Haastattelussa Aki Riihilahti | Valmentajasoppa, siirtomarkkinat

Aki Riihilahti on toiminut HJK:n toimitusjohtajana yli kymmenen vuotta. Sinä aikana Klubi on voittanut Suomen mestaruuden lähes joka kausi ja yltänyt useamman kerran europelien lohkovaiheeseen.

Riihilahden aikakaudella HJK:ta on viety askel askeleelta yhä vahvemmaksi voimaksi niin kotimaan kentillä kuin ulkomaisten pelaajien houkuttelijana. Samalla Riihilahden ansioksi on laskettu yleisesti kaikkien suomalaisseurojen edun ajaminen kansainvälisissä tehtävissä.

Veikkausliigakauden 2024 alla SuomiFutis-sivusto haastatteli Riihilahtea useampaan teemaan liittyen. Luvassa asiaa paljon puhuttaneesta valmentajasopasta, siirtomarkkinoista, suomalaisen futiksen tilasta, HJK:n taloudesta, Superliigasta, uusista europeliformaateista ja tiiviistä kilpailukalenterista. Haastattelu julkaistaan kysymys-vastausmuodossa kokonaisuudessaan. Kysymykset on lihavoitu.

Valmentajasoppa: Tiimin kokonaisosaaminen ratkaisee

Oliko teillä heti se ymmärrys, että [päävalmentajaksi hankittu Ferran] Sibila ei välttämättä saisi mandaattia toimia päävalmentajana?

– Meillä on ollut koko ajan suht selkeänä se, ketkä me haluamme valmennustiimiimme. Tietenkin meillä oli eri tieto [Sibilan UEFA Pro -tutkinnon suorittamismahdollisuuteen liittyen], mutta se on nyt näin ja olemme tyytyväisiä valmennustiimiimme. Siinä on se osaaminen, mikä haluttiin.

– Ossi [Virta] on päävalmentaja, ja olemme oikein tyytyväisiä siihen, että meillä on oikein osaava, moderni ja spesifi valmennustrio. Se on tässä merkityksellisintä. Pelit ja tulokset näyttävät, millaisia valintamme ovat olleet. Mielestäni on turhaa miettiä, mitä silloin tapahtui.

Onko sillä merkitystä, kuka on nimellisesti päävalmentaja, jos joukkueen sisällä roolit ovat selkeät?

– Olen aina uskonut siihen, että valmennus on tiimi. Koko se staffi on tiimi, ja me olemme vahvistaneet sitä. Muistan kun aloitin joskus ja meillä oli yksi kokopäiväinen päävalmentaja ja joitain puolipäiväisiä. Nyt meillä on todella laadukas 8-9 hengen tiimi, jonka sisällä on eri roolituksia. He tekevät yhdessä sitä ja roolijako on heidän itsensä päätettävissä.

– Totta kai urheilujohtaja valvoo, miten se menee, mutta olen sitä mieltä, että nykyajan joukkueen valmentaminen ja koko joukkueen arki vaatii vahvaa tiimityötä. Totta kai pitää olla selkeät roolit ja vastuut, se on selvää. Me olemme lisänneet sinne henkilöstöä, koska sillä on iso merkitys sen suhteen, että pelaajat ovat parempia, arki on parempaa ja saamme myös tarvittavan määrän erilaista osaamista.

– Itse näen kaiken valmennustiimin kautta. Totta kai jonkun on oltava vastuussa ja sen mukaan mennään. Me menemme sääntöjen mukaan, ja olemme tyytyväisiä siihen.

Siirtomarkkinat: Seuraavana lähdössä Topi Keskinen?

Siirrytään siirtomarkkina-asioihin. Voitko avata, millaiset korvaukset HJK sai Bojan Radulovicista, Tuomas Ollilasta ja Matti Peltolasta?

– Sopimusteknisistä syistä suoria summia ei pystytä sanomaan. Meillä oli selkeä goal tuohon ikkunaan: Radulovic ja Ollila myydään, ja Peltola lähtee training compensationilla. Tilikauden budjetoiduista pelaajamyynneistä mentiin selkeästi yli. Kaikki korvaukset olivat todella merkittäviä.

