KAUSIENNAKKO: Näin käy Veikkausliigassa kaudella 2022 – kattavat joukkue-esittelyt, pelaajasiirrot, tähdet ja avainpelaajat

Veikkausliigan kausi 2022 pyörähtää käyntiin lauantaina käyntiin täydellä kierroksella.

Hallitsevana mestarina kauteen lähtee Helsingin Jalkapalloklubi, jonka ykköshaastaja viime vuonna oli runkosarjan voittanut Kuopion Palloseura.

Viime kauden joukkueista pääsarjan hyvästeli KTP, joka tuli 12 pisteen erolla viimeiseksi. AC Oulu säilytti sarjapaikkansa kukistamalla Rovaniemen Palloseuran karsinnoissa.

Täksi kaudeksi paluun Veikkausliigan tekee Vaasan Palloseura, joka voitti Ykkösen mestaruuden kolmen pisteen erolla. Vepsu pelasi viimeksi pääsarjassa kaudella 2019.

Esittelemme tässä artikkelissa lyhyesti jokaisen veikkausliigaseuran, niiden liikehdinnät pelaajamarkkinoilla ja arviomme joukkueiden tulevista sarjasijoituksista.

Artikkeli on jaettu kolmelle sivulle. Ensimmäisellä sivulta löytyy sijat 9-12, toiselta sivulta sijat 5-8 ja viimeiseltä sivulta sijat 1-4. Alla SuomiFutis-sivuston arvio sijoituksista. Kaikki kausiennakomme jutut löydät kootusti TÄÄLTÄ!

1. HJK
2. KuPS
3. FC Honka
4. FC Inter
5. SJK
6. FC Lahti
7. Ilves
8. HIFK
9. FC Haka
10. AC Oulu
11. IFK Mariehamn (karsintaan)
12. VPS (putoaa)

12. VPS

Vaasan Palloseura palasi täksi kaudeksi Veikkausliigaan kahden Ykkösessä vietetyn kauden jälkeen. Vielä toissa vuonna VPS jäi Ykkösessä kuudenneksi ja lähes 20 pisteen päähän sarjakärjestä, mutta viime vuonna Vepsu tuli Ykkösen runkosarjassa kolmanneksi ja kiri ylemmässä loppusarjassa Turun Palloseuran ja RoPS:n ohi piikkipaikalle.

VPS lähti viime kauteen Jukka Karjalaisen komennossa, mutta hän vaihtui jo seitsemännen kierroksen jälkeen entiseen maajoukkuepelaajaan Jussi Nuorelaan, joka toimi vaasalaisten valmennusryhmässä jo entuudestaan.

Nuorela ehti johdattaa viime kaudella VPS:n 20 otteluun, joista joukkue voitti 13 ja hävisi viisi. Vepsu teki hänen alaisuudessaan 40 maalia ja päästi omiin 22. Pisteitä tuli yhteensä 41 kappaletta, eli Nuorelan ensimmäinen vajaa kausi joukkueen päävalmentajana toi hieman yli kahden pisteen keskiarvon per ottelu.

VPS:n kolme vuotta sitten pelanneesta Veikkausliiga-joukkueesta on nykyryhmässä jäljellä neljä pelaajaa: Steven Morrissey, Samba Sillah, kapteeni Sebastian Strandvall ja Jesper Engström, joka vietti kaksi edellistä kautta FC Interissä.

Vaasalaisten viime kauden mestarijoukkueesta lähti talvella kahdeksan pelaajaa, ja tilalle on tullut kirjoitushetkellä kuusi nimeä. Engströmin lisäksi joukkuetta on vahvistettu Juhani Pikkaraisella (TPS), Oskari Forsmanilla (IFK Mariehamn), Gustaf Backalidenillä (SJK), Tyler Reidillä (FF Jaro) ja Antti-Ville Räisäsellä (MP).

Saapuneista pelaajista etenkin Engströmillä ja Forsmanilla on kosolti kokemusta Veikkausliigasta.

VPS on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta materiaaliltaan Ykkösen joukkue. Se lähtee alkavalle sesongille sarjan pienimmällä pelaajabudjetilla.

Kokeneiden pelaajien harteille kasautuu tällä kaudella erittäin iso vastuu. Entisiltä Ykkösen staroilta vaaditaan tason nostoa tai vähintäänkin sen järkähtämätöntä säilymistä, jos Vaasassa halutaan pelata pääsarjajalkapalloa myös ensi vuonna.

Tulleet: Jesper Engström (FC Inter), Juhani Pikkarainen (TPS), Oskari Forsman (IFK Mariehamn), Gustaf Backaliden (SJK), Tyler Reid (FF Jaro), Antti-Ville Räisänen (MP)
Lähteneet: Tuomas Pöyhönen (SJK), Fabrice Gatambiye Ngarura (Gnistan), Aatu Laatikainen, Giuseppe Lo Giudice, Alieu Ceesay, Honar Abdi, Jiri Nissinen (KuPS, laina päättyi), Luqman Kassim

11. IFK Mariehamn

IFK Mariehamnin viime kausi alkoi mennä pahasti sivuraiteille jo varhain. Aivan kauden aluksi tuli vielä kaksi voittoa, mutta sen jälkeen joku käänsi vaihdetta, ja juna uhkasi suistua jorpakkoon – tai ehkä IFK:n ollessa kyseessä parempi olisi puhua laivan ajamisesta karille.

Kahta voittoa seurasi seitsemän pelin tappioputki ja kahdeksan peräkkäistä peliä, joiden aikana IFKM ei tehnyt maaliakaan. Kun heinä-elokuussa seurasi toinen pitkä, nyt viiden ottelun mittainen tappioputki, päätti IFK tehdä kovan ratkaisun ja vaihtaa ensimmäisen kerran seurahistoriassa valmentajaa kesken kauden. Ruotsalainen Lukas Syberyjski sai lähteä, ja tilalle nostettiin apulaisvalmentajan paikalta hänen maanmiehensä Daniel Norrmén, joka saapui Maarianhaminaan aikanaan jo pelaajana.

47-vuotias Norrmén jatkaa valmennusvastuussa tälläkin kaudella. Hänellä ei kuitenkaan ole vielä vaadittua UEFA Pro -lisenssiä, joten Norrménin tueksi palkattiin lisenssimääräykset täyttävä Jari Pyykölä.

IFK Mariehamnin kokoonpanolla on ollut tapana uudistua usein rajustikin kausien välillä. Nytkin liikenne on ollut vilkasta.

Yksi iso muutos nähtiin maalivahtiosastolla, kun monivuotinen Oskari Forsman poistui saarilta omasta aloitteestaan, haluten asumaan lähemmäs lastaan. Forsman löysi uuden seuran Vaasasta.

Kokeneen torjujan tilalle hankittin AC Oulusta kanadalainen Yann Fillion. Myös haastajat ovat uusia: nuori HJK-kasvatti Elmo Henriksson ja MP:stä värvätty Otto Hautamo. Henriksson ja Hautamo tuntevat toisensa HJK:n junioreista ja antavat varmasti Fillionille kovan haasteen peliajasta. Fillionin paikka ei ole kiveen hakattu.

Muista runkopelaajista riveistä poistuivat Mäenpään kaksoset Aapo (Ilves) ja Niilo (Warta Poznan), Joel Mattsson sekä Elias Mastokangas (palasi Interiin). Myöskään topparipari Robin Buwalda ja Calle Svensson ei joukkueessa jatka, eikä liioin viime kauden ykköskärki Muhamed Tehe Olawale.

Puolustuslinjan lähtijöitä paikattiin lähinnä Lahdesta ja Helsingistä tulleilla pelaajilla. Kokeneet Timi Lahti ja Jean-Christophe Coubronne kantavat suuren vastuun takalinjojen pitävyydestä. Läpimurtoa hakevat myös HJK:n organisaatiosta tulleet Baba Mensah ja lainapelaaja Patrik Raitanen. Viime alkukaudesta lainalla ollut KuPS:n Jiri Nissinen siirtyi nyt Ahvenanmaalle pysyvällä siirrolla.

