK Mariehamnin testillä. Atlantiksesta JäPSiin siirtynyt Julius Salo tuo uuden vaihtoehdon keskuspuolustukseen ja taistelee avauksen paikasta. 

25-vuotias laitapuolustaja Aleksi Sainio siirtyi PKKU:sta JäPSiin. Sainio pelaa ensimmäistä kertaa toisella sarjatasolla. Viime vuodet IF Gnistanissa pelannut laitapuolustaja Henrik Ölander tuo laatua Järvenpäähän. Vasen laitapuolustaja pääsi viime kaudella kentälle 20 veikkausliigaottelussa.

Reza Heidari on mielenkiintoinen vahvistus keskikentälle. Heidari palaa JäPSiin pelattuaan viime kauden lopun PK-35:ssa. Heidarin talvikausi oli rikkonainen ja keskikenttäpelaaja kärsi loukkaantumisista, mutta pääsi pelikuntoon kauden alla. Kunnossa ollessaan selvä luottopelaaja. 

Hyökkäävänä keskikenttäpelaajana tunnettu Keaton Isaksson teki JäPSin kanssa kesään ulottuvan sopimuksen. Isaksson tuo kokemusta hyökkäyspäähän, mutta mahtuuko avaukseen? Se jää nähtäväksi.

Oikea laitahyökkääjä Mosawer Ahadi saapui talvella JäPSiin. Ahadi muistetaan HIFK:sta. Laitahyökkääjä kolmella kaudella yhteensä 65 ottelussa. Pystyy pelaamaan sekä oikealla kuin vasemmallakin. Heidarin tapaan kunnossa ollessaan avauskokoonpanon pelaaja.

Viime kaudella kahdeksan maalia Kakkosessa viimeistellyt Impton Söderlund, 25, siirtyi Atlantiksen kakkosjoukkueesta JäPSiin. Sai jonkun verran peliaikaa harjoituskaudella.

AVAUSKOKOONPANO

Janne Laiho ja Mustafa taistelevat ykkösvahdin paikasta. 

Kaksikko sai varsin tasaisesti peliaikaa harjoituskaudella, eikä kumpikaan onnistunut selvästi toista paremmin. Maalivahtitilanne auki kauteen lähtiessä. Lähtökohtaisesti taso putoaa, koska Laiho ja Mustafa eivät ole Tiaisen tasoisia maalivahteja.

Kankkunen peluuttaa viime kauden tapaan neljän linjaa. Jesse Nikki on ilmiselvä valinta avauksen toppariksi. Tino Palmasto aloittanee Nikin rinnalla keskuspuolustuksessa. Julius Salo ja Taavi Arminen kirittävät Nikkiä ja Palmastoa.

Henrik Ölander on avauskokoonpanon vasen laitapuolustaja. Ölander pystyy pelaamaan myös muilla paikoilla, mutta on selvästi paras vaihtoehto vasemmaksi laitapuolustajaksi.

Viime kaudellakin JäPSissä nähty Jean Mabinda avaa oikeana laitapuolustajana. Mabinda pelasi viime kauden lopun lainalla JäPSissa ja esiintyi edukseen. Mabinda kuului loppukaudella joukkueen parhaimmistoon ja on alkavalla kaudella yksi ehdottomista tukipilareista. 

Aleksi Sainio, Peetu Haikonen ja kakkosjoukkueesta edustuksen mukaan noussut Jaakko Sivunen taistelevat peliajasta laitapuolustajan paikoilla ja kirittivät sekä Ölanderia kuin Mabindaakin.

Keskikentän keskustasta löytynee kaksi pelaajaa. Lähtökohtaisesti Omar Jama ja Joona Tapani avaavat keskikentällä. Jama ja Tapani ovat joukkueen luottopelaajia. Heidari kilpailee kaksikon kanssa avauksen paikasta ja muodosta riippuen voi pelata myös Jaman ja Tapanin kanssa.

