Neymar siirtyi Pariisiin maailmanennätyssummalla kesällä 2017. Muistan lukeneeni kaupasta muutama päivä sen julkaisemisen jälkeen ja ajatelleeni: Nyt heilahtivat suurseurojen voimasuhteet. Toisaalta minua harmitti, kun en ollut päässyt seuraamaan siirron toteutumista hetki hetkeltä. Sitä kai Neymar toivoi. Puheistaan päätellen hän halusi olla nimi, jonka tiesivät jalkapalloon vihkiytymättömätkin ihmiset.

Se on sitä nykyajan vänkyrää todellisuutta. Samalla kun ikoninen-sanan käyttö on kasvanut räjähdysmäisesti, ovat modernit jalkapalloilijat tulleet tietoisiksi kunniastaan. Halutaan olla atlaita kannattelemassa taivaanpalloa, ajatellaan jo omaelämädokumentteja ja niissä kuultavia hatunnostoja, unohdetaan järkevyys ja päivittäinen tekeminen. Siltä se vaikuttaa.

Nyt, kesällä 2022, Neymar on tilanteessa, johon hän ei olisi tahtonut joutua. Teoriassa ja käytännössä parhaat vuodet ovat takana, ja hänen tulevaisuutensa näyttää epävarmalta. Siirtohuhut eivät hellitä, mutta astronomisen liksan takia poiskaan ei ole oikein lähtemistä. Viidessä vuodessa Paris Saint-Germainin Mestarien liigan pytyille varattu aarrekaapin hylly ei ole saanut täytettä, eikä Neymar ole edes edustamansa brändin lippulaiva. Toinen kesän 2017 hankinnoista, Kylian Mbappé, on ehtinyt pyörittää joukkueen sormensa ympärille.

Täysin ei Neymaria voi syyttää, vaikka omat fanit vislasivat hänelle mahdollisesti hänen viimeisissä PSG-otteluissaan. Seuran koko operaatio perustuu kieroutuneisiin lähtökohtiin. Varsinainen futiskausi kestää elokuusta toukokuuhun, mutta PSG:lle vain 180–540 minuuttia kevään peleistä merkitsevät. (Ja joku voisi väittää, että Neymarilta tuppaavat nuokin minuutit jäämään väliin.) Miten tällainen lähtökohta voi toimia käytännössä? Kun vain kourallinen otteluita ratkaisee tittelin, yksi onnekas hetki tai väärä tilannearvio usein määrittää tuloksen ja samalla PSG:n kauden onnistumisen.

Kun mikä tahansa muu kuin Mestarien liigan voitto on pettymys, kaikki vuodet tuntuvat alisuorittamiselta. Jokainen vastustaja tietää PSG:n olevan yli-innokas saavuttamaan isokorvaisen. Jokainen tiedostaa, että Pariisiin muutetaan Mestarien liigan ja tilipaineen perässä. Olkoonkin että someen saadaan haalittua halikuvia, oikeat toverillisuuden kokemukset PSG-pelaajien välillä taitavat olla vähissä, mikäli lukemattomia uutisia on uskominen.

Pinnalta PSG vaikuttaa korealta, mutta hiljainen tieto kertoo, että PSG on anekdootti, jolle harva toivoo hyvää. Katsojat välittävät Ranskan liigasta ainoastaan silloin, kun PSG häviää. Siltä pohjalta ei perintöä luoda.

Voittamisen kulttuuri ei ole myytti, mutta kuten Real Madrid on osoittanut, se ei välttämättä ole edes kulttuurista joukkueen sisällä niin paljon kuin sen ympärillä. Neymar halusi olla ratkaisu PSG:n ongelmiin, pelastajakuningas jonka historiankirjoissa kerrottaisiin kääntäneen PSG:n kurssin. Barcelonassa hän koki nähneensä tarpeeksi, kun Lionel Messiä kannateltiin kuin vallankumouksellista sen 6–1-voiton jälkeen. Muutamaa hetkeä aiemmin Neymar oli seitsemässä minuutissa kääntänyt historiallisen otteluparin päälaelleen.

