Haastattelu: Sarjajärjestelmän jatkuva muuttuminen ei miellytä Jussi Leppälahtea – ”Mennyt kikkailuksi ja pelleilyksi”

OULUNKYLÄ.

On itsenäisyyspäivä. 

Veikkausliigakauden alkuun on noin neljä kuukautta. Liigacup pyörähtää käyntiin noin puolentoista kuukauden päästä. 

Sitä ei välttämättä uskoisi, kun katsoo Gnistanin edustusjoukkueen harjoituksia lumen peitossa olevalla MustaPekka Areenalla. 

Harjoituksissa mennään, eikä meinata. Intensiteetti on jatkuvasti korkealla. Päävalmentaja Jussi Leppälahti pitää siitä huolen. Leppälahti johtaa äänekkäästi joukkojaan niin lämmittelyn kuin peliharjoitteiden aikana. Tempo pidetään korkealla ja treenit ovat täynnä korkean intensiteetin suorituksia.

SuomiFutis-sivusto haastatteli Leppälahtea, joka on työskennellyt Gnistanin päävalmentajana noin vuoden ajan. Leppälahti tutustui huolellisesti Gnistaniin seurana ennen kuin allekirjoitti työsopimuksensa.

– On se vastannut odotuksia. Gnistan on tosi paikallinen ja yhteisöllinen seura. Ihmiset tuntevat toisensa ja ilmapiiri on todella lämmin. Minulla oli juuri sellainen käsitys ennen kuin tein sopimuksen. Tutkin tuolloin, millaiseen seuraan olen tulossa. Gnistanilla on aika spesiaalit kannattajat. Mietin viime kautta, niin on aika harvinaista, että vaikeinakin hetkinä sieltä huudetaan, että me uskotaan teihin. Oikeasti uskon, että se auttaa joukkuettamme.

Gnistan oli viime kaudella yksi Veikkausliigan ilopillereistä. Sarjanousija pelasi ennakko-odotuksiin nähden nappikauden ja selvitti tiensä lopulta eurolopputurnauksen välieriin. 

Gnistanin pelaaminen poikkesi muista joukkueista. Gnistan tykkäsi prässätä aggressiivisesti ja ottaa ajoittain riskejäkin prässäämisen kanssa. Leppälahden mukaan joukkue kehittyi kauden mittaan myös pallollisessa pelaamisessa.

– Tilastojen mukaan me riistettiin useiten palloja hyökkäyskolmanneksella. Se on yksi asia, mitä pystyimme tekemään eri tavalla kuin muut joukkueet. Saimme enemmän riistoja ylhäällä. Onnistuttiin prässäämisessä ja riistämisessä. Me myös rikottiin eniten, mikä tarkoittaa sitä, että olemme olleet paljon prässäämässä ja vastustajan iholla. Kaksinkamppailuja tulee todella paljon, koska prässäsimme paljon. Siitä löysimme oman juttumme. 

– Alkukaudella olimme todella suoraviivainen joukkue ja pystyimme kehittämään kauden aikana eri rytmejä siihen. Voisi sanoa, että loppukaudesta olimme jo aika hyviä pallon kanssa tunnistamaan sen, milloin voimme olla suoraviivaisia, milloin etenemme enemmän pallonhallinnan kautta hitaammilla rytmeillä ja mitä peli kutsuu. Siitä muodostui vahvuutemme loppukaudesta, Leppälahti summasi.

Leppälahti kertoi mielipiteensä Veikkausliigasta

Millaista jalkapalloa Veikkausliigassa pelataan?

Se on kysymys, joka on herättänyt paljon puhetta viime vuosina. Monien pelaajien ja valmentajien mukaan peli on todella taktista ja matalatempoista. Palloliiton pelianalyysiraportissa ilmaistiin muutama vuosi sitten varsin suorasti, ettei peleissä tapahdu juuri mitään. 