Mikko Sumusalon, Yanga Balison, Mohamed Abubakarin ja Vahid Hambon jatkosopimukset olivat IFK Mariehamnille tärkeitä, mutta kauden onnistuminen on paljon kiinni siitä, miten uudet ulkomaan värväykset onnistuvat. IFK Mariehamnille on tullut tällä sektorilla viime vuosina valitettavan paljon huteja. Nyt olisi erittäin tärkeää, että esimerkiksi Ukrainan pääsarjaa pelannut Nicen kasvatti Alvaro Ngamba onnistuisi.

IFK Mariehamn saavutti kovassa Liigacupin lohkossaan yhden maalin voiton (vs HJK) ja hävisi maalilla HIFK:lle ja Interille. Etenkin brasilialaishyökkääjä Dé ja TPS:stä saapunut Joakim Latonen esiintyivät peleissä edukseen.

Vahvasti muuttuneen maarianhaminalaisryhmän todellista potentiaalia on vaikea arvioida. Jos scoutatut ulkomaan avut onnistuvat, voi sijoitus nousta yllättävänkin korkeaksi. Todennäköisintä on kuitenkin, että IFK Mariehamn pelaa tälläkin kaudella lähinnä sarjapaikkansa säilyttämisestä.

Tulleet: Yann Fillion (AC Oulu), Timi Lahti (FC Lahti), Baba Mensah (HJK), Joakim Latonen (TPS), Otto Hautamo (MP), Jiri Nissinen (KuPS), Jean-Christophe Coubronne (FC Lahti), Elmo Henriksson (HJK, laina), Alvaro Ngamba (FC Kolos Kovalivka, UKR, laina), Robin Sid (EIF), Luis Felipe Queiroz Dos Santos (Tapajos FC, BRA), Patrik Raitanen (HJK, laina)
Lähteneet: Oskari Forsman (VPS), Aapo Mäenpää (Ilves), Frankline Okoye (FF Jaro), Kennedy Igboananike (IFK Haninge, SWE), Denys Balaniuk, Kerim Tatar, Joel Mattsson, Marc Nordqvist, Carl Svensson, Niilo Mäenpää (Warta Poznan, POL), Olawale Tehe (Parma, ITA, laina päättyi > FC Voluntari, ROM), Filip Almström Tähhti (FC Stockholm, SWE), Onni Sillanpää, Emile Paul Tendeng (FF Jaro)

10. AC Oulu

Sarjanousija AC Oulu aloitti viime kauden kuuden pelin tappioputkella. Startti oli siis todella tuskainen, ja vaikka pisteitäkin alkoikin pikkuhiljaa tihutella, oli Oulu sarjajumbona aina elokuun alkupuolelle saakka. Tuloskäyrä oli syksyä kohden nousujohteinen, mutta karsijan paikalta Oulu ei onnistunut pois pyristelemään.

AC Oulu voitti vain kuusi sarjapeliä 27:stä, ja joutui taistelemaan säilymisestä RoPS:ia vastaan. Avausosan 1-2-tappio kääntyi kuitenkin kotona otteluparin 3-2-voitoksi, ja Oulu lunasti sarjapaikkansa. RoPS puolestaan joutui ankaran talouskurimuksen seurauksena luopumaan paikastaan Ykkösessäkin ja jatkaa pelejään Kakkosessa. Ratkaisupelin maalit tekivät Lucky Opara ja Nikolas Saira, joista kumpikaan ei tällä kaudella AC Oulussa jatka.

AC Oulu tiedotti jo kesken viime kauden, ettei Jyrki Ahola jatka tällä kaudella joukkueen päävalmentajana. Ahola lähti lopulta tehtävästään jo kesken viime kauden, ja hänen paikkansa otti lokakuussa portugalilainen Ricardo Duarte. 42-vuotias Duarte on toiminut aiemmin VPS:n apulaisvalmentajana ja Gnistanin päävalmentajana Ykkösessä, ja sai syksyllä odotettuakin aiemmin tulikasteensa Veikkausliigassa.

Vain reilua viikkoa ennen kauden alkua Duarte sai valmennustiimiinsä tuekseen Rauno Ojasen, AC Oulun seurahistorian pitkäaikaisimman päävalmentajan. Syy yllättävään paluuseen oli siinä, ettei Duartellakaan ole vielä UEFA Pro -tutkintoa suoritettuna. Oulun valmennuskaksikko on siis samaa mallia kuin IFK Mariehamninkin.

AC Oulun kokoonpanossakin vaihtuvuus oli suurta. Merkittävimpiä asioita olivat, että kokenut kapteeni Rafinha sekä viime syksyn onnistuneet löydöt Magnus Breitenmoser ja etenkin Dennis Salanovic jatkavat joukkueessa edelleen. Omat nuoret Miika Koskela ja Jere Kallinen lienevät valmiina entistäkin suurempaan vastuuseen.

Maalivahtiosastolla jatkaa Juhani Pennanen, jonka pariksi kiinnitettiin HIFK:ssa pelannut Calum Ward. Ward lienee lähtökohtaisesti ykköstorjuja. Puolustuksessa toivotaan portugalilaisten Rafael Floron ja Sandro Embalon onnistuvan.

AC Oulun ylivoimaisesti tärkein uusi tulokas on Moshtagh Yaghoubi, jolle Oulu on jo kuudes liigaseura. ”Mosa” saa keskikentällä valtavan vastuun kannettavakseen, ja hänen mukanaan Oulu nousee tai kuolee. Yaghoubi pelasi HIFK:ssa hyvän viime kauden ja oli pelipaikallaan sarjan parhaimmistoa. Enää hän ei ole nuori nouseva pelaaja, vaan jo Veikkausliigan konkari, jonka on johdettava joukkuetta sekä peliesityksillään että käytöksellään.

AC Oulun pelaajamateriaali on toisellakin veikkausliigakaudella erittäin epätasainen. Kannuksensa ansainneita maalintekijöitä joukkueessa ei ole, eikä pelinrakentelustakaan ole takeita. Vaikka AC Oulun pelaajabudjetti nousi tuntuvasti viime kaudesta – jopa yli FC Interin – ei kokoonpano täysin vakuuta.

Ricardo Duartea pidetään osaavana valmentajana, mutta portugalilaisella on täysi työ edessään, jos hän aikoo viedä ACO:n yläloppusarjan puolelle. Todennäköisesti Oulussa pelataan IFK Mariehamnin ja VPS:n kanssa putoamisen välttämisestä.

Tulleet: Sandro Embaló (Olympias Lympion, CYP, sisältää testijakson), Calum Ward (HIFK), Riku Selander (EIF), Rafael Floro (FK Panevezys, LTU), Noah Pallas (FC Honka Akatemia), Moshtagh Yaghoubi (HIFK), Joel Europaeus (IF Gnistan), Armend Kabashi (IF Gnistan)
Lähteneet: Anselmi Nurmela, Nikolas Saira (Olbia Calcio), Sergei Eremenko (HIFK), Ruxi (FC Inter), Jarkko Hurme, Yann Fillion (IFK Mariehamn), Obed Malolo (HIFK), Kevin Larsson
– Usman Sale (KuPS, laina päättyi), Lucky Opara, Lassi Nurmos (KTP), Henrik Ölander (IF Gnistan), Severi Kähkönen (FF Jaro), Lasse Ikonen (GrIFK, laina)

9. FC Haka

Valkeakosken Haka nosti viime kaudella sarjasijoitustaan kahdella pykälällä kymmenennestä kahdeksanneksi. Kausi sujui ilman kummempia romahduksia ja Haka vietti valtaosan sesongista sijoilla 9-10. Syksyn haastajasarjan viidestä pelistä Haka sai 11 pistettä ja nousi lopulta kahdeksanneksi. Se sai kauden aikana enemmän pisteitä vieraspeleistä kuin kotipeleistä.

42-vuotias ”Tornion terrieri” Teemu Tainio aloittaa Hakan peräsimessä jo neljännen kautensa. Mitään mullistavaa tai räiskyvää ponnahdusta Suomen valmentajakaartin huipulle ei ole nähty, mutta vakaata tavoitteiden mukaista tekemistä kuitenkin. Tainion piti nostaa Haka Veikkausliigaan: hän teki sen. Tainion piti pitää Haka Veikkausliigassa: hän teki sen, jo kahdesti. Nyt pitäisi pikkuhiljaa hivuttautua häntäpäästä pysyvästi kohti keskikastia.

