”Monesti kuulee, että jalkapallo on miesten laji, mutta ei se tänä päivänä enää ole” – Helmarien kuopus on nähnyt naisfutiksen huiman harppauksen paraatipaikalta

Suomen joukkueessa heinäkuussa pelattavissa naisten EM-kisoissa on mukana vain yksi 2000-luvulla syntynyt pelaaja, ranskalaisen FC Fleury 91:n 21-vuotias maalivahti Katriina Talaslahti. Viimeksi 13-vuotiaana suomalaisessa seurajoukkueessa pelannut Talaslahti teki A-maajoukkueessa debyyttinsä huhtikuussa, kun hän pelasi Suomen maalilla MM-karsintaottelussa Georgiaa vastaan.

Helmarit voitti pelin 6-0, ja Talaslahdelle tilastoitiin yksipuolisessa ottelussa vain yksi torjunta. Varsinaisesti itse pelissä ei näyttöjä siis päässyt hirveästi antamaan, mutta maalivahti uskoo, että hänen esiintymisensä koko huhtikuun leirin aikana riitti vakuuttamaan valmentaja Anna Signeulin.

– Minusta tuntuu, että olin tosi itsevarma leirillä, jolla tein debyyttini. Näytin kaikkeni, olin oma itseni ja näytin, mitä osaan, joten tuli siinä sellainen tunne, että minulla on EM-joukkueeseen mahdollisuuksia. Ajattelin, että valmentaja valitsee ne, ketkä haluaa, mutta minä pelaan sellaista peliä, jota seurajoukkueessakin pelaan, Talaslahti kertoi SuomiFutikselle puhelimitse.

Aiemmin Talaslahti oli ollut mukana vain yhdellä A-maajoukkueen leirillä, Espanjassa kesällä 2021. Tuolloin ei vielä ottelua tullut vyölle. Yhdeltä leiriltä viime kauden aikana hän joutui jäämään sormivamman takia pois, mutta huhtikuussa annetut näytöt riittivät EM-joukkuevalintaan. Jännitys ei Helmari-debyytissä näkynyt.

– Tosi hienot fiilikset siitä Georgia-pelistä jäi. Eihän se hirveän vaikea peli Suomelle ollut, koska me oltiin siinä paljon vahvempia.

– Valmentaja ja tytöt kysyivät, jännittikö minua, mutta vastasin, että ei, koska se oli ihan samanlaista, mitä tein seurajoukkueessa. Olin silloin pelannut Fleuryssä paljon pelejä, eikä mitään jännitystä ollut. Hienoahan se oli debytoida kotiyleisön edessä Helsingissä.

Aina joukkueensa nuorin

Joukkueen kuopuksen rooli on myös lempinimellä ”Katti” tunnetulle Talaslahdelle erittäin tuttu.

– Tajusin sen itse asiassa vasta pari päivää sitten, kun mietin, että minkähän ikäisiä pelaajia meidän jengissä on. On siellä ysiysi, ysikasi ja ysiseiska, mutta onhan se kivaa olla nuorin siellä ja tuoda meidän nuorten pelaajien puolta esille, ja näyttää, että pärjätään kokeneiden pelaajien kanssa.

– Olen ollut koko elämäni ajan joukkueideni nuorin pelaaja kaikissa jengeissä. Ehkä se on henkistä lujuutta kasvattanut. Joka treeneihin pitää mennä täysillä.

– Nuoret pystyvät vielä tosi paljon kehittymään. Olen kuullut vanhoilta jengikavereilta, että he yrittävät vain pitää samaa tasoa yllä ennen kuin lopettavat, Talaslahti toteaa viitaten aikaansa Bayern Münchenin ja Lyonin joukkueissa.

Naisten MM-karsinnat huipentuvat Suomen osalta Irlanti- ja Ruotsi-peleihin syyskuussa vain reilu kuukausi EM-kisojen päättymisen jälkeen. Helmarien EM-kisajoukkue on profiililtaan hyvin kokenut ja rutinoitunut, ja Talaslahti arvostaakin sitä, että ainakin joitain nuorempiakin on mukana.