Leppälahden mielestä tasapaino kuvaa kotimaista jalkapalloa.

– Olen huono tekemään hirveän suoraviivaisia yleistyksiä. Veikkausliigassa on aika paljon erilaisia joukkueita, kuten joka sarjassa on. Veikkausliigassa joku joukkue saattaa pelata hieman enemmän pallonhallinnan kautta ja joku pelaa suoraviivaisemmin. Eroja on. 

– Jos haluaisi löytää trendejä, niin kyllähän Veikkausliiga on niin sanotusti taktinen sarja. Joukkueet ovat organisoituja ja pelaaminen on tasaista. Joissain muissa sarjoissa on enemmän epätasapainon hetkiä. Tasapaino on sana, joka määrittelee suomalaista yhteiskuntaa ja se määrittelee myös suomalaista jalkapalloa. 

– Halutaan, että kaikki on tasapäistä ja balanssissa. Se määrittelee myös pelaamista. Esimerkiksi uskalletaanko prässätä rohkeasti vai ei. Suomalaiset joukkueet ovat tottuneet enemmän pysymään tasapainossa pallon kanssa. Varmasti tosi moni Veikkausliigassa viimeisen 15 vuoden aikana kasvanut pelaaja on tottunut pelaamaan tietynlaista positional-playta, missä ollaan todella tasapainossa ja pelataan sijoittumispeliä. Veikkausliiga on sellainen sarja.

Leppälahti uskoo pelin temmon kovenevan entisestään tulevaisuudessa. Pelaajien pitäisi olla kykeneväisiä suoriutumaan kovassa temmossa, ja junioreita olisi syytä valmistaa siihen.

– Jos miettii juniorijalkapalloa, niin on ihan selvää, että me tarvitaan Veikkausliigaan tulevaisuudessa kovenevassa kilpailussa enemmän ja enemmän pelaajia, jotka pystyvät suoriutumaan korkeassa temmossa, ja tekemään kovan intensiteetin suorituksia.

– Juniorifutiksen pitäisi aina kasvattaa kymmenen vuoden päähän. Ne, jotka ovat nyt kymmenen vanhoja ovat kymmenen vuoden päästä 20-vuotiaita. Millaista jalkapallo silloin on? Pelin tempo on varmaan kasvanut edelleen. Tulee enemmän syöttöjä, korkean intensiteetin suorituksia ja spurtteja. Sitä kohti pitäisi päästä.

Leppälahti muistuttaa, että jos Veikkausliigassa halutaan tulevaisuudessa pelata nopeatempoisempaa jalkapalloa, on silloin siedettävä epätasapainoa.

– Meidän on määriteltävä, mitä taktisuus tarkoittaa. Taktisuutta on hassu määritellä sen kautta, että onko se taktisuutta, kun pelaajille annetaan runsaasti ohjeita muun muassa liikkumiseen tai kollektiiviseen pelaamiseen. En usko sen itsessään tappavan tempoa.

– Jos taktiset ohjeet johtavat matalammalla temmolla pelaamiseen, niin sitten kyse on taktisesta sarjasta. Näkisin, että taktisuus on huono sana, koska Veikkausliigassa pelataan niin tasapainoista jalkapalloa. Jos halutaan pelata korkealla temmolla, vaatii se epätasapainoisuutta. 

– Kun joukkue prässää, se pakottaa toisen joukkueen tekemään paljon pelitekoja pallon kanssa, koska tilaa ja aikaa on vähän. Jos halutaan prässätä, on siedettävä epätasapainon tilaa. Veikkausliigassa jalkapallo on todella tasapainoista koko ajan ja mielestäni se on vähän kuin taktisuus niin kuin ihmiset sen sanana ymmärtävät. Onko Veikkausliiga taktisempi kuin muut sarjat? Itse asiassa ei varmaan, mutta onko se taktisesti matalatempoisempi? Kyllä on.