Topi Järvinen on todennäköinen avauskokoonpanon vasen laitahyökkääjä. Mosawer Ahadi aloittaa oikealla laidalla. Joukkueessa ei ole liikaa laitahyökkääjiä, joten Keaton Isaksson saatetaan nähdä laidalla. 

Jos Kankkunen peluuttaa keskikentän kolmiota siten, että kahden pohjapelaajan yläpuolella pelaa kymppipaikan pelaaja, nähtäneen sillä paikalla joko Isaksson tai Herkko Kuosa.

Keskikentän muodosta riippuen joukkue pelaa yhdellä tai kahdella kärjellä. Todennäköisin skenaario on se, että Kankkunen peluuttaa yksinäistä kärkeä. Siitä paikasta kilpailevat Justus Holopainen ja Aleksi Ristola. 

Ristola ja Holopainen eivät ole kymmenen maalin kärkiä, mutta ovat silti luotettavia hyökkääjiä ja Kankkunen tietää täydellisesti, mitä saa kaksikolta kentällä.

ODOTUKSET

SIJA: 9

JäPSin pelaajabudjetti on noin kolmanneksen pienempi kuin viime kaudella. Pelaajabudjetti (95 000 euroa) on koko Ykkösliigan pienin ja se näkyy joukkueessa. 

Joukkueesta löytyy vain yksittäisiä Ykkösliigassa tasonsa todistaneita pelaajia, eikä JäPS onnistunut vahvistumaan tarpeeksi viime kauden jälkeen. JäPSiltä puuttuu laadukas ykkösmaalivahti, laitahyökkääjät ja maalitykit. 

Puolustus ja keskikenttä on kokonaisuudessaan ihan hyvällä tasolla, vaikka leveyttä voisi olla enemmänkin. JäPSillä ei ole varaa loukkaantumisiin ja jostain on kaivettava kesällä rahaa, jotta joukkuetta voi parantaa kauden mittaan.

Kankkunen sai joukkueen hurjaan liitoon viime syksynä, mutta sen toistaminen tällä pelaajamateriaalilla on kaukaa haettua – ellei mahdotonta. 

Kankkunen on hyvä valmentaja ja JäPS saa muihin häntäpään joukkueisiin verrattuna pienoista kilpailuetua valmennuksestaan. Riittääkö se sarjapaikan säilyttämiseen? Se on eri asia, mutta siitä on hyvä lähteä liikkeelle.

SalPa

Salon Palloilijoiden kausi 2023 oli ollut kokonaisuudessaan varsin positiivinen. 

Sarjanousija sijoittui runkosarjassa seitsemänneksi, ylsi alemman loppusarjan kärkeen, eikä ollut missään vaiheessa kautta putoamistaistelussa. 

Kauden jälkeen valmennus vaihtui ja seurajohto palkkasi KäPassa vaikuttaneen Jordi Alujan edustusjoukkueen uudeksi päävalmentajaksi. 

Aluja oli peluuttanut KäPassa hyvin vahvaan pallonhallintaan perustuvaa jalkapalloa, jossa peliä kyettiin kontrolloimaan pallon kanssa, pitämään vastustaja omalla kenttäpuoliskollaan ja luomaan uhkaa useilta eri sektoreilta. Alujan KäPa päästi hurjan määrän maaleja, mutta pelasi suurta yleisöä viihdyttävää ja hyökkäysvoittoista jalkapalloa. 

SalPa palkkasi Alujan päävalmentajakseen, jotta espanjalaisluotsi toisi helposti tunnistettavan pelitapansa Saloon.

SalPa kasasi Alujan johdolla paperilla varsin mielenkiintoisen joukkueen. 

Jere Koposen, Maximus Tainion, aiemmin lainalla seurassa pelanneen Olli Jakosen ja Severi Pöysän kaltaiset pelaajat siirtyivät Saloon. Talvikausi ei tosin ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, sillä SalPa menetti myös muun muassa Albijon Muzacin TPS:aan, Roope Pyyskäsen IF Gnistaniin ja vahvan kauden pelanneen Jesse Huhtalan AC Ouluun.

Kausi lähti käyntiin kaksijakoisissa merkeissä. 