– Mielestäni on todella hienoa, että saamme eri tilanteissa oleville pelaajille hyviä siirtoja, niin että Suomeen jää siitä merkittäviä siirtokorvauksia. Sen voin sanoa, että viimeisen kymmenen vuoden aikana toiminnan laadulla on saatu kasvatettua niitä summia. Se sataa myös kaikille muille suomalaisille, että hintataso nousee edes lähemmäs sitä, mitä lähimaissamme vastaavista pelaajista maksetaan.

– Myynnit olivat oikein suunniteltuja, ja taloudellisesti ne menivät selkeästi yli sen, mitä oli budjetoitu. Hyvät siirtosummat.

Transfermarkt-sivuston mukaan Radulovicista maksettu korvaus oli 1,4 miljoonaa euroa. Onko suuruusluokka suunnilleen oikein?

– Me yleensä mietimme kokonaissummaa, mikä saadaan. Pelaajakohtaisesti meillä on yleensä hyvin paljon erilaisia häntiä sopimuksissa. Eli kun vaikka pelaaja pelaa tietyn määrän pelejä, tekee maaleja tai siirtyy eteenpäin, niin niistä hännistä tulee meille lisää bonuksia. Kokonaisuudessaan mielestäni Suomesta lähtevän hyökkääjän, joka tekee kovasti maaleja, arvon pitää olla miljoonan hujakoilla. Se on ehkä se, mitä voin tähän sanoa.

– Ne hännät ovat todella merkittäviä, mitä loppuvaiheessa neuvotellaan sopimuksiin. Meillä on lukuisa määrä pelaajia, joista on edelleen häntiä olemassa.

Haastattelun jälkeen Riihilahti tarkensi, että eri pelaajista maksettavia ”häntiä” on tällä hetkellä yli kymmenen, joista puolen tusinaa merkittäviä. Yksi esimerkki merkittävästä bonuksia edelleen tuovasta pelaajasta on Joel Pohjanpalo.

Miksi siirtosummista ei voida avoimemmin puhua?

– Nii-in. Luulen, että se on hyvin pitkälti sen ostavan seuran tahtotila. Ostava seura – kuten mekin jos meille joku siirtyy siirtosummalla – hyvin usein kirjaa, ettei niitä haluta ulospäin sanoa. Syy on se, ettei siitä tule paineita pelaajille.

– Transfermarkt on usein aika harhaanjohtava. Lopulliset siirtosummat ja pelaajan sen hetkinen arvo eivät usein vastaa todellisuutta. Kun vaikka myydään pelaaja, kyse on sen hetken tilanteesta, mikä on ostavien seurojen määrä ja tahtotila ostaa juuri se pelaaja. Meidän tehtävämme on kasvattaa sitä arvoa, luoda sellainen tilanne, että päästään aidosti neuvottelemaan siirtokorvauksen summasta.

– Kesän ikkunassa varmasti tapahtuu sekä myyntejä että sisäänpäin tulevaa liikennettä. Meillä on hyvin selkeä pläni, mitä kesän ikkunassa tapahtuu. Se on osa meidän logiikkaamme, miten toimimme urheilullisesti ja taloudellisesti. Myydään tietty määrä pelaajia ja tuodaan uusia tilalle. Uskoisin, että tänä vuonna mennään aika hienoille lukemille siirtomarkkinapuolella.

Pystytkö valottamaan, keitä pelaajia on lähtökuopissa?

– On ihan selvää, että tietyistä pelaajista heidän omien peliesitystensä vuoksi on suurta kysyntää. Se on varmaan kaikille selkeää, että esimerkiksi Topi Keskinen on pelaaja, jonka kuuluukin siirtyä eteenpäin jollain aikataululla.

– Se on mielestäni myös todella tärkeää, että luomme pelaajille mahdollisuuden, että he pääsevät eteenpäin. Tehtävämme on valmistautua, niin että meillä on jo olemassa olevat sisään tulevat vaihtoehdot [kun pelaaja lähtee].

