Tässä Huuhkajien topit ja flopit kesäkuun Nations League -peleistä – kahden pelaajan kohdalla näytöt taisivat olla siinä

Kesäkuun neljän ottelun kova rypistys on nyt ohi. Huuhkajien osalta tulokset ja pelilliset esitykset varsinkin vieraskentällä jättivät toivomisen varaa. SuomiFutis kävi läpi Huuhkajien kesäkuun onnistujia ja epäonnistujia. Vuorossa siis topit ja flopit.

Raadissa olivat tällä kertaa toimittajat Heikki Kuparinen ja Tuukka Ikkeläjärvi sekä toimituksen esihenkilö Juho Hirvonen. Onnistujissa peilattiin ennen kaikkea pelaajien positiivisia esityksiä odotuksiin nähden. Epäonnistujien kohdalla korostui vähäisten näyttöpaikkojen käyttäminen ja pelilliset ongelmat.

Toimituksen papereissa selkeimpiä onnistujia olivat debytantit Lucas Lingman ja Richard Jesnen. Epäonnistumiset koskivat pääosin Suomen puolustamista ja puolustuslinjaa. Sauli Väisäsen ja Thomas Lamin kohdalla näytöt eivät anna odottaa uusia maajoukkuevalintoja.

Tuukka Ikkeläjärven topit

1. Lucas Lingman

Lingmanin ensimmäiset kilpailulliset A-maaottelut sujuivat hyvin. Näytti kuuluvansa Huuhkajiin ja kykenevänsä pelaamaan kovatasoisissa maaotteluissa. Se ei ollut suinkaan itsestäänselvää, sillä Lingmanin heikkoudet ovat aiemmin tulleet esiin esimerkiksi HJK:n europeleissä. Ei avauskokoonpanon pelaaja vielä, mutta Kanerva huomasi kykenevänsä luottamaan häneen erilaisissa tilanteissa.

2. Richard Jensen

Kanerva oli odottanut pitkään saavansa näyttöjä Richard Jenseniltä. Jensen pelasi Montenegroa vastaan kuin vanha tekijä, ja joutui Romania-ottelussa vaikeaan paikkaan tultuaan heti alussa vaihdosta sisään.

Lähtökohtiin ja ennakko-odotuksiin nähden kesäkuun maajoukkuereissu sujui hyvin. Lingmanin tapaan ei suinkaan mahdu ykkösavaukseen, mutta osoitti, että Huuhkajien topparitilanne on todellisuudessa hyvä. Laatua ja materiaalia riittää myös avauskokoonpanon ulkopuolella.

Tuukka Ikkeläjärven flopit

1. Urho Nissilä

Urho Nissilällä jäi paljon parantamisen varaa. Teknisesti laadukas pelaaja, mutta fyysisyyden ja nopeuden puuttuminen näkyvät kansainvälisissä otteluissa. Sai Kanervalta luottoa avauskokoonpanopaikkojen merkeissä, mutta ei vastannut huutoon.

2. Kanervan peluutus ja pelaajavalinnat

Kanervan valinnat ovat aiheuttaneet puhetta, ja syystäkin. Mikael Soisalo pelasi Lingmanin ja Jensenin tapaan ensimmäiset kilpailulliset A-maaottelunsa, mutta joutui pelaamaan wingbackina ja puolustajana. Soisaloa kannattaisi kokeilla myös ylempänä, sillä hän osoitti Bosnia-ottelussakin kykenevänsä ratkaisuihin laidallaan.

Onni Valakari pelasi kesäkuun maaottelurupeaman aikana vain 23 minuuttia, vaikka Kanerva käytti paljon rotaatiota Montenegro- ja Bosnia-ottelussa. Mistä kiikastaa? Ovatko Valakarin puolustustaidot niin heikot, ettei häntä voi laittaa kentälle? Huuhkajat tarvitsee myös penkiltä sisään ratkaisukykyisen ja teknisesti laadukkaan syöttelijän.

Juho Hirvosen topit

1. Debytantit Lucas Lingman ja Richard Jensen

Lucas Lingman oli nyt ensimmäisissä kilpailullisissa maaotteluissaan aivan eri tasolla, mitä häneltä nähtiin maaliskuun harjoitusottelussa Slovakiaa vastaan. Lingman oli pallollisesti erittäin varma. Tempokuljetukset ja erinomaiset murtavat syötöt ovat sellaisia asioita, joita Huuhkajat tarvitsee. Lisäksi Lingman on erinomainen erikoistilanteiden antaja, mikä nähtiin varsinkin Montenegroa vastaan.