Avauskierroksella Jippo haki tylyn 3-0-voiton Salosta ja oli selvästi isäntien niskan päällä. SalPa onnistui kuitenkin nappaamaan vielä huhtikuun aikana voitot niin JäPSistä kuin MP:stäkin, ja oli neljän pelatun kierroksen jälkeen sarjassa neljäntenä. Peliesitykset eivät välttämättä häikäisseet, mutta alkukauden tulokset olivat positiivisia ja herättivät odotuksia Salossa.

MP-voiton jälkeen SalPa ajautui jopa kahdeksan voitottoman ottelun putkeen. 

Ajoittain näytti siltä, että valmentajanvaihdoksesta johtunut pelitavallinen muutos oli selvästi liian suuri, eivätkä pelaajat sopineet Alujan vaativaan pelitapaan. Aluja joutui myös muuttamaan lähestymistapaansa, sillä KäPassa joukkueen materiaali sopi hänen ideoihinsa paljon paremmin. SalPassa lukuisat pelaajat olivat tottuneet selvästi erilaiseen jalkapalloon, eikä Alujan pelitapaa välttämättä sisäistetä muutamassa kuukaudessa.

Voitoton putki katkesi odotetusti MP:n vieraana, kun SalPa nappasi sarjajumbosta 1-0-vierasvoiton. SalPa oli pudonnut sarjataulukossa kahdeksanneksi, mutta MP:stä tullut täysi pistepotti nosti Alujan miehistön kuudenneksi. 

Muutamaa viikkoa myöhemmin SalPa otti kenties koko kauden suurimman voittonsa kaadettuaan TPS:n vieraskentällä 3-2. Kapteeni Joonas Meura iski kaksi maalia TPS:n verkkoon. Tuloksellisesti vahva kesä sai jatkoa, kun SalPa voitti SJK Akatemian Salossa 2-1. 

Loppukausi oli yhtä kärsimystä niin kentällä kuin kulisseissakin. Edustusjoukkueen tulevaisuus oli pitkään vaakalaudalla, kun edustusta pyörittänyt osakeyhtiö väänsi SalPa ry:n kanssa sarjapaikan vuokrasopimuksesta. Osapuolten välinen sopimus päättyi viime kauteen, eikä jatkosta päästy sopuun, joten sarjapaikan vuokra siirtyi lopulta ry:lle. 

Epävarmuustekijät heijastuivat pelikentille, kun pelaajat eivät tienneet, jatkuisiko edustusjoukkueen toiminta Ykkösliigassa. SalPa hävisi kauden viimeiset viisi otteluaan ja päätyi lopulta kahdeksanneksi Ykkösliigassa. Päävalmentaja Aluja siirtyi talvella AC Oulun organisaatioon.

PELAAJASIIRROT

SalPan pelaajabudjetti on pudonnut noin kolmanneksella ja se näkyy JäPSin tapaan selvästi pelaajamateriaalin laadussa. 

Joukkue on mennyt viime kauden jälkeen uuteen uskoon ja mukaan mahtuu paljon kysymysmerkkejä.

Jere Koponen lähti jo kesken viime kauden EIF:n paitaan ja siirtyi talvella Kolmosessa pelaavan Peimarin tolppien väliin. 

Pieneen rooliin jäänyt Topi Sistonen jätti SalPan viime kauden jälkeen. Sistonen nähtiin viime kaudella sekä topparina kuin keskikentän pohjallakin. Kaksi edellistä kautta SalPan luottopelaajiin lukeutunut toppari Frans Grönlund siirtyi Kolmosessa pelaavaan Åbo IFK:hon. 

Luottotoppari Michael John on edelleen ilman sopimusta. Salossa viihtyvän Johnin tilanne on edelleen auki ja nähtäväksi jää, liittyykö keskuspuolustaja joukkueen riveihin. 

Loppukaudella paljon vastuuta saanut vasen laitapelaaja Ian Garrett palasi kotimaahansa Yhdysvaltoihin. Valtaosan viime kaudesta avauksen oikeana laitapuolustajana pelannut Daniel Kepot lähti KPV:hen.

