HELSINKI. Pikkuhuuhkajien uudeksi päävalmentajaksi valittu Mika Lehkosuo vaati vuonna 2015, että nuorisomaajoukkueilla tulisi olla yhtenäinen pelillinen identiteetti. Nyt hän haluaa työskennellä asian parissa tosissaan. Miten seurajoukkuevalmennuksessa meritoitunut Lehkosuo muuntautuu maajoukkuevalmentajaksi?

– Poikien ja nuorten maajoukkueisiin tarvittaisiin yhtenäinen pelitapa läpi putken, jotta toimintaan ja prosessiin tulisi loogisuutta. Se on ihan selvä asia, Lehkosuo kommentoi MTV Urheilulle vuonna 2015.

Keskiviikkona Lehkosuo asteli median eteen Helsingin Kalastajatorpalla Pikkuhuuhkajien uutena päävalmentajana, tosin sopimus käynnistyy vasta 1. tammikuuta. Lehkosuo on moderni valmentaja, joka on aina miettinyt myös isompaa kuvaa. Ja isompi kuva kiinnostaa häntä myös nyt, kun työ Palloliitossa alkaa vuodenvaihteessa.

– U21-joukkueen valmentamisen lisäksi minulla riittää kyllä aikaa tehdä erilaisia asioita liitossa. Siitä on käyty keskustelua, mitä kaikkea tulen tekemään, mutta aion myös olla oma-aloitteinen sen suhteen, Lehkosuo sanoi.

Lehkosuo myönsi, että työskentely juniorimaajoukkueiden yhtenäisen peli-identiteetin kanssa kiinnostaa kovasti.

– Se on pirun kiinnostava ajatus. Tarkempi työnkuva hahmottuu syksyn aikana, ja siitä varmasti kerrotaan jossain vaiheessa lisää. Tuo on varmasti asia, joka tavalla tai toisella liittyy tulevaan toimenkuvaani, Lehkosuo vastasi SuomiFutis-sivustolle lehdistötilaisuudessa.

Eikä Lehkosuo ole suinkaan yksin ajatuksiensa kanssa. Palloliitossa samoja asioita on pohdittu ja työstetty jo useamman vuoden ajan. Kipuilua on silti ollut. Ihannetilanteessa juniorimaajoukkueilla olisi yhtenäinen pelitapa, joka ulottuisi nuorimmasta ikäluokasta pienin vivahtein aina A-maajoukkueeseen asti.

Tämä on lyhykäisyydessään myös Lehkosuon toive.

– Hyppään tässä vähän sivuun ja tuon esimerkin seurajoukkueiden puolelta. Minun vahva ajatukseni on se, että seurajoukkueessa junioriputki, eli akatemia, pitää olla todella yhtenäinen pelitavan, toimintojen ja kulttuurin suhteen.

A-maajoukkue on kuitenkin vielä hieman erillinen linnakkeensa, koska sen pelaamista ohjaa niin kokonaisvaltaisesti tuloksen tekeminen.

”On sanottava, että mitä lähempänä U21 on A-maajoukkuetta, sitä parempi.”

– Mitä on sitten edustusjoukkue? Toivottavasti kohtuullisen lähellä sitä, mutta se ei ole kriittinen seuran menestykselle. Mutta akatemiaputki pitää olla yhtenäinen, jotta saamme sitä kautta koulutettua pelaajia maksimaalisesti. Näkisin, että (Suomen) maajoukkueissa on samankaltainen punainen lanka olemassa, mutta olen viisaampi puolen vuoden jälkeen, kun olen saanut työskennellä tässä sisällä.

Huuhkajien päävalmentaja Markku Kanerva kertoi, että keskiviikkoisen lehdistötilaisuuden jälkeen hän ja Lehkosuo istuvat alas keskustelemaan alle 21-vuotiaiden ja A-maajoukkueen yhteisistä arvoista ja pelitavallisista yhtenäisyyksistä.

– A-maajoukkueessa pelaajakasvatus ei ole enää samanlaista kuin se on alle 15-21-vuotiaissa. Mutta on sanottava, että mitä lähempänä U21 on A-maajoukkuetta, sitä parempi, Lehkosuo puntaroi.