On hämmentävää, kuinka Neymarille epäedulliset vertaukset ovat häneen kiinnittyneet. Gareth Bale — Real Madridin kierä vastaus Neymarin hankintaan 2013 — veti saksipotkumaalin Mestarien liigan loppuottelussa, eikä se ole hänen ikimuistoisin finaalimaalinsa (hänen kakkoslajissaan). Eden Hazard jopa suunnitteli lapsensa Balen mukaan.

[readmore from=Neymar]

Neymarista piti tulla Messi ja Ronaldo Messin ja Ronaldon paikalle, mutta veteraanit ja konkarit (Lewandowski, Benzema, Modrić) jatkoivat kehittymistään samaan aikaan, kun uusia perijöitä (Håland, Vinicius Jr.) ilmaantui. Neymar jäi jonnekin välimaastoon. Viipyi, viipyi ja hiukan himmeni. PSG:ssä se on tarkoittanut Mbappén varjossa elämistä. Tyylillisesti, maantieteellisesti, historiallisesti ja työhistoriansa puolesta Neymar taas on liian lähellä Ronaldinhoa. Toisin kuin Ronaldinho, Neymar on karrikoitu sukeltelevaksi diivaksi, joka huutaa ”Porra, falta caralho” joka kerta, kun toinen koskee hänen kantapäähänsä — tai lakkaa seuraamasta häntä Instagramissa.

Ehkä kuitenkin, saavutuksistaan huolimatta, Neymar jää muistoihin nuorena miehenä. 2013, 2014, 2015, niillä tienoin. Brasilian kotikisoissa hän sai vielä herätettyä muita tunteita kuin ärtymystä, pettymystä ja pintapuolista ihailua. Kuinka niin kevyt asia saattoi näyttää pysäyttämättömältä voimalta? Väkisin meistä tuntui siltä kuin todistaisimme salaman välähdystä ennen ukkosta. Neymar oli vasta 22 vuotta, geneettisesti räjähtävimmillään.

Se tuskin on sattumaa. Harjoittelu tai kokemus ei vaikuta tuoneen lisää ulottuvuuksia Neymarin pelaamiseen. En väitä, että ymmärrän Neymaria tai tunnen Neymarin. Ehkä ei silti ole väärin olettaa, että hän on pelaaja ensin ja urheilija sitten. Samaan aikaan kun yksi kieltäytyy juomasta suoraan hanasta, koska sitä vesimäärää ei voi mitata, Neymarin väitetään saapuvan harjoituksiin ”miltei kännissä”.

PSG ja Neymar olivat kuin luotuja toisilleen, sillä yhdessä heistä on tullut samanlaisia. Alkuviehätys ja tarpeellisuus ovat haihtuneet. Molemmat ovat muuttuneet yleisönsä silmissä ilmattomiksi ja tylsähköiksi. Neymarin numerot, maalit ja syötöt ovat kadonneet jonnekin, eikä niitä muistella, vaikka ehkä pitäisi. Tietyllä tasolla hän muistuttaa enemmän ideaa brasilialaisesta jalkapalloilijasta kuin oikeaa sellaista. Hän väittää, ettei häntä tunneta, siis ”oikeasti tunneta”, mutta hän on jatkuvasti esillä eikä keksi sanottavaa. Kun häneltä jää väliin ratkaiseva peli Mestarien liigassa, se ei enää synnytä kohua.

Kuvaavaa on, että eniten Neymaria havittelee Chelsea, jonka ensiaskeleet uuden omistajan alla tuntuvat ensisijaisesti markkinalähtöisiltä. Hän on tähti ja sellaiseksi hän on vaarassa jäädä. Yhdeksi aikamme tunnetuimmista pelaajista, joka muistetaan sivujuonteena muiden kertomuksissa. Joulukuun MM-kilpailuissa hän pelannee kuin raivo härkä — ei enää ilkamoiden, tietoisena siitä että hänen tarinansa joko lässähtää tai kehittyy täydelliseen katarsikseensa. Nyt on hoppu.

Juuso Kilpeläinen
Twitter: @jusukilpelainen

Aiheet Muut eurosarjat Näkökulmat Neymar Ulkomaat