Keskikentän avainpelaajiin lukeutunut Maximus Tainio ei jatkanut SalPassa ja löysi uuden osoitteen Joensuun Jiposta. Tainiota voi pitää merkittävänä menetyksenä. Läpi viime kauden keskikentällä pelannut luottopelaaja Aleksi Jännes vaihtoi maisemaa ja palasi FC Honkaan. SalPan selviin avainpelaajiin lukeutuneen keskikenttäpelaaja Thomas Agyirin tilanne on Johnin tapaan edelleen auki. Ei ole tällä hetkellä joukkueen vahvuudessa.

Loppukauden SalPassa pelannut Guillem Porta keskikenttäpelaaja palasi kotimaahansa Espanjaan. Pienelle vastuulle jääneen hyökkäyspään Koki Miyamoton sopimusta ei jatkettu. Keskikentällä hajaminuutteja kellottanut Julius Järvinen lähti Ruotsiin.

Laitahyökkääjä Keir Foster siirtyi Skotlannin alasarjoihin. Vasempana ja oikeana laitahyökkääjänä pelanneen Jasper Jalosen sopimusta ei odotetusti jatkettu. Jalosen kausi oli kokonaisuudessaan melkoinen pettymys. Kävi myös TPS:n testillä, mutta jäi ilman sopimusta.

Viime kaudella komeat 11 maalia Ykkösliigassa viimeistellyt hyökkääjä Olli Jakonen otti askeleen eteenpäin urallaan ja siirtyi veikkausliigaseura VPS:n riveihin.

Lähtijöitä oli noin 15 kappaletta, ja mukaan mahtui lukuisia luottopelaajia. Tulijoita riittää, mutta uudet vahvistukset ovat toistaiseksi täysiä kysymysmerkkejä. 

Maalivahti Lauri-Eemil Vetri siirtyi VPS:sta lainalle SalPaan. Vetri pelasi viime kaudella muutaman veikkausliigaottelun ja nähtiin tolppien välissä myös Konferenssiliigan karsinnoissa. 

Toppari Miska Rautiola siirtyi JäPSistä SalPan takalinjoille. Nappaa suuren roolin joukkueessa ja voi nousta SalPan ykköstoppariksi. Pystyy pelaamaan myös keskikentän pohjalla.

Laitapuolustaja Fahad Mohamed siirtyi EIF:stä SalPaan. Nappaa todennäköisesti avauksen paikan vasemmalta laidalta. Oikea laitapuolustaja Benjamin Urgenc siirtyi MP:stä SalPaan. Saman pelipaikan Aaro Tiihonen teki yksivuotisen sopimuksen SalPan kanssa.

Keskikenttä meni uuteen uskoon viime kauden jälkeen ja SalPa on vahvistanut joukkuettaan useilla keskikenttäpelaajilla. 

Viime kaudella FC Hakan edustusjoukkueen ringissä ollut Eemeli Mäkelä hakee suurta vastuuta SalPasta. Käväisi talvella Gnistanin testillä. Keskikentän pohjapelaaja Jan Heinonen tuo mielenkiintoisen vaihtoehdon SalPaan. Sai talvikaudella jonkun verran vastuuta. Atlantiksessa viime kauden pelannut Albin Mehmeti saapui yksivuotisella sopimuksella Saloon. SalPa-kasvatti Otto Rautiainen palasi Saloon ja taistelee avauksen paikasta keskikentällä.

Tammikuussa SalPaan saapunut nuori keskikenttäpelaaja Thabit Abdi sai hajaminuutteja talvikaudella. Topias Helle siirtyi siirtoikkunan lopussa SJK:sta lainalle SalPaan. Potentiaalinen avuaskokoonpanon keskikenttäpelaaja.

Abdulhaqq Olanrewaju Mohammed siirtyi juuri ennen kautta lainalle SalPaan. Keskikenttäpelaaja teki kaksivuotisen sopimuksen AC Oulun kanssa ja siirtyi välittömästi lainalle Saloon.