Sarjajärjestelmän jatkuva muuttuminen saa kritiikkiä

Veikkausliiga tiedotti hiljattain uudesta sarjajärjestelmästään.

Eurolopputurnausta ei enää pelata. Ylempi loppusarja on kaksinkertainen, mutta haastajasarja pelataan viime kausien tapaan yksinkertaisena.

Leppälahti ei ymmärrä, miksi sarjajärjestelmää pitää muuttaa jatkuvalla syötöllä. Leppälahti pitää sitä lähinnä älyttömänä.

– Olen prosessien ihminen. Jos keksittäisiin joku sarjajärjestelmä, niin pysyttäisiin siinä. Se olisi hienoa. Tämä on mielestäni mennyt kikkailuksi ja pelleilyksi. Aina yritetään katsoa, onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolen. Sitä on mielestäni ihan turha naamioida miksikään ikuiseksi suomalaisen jalkapallon kilpailujärjestelmien kehitysprosessiksi, koska ei se sitä ole. 

– Fakta on se, että tässä tulee enemmän pelejä, mikä on hyvä, koska on enemmän myytävää. En halua ilmaista ihan tarkoituksella mitään kantaa sarjajärjestelmän muutokseen, koska mielestäni on ihan älytöntä, että sitä muutetaan koko ajan. 

Veikkausliigakausi kestää tätä nykyä noin puoli vuotta. Kausi potkaistaan käyntiin huhtikuun alussa ja jatkosarjat on pelattu loppuun selvästi ennen loka-marraskuun vaihdetta. On todennäköistä, että ensi kaudella kausi kestää hieman pidempään, koska ylempi loppusarja pelataan kaksinkertaisena.

Leppälahden mielestä sarjakautta on syytä pidentää, mutta vasta siinä vaiheessa, kun seurojen fasiliteetit ovat tarvittavalla tasolla.

– Mielestäni se riippuu aika paljon olosuhteista. Tavallaan tätä ammattilaisjalkapalloa kuitenkin tehdään faneille ja yleisölle. Viime aikoina on vahvistunut sellainen trendi, että jos vaikka katsoo viime kauden sarjataulukkoa, niin viiden kärjessä joukkueilla on aika hyvät fasiliteetit. En tiedä, miten se hyödyttää heitä kentällä. Sillä voi olla joku vaikutus siihen, että pelaajat pysyvät terveenä, kun sinulla on paremmat kentät. Jos FC Lahti ja AC Oulu joutuvat veivaamaan nurmen ja tekonurmen välillä koko talven, niin ainakaan pelaajien terveys ei hyödy siitä. 

– Se riippuu fasiliteeteistä ja mielestäni siihen suuntaan pitäisi mennä. Onhan tämä lyhyt aika pelata huhtikuusta lokakuuhun. Siitä ei pääse mihinkään. Se on varmasti tavoite, että pystyisimme pelaamaan maaliskuusta marraskuuhun. Siihen ei voida mennä ennen kuin on hyvät fasiliteetit sekä yleisölle että joukkueille.

– Voisin hyvin kuvitella, että vaikka SJK voisi pelata kotiotteluita jo maaliskuussa. Ihmiset laittavat tarpeeksi vaatetta päälle ja tulevat katsomaan hyvää jalkapalloa, jos siellä on panosta ja jännitettä. Voisiko Gnistan pelata maaliskuussa kotiotteluita? En tiedä. Pitäisi saada olosuhteet kauttaaltaan siihen kuntoon.

Suomessa on kenties koko maailman pisin harjoituskausi. Veikkausliigan viimeiset ottelut pelattiin loka-marraskuun vaihteessa ja seuraavaa kautta saa odottaa puolen vuoden ajan.

Leppälahden mukaan Gnistanissa ei edes ajatella harjoituskauden olemassaoloa, vaan joukkue valmistautuu viikosta toiseen seuraavan pelin voittamiseen. Oli se sitten veikkausliigaottelu tai harjoituspeli Talin hallissa.