Richard Jensen oli paperilla erinomainen varavaihtoehto Daniel O’Shaughnessylle vasenjalkaisena topparina. Jensen täytti ja jopa ylitti odotukset heti Montenegroa vastaan. Jensen on hollantilaisen jalkapallokulttuurin kasvatti, ja se näkyy pallollisena varmuutena. Koko Suomen puolustuslinjalla oli kuitenkin vielä paljon parannettavaa nimenomaan puolustustyöskentelyssä.

2. Rasmus Schüller

Huuhkajien varsin optimistinen hyökkäävä pelitapa kesäkuun peleissä tuotti suuria vaikeuksia tilanteenvaihtojen puolustamisessa sekä kenttätasapainossa. Yksi mies oli kuitenkin lähes poikkeuksetta paikallaan, Rasmus Schüller. Keskikentän kutospaikalla Schüllerista on melko lyhyessä ajassa tullut erinomainen Tim Sparvin työn jatkaja.

Schüller lukee peliä hyvin, pystyy tekemään tärkeitä katkoja ja syöttämään riiston jälkeen pallon omille. Muiden pelaajien ohjaamisessa on vielä tekemistä, mikä näkyy ajoittain Suomen kenttätasapainon järkkymisessä.

Juho Hirvosen flopit

1. Jere Uronen

Huuhkajien vasemmalla laidalla Jere Uronen on tähän asti pelannut niin paljon kuin energiaa on riittänyt. Kesäkuun otteluissa Uronen pelasi Bosniaa ja Romaniaa vastaan täydet minuutit, mutta esitykset jättivät toivomisen varaa. Kausi Ligue 1:ssä Stade Brestoisin riveissä oli vaikea, mikä saattoi näkyä myös kesäkuun peleissä. Virtaa olisi pitänyt riittää kyllä, sillä Ranskassa peliminuutteja tuli vain 15 sarjaottelussa viime kaudella.

Uronen ei ollut totuttuun tapaan kovinkaan suuri uhka hyökkäyssuuntaan, minkä lisäksi puolustaminen tuotti yllättävän suuria vaikeuksia. Yhtenä esimerkkinä huono tilanteenluku Romaniaa vastaan, ja siitä tullut rike, josta vihellettiin rangaistuspotku Romanialle.

2. Suomen puolustaminen

Jos meni Huuhkajien hyökkääminen ja pallonhallinta hyvään suuntaan kesäkuun otteluissa, tapahtui se puolustamisen kustannuksella. Suomi oli negatiivisissa tilanteenvaihdoissa täysin sekaisin ja kenttätasapaino oli surkea. Romaniaa vastaan ongelmat olivat jo selkeästi esillä, mutta asiaan ei saatu minkäänlaista parannusta seuraavaan vieraspeliin Bosniaa vastaan.

Huuhkajat ei pärjää maalintekokilpailussa, jolloin oman maalin varjeleminen korostuu entisestään. Tässä Suomi oli oikeastaan Montenegro-ottelua lukuun ottamatta varsin heikko. Bosnian lisäajan tasoitus saattoi maksaa Suomelle lohkovoiton. Puhumattakaan muista puolustuksellisista ongelmista, joista vastustaja rokotti Suomea.

Heikki Kuparisen topit

1. Robert Ivanov

Lähes kaksimetrinen toppari on noussut Huuhkajien puolustuksen avainpelaajaksi. Robert Ivanov pelasi vielä 22-vuotiaana Kakkosta, mutta on nyt 27-vuotiaana Huuhkajien profiilipelaajia. Ivanov pelasi ensimmäisen kilpailullisen ottelunsa Suomen peliasussa vasta viime lokakuussa, mutta on tullut jäädäkseen.

Huhki täydet minuutit kolmessa ensimmäisessä pelissä ja tuli neljännessäkin tauolta sisään. Paini väkevästi vastustajien kärkimiehiä vastaan, katkoi syöttöjä ja hyökkäyksiä ja johti Suomen puolustuspelaamista. Vielä hieman lisää sähäkkyyttä, jotta saa kurottua kiinni silloin tällöin aukeavan vastustajan puolen kengänmitan etumatkan vetoja peitettäessä, niin hyvä tulee.

Herää lähinnä kysymys, mitä tämä mies tekee Puolan Ekstraklasassa, sillä Ivanov kuuluisi jo paljon suurempiin liigoihin

2. Lucas Lingman

Lucas Lingman Syötti Montenegroa vastaan Joel Pohjanpalon toisen maalin ja sai ”kakkossyötön” Suomen molempiin maaleihin Zenicassa. Lingman pelasi kovalla itseluottamuksella, hoiti tonttiaan tunnollisesti ja esitti läpisyötöillään mainiota peliälyä.