– Sieltä tulee totta kai yllätyksiä, kun jotkut pelaajat pelaavatkin niin hyvin, että kiinnostus joitain pelaajia kohtaan kasvaa. Joka vuosi tulee jonkin verran yllätyksiä. Meillä on koko ajan lista vaihtoehdoista tiettyihin tilanteisiin.

– Mutta on toki muitakin pelaajia [kuin Topi Keskinen], jotka kiinnostavat. HJK on tällä hetkellä todella kiinnostava seura. Arvostuksemme siinä, kuinka paljon pelaajiamme halutaan ja kuinka paljon me itse kutsumme seuroja ja keskustelemme seurojen kanssa siitä, millaisia mahdollisuuksia pelaajillamme on siirtyä, on tärkeä osa logiikkaamme. Se on ollut sitä jo viimeiset kymmenen vuotta.

Oliko Topi Keskisestä puheita jo talven siirtoikkunassa?

– Kyllä, olemme keskustelleet Topista. On selvää, että jos pelaajalla on alla noin huikea ja tuloksekas kausi ja upea potentiaali, on vain ajan kysymys, koska löytyy kaikille osapuolille sopiva hetki.

Sisään tulleista pelaajista Luke Plange ja Brooklyn Lyons-Foster näyttävät paperilla hyviltä pelaajilta. Olisivatko siirrot onnistuneet ilman henkilökohtaisia suhteitasi?

– Olemme havainneet, että maailman isojen seurojen pelaajista, jotka eivät mahdu pelaamaan ja tarvitsevat peliaikaa, niin sieltä saa todella laadukkaita pelaajia. He ovat menneet jo todella korkean seulan läpi, kun ovat päässeet sille tasolle. On vaikka Tottenhamin reservijoukkueen kapteeni, tai valioliigajoukkueessa jatkuvasti kokoonpanossa mukana.

– Meidän maineemme tässä pelaajakehityksessä ja mahdollisuuden antamisessa on iso. Ja kieltämättä meillä on myös erinomaiset kansainväliset kontaktit. Meillä se menee niin, että kun valmennus ja urheilujohto ovat katsoneet, että hei tuolla olisi tuollainen pelaaja, niin tietysti siinä vaiheessa käytetään minun kontaktejani. Se on selvä ja hyvä tapa.

– Itse en ole näitä pelaajia koskaan valitsemassa. Se on valmennnus- ja urheilujohdon tehtävä, heillä on siihen osaaminen. Kun he löytävät pelaajan, me käymme kaikki minun kontaktini läpi ja yritetään saada pelaaja tänne seuraan mahdollisimman järkevällä kokonaispanostuksella. Tietysti auttaa, että tunnen seurat hyvin.

Talous: Budjettia kasvatetaan vuosi vuodelta

Viime kauden pelaajabudjetti oli ilmeisesti HJK:n historian suurin. Johtuiko se europelibonuksista ja oliko noin suuri budjetti riski?

– Viime kaudella lähdettiin ihan normaalin suunnitelman mukaisesti. Kevään aikana kävi niin, että tarvitsimme tiettyjä täsmävahvistuksia ja tuli myös sopivia pelaajia. Tietenkin kesällä oli tärkeää reagoida isosti tilanteeseen, että saatiin kausi käännettyä. Toki tuli myös uudet vetäjät, joilla oli tietty käsitys siitä, miten pelataan ja minkälaisia pelaajia tarvitaan. Silloin teimme suunnitellun ekstrapanostuksen, joka oli merkittävä, jotta saatiin kausi käännettyä.

– Tietenkin siihen päälle pelaajat saivat erittäin merkittävät bonukset joukkueen hienosta menestyksestä, mikä on mielestäni todella fair. Se tietysti nosti kokonaissumman tosi korkealle tasolle.