Haka onnistui pitämään varsin hyvin kiinni viime kauden runkopelaajistaan. Entinen kapteeni Jacob Bushue lähti Jaroon, ja nuori keskikenttämies Maximus Tainio poistui isänsä siipien suojista rakentamaan uraansa HIFK:ssa. Hyökkäyspään lähtijöiden tehot olivat viime kaudella niin vaatimattomia, ettei heitä voi pitää korvaamattomina.

Hakan tärkeimmät tulokkaat ovat ulkomaalaispelaajia. Hyökkäykseen on tehty kaksikin täsmähankintaa: Skotlannin Valioliigasta tullut Lee Erwin sekä Yhdysvaltain yliopistosarjoista värvätty kreikkalainen Stavros Zarokostas. Kaksikon onnistuminen on Hakalle ensiarvoisen tärkeää. Viime kaudella HJK:sta lainalla ollut Logan Rogerson siirtyi Hakan hyökkäykseen nyt pysyvästi. Rogerson tavoittelee kesäkuussa Uuden-Seelannin maajoukkueen kanssa myös MM-kisapaikkaa.

[readmore from=veikkausliigaennakko-2022]

Keskikentälle hankittiin toinen uusiseelantilainen Oliver Whyte. Hän, ja TPS:stä tullut Atte Sihvonen ovat ottaneet heti suuren roolin. Toppari Luyiy de Lucasin jatko Hakassa oli puolustuksen kannalta timanttinen juttu. Läpimurtoa odotetaan Ilveksestä saapuneelta Vigori Gbeltä. Tärkeä mies on myös kapteeni Niklas Friberg.

Kokenut Mika Hilander jatkaa uraansa Hakasssa edelleen, mutta ilmassa on vahvoja merkkejä siitä, että nuori Aatu Hakala valtaa tällä kaudella pysyvästi ykkösvahdin paikan. Hakala syrjäytti viime syyskuussa Hilanderin vaihtopenkille, ja torjui erinomaisesti Hakan loppukauden spurtissa. Seitsemästä loppukauden pelistä tuli saldoksi viisi voittoa ja kaksi tasapeliä. Esitykset ovat jatkuneet hyvinä Liigacupissakin.

Hakan viime syksy oli erittäin hyvä, ja pelaajarunko on pysynyt kasassa. Jos etenkin hyökkäyspään hankinnat onnistuvat, voi sijoitus jopa parantua viime kaudesta. Ainakaan putoamispeikon ei pitäisi Hakaa vaania.

Tulleet: Atte Sihvonen (TPS), Logan Rogerson (HJK, pysyvä siirto), Vigori Gbé (Ilves), Elias Collin (KäPa), Thomas Saarinen (Kiffen), Konsta Mervelä (Haka-j), Felix Lehtinen (Ilves), Oliver Whyte (Miramar Rangers, NZE), Stavros Zarokostas (Charleston Battery, USA), Anthony Herbert (St. John’s, USA), Lee Erwin (St. Mirren, SCO)
Lähteneet: Jami Kyöstilä (HJS), Jacob Bushue (FF Jaro), Andrija Bosnjak (SW Wacker Burghausen, GER), Youri Loen (Mosta FC, MLT), Hussein Mohamed, Ishmael Yartey, Antto Hilska, Samuel Chidi (Ilves-Kissat), Maximus Tainio (HIFK), Leevi Antinaho (Ilves-Kissat), Aleksandar Vucenovic (FK Zeljeznicar, BIH)

[pagination next-text=”Seuraavalla sivulla HIFK:n, Ilveksen, Ilveksen ja FC Lahden ja SJK:n joukkue-esittelyt”]

8. HIFK

HIFK:n taustayhtiön tekemiset osakeanteineen ja kiinalaisomistajineen ovat olleet viime vuosina miltei kiinnostavampaa seurattavaa kuin joukkueen tekemiset kentällä. Epätietoisuus jatkosta on vallinnut useammallakin off-seasonilla, mutta aina HIFK on saanut selkärankansa koottua ja lopulta kasaan myös kilpailukykyisen joukkueen.

Jälleen talven aikana ilmassa oli pientä epävarmuutta siitä, miten HIFK uudesta kaudesta selviäisi. Ilmeisesti ja todennäköisesti kuitenkin varsin hyvin, sillä jostain HIFK on kaivanut rahaa ja vetovoimaa sarjan valovoimaisimpien pelaajien hankkimiseen.

Tälle kaudelle ”Tähtirinnat” kiinnittivät nelinkertaisen Eurooppa-liigan voittajan ja Portugalin MM-kisapelaajan Beton sekä Norsunluurannikkoa neljissä Afrikan mestaruuskisoissa edustaneen topparin Wilfried Kanonin. Moni kysyy ”miten?” – eikä siihen ole selkeää vastausta saatu.

Yksi tekijä lienee HIFK:n uusi portugalilaisvalmentaja Bernardo Tavares lähinnä maanmiehistään koostuvine taustatiimeineen. Tavares on nähnyt maailmaa ja viettänyt paljon aikaa Aasiassa ja Afrikassa, mutta mitenkään erityisen sädehtivä hänen ansioluettelonsa ei ole. Tavaresin ja avustajiensa kontaktit portugalilaisseuroista ovat kuitenkin helpottaneet tilannetta pelaajamarkkinoilla – ja niiden avulla Betokin hankittiin.

Portugalista tuttu hankinta oli myös brasilialainen keskikenttäpelaaja Sávio Roberto. Häneltäkin odotetaan kauden aikana paljon. Toisen tulokkaan, laitapakki André Farinhan sopimus purettiin jo ennen kauden alkua.

HIFK:n kokoonpanon myllerrys on ollut suurta, eivätkä kaikki avainhankinnat toki valmennusryhmän vanhoja tuttuja ole. Veikkausliigayleisö tuntee jo hyvin Sergei Eremenkon, Obed Malolon, Daan Klinkenbergin, Maximus Tainion sekä tietenkin Eero Markkasen. Etenkin Klinkenbergille ja Eremenkolle on tarjolla todella suuri rooli. HIFK:n ohuinta osaa on puolestaan hyökkäyskalusto, joten Eero Markkaselta toivotaan runsasta maalimäärää.

Koska vaihtuvuutta joukkueessa on niin paljon, on HIFK:n identiteetin ja kannattajien kannalta tärkeää, että myös muutama ”iki-HIFK” nähdään joukkueessa. Kokeneiden Jani Bäckmanin, Jukka Halmeen ja Sakari Mattilan henkistä panosta ei varmasti voi liikaa korostaa – ja eiköhän heillä pelillisestikin ole vielä annettavaa.

Aivan kuten näiden konkarien ammattimaisuudesta voi takuulla imeä oppia jokainen lupaava keskikenttäpelaaja ja puolustaja, on Beto varmasti loistava esikuva Suomen poikamaajoukkueista tutulle maalivahdille Felix Ferahyanille. Saksassa syntynyt Ferahyan on ollut aiemmin KuPS:n ja Hongan pelaajalistoilla, mutta veikkausliigadebyytti on vielä edessäpäin.

HIFK:sta lähti viime kauden jälkeen päävalmentaja ja useita runkopelaajia muihin liigaseuroihin, ja syksyn maalitykki Kei Kamara palasi MLS:ään. Korvaajissa on kuitenkin sen verran runsaasti potentiaalia, että HIFK:n voisi olettaa selviytyvän tästäkin kaudesta kuivin jaloin.

Yläloppusarja voi olla liian kova tavoite, mutta jos tällä kaudella pystytään pelaamaan europlayoffit, takaa se runsaasti panosta loppusyksyyn saakka. Avainasemassa on maalinteon onnistuminen, sillä viime kaudella vain AC Oulu teki HIFK:ta vähemmän maaleja.