Minkälaista se suomalainen jalkapallo sitten voisi olla tai on? Lehkosuon mukaan Huuhkajien menestys on antanut vahvan osviitan siitä, miten Suomi voi pärjätä maailmalla.

– Voidaan hyvin katsoa, miten A-maajoukkue on pärjännyt. Tuskin siitä mitään jättiluokkaa kannattaa eri suuntaan ottaa. EM-kisoissa oltiin erittäin hyvän puolustuspelaamisen ja hyvien erikoistilanteiden avulla, tai ettei ainakaan hävitä pelejä erikoistilanteissa. Menemättä yksityiskohtiin, kyllä A-maajoukkue on osoittanut miten pärjätä, Lehkosuo kehui.

Eurooppalaisten akatemioiden suuri vaikutus

Kasvava määrä nuoria suomalaisia jalkapalloilijoita suuntaa eurooppalaisiin akatemioihin tekemään uraa. Sillä on Lehkosuon mukaan suuri merkitys myös maajoukkueiden pelitapaan.

– Muutosta on tapahtunut siinä, minkälaisia pelaajia me tuotamme tällä hetkellä verrattuna kymmenen tai 20 vuotta taaksepäin. Meillä on tullut enemmän teknisempiä ja taitavampia pelaajia, kuten Oliver Antman tai Anssi Suhonen. He ovat menneet aikaisin eurooppalaisiin akatemioihin ja ovat sitä kautta erilaisia pelaajia kuin vaikka minun ja Markun (Kanerva) sukupolvi, joka on kasvanut Suomessa.

Lehkosuo uskoo, että pidemmällä aikavälillä pelillinen yhtenäisyys näkyy väkisin myös Huuhkajien pelaamisessa.

– Uskon, että tämä trendi jatkuu, että nuorten maajoukkuepelaajat ja tulevat A-maajoukkuepelaajat ovat kasvaneet hyvin pitkälle eurooppalaisissa akatemioissa, joissa toiminta on kovempaa ja kilpailullisempaa kuin Suomessa. Heistä kasvaa sen myötä vähän erilaisia pelaajia kuin mitä ehkä lähivuosien maajoukkuepelaajat ovat olleet.

– Se pitää meidän valmentajien ymmärtää. Meidän pitäisi pystyä näkemään lähitulevaisuuden trendit, mihin jalkapallo on menossa ja minkälaisia pelaajia Euroopassa kasvatetaan, jotta me ymmärrämme, mitä asioita me painotamme U15-17-maajoukkueissa.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Juha Malisen mietteet nuorena ulkomaille lähtemisestä olivat kaksijakoiset. Kuva: Juha Tamminen.

Nuorena ulkomaille lähteminen on ollut ikuisuuskysymys suomalaisessa jalkapallokeskustelussa. Eikä kysymykseen ole yhtä oikeaa vastausta olemassakaan. Entinen Pikkuhuuhkajien päävalmentaja Juha Malinen korosti sitä, että päätös ulkomaille lähtemisestä täytyy tehdä tarkkaan harkiten.

– Se on yksilökohtaista. Päätös (ulkomaille lähdöstä) pitää harkita hyvin ja varmistaa ne skenaariot, mitä siellä kohdeseurassa voi tapahtua. Pidän edelleen Veikkausliigaa hyvänä vaihtoehtona sen 50 pelin ajan ja sen jälkeen hyvä valintaprosessi käyntiin, Malinen sanoi viime toukokuussa.

Malisen puheissa korostui ennen kaikkea oikean seuran löytäminen ja se, että seura todella panostaisi nuoreen pelaajaan. Lehkosuon ajattelua ohjaa ehkäpä enemmän kilpailullisuuden korostaminen mahdollisimman nuoressa iässä. Malinen ja Lehkosuo ovat molemmat samoilla linjoilla siitä, että hyppy ulkomaille on iso askel, ja se pitää tapahtua hallitusti.