– Meillä on ollut hyvin selkeä käsitys, miten sitä [budjettia] nostetaan asteittain vuodesta toiseen, jotta saamme a) pitkiä sopimuksia merkittäville pelaajille ja b) enemmän nuoria pelaajia, joita itse haluamme nostaa, pitkillä sopimuksilla sitoutumaan meihin ja näkemään sen polun meidän kauttamme kansainvälisille kentille. Siitä se koostuu, miten olemme nähneet, että se pelaajabudjetin kasvattaminen on ollut sekä loogista että myös sopivassa riskisuhteessa.

– Viime vuonna tarvittiin muutosta. Meillä on aina ollut valmius silloin panostaa. On kuitenkin aina pysytty järkevän taloudenhoidon ja riskin rajoissa, mutta kyllä me haluamme tietenkin menestystä. Se on ihan selvä asia.

– Se ei ole automaattinen lähtötaso seuraavalle vuodelle, vaan bonuksethan ovat vuosikohtaisia. Ne ovat sisään tulevasta rahasta maksettavia ja mielestäni täysin ansaittuja.

– Meidän on tarkoitus jatkaa tuota, koska näemme, että valmennustiimiin ja joukkueeseen panostaminen tässä toimintaympäristössä on hyvin keskeistä, jotta pärjätään kansainvälisesti, kasvatetaan meidän kilpailukykyämme kansainvälisesti, tietysti pärjätään kotimaassa ja saadaan niitä laadukkaita pelaajia, joita voimme myydä eteenpäin. Näen sen enemmän mahdollisuutena kuin kovinkaan suurena riskinä.

Näetkö, että jossain vaiheessa tulee budjetin kasvattamisessa katto vastaan, ellei saada tukitoimintoja kasvatettua?

– Kaikessa on tosi tärkeää pitää järkevä riskiprofiili. Sen pitää olla strategian mukainen, että tiedämme, missä mahdollisuutemme ja riskimme menevät. Ja tietenkin se, että pidempiaikaiset satsauksemme omaan junioripolkuun samaan aikaan toisesta päästä keventävät.

– En ihan usko siihen, että ostamalla ja maksamalla isoja palkkoja ulkomaalaisille pelaajille on se tie, vaan löytää juuri ne oikeat nuoret pelaajat – kotimaasta mielellään – tai kasvattaa ne, tai sitten tarpeen vaatiessa täsmähankintoina ulkomailta.

– Me olemme luoneet sen position, että kaikki pelaajat kokevat HJK:n erittäin hyvänä vaihtoehtona. Jonkin aikaa sitten suuri osa niistä pelaajista ei olisi tullut meille, koska he eivät näe sitä uransa kannalta oikeana steppinä. Nyt he näkevät joukkueen, joka pelaa jatkuvasti Euroopassa; jolla on erinomainen arki ja jatkosiirtomahdollisuus meiltä eteenpäin toteutuu 3-4 pelaajalla joka vuosi. He [pelaajat] näkevät sen investointina myös itseensä eli he eivät tule pelkästään rahan takia tänne.

– Mielestäni on hyvä, että muutama muu suomalainen seura on nähnyt sen, että nuoriin pelaajiin pitkillä sopimuksilla panostaminen on sekä urheilullisesti että taloudellisesti tosi kestävä malli.

Onko europeleissä pärjääminen jo otettu oletukseksi budjettia laadittaessa?

– Joo. Meillä on hyvin selkeää, mihin vaiheeseen pitää päästä taloudellisesti. Totta kai me yritetään joka vuosi mahdollisimman pitkälle, mutta se ei aina toteudu. Jalkapallossa voi käydä mitä vain.

– Olemme miettineet sen niin, että toimintamme kestää yksi, kaksi, kolmekin vuotta sitä, että kaikki ei toteudukaan, kuten on suunniteltu ja olemme silti taloudellisesti kestävällä pohjalla. Se myös antaa mahdollisuuden investoida toimintaan.