Tulleet: Daan Klinkenberg (Mjällby AIF, SWE), Maximus Tainio (FC Haka), Obed Malolo (AC Oulu), Sávio Roberto (CD Pinhalnovense, POR), Jesse Nikki (FC Honka Akatemia), Eetu Puro (PK-35), Sergei Eremenko (Spartak Jurmala), Felix Ferahyan (Kickers Offenbach, GER), Beto, Didis Lutumba-Pitah (RoPS), Eero Markkanen (Orange County SC, USA), Wilfried Kanon (Pyramids, EGY), Wilson Kamavuaka (MSV Duisburg, GER), Fortuna Namputu (HIFK res.)
Lähteneet: Hannu Patronen (lop.), Calum Ward (AC Oulu), Jake Dunwoody (SJK), Matej Hradecky (SJK), Moshtagh Yaghoubi (AC Oulu), Aldayr Hernández (FC Honka), Tino Palmasto (JäPS, laina)

7. Ilves

Ilveksen viime kausi ei ollut helppo. Ilves oli menettänyt edellisen kauden joukkueestaan muun muassa Naatan Skytän, Lauri Ala-Myllymäen, Jairin, Diogo Tomasin ja Tiemoko Fofanan, eikä heidän paikoilleen hankittu ”varmoja kortteja”. Uusista hankinnoista ei onnistunut oikein kukaan, ja kun alkukauden tehopelaaja Eetu Vertainen lähti kesken kauden Skotlantiin, kasvoivat vaikeudet entisestään.

Elokuussa Ilves päätti tehdä kovan ratkaisun. Joukkuetta viiden ja puolen kauden ajan valmentanut Jarkko Wiss sai kenkää, sillä erimielisyydet päävalmentajan ja seurajohdon välillä kasvoivat liian suuriksi. Wissin paikan otti kakkosvalmentaja Toni Kallio, joka onnistui kääntämään joukkueen kurssin.

Runkosarjan neljästä viimeisestä ottelusta Ilves sai kymmenen pistettä eikä päästänyt maaliakaan. Se nosti tamperelaiset kalkkiviivoilla yläloppusarjan puolelle, ja kausi oli tavallaan pelastettu. Mestaruussarjassa Ilves hävisi kuitenkin neljä ensimmäistä otteluaan, ja europelipaikka karkasi yhdeksän pisteen päähän. Etenkin vieraspeleissä Ilveksellä oli koko kauden ajan vaikeaa.

Nyt Ilveksen tilanne on huomattavasti viimevuotista parempi. Selkeä menetys on oikeastaan vain KuPS:iin sirtynyt Joona Veteli, ja tilalle on tullut priimaa. Ylivoimaisesti tärkein hankinta on tietenkin Yhdysvalloista Suomeen pitkällä sopimuksella palannut Petteri Pennanen, joka teki Ilveksen kanssa pitkän 3+1-vuotisen kontrahdin. Pennanen on koko sarjan mittapuulla timanttinen värväys.

Maalinteko oli viime kaudella Ilvekselle vaikeaa, joten nyt hyökkäykseen on tuotu peräti neljä uutta pelaajaa. Ilari Mettälä palasi TPS-lainaltaan, läpimurron kynnyksellä oleva Kai Meriluoto lainattiin HJK:sta, Belgiasta hankittiin Anderlecht-kasvatti Jorn Vancamp ja SJK:sta viime kaudella sarjan maalikuninkuuden jakanut Tuco. Kun Pennanen on nelikkoa ruokkimassa, pitäisi maalimäärän kasvaa viime kaudesta selvästi.

Keskikenttä on Ilveksellä ehkä ohuin osa-alue, mutta hyökkäyksessä on paitsi taitonsa osoittaneita konkareita niin myös lukuisia lupaavia nuoria. Omien juniorien läpilyöntiä varrotaan myös keskikentällä. Puolustuksen keskustassa Tatu Miettunen, Tabi Manga ja Kalle Katz pitävät jöötä.

Ilveksen kokoonpanossa on monta palasta paikallaan, mutta tietyiltä osin materiaali on silti ohut. Ongelmana on sekin, että moni muukin joukkue on vahvistunut viime kauden jälkeen. Siksi Ilvestä ei uskalla keskikastia korkeammalle povata Toni Kallion ensimmäisellä täydellä kaudellakaan. Tapahtui kentällä mitä tahansa, niin yksi asia on Ilvestä leimannut vuodesta toiseen: taloudenpitäjänä seura on maan vastuullisimpia, sillä Ilves tekee voitollisen taloustuloksen vuodesta toiseen.

Tulleet: Aapo Mäenpää (IFK Mariehamn), Yusif Moussa (Bnei Yehuda, ISR), Petteri Pennanen (Sacramento FC, USA), Jorn Vancamp (Beerschot, BEL), Kai Meriluoto (HJK, laina), Ariel ”Tuco” Ngueukam (SJK)
Lähteneet: Matias Riikonen (FC Inter), Juho Pietola, Miska Rautiola, Vigori Gbé (FC Haka), Joona Veteli (KuPS), Taha Özcelik, Roger Torres, Hernan Luna, Jean Carlos Blanco, Linus Rönnberg (TPS)

6. FC Lahti

FC Lahti oli yksi viime kauden valopilkuista Veikkausliigassa, vaikka runkosarjan päätöskierroksen tappio SJK:lle sysäsikin sen alaloppusarjan puolelle. Runkosarjan loppuveto oli heikko, sillä Lahti voitti kahdeksasta viime pelistään vain yhden ja keräsi yhteensä kuusi pistettä.

Pettymys lopun hyytymisestä oli karu, sillä Lahti keikkui pitkään jopa sarjan kolmospaikalla. Ennen lopun hyytymistä Kuhnurit rakensivat jopa 12 ottelun pituisen tappiottoman putken. Alaloppusarjassa FC Lahti hävisi taas vain yhden pelin viidestä, ja niinpä saldoksi jäi seitsemäs sija.

Valmentaja Ilir Zeneli saa olla tyytyväinen debyyttikauteensa Veikkausliigassa, ja nyt näyttää siltä, että luvassa voi olla vielä parempaa. Lahti on onnistunut joukkueen rakennuksessa melko hyvin, ja valmennustiimiä on lujitettu Petri Pasasella. Palikat ovat vaikuttaneet monelta osin loksahtavan paikoilleen, ja FC Lahti ilmoittautuu mukaan taisteluun europaikoista.

Kokemusta joukkueesta on poistunut runsaasti. Kari Arkivuo lopetti ja kaksikko Timi Lahti ja Jean-Christophe Coubronne siirtyi IFK Mariehamniin. Kun vielä Mikko Viitikkokin lähti Trelleborgiin, meni koko ykköspuolustuslinja uusiksi.

Puolustukseen on tullut viisi uutta miestä, ja kaikki vaikuttavat paperilla tasokkailta värväyksiltä. Albanian maajoukkuepelaaja Hysen Memolla vakuutti jo syksyllä 2019 KPV:ssä, ja lienee kehittynyt entisestään. Memolla voi olla huippukiinnitys vasemmaksi laitapakiksi. Oikealla peliajasta kisailevat Interistä tullut Lassi Järvenpää ja HJK-laina Kevin Kouassivi-Benissan.

Myös topparihankinnat vaikuttavat hyviltä. KuPS:ista tuli jo pitkän linjan veikkausliigapelaaja Juho Pirttijoki, ja Kyproksen pääsarjasta Martinos Christofi. Christofilla on runsaasti kokemusta Kyproksen liigasta, ja hän voi hyvinkin olla kauden yllättäjiä.

Keskikentän pohjalle Lahti hankki Latvian maajoukkueen profiilipelaajan Eduards Emsisin, joka on ottanut heti vastuuroolin mustapaidoissakin. Hyökkäyksessä puolestaan oli maalintekopotentiaalia kapteeni Macoumba Kandjin, Geoffrey Chinedun ja Altin Zeqirin ansiosta muutenkin, mutta neljän kuukauden lainalle tullut Albion Ademi tuo lisää vaarallisuutta varmasti.

Erittäin mielenkiintoinen seurattava tulee olemaan myös Petri Pasasen poika Samuel Pasanen, joka on noussut 16-vuotiaana poikien maajoukkueeseen ja Lahden veikkausliigarinkiin. Samuel on jo vienyt isältään joitain ikäennätyksiä ja voi olla lahtelaisten keskikentällä suuri yllättäjä.