– Meillä Gnistanilla henkisellä tasolla ei ole ollut pre-seasonia. Meillä on kymmenen kuukauden kausi ja kilpailemme koko ajan. Ensi viikolla pelaamme KäPaa vastaan ja se on kilpailu, ja haluamme voittaa sen pelin. Emme halua ottaa lomaa, emmekä ajatella, että nyt olemme pre-seasonilla ja kilpailukausi alkaisi vasta myöhemmin. 

– Pre-season tuntuu myös lyhyemmältä, kun voitat pelejä. Olemme faneille sen velkaa, koska jos he tulevat tammi-helmikuussa Talin halliin katsomaan liigacupia, on kentällä oltava kaksi joukkuetta, jotka kilpailevat. 

– Olen lopettanut ajattelemasta sitä, että meillä on pitkä pre-season. Kausi on pitkä, missä joka viikko yritämme voittaa ja jossain vaiheessa pelaamme liigacupia ja jossain välissä sarjaa. Harjoittelussamme kaikki toiminta tähtää siihen, että voitamme seuraavan pelin. Harjoituksissa on se haaste, että olemme kaikki viikot halleissa, ulkona on kylmä ja talvella jokainen viikko tuntuu samanlaiselta. 

– Ylivoimaisesti tärkeintä on ymmärtää se, että joulukuusta lähtien tavoite on koko ajan voittaa seuraava peli. Se meitä kiinnostaa, ja silloin valmistautuminen kestää vain viikon. 

Leppälahti kertoi miksi Gnistanin joukkue muuttuu huomattavasti

Gnistan lähtee ensi kauteen huomattavasti muuttuneella joukkueella.

Lainavahti AJ Marcucci mukaan luettuna jopa 14 pelaajaa poistui Gnistanista viime kauden jälkeen.

Muun muassa Teemu Penninkankaalle ja Benjamin Tatarille ei tarjottu uusia sopimuksia. Gnistan menetti myös pitkäaikaisia pelaajiaan, sillä neljä kautta seurassa pelanneet Jiri Koski ja Toni Takamäki, sekä viisi vuotta Gnistania edustanut Kasperi Liikonen vaihtavat maisemaa.

Leppälahden mukaan Gnistanin tarkoitus on nostaa joukkueen laatua ja päivittäisen tekemisen tasoa. Seuran tavoitteet ovat suuret. Leppälahti tosin tiedostaa, että suuri muutos tuo mukanaan uhkakuvia, sillä joukkueessa ei ole enää pitkään seuraa edustaneita pelaajia.

– Se on uhka ja mahdollisuus. Onhan siinä se uhkakuva. Meillä ei ole enää ole joukkueessamme pelaajia, jotka olisivat olleet Gnistanissa pidempään ja ymmärtävät, mitä tämä seura merkitsee. Aika monen pitää opetella se. On tärkeää, että meillä on staffissa Mikke Salonen, joka on ollut täällä kuusi vuotta. Hän pystyy siirtämään kulttuuria muille. On opeteltava toimintakulttuuria uusien pelaajien kanssa. 

– Miksi teimme suuren muutoksen? Gnistan haluaa seurana kehittää tätä joukkuetta. Seura haluaa kehittyä ja näemme, että ammattimaisuuden tasossa ja tekemisen laadussa on otettava steppi eteenpäin. Lähteneisiin pelaajiin kuuluu sellaisia yksilöitä, jotka edustivat pidempään Gnistania ja auttoivat tätä seuraa nousemaan Veikkausliigaan. He ovat tehneet valtavan työn siinä ja se on ollut se vaihe, jossa he olivat mukana tätä tarinaa. 