– Meillä on pelaajamyynneille ja euromenestykselle tietty summa, mitä ajattelemme saavamme vuoden aikana. Nyt olemme monta vuotta menneet sen yli, mutta tiedämme, että tulee niitäkin vuosia, että ihan kaikki ei menekään juuri niin kuin on suunniteltu. Meillä ei mielestäni siinä ole erityisen iso riskiprofiili. Päinvastoin näen siellä enemmän upsidea kuin riskiprofiilia.

Suomalaisen futiksen tila: Kehut SJK:n, Ilveksen ja KuPSin toiminnalle

Suomalaisesta futiksesta on kuulunut surullisia uutisia. FC Hongan edustusjoukkue meni nurin, ja tietyissä mesenaattiseuroissa rahahanoja on vedetty tiukemmalle. Miten koko suomalainen futis saataisiin korkeammalle tasolle kestävästi?

– Tämä on ihan olennainen ja tärkein kysymys. Mielestäni moni seura on alkanut tehdä juuri oikeita valintoja, SJK ja Ilves mainitakseni muutaman. Meillä pitää olla erinomaiset olosuhteet. Akatemiatoimintaan, valmennukseen ja nuorempiin pelaajiin panostaminen on oikea tie.

– On sääli, että meillä on ollut näitä ikäviä keissejä. Monessa seurassa oli paljon hyvääkin tehty. Mielestäni sekin, että kun vähän vähennetään rahamäärää, se joskus pakottaa tekemään pidempiaikaisia ja jopa parempia valintoja.

– En näe sitä mahdottomana yhtälönä, että sieltä tulee hienoja kasvutarinoita. Samaan aikaan joka vuosi tulee Oulun ja Vaasan kaltaisia seuroja, jotka tekevät hienon kauden pienemmillä budjeteilla. Se on mielestäni tosi upeaa. Joka vuosi on menty ihan viime metreille mestaruus- ja europaikkataistoissa.

– Vaikka meillä olisi jonkinlainen taloudellinen etumatka, edelleen on kova kilpailu joka vuosi voittaa se. Samaan aikaan kun pelataan europelejä ja kotimaan sarjaa, se ei ole ihan helppo yhtälö. Näen, että tänä vuonna siellä on 3-4 seuraa, jotka kamppailevat mestaruudesta saakka.

– Koko suomalaisessa jalkapallossa on tietyt rajoitteet resursseissa. Silloin se on entistä tärkeämpää, millaisia valintoja tehdään ja millaisia valintoja ei tehdä. Mitä pitkäkestoisempia valintoja tehdään ja saadaan resurssit kaikkein tuottavimpiin kohtiin, kyllä siellä edelleenkin on mahdollisuuksia laajemmalla rintamalla. Mutta valinnat ovat tärkeitä.

– Mielestäni meidän on tehtävä Palloliiton, Veikkausliigan ja seurojen tasolla selkeämpiä ja kirkkaampia strategioita ja valintoja. Kun katson eurooppalaista jalkapalloa, siellä on taloudellisia vaikeuksia ihan samalla tavalla kuin täällä.

– Samaan aikaan näen, että Veikkausliigan tv-sopimus on hyvä ja solidaarisuusrahat ovat kasvaneet olennaisesti. Siellä on myös paljon hyviä asioita, jotka tuovat toimeentuloon sitä varmaa rahaa.

Mikä seura on viiden vuoden kuluttua HJK:n kovin vastus Suomessa?

– Luulen, että ne ovat edelleen SJK, Ilves ja KuPS. Ne tekevät hyviä, pitkäjänteisiä valintoja. Uskon, että se tulee kestämään aika pitkään. Siellä tehdään tosi hyvää työtä. Se on suomalaiselle futikselle ja HJK:lle hyvä, mitä enemmän meillä on laadukkaita seuroja. Heidän kaikkien tekemistään katson todella ilolla.

– Mutta jalkapallossa viisi vuotta on todella pitkä aika ja miljoona asiaa ehtii tapahtua. Sieltä voi tulla paljon muitakin uusia. Suomi on sellainen markkina ja alue, että joku pystyy ottamaan aika nopeastikin isoja harppauksia aika korkealle. Jossain isoissa liigoissa se ei olisi niin nopea tie, mutta Suomessa voi nopeasti tapahtua mullistavia ja käänteentekeviä asioita.