Vaikka FC Lahden puolustuslinja meni kokonaan uusiksi, vaikuttaa paletti ehjältä kokonaisuudelta. Jos puolustus pitää edes lähes yhtä hyvin kuin viime kaudella, on joukkueella kaikki mahdollisuudet parantaa viime kauden sijoitustaan. Hyökkäyspää vaikuttaa nimittäin varsin tulivoimaiselta sarjaan. Taistelee europeleistä.

Tulleet: Lassi Järvenpää (FC Inter), Arttu Heinonen (KuPS), Hysen Memolla (Diósgyőri VTK, HUN), Eduards Emsis (FC Noah, ARM), Berat Köse (Lahden Reipas), Martinos Christofi (Doxa Katokopias, CYP), Juho Pirttijoki (KuPS), Kevin Kouassivi-Benissan (HJK, laina), Albion Ademi (Djurgårdens IF, SWE, laina)
Lähteneet: Timi Lahti (IFK Mariehamn), Viljami Isotalo (PK-35), Jean-Christophe Coubronne (IFK Mariehamn), Javi Hervás (Villarrubia CF, ESP), Mikko Viitikko (Trelleborgs FF, SWE)

5. SJK

Seinäjoen Jalkapallokerho oli kuulunut useiden vuosien ajan sarjan suurimpiin alisuorittajiin. Vaikka SJK:n budjetti oli vuodesta toiseen liigan suurimpia, puitteet maan eliittiä ja joukkuetta vahvistettiin kaudella kuin kaudella nimekkäillä tähtipelaajilla, oli menestys kiertänyt Seinäjoen kaukaa.

Kunnes viime kaudella vihdoin tuli onnistuminen. SJK nousi sarjan loppusuoralla Interin ohi kolmanneksi ja palaa pienen tauon jälkeen myös europeleihin. Seinäjoella juhlittiin mitaleja neljän kauden tauon jälkeen.

Mitalit tulivat SJK:lle kaupungin oman pojan Jani Honkavaaran valmennuksessa. Erikoista onnistumisesta kuitenkin tekee se, että SJK ilmoitti jo hyvissä ajoin ennen kauden loppua, ettei Honkavaaran sopimuksen optiovuotta jatketa. Päätös yllätti monet, sillä ”Honsu” oli vuosikausiin parhaiten onnistunut valmentaja SJK:n puikoissa. Siitä huolimatta työmoraali ei pettänyt, vaan mitaleille noustiin lopussa ohi Interin.

Honkavaaran kaksi täyttä kautta kestänyt pesti oli SJK-valmentajan pisin sitten Simo Valakarin ja vuoden 2017. Herrojen väliin mahtui viisi muuta päävalmentajaa vain kahdessa ja puolessa vuodessa. Honkavaara ei silti jättänyt SJK:ta kokonaan, vaan hänet valittiin joulukuussa SJK-juniorien hallitukseen.

SJK:n uudeksi päävalmentajaksi palkattiin espanjalainen Joaquín Goméz, joka toimi kaudella 2020 joukkueen apuvalmentajana Honkavaaran tiimissä. Viime kaudella Goméz valmensi HIFK:ta.

SJK:n viime kausi oli kauttaaltaan vahva. Joukkue hävisi vain kerran koko kauden aikana edes kaksi ottelua peräkkäin, eikä sen pidempää ”tappioputkea” nähty. Viimeisistä kuudesta pelistään SJK voitti neljä ja pelasi kaksi tasan. Pronssi sinetöityi päätöskierroksen 5-2-voitossa Interistä ottelussa, jossa Tuco mätti neljä maalia ja syötti viidennen. Loistava peli nosti Tucon sarjan jaetuksi maalikuninkaaksi.

Viime kaudesta ei tule olemaan helppoa parantaa, sillä HJK on tutusti sarjan suurin voittajasuosikki ja KuPS ykköshaastaja. Seinäjoella on kuitenkin kerran juhlittu Veikkausliigan mestaruutta (2015) ja kerran Suomen Cupin voittoa (2016), joten kaupungissa ja seurassa tiedetään kaiken olevan nappionnistumisella mahdollista.

Vaikka kausi oli hyvä, on SJK:n pelaajisto kokenut suuria muutoksia. Suurin remontin tarve oli puolustuksessa, josta lähti jopa kolme viime kauden runkopelaajaa. Uusiseelantilainen Nikko Boxall lähti Yhdysvaltoihin, Veikkausliigan syöttöpörssin kärkeä hätyytellyt Murilo napattiin HJK:hon ja Rodrigo Arciero siirtyi Interiin.

Interiin lähti myös hyökkääjä Joonas Lepistö, ja HJK:hon puolestaan palasi lainalta vuoden liigatulokkaaksi valittu Pyry Hannola. Joukkueen ja sarjan paras maalintekijä Tuco löysi uuden pelipaikan Ilveksestä.

Hankinnoista monet ovat veikkausliigayleisölle jo tuttuja. Tolppien väliin värvättiin Hongasta Markus Uusitalo, joka pudottanee viime kauden ykkösvahdin Jesse Östin takaisin kakkosvahdin rooliin. Puolustusta vahvistaa Interistä tullut Martti Haukioja, mutta toistaiseksi puolustus vaikuttaa viime kautta ohuemmalta ja vaatimattomammalta. Kolumbialainen Cristian Valencia on avainpelaaja tänä vuonnakin.

Keskikentälle saapuivat valmentaja Gomézin mukana Matej Hradecky ja Jake Dunwoody, joista kumpikin pelasi HIFK:ssa vahvan kauden. Chilestä joukkueeseen tuli kaksi pelaajaa: keskikentän väkkärä Diego Rojas ja hyökkääjä Josepablo Monreal. Kummaltakin odotetaan Seinäjoella paljon.

Ykkösen paikastaan luopuneen RoPS:n parhaimmisto löysi nopeasti uudet pelipaikat, käytännössä kolmesta eri seurasta. SJK oli apajilla erittäin nopeasti ja värväsi Rovaniemeltä erittäin lupaavat Vertti Hännisen ja Tuomas Kaukuan. Kummatkin pelasivat Ykkösessä erinomaisen kauden, ja näyttää siltä, että läpimurto myös Veikkausliigassa on mahdollinen. Näitä kavereita kannattaa seurata.

[readmore from=veikkausliigaennakko-2022]

Keskikenttä on SJK:n kokoonpanon vahvin osa. Hyökkäyksessä on kyllä laajuutta ja leveyttä, mutta löytyykö maalintekotaitoa sittenkään tarpeeksi? Eniten maaleja odotettaneen puolalaiselta Rafal Wolsztynskilta. 23-vuotiaalla Serge Atakayilla on jälleen yksi näytönpaikka, joka on syytä käyttää. Muuten Atakayi saa pian leiman ”entinen lupaus”. Atakayi onnistui hyvin viime kaudella lainalla TPS:ssä, mutta nuoren miehen Veikkausliigan maaliennätys on kaksi maalia Jarossa kaudella 2015.

SJK tulee oletettavasti tälläkin kaudella taistelemaan mitalisijoita ja europelipaikoista, mutta helpolla menestys ei tule. Samoille sijoille kun mielii puolentusinaa muutakin joukkuetta.

Tulleet: Martti Haukioja (FC Inter), Jake Dunwoody (HIFK), Matej Hradecky (HIFK), Markus Uusitalo (FC Honka / HIFK), Tuomas Pöyhönen (VPS), Josepablo Monreal (Rangers, CHI), Vertti Hänninen (RoPS), Pablo Andrade (Racing Santander, ESP), Tuomas Kaukua (RoPS), Serge Atakayi (TPS, laina päättyi), Jonathan Muzinga (PK-35),Diego Rojas (Unión La Calera, CHI), Alfie Bates (Walsall FC, ENG)
Lähteneet: Joonas Lepistö (FC Inter), Walter Viitala (FC Inter), Salifu Senghore, Rodrigo Arciero (FC Inter), Murilo Henrique de Araunjo Santos (HJK), Gustaf Backaliden (VPS), Brandon Wilson, Joonas Sundman (TPS), Nikko Boxall (San Diego Loyal, USA), Tero Mäntylä, Ariel ”Tuco” Ngueukam (Ilves), Jeremiah Streng (Forward Madison FC, USA, laina)

[pagination next-text=”Seuraavalla sivulla FC Interin, FC Hongan, KuPS:n ja HJK:n joukkue-esittelyt”]

4. FC Inter

FC Interistä tuli muutamien heikompien kausien jälkeen espanjalaisen José Riveiron alaisuudessa jälleen jonkinlainen kestomenestyjä. Riveiro valmensi Interiä kolme kautta, joista kaksi ensimmäistä päättyi hopeamitaleihin, ja lähellä oli mitalisija kolmannellakin. Interille olisi riittänyt sarjan päätöskierroksella tasapeli kotikentällä SJK:ta vastaan, mutta seinäjokiset hakivat Turusta 5-2-vierasvoiton ja jättivät Interin neljänneksi. Europeleihin Inter eteni kuitenkin neljännen kerran putkeen.