[readmore from=pikkuhuuhkajat]

– Jos pelaaja on kypsä ihmisenä lähtemään vieraisiin paikkoihin, jotta ei tule hallitsematon koti-ikävä, suosittelen lähtemään kovempiin kilpailuympäristöihin. Jokainen toki löytää oman polkunsa, ja joillekin se polku voi olla parempi Suomessa. Sitä ei voi yleistää.

Lehkosuo kannustaa silti nuoria pelaajia hakeutumaan kovempaan ympäristöön, jos se vain suinkin on mahdollista. Siinä mielessä Lehkosuo ja Malinen eroavat näkemyksiltään hieman. Tekemisestä täytyy pystyä silti nauttimaan.

– Uskon vahvasti, että kannattaa maksimoida kilpailuympäristön kovuus, kuitenkin niin, että ympärillä on hyvä tuki. Arki ei saa olla liian raakaa, mutta sen pitää olla kilpailtua ja mukavaa. Jos tällaisen ympäristön löytää ulkomailta, niin ilman muuta suosittelen lähtemään, Lehkosuo ohjeisti.

”Mielettömän makee haaste”

Lehkosuo on työskennellyt pääosin seurajoukkuevalmentamisen parissa. Hän on kuulunut aiemmin myös A-maajoukkueen valmennusryhmään, mutta leipätyö on tapahtunut seuravalmentamisen parissa. Modernina valmentajana Lehkosuo on aina panostanut mahdollisimman laadukkaaseen, prosessinomaiseen arkeen.

”Näin valmentajan näkökulmasta se on mielettömän makee haaste, ja se kiehtoo minua. Se on varmasti yksi niistä tekijöistä, miksi istun tässä nyt.”

Tulokset ovat olleet seurausta arkisesta työstä, jossa paneudutaan yksityiskohtiin ja kehitetään pelaajia nyanssitasolla.

Maajoukkueessa valmentaminen on auttamatta erilaista. Aikaa on vähän, ja vähäinen aika on käytettävä mahdollisimman tehokkaasti. Prosessivalmentajana tunnetulle Lehkosuolle lyhyt aika on maksimaalinen haaste valmentajana.

– Toki se laadukas arki pitää tuoda niihin neljään päivään. Se ei sinänsä muutu, mutta kyllä se sykli pelaajien kanssa on todella tiivis ja aggressiivinen. Kolme, neljä harjoitusta ja sitten pitää saada maksimaalinen tulos irti. Näin valmentajan näkökulmasta se on mielettömän makee haaste, ja se kiehtoo minua. Se on varmasti yksi niistä tekijöistä, miksi istun tässä nyt, koska en aiemmin ole tuollaista päässyt kokemaan.

Valmentajan näkökulmasta perferktionistina tunnettu Lehkosuo joutuu nyt tietyllä tapaa joustamaan. Jokaista yksityiskohtaa ei ehdi hioa täydelliseksi.

[readmore from=lehkosuo-mika]

– Pitää priorisoida erittäin voimakkaasti asioita, joilla saada tulos aikaiseksi, koska se ei tule pitkän prosessin kautta. Se on erittäin kiehtova haaste. Joitain yksityiskohtia ei vain ehdi opettamaan pelaajille.

Lehkosuolla on kuitenkin erinomainen kokemus uraltaan, jolloin hän on joutunut niin sanotusti suoraan syvään päätyyn. Lehkosuo korvasi Sixten Boströmin HJK:ssa kesken kauden 2014. Kurssi piti kääntää nopeasti, ja se myös kääntyi. HJK voitti Lehkosuon johdolla kaudella 2014 Veikkausliigan ja Suomen Cupin sekä eteni Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen.

– Silloin sain homman niin sanotusti raiteilleen todella nopeasti. En koe, että se olisi minun ajatusmaailmaani jotenkin vierasta, mutta kuitenkin erilaista, mihin olen pääosin tottunut. Siksi se on todella kiinnostava valmennuksellinen haaste, Lehkosuo sanoi.

LUE MYÖS:

Aiheet Haastattelut Huuhkajat Lehkosuo Mika Palloliitto Suomi U21-maajoukkue