Superliiga: Kiistassa kyse kilpailukalenterista

Jotkut kannattavat Superliigaa ja toiset vastustavat. Onko mielestäsi molemmilla järkeviä argumentteja?

– Olen ollut niin sisällä siinä jutussa ECA:n [European Club Association, eurooppalaisten jalkapalloseurojen yhteistyöjärjestö] varapuheenjohtajana ja UEFA Club Competitions Committeen varapuheenjohtajana. Tunnen kaikki nämä pelurit, jotka tässä keskustelussa ovat olleet.

– Kiistassa on alun perin ollut kyse kilpailukalenterista. Seurat ovat kokeneet, että he maksavat aina palkan, ja regulaattori – UEFA tai FIFA – on vain keksinyt kilpailuja, jotka ottavat pelaajat omaan käyttöönsä silläkin aikaa, kun seurat maksavat pelaajille palkan. Regulaattori on myös pitänyt tiukasti kaupallisista yksinoikeudestaan.

– Tuosta lähti näillä yksittäisillä seuroilla se, että ne haluavat irtautua järjestelmästä, mikä on tietysti täysin väärin ja tuomittavaa. Mutta tämä oli se, että ne seurat kokivat, että regulaattorin asemaa oli käytetty väärin.

– Samalla heillä [Superliigan ajajat] oli ajatus, että tällaiseen järjestelmään pystyy luomaan palkkakaton, mikä on ulkopuolisen investoinnin ja kontrollin kannalta tosi tärkeää jalkapallolle. Tietenkin se, miten he sen tekivät, oli täysin väärin ja tuomittavaa. Sitä ei voi ikinä puolustaa millään lailla.

– Kaikkihan hyvin nopeasti irtautuivat siitä, pois lukien nämä 2-3 seuraa [Real Madrid, FC Barcelona ja Juventus]. Nyt tuli viimeinen lakipäätös asiasta. Se ei ottanut millään lailla kantaa Superliigaan, vaan se otti kantaa siihen, että UEFA ja FIFA ovat käyttäneet monopoliasemaansa väärin ja rajoittaneet kilpailua, ja heidän on muutettava tietyiltä osin sääntöjä.

– Tällä hetkellä ei ole minkäänlaista ruokahalua – pois lukien nämä 2-3 seuraa – seuroilla lähteä [edistämään Superliigaa]. Se koki niin kovan kolauksen se heidän suhteellisen itsekäs hankkeensa, että sillä ei olisi urheilullista, poliittista tai taloudellista menestysmahdollisuutta. Niistäkin seuroista, jotka siinä alun perin olivat, vain kahdella on todellista halua.

– Mutta totta kai, koska se lakipäätös heikensi oleellisesti UEFAn ja FIFAn vaikutusvaltaa ja nosti erityisesti isojen seurojen vaikutusvaltaa tulevaisuuden varalta, en pitäisi mahdottomana, että 2030- tai 2040-luvulla jonkinlaista muutosta europelijärjestelmiin tulee.

– Mutta Superliigaa as such ei varmasti tule, ja 2030 saakkahan järjestelmä on lukittu eli lyhyellä aikavälillä sellaista ei tule tapahtumaan. Ja hyvä niin. Lopultahan tuollainen järjestelmä olisi kuolinisku keskisuurille ja pienille maille ja niiden seurajoukkueille, myös maajoukkuetoiminnalle.

– Näen, että seuroille on annettu enemmän poliittista ja taloudellista vaikutusvaltaa tulevaisuuden varalle, ja se on vähentynyt UEFAn, FIFAn ja liittojen osalta. Lyhyellä aikavälillä se ei tule muuttamaan mitään, mutta pidemmällä aikavälillä on tosi vaikea arvioida. Varmasti tulee jonkinlaista liikehdintää. En usko, että Superliigaa, mutta jotain aloitteita tulee joskus 2030 jälkeen, en tiedä koska.