Kauden päätös merkitsi Interille yhden aikakauden loppua. Riveiro lähti uusien haasteiden perään pidettynä ja menestyneenä valmentajana, fanien kiitollisuus muistonaan. Lisäksi erittäin kokeneet Veikkausliiga-ikonit Henrik Moisander ja Timo Furuholm lopettivat pelaajauransa viime kauteen. Furuholm käynnistelee samaan aikaan uraansa politiikan parissa, ja löysi töitä myös Ruudun Veikkausliiga-tiimistä.

Etenkin Interin puolustus koki viime kauden jälkeen suuria muutoksia. Nelikko Jesper Engström (VPS), Arttu Hoskonen (HJK), Martti Haukioja (SJK) ja Lassi Järvenpää (FC Lahti) lähtivät toisiin liigaseuroihin.

Korvaajiksi hankitulla kvartetilla on kuitenkin kaikki mahdollisuudet onnistua täyttämään lähteneiden saappaat. Argentiinalainen Rodrigo Arciero ja espanjalainen Ruxi ovat jo kannuksensa veikkausliigatasolla ansainneet. RoPS:n huippulupaavat juniorit Jussi Niska ja Luka Kuittinen puolestaan vasta tavoittelevat läpimurtoa Veikkausliigassa, mutta eväitä kummallakin on vaikka mihin.

Tärkein palanen puolustuksessa on kuitenkin kapteeni Rick Kettingin jatko. Iso ruutu on myös Juho Hyvärisellä ja iki-Inter Juuso Hämäläisellä, joka on tosin alkukaudesta vielä toipilaana sivussa.

Kun viime kauden maalivahdeista myös Aati Marttinen lähti TPS:ään, piti Interiin hankkia kokonaan uusi maalivahtikaksikko. Ykkösvahdin ruutu on varattu Walter Viitalalle, jonka viime kausi meni täysin pilalle loukkaantumisen vuoksi. Viitala loukkasi Liigacupin ottelussa sormeaan, mutta vamma ei onneksi vaadi pitkää toipumisaikaa. Viitalan haastaa Ilveksestä tullut lupaava Matias Riikonen.

Suuren futispersoonan Timo Furuholmin saappaita ei täytä kukaan, sillä ”on vain yksi Furkka”. Maalivajetta toivotaan kuitenkin tilkitsevän SJK:sta tulleen Joonas Lepistön. Kiinnostava tulokas on myös 31-vuotias espanjalaislaituri David Haro, joka on pelannut Espanjan kolmannella sarjatasolla kaksi 13 maalin kautta.

Erittäin tärkeää Interin kauden onnistumisessa on, että joukkueessa jatkavat sekä Petteri Forsell että viime kauden maalikuningas Benjamin Källman. Kaksikolla on kaikki edellytykset olla sarjan tehokkain duo. Huuhkajiin maaliskuussa palannut Källman teki jo Liigacupissa kuusi maalia kuudessa pelissä, vaikka Forsell (kolme maalisyöttöä) pelasi peleistä vain puolet.

Keskikentän johtavana pelaajana jatkaa Aleksi Paananen. KuPS:sta tullut Tommi Jyry on ottamassa ison roolin joukkueessa. Paljon odotetaan myös IFK Mariehamnista lainalta palanneelta Elias Mastokankaalta.

Monella sarjakaudella tuntuvia taloudellisia tappioita tehnyt Inter on ohjannut viime vuosina rahankäyttöään määrätietoisesti maltillisempaan suuntaan. Tällä kaudella Interin pelaajabudjetti on vasta sarjan seitsemänneksi suurin, kun edelle kiilaa jopa AC Oulu. Vanha ”ostojoukkueen” maine on vaihtunut järkeviin pienemmän budjetin pelaajahankintoihin.

Inter operoi nykyisin aiempaa kapeammalla pelaajaringillä. José Riveiro sai kuitenkin joukkueesta kolmen kauden ajan maksimituloksen irti, ja ainakin ensimmäisten kuukausien jälkeen näyttää siltä, että myös hänen työnsä seuraajaksi valittu Miguel Grau on onnistunut valmentajalöytö Interiltä. Siitä ensimmäisenä osoituksena on Liigacupin finaalipaikka. Inter taistelee mitaleista myös tänä vuonna.

Tulleet: Ruxi (AC Oulu), Tommi Jyry (KuPS), Matias Riikonen (Ilves), Walter Viitala (SJK), Joonas Lepistö (SJK), Jussi Niska (RoPS), Luka Kuittinen (RoPS), Rodrigo Arciero (SJK), David Haro
Lähteneet: Jesper Engström (VPS), Martti Haukioja (SJK), Lassi Järvenpää (FC Lahti), Arttu Hoskonen (HJK), Taiki Kagayama, Alejandro Sanz, Agustín Pastoriza Cacabelos ”Pibe”, Anthony Annan (TPS)

3. FC Honka

FC Honka oli Veikkausliigan viime kauden suurin alisuorittaja. Honka oli sijoittunut kolmella edellisellä kaudella sarjassa neljän parhaan joukkoon, mutta viime kauden sijoitus oli vasta yhdeksäs. Maaleja Honka teki kyllä mukavasti, mutta ongelmat olivat puolustuspäässä, sillä espoolaisten päästettyjen maalien määrä oli sarjan neljänneksi suurin.

Hongan kausi 2021 lähti jo aivan väärällä jalalla liikkeelle. Kauden ensimmäisestä viidestä pelistä – jotka kaikki pelattiin ilman katsojia – Honka hävisi neljä, ja kärkipää pääsi heti karkuun. Hiljalleen voittojakin alkoi tulla, mutta silti koko kaudesta jäi väljähtynyt maku. Honka otti koko kauden aikana vain yhden voiton yläloppusarjaan yltäneistä joukkueista (Ilveksestä kotikentällä elokuussa).

Kun tulokset laahasivat, pysyi myös yleisö poissa. Kauden kolmea viimeistä kotipeliä seurasi yhteensä(!) vain 829 katsojaa, vaikkei koronarajoituksia enää ollut. Läpi koko kauden espoolaiset unohtivat kollektiivisesti jalkapallon lippulaivansa ja osoittivat olleensa aiempina vuosina vain menestyksen perässä. Tämän kauden yksi tavoite lieneekin houkutella yleisö takaisin katsomoihin.

Vaikka kausi 2021 olikin Hongalta paha alisuoritus, luottaa seura edelleen valmentajana Vesa Vasaraan. Vasara aloittaa Hongassa jo kuudennen kautensa, ja on virkaiältään samassa pestissä sarjan ylivoimaisesti pitkäaikaisin päävalmentaja.

Hongan nuorista pelaajista viime kaudella löivät läpi Pikkuhuuhkajien luottotoppari Ville Koski, 19-vuotias keskikenttäpelaaja Otso Koskinen sekä ghanalaiset laitapuolustajat Edmund Arko-Mensah ja Nasiru Banahene. Täksi kaudeksi joukkue on nuortunut entisestään, joskin kokeneemmilla täsmävahvistuksilla lujitettuna.

Hongan ykkösvahtina viiden kauden ajan toiminut ”Mr. USA” Tim Murray palasi täksi kaudeksi kotimaahansa Yhdysvaltoihin, mutta hänen tilalleen Honka teki erinomaisen löydön. Uusi ykköstorjuja on Rostovista lainattu venäläinen Maksim Rudakov, jolla on kaikki edellytykset olla koko sarjan paras maalivahti. Rudakov muistetaan hyvin myös HJK:sta, jossa hän pelasi vuosina 2018 ja 2019 kaksi erinomaista kautta. Uusi kakkosvahti on HJK:sta tullut poikien maajoukkuevahti Mathias Ahlblad.