– Jossain vaiheessa tulee kuitenkin se muutos, kun vanhemmat pelaajat lopettavat ja nuoria on pakko nostaa mukaan. Kiva nähdä, että jo kisajoukkueeseen on otettu pari nuorempaa mukaan.

Minkäänlaisia vaikeuksia Helmarien joukkueeseen sisään tulemisessa ei ollut, vaan vastaanotto oli välittömästi hyvä.

– En tuntenut, että olisin uusi joukkueessa, vaan alusta lähtien tuntui, kuin olisin ollut osa jengiä jo pidempään. Tosi helppoa oli päästä tyttöjen mukaan, Talaslahti kiitteli.

Valmiina torjuntavastuuseen

Helmarien EM-leiritys alkoi maanantaina 20. kesäkuuta. Viimeisen alkulohkopelinsä Suomi pelaa 16.7., joten edessä on ainakin lähes kuukauden mittainen yhdessäolo, ja pidempikin, jos jatkopaikka heltiää.

– Minusta tuntuu, että leireistä ja itse kisoista tulee varmasti hieno muisto. Ollaan nyt ensimmäistä kertaa näin pitkään yhdessä.

– Turnauksessa voi tapahtua mitä vaan, mutta kyllä me lähdetään sinne täysillä ja aina voitto mielessä. Katsotaan kolmen pelin jälkeen, mennäänkö eteenpäin vai ei, mutta kyllä minulla on vahva fiilis, että me ollaan siellä sataprosenttisesti mukana.

Suomen A-maajoukkueen ykkösmaalivahti on ollut jo vuosikausien ajan Tinja-Riikka Korpela, joka toimii myös Helmarien kapteenina. Korpela ja Talaslahti tuntevat toisensa jo vuosien takaa Bayern Münchenistä. Korpela pelasi Bayernin edustusjoukkueessa vuosina 2015-2017 kokeneena ammattilaisena ja kaksissa EM-kisoissa jo pelanneena konkarina. Talaslahti torjui samaan aikaan Bayernin U17-joukkueen maalilla, edustusjoukkueen mukana treenaten.

Talaslahden mielestä koko Suomen maalivahtikolmikolla (toim. huom. kolmas maalivahti Anna Tamminen) on hyvin erilaiset tyylit pelata. Vaikka ennakkospekulaatioissa Korpela on Suomen ykkösvahti, on Talaslahti heti valmis kentälle, jos EM-kisoissa kutsu käy.

– Totta kai toivon, että minut valitaan pelaamaan. Minähän pelasin Suomen viimeisen pelin (toim. huom. huhtikuun karsintapelin Georgiaa vastaan, haastattelu tehty ennen kesäkuun Japani-ottelua), ja treeneissä olen näyttänyt kaikkeni. Meillä on erilaiset tyylit pelata, ja pelaaminen riippuu valmentajan valinnasta. Toivon toki, että saisin pelata, näyttää mitä osaan ja auttaa jengiä voittamaan.

Tietynlainen esikuvakin ”Tinni” Korpela on Talaslahdelle ollut, yhteisestä seurajoukkueajasta johtuen.

– Olin 16-17-vuotias, ja Tinni oli jo silloin tosi kokenut veska. Totta kai näin ja opin häneltä paljon, mutta kun hän lähti ja vaihtoi seuraa, olen kehittynyt yksin ja ollut muiden veskavalmentajien kanssa. Saksassa ja Ranskassa on ollut aika erilainen valmennus. Yhteisenä aikanamme Saksassa teimme kuitenkin tosi paljon asioita yhdessä ja samalla tyylillä valmentajan toiveiden mukaisesti.

Yhä useammille naisille jalkapallo on ammatti siinä missä miehillekin

Katriina Talaslahti on päässyt näkemään huipputason naisfutista todella läheltä. Jättiorganisaatio Bayern Münchenin naisjoukkue lukeutuu vuodesta toiseen Saksan parhaisiin, ja Mestarien liigaa vuodesta toiseen dominoivaa Lyonia, jossa Talaslahti vietti kaudet 2019-2021, pidetään edelläkävijänä koko naisten jalkapalloilussa.