– Nyt tarvitsemme erilaisia pelaajia ja uutta virtaa nostaaksemme toiminnan laatua. Toiminnan laatu ei ole aina pelkästään valmennuksen tai seuran organisoimaa, vaan sen pitää lähteä myös pelaajista. Olemme yrittäneet rekrytoida sellaisia pelaajia, jotka ovat todella kovia harjoittelijoita ja ammattilaisia. Heillä on ymmärrys siitä, mitä huippu-urheilu tarkoittaa.

Leppälahden mukaan Gnistan hakee edelleen muutamaa pelaajaa jokaiseen linjaan. Roman Eremenkon ja Joakim Latosen sopimukset ovat päättyneet, mutta kaksikon tilanne on vielä auki. Jatko ei ole poissuljettua. Eremenko harjoittelee joukkueen kanssa.

– Maalivahtiosasto menee uusiksi. Etsimme uusia maalivahteja. Lisäksi etsimme muutamaa pelaajaa joka linjaan. Muutamaa topparia, muutamaa keskikenttäpelaajaa ja hyökkäyspäähän muutamaa pelaajaa. Lähtijälistassa ei ollut Eremenkon tai Latosen nimiä. Katsotaan, mikä heidän tilanteensa on. 

Gnistan tiedotti hiljattain tehneensä kaksivuotisen sopimuksen Yevgeni Bashkirovin kanssa.

Keskikenttäpelaaja pelasi kaksi hienoa kautta VPS:ssa ja kuuluu pelipaikkansa ehdottomaan parhaimmistoon Veikkausliigassa. VPS yritti pitää Bashkirovin joukkueessaan, mutta pelaaja haikaili muualle.

Kun Leppälahti alkoi kumppaneineen hahmottelemaan ensi kauden joukkuetta, kirjoitti hän Bashkirovin nimen optimivaihtoehdoksi keskikentälle. Lopulta osapuolet pääsivät yhteisymmärrykseen sopimuksesta.

– Gnistanilla on seurana kovat tavoitteet. Haluamme kasvaa ja kehittyä. Meillä on kunnianhimoiset taustat ja staffi. Lähdimme rakentamaan ensi kauden joukkuetta niin, että mietimme, minkälaisia pelaajia haluamme. Piirsimme keskikentälle Bashkirovin nimen miettien, että hän olisi optimaalinen pelaaja siihen. 

– Hän tuo meille ammattimaisuutta ja sopii pelitapaamme. Sitten, kun oli selvää, että Bashkirovilla loppuu sopimus, niin kyllä me satsattiin paljon saadaksemme hänet tänne. Muutaman kerran puhuttiin hänen kanssaan ja käytiin läpi, mitä tämä seura merkitsee. Bashkirov halusi tulla Helsinkiin ja Gnistaniin. Bashkirov on aloittanut harjoittelemaan joukkueen kanssa ja on nauttinut olostaan. Kaikesta huokuu, että hänellä oli pari loistavaa vuotta Vaasassa.

Leppälahti, 38, on edelleen nuori valmentaja. Leppälahti on ehtinyt nostamaan JIPPO:n Kakkosesta Ykköseen (nyk. Ykkösliiga) ja KTP:n Veikkausliigaan. Lisäksi sarjanousija Gnistan pysyi lopulta ilman sen suurempia ongelmia Veikkausliigassa. Luotsi ei ole asettanut itselleen pitkän tähtäimen tavoitteita. Fokus on päivittäisessä tekemisessä.

– Minulla on vain yksi konkreettinen tavoite. Huomenna, kun herään ja otan ensimmäisen askeleen sängystä maahan, tuntisin haluavani edelleen olla jalkapallovalmentaja. Haluan tuntea, että olisi kiva lähteä valmentamaan ja illalla tullessani kotiin tuntisin, että olen antanut kaikkeni ja olisin taas vähän parempi valmentaja. Elämä on opettanut mulle, ettei pidempien aikavälien tavoitteilla ole mitään merkitystä.

Tuukka Ikkeläjärvi

LUE MYÖS