Toppariosastolta poistuivat kokeneet Dani Hatakka ja Tapio Heikkilä. Ville Koski sai kuitenkin parikseen HIFK:ssä vahvan kauden pelanneen kolumbialaisen Aldayr Hernándezin, joten keskuspuolustuksen pitäisi olla kunnossa. Myös Konsta Rasimus pelaa taatusti isoja minuutteja.

Viime kauden paras maalintekijä Darren Smith jatkoi Hongasta matkaansa Marokkoon. Ruodusta poistui myös kokenut Demba Savage. Smithin saappaisiin istutetaan serbialaista Aleksandar Katanicia, joka on kuitenkin toistaiseksi katsomaton kortti. Hyökkäys vaikuttaa paperilla melko kapealta, mutta välttämättä yksin Katanicin varassa ei silti olla: 19-vuotias Agon Sadiku on nimittäin esiintynyt Liigacupissa ennakkoluulottomasti ja tehokkaasti edukseen ja hakee läpimurtoa pääsarjatasolle.

Hyökkäyksestä poiketen Hongan puolustuksessa ja keskikentällä on erittäin hyvin leveyttä. Pelaajarotaatioon on hyvät edellytykset, eikä kalusto romahda muutaman loukkaantumisen vuoksi. Peliajasta käydään kovaa kilpailua, ja vaihtopenkki on puolustuksen ja keskikentän osalta sarjan parhaita.

Matias Rale ja Saku Heiskanen voivat olla seuraavat isosti läpilyövät nuoret. Borussia Dortmundin kakkosjoukkueesta tullut Florian Krebs ja Eredivisie-veteraani Kevin Jansen voivat puolestaan nousta jopa sarjan keskikenttäpelaajien parhaimmistoon.

Alempaan loppusarjaan jääminen toisen kerran peräkkäin olisi Hongalle valtava pettymys. Hyvä kevätvire antaa odottaa sitä, että tänä vuonna Honka on valmiina heti sarjan alkaessa. Yksi lisähankinta hyökkäyspäähän ei tekisi pahaa, mutta joka tapauksessa Honka voi palata nykyiselläkin joukkueella taistelemaan jälleen mitaleista. Näin me ainakin uskomme.

Tulleet: Aldayr Hernández (HIFK), Mathias Ahlblad (HJK / HJK Klubi04), Maksim Rudakov (FK Rostov, RUS), Saku Heiskanen (HJK Klubi 04), Kevin Jansen (PAEEK, CYP), Florian Krebs (Borussia Dortmund, GER), Aleksandar Katanić (FK Mladost Lucan, SRB)
Lähteneet: Tapio Heikkilä, Tim Murray (Chattanooga Red Wolves, USA), Demba Savage, Darren Smith, Markus Uusitalo (SJK)

2. KuPS

Hopeaa, pronssia, kultaa, pronssia, hopeaa. Siinä KuPS:n viimeisten viiden kauden saldo Veikkausliigasta. Sen päälle lisäksi viimevuotinen Suomen Cupin voitto – KuPS:n ensimmäinen 32 vuoteen – sekä kauttaaltaan erinomaiset neljä peräkkäistä kautta europeleissä.

Ylivoimaisella budjetilla Suomessa operoiva HJK on totutusti vuodesta toiseen Veikkausliigan voittajasuosikki numero 1, mutta Kuopion Palloseura alkaa olla jokseenkin yhtä kiinteästi Klubin ykköshaastaja. Kuopiossa on tehty viime vuosina erinomaista työtä kautta linjan – miehissä, naisissa ja junioreissa. Vain olosuhteet laahaavat jälkijunassa, sillä eurokentilläkin KuPS joutui luopumaan kotiedustaan pelatessaan kotipelejään Helsingissä.

HJK:n viime kauden triplatavoitteesta (Suomen Cup, Veikkausliiga ja lohkovaihe europeleissä) toteutui kaksi, mutta lähellä oli, että KuPS olisi ottanut myös mestaruuden. Eroa kärkikaksikon välille jäi sarjan huippujännittävässä loppuhuipennuksessa vain piste, ja KuPS:n maalierokin oli parempi.

KuPS hävisi koko kauden aikana kotimaan kentillä vain kolme ottelua (Ilvekselle, Hakalle ja Interille) ja niistä viimeisen elokuussa. Se pelasi Veikkausliiga-kautensa päätteeksi huimat 17 ottelua peräkkäin ilman tappiota.

KuPS oli todella pitkään kiinni mestaruudessakin, mutta loppusuoran kolme peräkkäistä tasapeliä pudottivat sen kakkoseksi. Vielä päätöskierroksen kotipelissä – 7 890 katsojan läsnäollessa – voitto HJK:sta olisi merkinnyt KuPS:n mestaruutta, mutta lopputulos 1-1 riitti HJK:lle pokaalin nosteluun. KuPS antoi kuitenkin kaikkensa ja teki kaudesta niin upean ja jännittävän kuin se oli.

HJK ja KuPS pelasivat viime kaudella sarjassa kolme tasapeliä ja Suomen Cupissa (finaalissa) voitto tuli KuPS:lle vasta rangaistuspotkukilpailussa. Viime kauden tulosten pohjalta kärkikaksikko lähtee siis kauteen samalta viivalta. HJK on toki tehnyt kovia hankintoja, mutta samaa voi sanoa KuPS:stakin.

KuPS:n maalivahteina jatkaa viime kaudelta tuttu kaksikko Johannes Kreidl ja Otso Virtanen, kenties koko sarjan paras maalivahtitandemi. Itävaltalaistorjuja Kreidl valittiin viime kaudella sarjan parhaaksi maalivahdiksi. Virtanen on ollut mukana kaikilla viidellä KuPS:n mitalikaudella, mutta viime kausi jäi kesken jo toukokuussa polvivamman takia. Taustatukea antaa poikien maajoukkuevahti, KPV-lainalta palaava Hemmo Riihimäki.

Viime kauden erittäin tasokas ja leveä puolustuskalusto on koossa edelleen, ja sitä on vielä täydennetty lupaavalla ghanalaisella laitapuolustajalla Clinton Antwilla. Paulo Ricardo, Diogo Tomas, Daniel Carrillo, Felipe Aspegren, Henri Toivomäki ja loistavan läpimurtokauden pelannut Taneli Hämäläinen ovat kaikki puolustajien tonteillaan Veikkausliigan parhaimmistoa.

Keskikentältä KuPS menetti jo kesken viime kauden loistavan Nana Boatengin sekä talvella sarjan viime kauden parhaan pelaajan Urho Nissilän. Nissilän paikkaa ei ole helppoa täyttää, mutta kuopiolaisittain ilahduttavaa on, että latvialainen Janis Ikaunieks tuntuu koko ajan vain parantavan pelaamistaan. Gabriel Bispon ja Sebastian Dahlströmin on määrä tukkia aukot keskikentän keskustassa. Ilveksestä hankittu Joona Veteli saa paljon pelinteko- ja erikoistilannevastuuta.

Hyvän syksyn pelannut Tim Väyrynen jatkaa KuPS:ssa tälläkin kaudella. Lisää tehoja kärkeen toivotaan georgialaiselta Nika Sichinavalta, joka tuli Kuopioon sodan takia kesken jääneestä Ukrainan pääsarjasta.

KuPS:n alakerran pelaajatilanne on yksi sarjan parhaista, ellei paras. Kuopiolaisia vastaan ei varmasti tule olemaan helppoa tehdä maaleja. Urho Nissilää voi ajoittain tulla ikävä, mutta hyökkäyspäässäkin on paljon potentiaalia esille kaivettavaksi. Positiivisuutta ja innostusta huokuva Simo Valakari nauttii silmin nähden KuPS:n valmentamisesta, ja mikäs on nauttiessa, kun tällä kaudellakin saa tavoitella suurta menestystä kaikilla rintamilla.

