”Onhan se makeaa, ettei ammattilaisura ole vain unelma, vaan sen voi ottaa tavoitteeksi” – EM-kisat vievät Pikkuhelmarien lupaukset scouttien silmien alle

Suomen alle 17-vuotiaiden tyttöjen maajoukkue aloittaa tiistaina urakkansa ikäluokan EM-lopputurnauksessa Bosnia ja Hertsegovinassa. Pelissä on tietenkin paitsi EM-kisamenestys ja mitalisijojen tavoittelu – ja paikka ikäluokan MM-kisoissa Intiassa – niin myös henkilökohtainen urakehitys. Näkyvyys on nimittäin pelaajille suurempaa kuin koskaan ennen.

Turnauksessa on paikalla Euroopan kahdeksan parasta maata. Yle Areena televisioi kaikki Suomen pelit kisoista, joten pelien seuraaminen on helppoa. Lisäksi ottelustadioneilla on varmasti useita pelaajatarkkailijoita katsastamassa vahvistuksia Euroopan suurempiin liigoihin.

Pikkuhelmarien runkopelaajiin lukeutuvat Ida Heikkinen ja Ilona Walta tiedostavat hyvin, millainen näyttöpaikka kisat pelaajille on. Molemmat vastasivat SuomiFutiksen kysymyksiin kisapaikkakunnalta Široki Brijegistä puhelimitse.

– Totta kai se (scouttien läsnäolo) voi jotain paineita tuoda, mutta se kannattaa kuitenkin ottaa enemmän mahdollisuutena. Nyt meillä on mahdollisuus näyttää. Jos meneekin hyvin ja sattuu loistamaan, niin se on vain hyvä juttu, että joku on siellä katsomossa, Walta toteaa.

– Kaikilla on tosi odottavat fiilikset ja totta kai myös vähän jännittää. Me tiedetään, että edessä on tärkeitä pelejä, paljon katsojia ja mahdollisesti scoutteja, jotka avaisivat mahdollisuuksia päästä ulkomaille. Tämä on paitsi joukkueelle niin myös henkilökohtaisesti meille kaikille tosi tärkeä tapahtuma, Ida Heikkinen puolestaan alleviivaa.

Isoveljen työmoraalista oppia

Ilona Walta on päässyt seuraamaan läheltä, mitä jalkapallon perässä ulkomaille muuttaminen vaatii, sillä hänen kolme vuotta vanhempi isoveljensä Leo Walta rakentaa jo uraa tanskalaisessa FC Nordsjaellandissa. Walta on jo debytoinut Pikkuhuuhkajissa, vaikka on vasta 18-vuotias. Tanskan Superliigassa pelejä on takana 13.

Arvoturnaukseen pikkusisko selviytyi isoveljeään nopeammin, mutta muuten uran tavoitteet ovat samansuuntaisia.

– Totta kai unelmoin niistä samoista jutuista, joita veli tekee parhaillaan. Olisi hienoa voida pelata lajia ammattina ja päästä Helmareihin. Ne on omat tavoitteeni ja unelmani, Ilona Walta kertoi.

Siinä, missä Leo Walta pelaa enimmäkseen keskikentän pohjalla, on Ilonan pelipaikka hyökkäyksen laidalla. Vaikka sisarukset ovat pelaajina erilaisia, on isoveljeltä saanut myös hyviä neuvoja.

– Kyllä me aika paljon futiksesta jutellaan. Hän on minulle aina sellainen henkilö, jolta voin kysyä, jos tarvitsen neuvoja jostain, mitä jossain tilanteessa pitäisi tehdä.

– En tiedä, olenko mitään yksittäistä asiaa oppinut, mutta Leolla on tosi hyvä työmoraali, joten ehkä sen olen häneltä oppinut ja sikäli katsonut ylöspäin, että ”tuo on se, mitä vaaditaan”. Vaikea sanoa, mitä Leo on minulta oppinut. Sitä pitäisi kysyä häneltä.

Maajoukkueen kautta portteja ulkomaille auki

EM-kisoissa pelaavat pelaajat ovat 15-17-vuotiaita. Vielä heidän syntyessään saattoi jalkapallon pelaaminen ammatiksi olla silloin heidän ikäisilleen etäinen haave, mutta maailma on muuttunut 15 vuodessa paljon. Nyt naisia pelaa ammatikseen yhä useammassa suuressa seurassa, ja ammattilaisliigoja on yhä enemmän.

– Onhan se tosi makeaa, että ammattilaisura ei ole asia, josta voi vain unelmoida vaan sen voi ottaa tavoitteeksi. Pelipaikkoja on nyt paljon useampia, eikä puhuta vain kymmenestä pelaajasta vaan tosi monista pelaajista, jotka voivat päästä ammattilaiseksi, Ilona Walta vastaa.