Europeliformaattien muutos: Pienille maille lottovoitto

Miten suhtaudut UEFAn alaisten kilpailujen formaattien muutoksiin?

– Olen niitä varapuheenjohtajana itse ollut tekemässä, joten pitää sanoa, että hyvin. Olen ollut ihan alusta saakka siinä. UEFA Club Competitions Committeessa tehtiin formaattisuunnittelu ja -muutokset sekä rahanjako. Olen kaikissa ollut hyvinkin isossa roolissa.

– Muutokset ovat erinomaiset. Ne nostavat merkityksellisten pelien määrää. Jokaisella pelillä on iso panos. Se antaa isommalle määrälle maita ja seuroja mahdollisuuden pelata pidempään ja parempia pelejä. Taloudellinen arvo nousee 3,6 miljardista 4,6 miljardiin vuodessa.

– Ennen kaikkea keskisuurille ja pienille maille tämä oli täysin game changer, lottovoitto. Ne saavat karsintakierroksilla enemmän mahdollisuuksia päästä pidemmälle ja lohkovaiheeseen, ja solidaarisuusrahat tuplaantuvat niille, jotka eivät ole ollenkaan mukana. Tämä on erittäin hyvä ja tervetullut muutos. Se pitää erityisesti koko urheilupyramidia pystyssä.

– Uskon, että tämä on yleisölle jopa parempi, kun opitaan ja ymmärretään, miten se itse asiassa toimii. Se luo todella mielenkiintoiset viimeiset kierrokset vaikka lohkovaiheen peleille kaikissa kolmessa kilpailussa.

Kilpailukalenteri: Joillain pelejä liikaa, toisilla liian vähän

Sanoit, että Superliiga-hanke lähti täydestä kilpailukalenterista, josta UEFA ja FIFA ovat ikään kuin poimineet rusinoita pullasta. Jatkuvasti on puhuttu kilpailukalenterin yhä tiivistyvästä tahdista. Sinulla on kaksi eri roolia eri puolilla pöytää. Miten näet kilpailukalenterihaasteet ammattilaisfutiksessa?

– Tämä on täysin olennainen. Pelien määrää ei missään nimessä voi huippupelaajien ja -seurojen kohdalla lisätä. Nyt kun me puhutaan liian tiiviistä kilpailukalenterista, meidän on hyvä ymmärtää, että se on sitä huippupelaajille. Sitten on suuri määrä seuroja, joukkueita, pelaajia ja maita, joilla ei ole tarpeeksi merkityksellisiä pelejä.

– Maailman huiput pelaavat aivan liikaa. Siihen on saatava joku rajaus. Se ei ole enää millään lailla ok. Toisessa päässä me muut tarvitsisimme enemmän merkityksellisiä pelejä. Meidän pelimäärämme ovat jopa pienet ympärivuotisesti. Me tarvitsisimme hyviä pelejä lisää.

– Meidän pitäisi löytää balanssi, että huipuilla pelimäärät eivät kasvaisi, mutta joillain muilla merkityksellisiä pelejä tulisi lisää. Tuo on todella problemaattinen ja poliittinen keskustelu, joka nousee pinnalle, kun aletaan katsoa niitä vuoden 2030 jälkeisiä muotoja. Minkälaisen balanssin siihen löytää, niin se ei ole kovin helppoa.

– Mutta edelleen kun puhutaan tuosta, että pelejä on liikaa, niin pelejä on liikaa isojen seurojen parhaille pelaajille. Monilla muilla kehittäviä pelejä ei välttämättä ole tarpeeksi. Se toinen puoli on hyvä muistaa. Emme voi aina puhua vain maailman huippujen pelimäärästä.

– Siinä tulee sekin, että kun seurat ottavat yrittäjäriskin ja maksavat pelaajien palkat, niin mikä on oikea määrä kotimaisia kilpailuja, europelejä ja maajoukkuepelejä? Se tulee olemaan iso keskustelu.

Jaakko Perttilä
X: @JaakkoPerttila