Talaslahden mukaan sekä Bayernissa että Lyonissa naisjoukkueen olosuhteet ja toimintaympäristö ovat erinomaisella mallilla – kuten odottaa saattaakin.

– Onhan Lyonissa ja Bayernissa naisillekin annettu samat fasiliteetit kuin miehille. Kyllä se kehittää seuraa ja pelaajia, että on hyvä ympäristö ja tuetaan myös naisia. Sitä kautta naisfutis on koko ajan nousussa, että naisille tulee paremmat fasiliteetit, paremmat valmentajat, fysiot ja kaikki sellainen, mikä tapahtuu futismatsien ulkopuolella.

Naisten jalkapalloilu on kehittynyt viime vuosina hyvää vauhtia, kun muun muassa Englannin, Espanjan ja Italian suurimmat seurat ovat alkaneet satsata naisjoukkueisiin enemmän. Barcelona on vetänyt Camp Noulle toistuvasti valtavia yleisömääriä ja myös Naisten Mestarien liigan parantunut medianäkyvyys vie naisten peliä eteenpäin.

– Totta kai myös mediahuomio auttaa tuomaan naisfutista enemmän esille. Se on mielestäni tosi arvostettavaa, että ylipäätään tuodaan naisia esille. Monesti kuulee, että jalkapallo on miesten laji, mutta ei se tänä päivänä enää ole.

– Naisillekin se työ on jalkapallo. Joissain seuroissa jalkapallon ohella pitää tehdä toista työtä, mutta minusta tuntuu, että viimeisten parin vuoden aikana yhä useammat naiset pelaavat vain jalkapalloa, ja se on heidän ainoa työnsä.

– Myöskin kaikki sponsorit, joita on ollut miesten puolella, ovat kiinnostuneet tosi paljon myös naisten futiksesta – ainakin sen perusteella, mitä Bayernissa ja Lyonissa olen huomannut. Kyllä tehtävää riittää silti todella paljon monissa seuroissa.

Erityiskiitoksen Talaslahti jakaa 73-vuotiaalle Jean Michel Aulasille, Olympique Lyonnais’n pitkäaikaiselle puheenjohtajalle.

– Ainakin Ranskassa kehitys riippuu tosi paljon ihan siitä, mitä seuran presidentti haluaa. Lyonissa vaikuttaa tosi paljon naisten puoleen, että Aulas on tunnetusti kehittänyt naisten futista joka vuosi. Hän vie joka asiassa naisten futista eteenpäin.

Nykyisin Talaslahti edustaa pienempää seuraa FC Fleuryä, jossa fasiliteetit eivät ole yhtä korkealla tasolla kuin Bayernissa ja Lyonissa.

– Se oli vähän isompi kynnys minulle. Olin tottunut nuorena siihen, että samassa paikassa on tarjolla ihan kaikki, mutta Fleuryssä fasiliteetit eivät olleet ihan yhtä korkealla tasolla. Pitää kuitenkin olla realistinen, sillä sellainen on yleensä tilanne kaikilla naisjoukkueilla sellaisissa seuroissa, joissa ei ole niin isoa miesten jengiä.

Talaslahti uskoo, että naisfutiksen suosion jatkuva kasvu tulee näkymään myös EM-kisoissa, ja odottaa myös katsomojen täyttyvän.

– Varmaan yksi tekijä on, että kisat vedetään Englannissa, ja Englannissa on fanikulttuuri tosi iso. Varmaan ainakin Englannin peleihin voi odottaa täysiä katsomoita. Toivottavasti meillekin ja muillekin maille.

– Olisi tosi hienoa, jos kisoihin tulisi myös paljon Helmarien faneja ja Suomi-faneja ylipäätään. Se tsemppaa meitä tosi paljon, että katsomosta kuuluu suomalaisten huutoa ja suomalaisia kommentteja, Talaslahti lähettää terveisinään.