Näillä otteilla Lingman on jatkossakin vahvoilla taistelussa keskikentän keskustan pelipaikoista muun muassa Robert Tayloria tai Kaan Kairista vastaan. Vahva sisääntulo Helsingborgin Allsvenskan-joukkueeseen on tainnut lujittaa itseluottamusta entisestään.

3. Benjamin Källman

Perjantaina 24 vuotta täyttävä käsipallolegenda Mikael Källmanin poika Benjamin oli parhaimmillaan tiistain ottelussa Bosnia ja Hertsegovinaa vastaan. Yhteispeli Teemu Pukin kanssa toimi avausjaksolla loistavasti, ja kun moni haikailee Pukin ja Pohjanpalon supertutkaparin perään, alkoikin näyttää siltä, että oikea tutkapari olisi Pukki-Källman.

Alusti mainiosti Pukin tekemän avausmaalin ja teki suorastaan taidetta viimeistelemästään 2-1-maalista. Samettinen haltuunotto ja nopea laukaus samalla jalalla oli maailmanluokan suoritus. Källman on tehnyt Interissä tehokkaasti maaleja, mutta ilmassa on merkkejä siitä, että syksyllä hän pelaa taas ulkomaisessa seurajoukkueessa.

Heikki Kuparisen flopit

1. Thomas Lam

28-vuotias Lam on reissannut tunnollisesti maajoukkueen mukana jo vuosien ajan. Hän on pelannut kahdeksana eri kalenterivuonna 27 ottelua, mutta jatkossa kutsut voivat olla tiukassa, sillä samaan rooliin maajoukkueessa alkaa olla tunkua muun muassa Pikkuhuuhkajien puolelta.

Lam pelasi vain puolisen tuntia Helsingissä Bosnia-Hertsegovinaa vastaan, mutta tuosta puolituntisesta jäi mieleen lähinnä hapuilu ja epävarmuus. Muissa peleissä Lam ei ollut edes vaihtopenkillä. Vaikka Lam on pelannut Bulgarian pääsarjassa isoilla minuuteilla, ei sarja taida olla riittävän kovatasoinen pitämään rutiinitasoa tarpeeksi korkealla. Toki Lam pelaa myös seurajoukkueessa eri pelipaikalla kuin maajoukkueessa. Vaihtaa ensi kaudeksi uuteen seuraan. Toivottavasti seuravalinta onnistuu.

2. Sauli Väisänen

Valtavasti loukkaantumisista viime vuosina kärsinyt ”vanhempi Väisänen” sai jälleen kutsun A-maajoukkueeseen, muttei varsinaisesti kohentanut osakkeitaan taistelussa peliajasta. Väisänen aiheutti repimisellään rankkarin Bosnia ja Hertsegovinan vieraana.

Vaikkei Markku Kanerva hänen nimeään haastattelussa maininnutkaan eikä lähtenyt julkiseen ryöpytykseen, oli rivien välistä kuultavissa, ettei suoritus tehnyt valmentajaan vaikutusta. Sai toki peliaikaakin vain noin 50 minuuttia. 28-vuotias Väisänen saa pelata erinomaisen ensi kauden, jos hän mielii mahtua Huuhkajien miehistöön jatkossakin eikä joudu vain katselemaan pikkuveljen pelaamista televisiosta.

3. Ilmari Niskanen

24-vuotias Ilmari Niskanen on saanut mukautua Huuhkajissa viime aikoina wing-backin rooliin, ja juuri nyt näyttää siltä, ettei ”Immi” ole välttämättä sopivin ratkaisu tähän rooliin. Oli ajoittain pahoissa vaikeuksissa puolustuspelaamisessaan eikä viimeistely ollut entisellään.

Hukkasi tuhannen taalan paikan Zenicassa ammuttuaan vapaasta paikasta ohi maalin. Tuollaisilla hetkillä erotellaan sankarit konnista. Vastuurooli Dundee Unitedissa on tehnyt kunnolle ja itseluottamukselle hyvää, mutta roolitus on pieni kysymysmerkki. Kaipaa itseltään lisää tehoja, eikä ole kaipuussaan yksin.

LUE MYÖS:

• Näin Markku Kanerva kommentoi kirvelevää Bosnia-tappiota Ylen haastattelussa
• Yle: Teemu Pukki ei säästellyt itseään, vaikka tehoja tuli – yksi tyly fakta nousi kommenteissa esiin