Se on ohi vasta kun se on ohi. Sitten vasta, kun Real Madrid päättää niin, loppuvihellys soi, yleisö ja joukkueet poistuvat Santiago Bernabéulta ja valot sammuvat. Vasta siinä vaiheessa vastustaja tietää, miten ottelussa on käynyt.

Ja tätä todistimme eilen. Real Madrid osoitti olevansa Euroopan ja suurimpien näyttämöiden kiistaton raskaansarjan mestari niskassaan ja ranteissaan painavat luksustuotteet ja timantit sekä historiallinen määrä mestaruuksia.

Se on sitä edelleen ja kaikista epäilyistä ja kritiikeistä huolimatta. Älä koskaan epäile Real Madridia, sen pelaajia tai sen päävalmentajaa. Niska ja ranteet eivät valehtele. Pelaajien selässä komeilee teksti ”a por la 14” – neljättätoista kohti.

Moni epäili, moni ei uskonut tai ei ainakaan sataprosenttisesti. Vaikka avausosa lupaili spektaakkelia, ei tällaista näytöstä odottanut kukaan. Väitän, että etenkin Madridin fanijoukossa heitettiin kolikkoa puoliajalla: päätä sinä lantti, Herran haltuun.

Manchester City oli lujasti kiinni finaalipaikassa viimeiselle minuutille asti. Bernabéun illassa alkoi kuitenkin tuoksua se kuuluisa musta magia, kun Jack Grealishin kaksi maalintekoyritystä epäonnistuivat: toinen pelastettiin maaliviivalta ja toisen Thibaut Courtois torjui nähdäkseni kenkänsä rautanapilla ohi takatolpan.

Lähes 80 ottelua ja neljä maalia. Siinä oli Rodrygon tilasto karuimmillaan. Nyt kuitenkin kaikki muuttui. Brassi teki kaksi salamamaalia varsinaisen peliajan täyttyessä ja lisäajalla. Kaksi maalia alle kahteen minuuttiin kauden suurimmalla hetkellä. Tuhkimotarina nimeltä Rodrygo Goes. Kuusi maalia viimeiseen kuuteen otteluun.

Kun Rodrygo teki ensimmäisen maalinsa, uskoiko kukaan enää siihen, että Cityzens selviäisi? Viimeistään toisen maalin jälkeen odotimme vain vääjäämätöntä: Madridin voittomaalia jatkoajalla.

Karim Benzeman laki on edelleen voimissaan. Kun et itse tee, Benzema tekee. City, Grealish ja Pep Guardiola näkevät tästä illasta painajaisia läpi kesän. Benzeman maali 11 metristä oli kliinisin rangaistuspotkumaali tällä kaudella.

Avausosan panenka oli herkuttelua, se oli maali, jolla Benzema loi pelkoa ja asetelmia Bernabéun ratkaisevaan iltaan. Ederson yritti psyykata Madridin jalkapallojumalaa, mutta mitä luulet siitä seuraavan? Leveitä hymyjä, juhlaa Madridin penkillä ja teknisellä alueella.

Carlo Ancelotti oli saamassa potkuja kesken kauden jo monta kertaa. Nyt olemme tilanteessa, jossa kukaan ei epäile italialaismestaria. Ottelun jälkeiset kyyneleet Ancelottin silmissä ja poskilla yhdessä poikansa Daviden kanssa kertovat siitä mitä eilinen merkitsi, miten rajun matkan Madrid ja Ancelotti tiimeineen on tähän pisteeseen kulkenut tällä kaudella. Mutta nyt saa tuulettaa, tuokaa koko joukkueelle omat puutarhatuolit ja myös tänne kotistudioon.

Madrid päätti ottelun sellaisella kokoonpanolla, jota kukaan ei odottanut. Näin jälkikäteen tuntuu jopa siltä, että Ancelotti leikitteli, kiusoitteli Cityä ja Guardiolaa vaihtaen kentälle pelaajia, joiden olemassaolo yllätti itsessään. Ancelotti tiesi, että City on kanveesissa. Se oli ollut sitä jo 90. minuutilta lähtien eikä tietä ylös enää ollut.

Voin vain kuvitella mikä on Josep Guardiolan tuska. Ottelupari ei ratkennut hänen ylivalmentamiseensa tai -ajatteluun. Hän ei valinnut vääriä pelaajia tai epäonnistunut pelitaktisesti. Muutamilla pelaajilla oli ohi-ilta, toisia Madrid puolusti pois pelistä.

[readmore from=mestarien-liiga]

Silti. Tämä oli se ilta, kun Cityn piti edetä finaaliin kohti mestaruutta. Mitä Pep on tehnyt Barcelona-vuosiensa jälkeen, että hän ansaitsee tällaista kohtelua suurimmalta seurajoukkueturnaukselta?

Minulla tuli tunne, että Guardiolan pitäisi vain luovuttaa, lähteä pois ja heiluttaa hyvästit, pitää tauko tai lähteä Brasiliaan. Johonkin piiloon ja kaivautua sikiöasentoon Ankeuttajien huutaessa mainittuja ajatuksia. Varmasti näitä ajatuksia katalaani mielessään pyöritteleekin, mutta vieläkö jaksaa?

Kuinka monta tällaista kuluttavaa, raastavan riipivää pettymystä ihminen voi kestää? Cityllä ei ole Real Madridin historiaa, kulttuuria. Se on enemmän Paris Saint-Germain, mitä tulee Mestarien liigaan. Kirous murtuu vasta kun uusi finaalipaikka tai mestaruus kirjataan Cityn nimiin. Tällä hetkellä kuitenkin Yaya Tourén ja shamaanien langettama kirous pitää Guardiolaa otteissaan.

On tämä tarina vertaansa vailla. Kirsikkana kakun päälle, finaaliin saamme otteluparin Liverpoolin ja Madridin välillä. Vertaansa vailla oleva turnaus, älä koskaan jätä meitä Mestarien liiga.

LUE MYÖS:

Aiheet Ancelotti Carlo Eurocupit Guardiola Pep Manchester City Mestarien liiga Näkökulmat Real Madrid Ulkomaat