JäPSin paidassa viime kaudella kuusi maalia Ykkösliigassa viimeistellyt laitahyökkääjä Noah Kaijasilta siirtyi SalPaan. Nappasi talvikaudella suuren roolin ja on lähtökohtaisesti selvä valinta avauskokoonpanoon. Portugalilaislaitahyökkääjä Mario Gassama siirtyi huhtikuun alussa SalPaan. Saa nähdä, missä vaiheessa pääsee fyysisesti täyteen iskuun.

Hyökkääjä Otto Lehtisalo palasi SalPaan. Lehtisalo pelasi viime kauden jälkimmäisen puoliskon lainalla SalPassa ja siirtyi talvella pysyvästi FC Interistä Saloon. Pelasi mallikkaan talvikauden. Amar Serdarević, 19, siirtyi TPS:n organisaatiosta SalPan hyökkäykseen.

AVAUSKOKOONPANO

Antto Mikkonen aloittaa kauden SalPan ykkösvahtina. Mikkonen nousi viime kaudella pelaavaksi maalivahdiksi, kun Koponen siirtyi kesällä EIF:n riveihin. Vetri ja Joonas Koski kirittivät Mikkosta.

Joukkueen kapteeni Joonas Meura on lähtökohtaisesti tälläkin kaudella SalPan ehdoton kulmakivi. Meura aloittaa tuttuun tapaan keskuspuolustuksessa. Rautiola aloittaa Meuran vierellä ja täydentää topparikaksikon.

Fahad Mohamed aloittaa vasempana laitapuolustajana. Benjamin Urgenc on potentiaalinen vaihtoehto oikealle. Tiihonen ja Severi Pöysä taistelevat Urgencin kanssa avauksen paikasta.

Helle löytyy keskikentän keskustasta. Mäkelä ja Mehmeti ovat myös potentiaalisia avauskokoonpanon pelaajia. Rautiainen ja Abdi kirittävät avaajia ja kärkkyvät peliaikaa penkiltä.

Oskari Jakonen on kunnossa ollessaan mahdollinen avauskokoonpanon pelaaja. Jakonen pystyy pelaamaan laidalla ja tarvittaessa kärjenkin alla. Jakosen viime kausi oli varsin haasteellinen, eikä avauksen paikka ole suoranaisesti kiveen hakattu. Gassama ja Kaijasilta taistelevat oikean laitahyökkääjän paikasta ja jos Jakonen avaa penkillä, ovat kummatkin avauksessa.

Lehtisalo on lähtökohtainen avauksen kärki. 

ODOTUKSET

SIJA: 10

SalPan pelaajamateriaali on koko Ykkösliigan heikoin. 

Kokemus loistaa poissaolollaan, eikä talvikauden vahvistukset herätä sen suurempaa luottamusta. 

Toki nykyinenkin tilanne on parempi kuin viime syksyn suurimmat uhkakuvat, kun mietittiin, ottaisiko SalPa edes sarjapaikkaa vastaan. Jo viime syksynä oli selvää, että alkava kausi olisi joka tapauksessa selvästi hankalampi. 

SalPalla ei ole juurikaan yksittäisiä asioita, joista se voisi repiä tarvittavaa kilpailuetua putoamiskamppailussa. 

Viime kaudella sillä oli yksittäisiä laatupelaajia joukkueessaan, jotka nousivat tärkeillä hetkillä esiin, mutta tällä hetkellä sellaisia ei löydy. Lisäksi päävalmentaja Ilkka Virtanen on tällä tasolla täysin katsomaton kortti, vaikka onkin työskennellyt seurassa vuosikausien ajan.

SalPan suurin toive lepää siinä, että käytettävissä oleva pelaajamateriaali sopeutuu ja sopii paremmin valmentajan ideoihin kuin viime kaudella. Harjoituskauden perusteella on helppo väittää, että joukkueen pelaaminen perustuu tällä kaudella paljon enemmän tiukkaan puolustamiseen ja vastahyökkäyksiin kuin viime kaudella.

Tuukka Ikkeläjärvi

LUE MYÖS