Suomen neljän vuoden takaisesta EM-kisajoukkueesta vain muutama on saanut kunnolla jalansijaa A-maajoukkueessa. Ilona Wallan mielestä maan parhaita nuoria voisi ajaa ehkä vähän ahkeramminkin sisään Helmareihin.

– Olisihan se varmaan hyvä, ettei tarvitsisi kerralla nuorentaa koko joukkuetta. Maajoukkue voisi avata portteja enemmän myös ulkomaille isoihin seuroihin. Sillä tavalla se toisi enemmän kokemusta nuorille pelaajille.

– Ehkä se olisi hyvä, jos muutamia nuoria nostettaisiin vähän enemmän maajoukkueeseen. En usko, että siitä ainakaan haittaa olisi, Walta lisää.

”Melkein jokainen voisi pelata Kansallista Liigaa”

Ilona Walta on pelannut viime ja tämän kauden aikana jo 14 ottelua Kansallista Liigaa HJK:ssa ja tehnyt tänä vuonna yhden maalinkin. Yhtenä seurajoukkueurallaan pisimmälle päässeistä joukkueen pelaajista hän tiedostaa, että häneltä odotetaan myös tehoja, muttei silti nosta itseään jalustalle.

– Jokainen pelaaja on tärkeä tässä joukkueessa. Oma roolini on, että saisin pisteitäkin, ja voisin sitä kautta auttaa joukkuetta. Totta kai kentän ulkopuolella yritän olla hyvä tyyppi ja pitää jengihenkeä yllä.

Wallan tavoin myös Ida Heikkinen on ottanut jo ison roolin Hongan joukkueessa Kansallisessa Liigassa. Joukkueen pelaajien lähtökohdissa onkin melkoisia eroja, sillä siinä, missä jotkut pelaavat jo pääsarjaa HJK:n ja Hongan kaltaisissa suurissa, laadukkaissa organisaatioissa, pelaavat jotkut toiset vielä junioripelejä tai Naisten Kakkosta.

Walta ja Heikkinen eivät kuitenkaan usko, että sarjatasoero näkyisi sen kummemmin kentällä.

– Olemme painottaneet sitä, että vaikka oma harjoitteluympäristö ei olisikaan niin hyvä, pitäisi silti yrittää tuoda se oma juttu mukaan ja tehdä samoja juttuja treeneissä. Siten lähtökohdat olisivat mahdollisimman lähekkäin, Walta kertoi.

– Totta kai B-SM:n ja Kansallisen Liigan välillä on tosi isot erot, mutta koen, että me kaikki ollaan yksilöinä suhteellisen samanvertaisia. Mun mielestä melkein jokainen täältä pystyisi pelaamaan Kansallista Liigaakin, Heikkinen arveli.

Monipuolisuus joukkueen kuopuksen valttina

Vaikka varsinainen kisaikäluokka on 2005 syntyneet, on Suomen joukkueessa viisi vuonna 2006 syntynyttä. Joukkueen kuopus on viime syksynä 15 vuotta täyttänyt Heikkinen, joka on ymmärrettävästi tyytyväinen alkukauteensa Hongassa.

– Toki on ollut hienoa, että olen päässyt pelaamaan näinkin paljon näin nuorena. Luulen, että on ollut hyvä maajoukkuettakin ajatellen, että on saanut kotimaassa tosi kovia pelejä, ihan kansainvälisen tasoisia. Minusta tuntuu, että oma peli on lähtenyt ihan hyvin rullaamaan, Heikkinen kertasi.

Luonnollisesti myös Heikkinen kertoo tulevaisuuden tavoitteekseen A-maajoukkueen ja ammattilaisuran, mieluiten esimerkiksi Englannin tai Espanjan pääsarjatasolla. Yksi tärkeä avu tätä ajatellen on nuoren pelaajan monipuolisuus. Heikkinen pelaa Hongassa pääasiassa keskikentällä, mutta Pikkuhelmareissa laitapuolustajana.

[readmore from=Suomi-U17-tytöt]

– Olen rauhallinen pelaaja ja pystyn pitämään palloa joukkueella. Koen, että olen tärkeä pelaaja pallollisessa pelaamisessa, pelinavaamisessa ja hyökkäämisessä. Pystyn myös tuomaan uhkaa laitapuolustajana maalintekoalueelle, Heikkinen listaa vahvuuksikseen.

– Minusta tuntuu, että se, että olen pelannut keskikentällä seurassa, antaa minulle vahvuutta pelata maajoukkueessa laitapakkina, koska roolini on vähän sellainen ”keskellä pelaava”. Minulla on sellaista monipuolisuutta.

Suomen EM-kisojen avausottelu Ranska-Suomi alkaa tiistaina kello 18.30 ja sitä voi seurata suorana Yle Areenasta.