KuPS hyötyi ehkä viime kauden loppusuoralla siitä, kuinka HJK joutui syksyllä melkoiseen ottelusumaan europelien keskellä. Sillä voi olla sama etulyöntiasema tälläkin kaudella, sillä HJK:n reitti europelien lohkovaiheeseen tulee olemaan suomalaisseuroista helpoin. Utopiaa lohkovaiheen pelit eivät ole tosin KuPS:llekaan, sillä sen verran lähelle se on päässyt jo kahdella edelliselläkin kaudella.

Tulleet: Joona Veteli (Ilves), Gabriel Bispo (Esporte Clube Vitória), Usman Sale (AC Oulu, laina päättyi), Sebastian Dahlström (HJK), Clinton Antwi (FC Nordsjælland, DEN), Fabio Schneider (1. FC Union Berlin, GER, laina), Nika Sitchinava (Kolos Kovalivka, UKR, laina)
Lähteneet: Tommi Jyry (FC Inter), Jiri Nissinen (IFK Mariehamn), Arttu Heinonen (FC Lahti), Oskari Sallinen (EIF), Urho Nissilä (Suwon FC), Juho Pirttijoki (FC Lahti)

1. HJK

31-kertainen miesten suomenmestari HJK onnistui suhteellisen hyvin viime kauden triplatavoitteessaan, vaikka rima väpättikin monessa hypyssä. Veikkausliigan HJK voitti pisteen erolla KuPS:iin haettuaan päätöskierroksella Kuopiosta 1-1-tasapelin. Suomen Cupin voitto oli lähellä, mutta KuPS oli parempi finaalin rangaistuspotkukilpailussa. Uuden Konferenssiliigan lohkovaiheeseen HJK selviytyi kahden otteluparin voitolla. Niissä kaatuivat montenegrolainen Buducnost Podgorica ja azerbaidzhanilainen Neftchi Baku.

Kausi oli siis HJK:lta menestys ja täpärästi kiitettävän arvosanan veroinen. Tahmea maku siitä silti jäi, sillä voittaminen oli usein kovan työn takana. 18 voitosta kymmenen tuli yhden maalin erolla, muun muassa kaikki kolme voittoa yläloppusarjassa. Tappioita kertyi neljä: AC Oulua, HIFK:ta, Interiä ja SJK:ta vastaan.

Kuten käytännössä joka vuosi, on HJK tälläkin kaudella sarjan suurin voittajasuosikki. Sen pelaajabudjetti (2 miljoonaa euroa) on täysin omissa sfääreissään, tuplasti enemmän kuin toiseksi suurimmalla pelaajabudjetilla toimivalla SJK:lla. HJK:n treeniolosuhteet ja muut puitteet ovat ensiluokkaiset, ja seuralla on tarpeen vaatiessa erinomaiset mahdollisuudet tehdä hankintoja myös kesken kauden.

Tunkua HJK:hon on totisesti ollutkin, sillä Klubi on tuutannut isomman ja pienemmän kaliiperin siirtouutisia eetteriin tämän tästä viimeisten parin vuoden aikana. Suuresta seurasta myös lähtee maailmalle suuria pelaajia, mutta aina HJK ainakin pyrkii löytämään lähtijöiden tilalle laadukkaan korvaajan – ja on usein siinä myös onnistunut.

[readmore from=veikkausliigaennakko-2022]

Viime kauden runkopelaajista ykkösvahti Hugo Keto siirtyi Norjaan, Huuhkajien toppari Daniel O’Shaughnessy Saksan 2. Bundesliigaan, Lucas Lingman Ruotsiin ja Filip Valencic Valko-Venäjälle. Luis Carlos Murillo siirtyi Maltalle ja pienelle vastuulle jäänyt Sebastian Dahlström KuPS:iin. Huuhkajien kapteeni Tim Sparvin peliaika jäi HJK:ssa vähäiseksi loukkaantumisten vuoksi, ja Sparv nostikin kauden päättyessä nappikset naulaan.

Uudeksi ykkösvahdiksi HJK lainasi Celticistä lähes kaksimetrisen Connor Hazardin. Hazardin kyvyistä kertoo se, että hän kuuluu myös Pohjois-Irlannin maajoukkuerinkiin.

Puolustuksen tilanne on kerrassaan hyvä. O’Shaughnessyn korvaa Veikkausliigassa lauantaina debytoiva Huuhkajien ikoni, maajoukkueuransa syksyllä lopettanut Joona Toivio. SJK:sta värvättiin runsaasti maaleja viime kaudella syöttänyt Murilo ja Toivion tavoin ”kotiin” palasi myös maajoukkueuraansa yhä jatkava Jukka Raitala. Nuorelta Miska Ylitolvalta odotetaan läpimurtoa, ja Arttu Hoskonenkin löytänee paikkansa rotaatiossa.

Keskikentällä kysymysmerkkejä on vähän enemmän. Onnistuvatko Manuel Martic ja Nassim Boujellab paikkaamaan Lingmanin, Valencicin ja Boubacar Djalón jättämät aukot?

Roope Riskille tukea maalintekoon toivotaan hollantilaiselta Fabian Serrarensilta ja AIK-laina Bojan Radulovicilta. Nimekäs Veikkausliigaan palaaja on myös laitahyökkääjä Pyry Soiri, mutta löytyykö Soirille HJK:n kokoonpanosta miellyttävää roolia ja tarpeeksi peliaikaa?

Se, että kokoonpanosta löytyy jo Riskin veljesten, Jairin, Valtteri Morenin ja Miro Tenhon kaltaisia takuuvarmoja Veikkausliigan eliittipelaajia, helpottaa kauteen valmistautumista tietysti paljon. Jokaisen hankinnan ei ole pakko onnistua heti. Laatua löytyy kyllä jokaiselle pelipaikalle, ja HJK löytänee paikkansa sarjan kärkisijoilta nopeasti.

Toni Koskelan opit ovat joukkueelle koko ajan tutumpia, ja kenties Klubi onnistuu löytämään vaihtoehtoisiakin taktiikoita vastustajien varalle. Se olisi erittäin tärkeää, jotta tasaiset ottelut sumputtavia vastustajia vastaan pystyttäisiin kääntämään voitoiksi. Nuoret Santeri Väänänen ja Pyry Hannola – sarjan viime kauden tulokas – lienevät jo valmiita johtavaan rooliin.

HJK:n asemassa olevalta seuralta ei Suomessa voi oikein odottaa muuta kuin mestaruutta – monien mielestä mieluiten tuplana. Kaikki paineet ovat tänäkin vuonna Klubilla. HJK on kuitenkin usein osoittanut olevansa kykeneväinen paineita myös käsittelemään. Jos pelinrakennus toimii, tarjoilu pelaa ja Roope Riski on vireessä, on HJK tälläkin kaudella erittäin lähellä mestaruutta. Myös Konferenssiliigan lohkovaihepaikka on tänäkin kesänä realistinen tavoite.

Tulleet: Joona Toivio (BK Häcken), Murilo Henrique de Araunjo Santos (SJK), Arttu Hoskonen (FC Inter), Jukka Raitala (Minnesota United, USA), Fabian Serrarens (Roda JC, HOL), Manuel Martic (Mezőkövesd Zsóry FC, HUN), Conor Hazard (Celtic FC, SCO, laina), Bojan Radulović (AIK, SWE, laina), Pyry Soiri (Esbjerg, DEN), Pyry Hannola (SJK, paluu lainalta), Nassim Boujellab (Schalke 04, GER, laina)
Lähteneet: Daniel O’Shaughnessy (Karlsruher SC, GER), Baba Mensah (IFK Mariehamn), Sebastian Dahlström (KuPS), Logan Rogerson (FC Haka, pysyvä siirto), Tim Sparv (lop.), Luis Carlos Murillo, Elmo Henriksson (IFK Mariehamn, laina), Hugo Keto (Sandefjord Fotball, NOR), Kai Meriluoto (Ilves, laina), Patrik Raitanen (IFK Mariehamn, laina), Filip Valencic (Dinamo Minsk, BLR), Kevin Kouassivi-Benissan (FC Lahti, laina)

Veikkausliigan kausi 2022 käynnistyy lauantaina 2.4. Veikkausliigan erikoissivullemme ilmestyy kuluvan viikon aikana useita kautta ennakoivia artikkeleita. Pääset tutustumaan niihin TÄSTÄ.