Kakkosen kausiennakko: C-lohkossa vain yksi suosikki – nyt on JJK:n aika nousta

Kakkosen A- ja B-lohko pääsivät täyteen käyntiin jo viime viikolla, ja vappuaattona on vihdoin myös C-lohkon vuoro. Pohjois-Suomessa on perinteisesti aloitettu hieman myöhemmin loogisten sää- ja kenttäolosuhdesyiden vuoksi, ja niin nytkin. Mutta mikäs sen hienompaa, että kausi alkaa täydellä kuuden ottelun kierroksella 30.4.

Derbyjä tullaan C-lohkossa näkemään, sillä lohkon 12 joukkueesta puolet tulee vain kahdesta kaupungista: Jyväskylästä ja Oulusta. Pohjanmaalta tulee neljä joukkuetta, Kainuusta yksi ja Lapista yksi, sitäkin maineikkaampi. RoPS kun vetäytyi Ykkösestä taloudellisista syistä ja peri reservijoukkue RFA:n sarjapaikan.

Suosikin viittaa lohkossa sovitellaan JJK:n ylle. Jos muissa lohkoissa onkin odotettavissa tasaisempi nousutaisto, olisi C-lohkossa isonpuoleinen yllätys, jos nousija olisi joku muu kuin materiaaliltaan selvästi vahvin JJK. JJK ei ole myöskään ujostellut ilmoittaessaan selkeäksi tavoitteekseen nousun Ykköseen.

Muun muassa Oulussa on kuitenkin kelpo haastajia, ja samoin JJK:n naapurissa Vaajakoskella. Mielenkiintoista on tietenkin myös nähdä, mihin pystyy nuori RoPS:n joukkue, ja kuinka nopealla aikataululla seura olisi taas valmis ottamaan vastaan paikan Ykkösessä.

Suosikki: JJK

Ralli- ja mäkihyppymaakunta Keski-Suomi on ollut usein tietynlainen musta piste Suomen jalkapallokartalla eikä taaskaan muutamaan vuoteen ole nähty Keski-Suomesta edustusta maan kahdella korkeimmalla sarjatasolla. JJK siellä pääosan 2010-luvusta vietti, mutta sitten ankarat talousvaikeudet pakottivat jyväskyläläiset hakemaan vauhtia Kolmosesta.

JJK pelasi Veikkausliigaa vuosina 2009-2013 ja viimeksi vuonna 2017. Yksitoista vuotta sitten heltisivät jopa pronssimitalit ja paikka eurokentillä. Kolmen vuoden takaisen taloudellisen hätäjarrun vedon myötä uutta tulemista on kuitenkin rakennettu maltilla ja harkiten, ja nyt alkaa kolmas perättäinen kausi Kakkosessa.

Jo viime kausi oli Kettupaidoilta hyvä, sillä JJK sijoittui C-lohkon kakkoseksi, kahdeksan pistettä SJK Akatemian takana. Pelaajatilanne on sen jälkeen vain kohentunut, joten tähän kauteen JJK lähtee lohkonsa erittäin selvänä suosikkina.

Maalivahtitilanne JJK:lla on yksi Kakkosen parhaista kaikki lohkot mukaan luettuna. 24-vuotias Aati Riihimäki valittiin viime kaudella C-lohkon parhaaksi torjujaksi. Nyt hän saa aisaparikseen kolme vuotta vanhemman Ville Viljalan, joka palaa takaisin kasvattajaseuraansa vietettyään viimeiset viisi kautta FC Vaajakoskessa. Viljalalla on tuhdisti kokemusta Veikkausliigaa ja Ykköstä myöten. JJK päästi viime kaudella vain 12 maalia 22 ottelussa, ja määrään on tuskin odotettavissa kasvua nytkään.

Tälle sarjatasolle Riihimäki-Viljala on suorastaan loistava duo. Kumman tahansa omista kasvateistaan JJK tolppien väliin heittää, ei puolustajien tarvitse jännittää. Tavoitteeksi asetettu nousu on hyvä turvata laadukkaaseen maalivahtipeliin.

Kaiken lisäksi kaksikkoa valmentaa JJK:n kokenut maalivahtivalmentaja Jori Särkkä, joka palasi syksyllä takaisin kotiin. 60-vuotias Särkkä kuuluu alansa arvostetuimpiin tekijöihin Suomessa, ja hänellä on runsaasti kokemusta nuorisomaajoukkueista ja kovista seuroista. Viimeiset kahdeksan vuotta Särkkä on työskennellyt Veikkausliigassa; ensin SJK:ssa ja sitten KuPS:ssa.

JJK:n puolustuksesta lähtivät poikien maajoukkuetoppari Tuomas Koivisto, joka siirtyi SJK Akatemiaan sekä naapuriseura FC Vaajakoskeen siirtynyt Eduard Ciriaco. Runko pysyi silti koossa, kun Antti Åke, Tatu Hoffrén, Jonne Porkka ja Juho Luoma jatkavat Kettupaidoissa edelleen. Erinomainen lisä alakertaan on MP:stä tullut KuPS-kasvatti Reetu Räsänen. Åken ja Räsäsen siirrot ovat osoitus myös Jyväskylän vetovoimasta yliopistokaupunkina, sillä molempien taustalla on myös opiskelupaikka.

Kauden alla kotiin JJK:hon palasi myös viime vuodet KPV:ssä ja VPS:ssä viettänyt Honar Abdi. Abdi pelasi taannoin JJK:ssa Veikkausliigaakin, mutta viime vuosia on kiusannut melkoinen loukkaantumiskierre. Jos Abdi pysyy terveenä, on hänelläkin varmasti paljon annettavaa.

JJK:n keskikentän avainpelaajia ovat kaksi Mannista, MP:stä kotiin palannut oma kasvatti Aatu Manninen sekä todellinen seuraikoni, toukokuussa 37 vuotta täyttävä Mikko Manninen. Viimeksi mainittu on pelannut Hakassa, TPS:ssä ja JJK:ssa huimat 262 veikkausliigaottelua ja on edelleen erittäin kovassa vireessä Kakkosen tasolle. Myös JJK:n valmennuspäällikkönä työskentelevä Manninen haluaa varmasti huipentaa pelaajauransa sarjanousuun.

Maalinteosta suurinta vastuuta kantavat JJK:n kolmen viime kauden paras maalintekijä Robin Saastamoinen sekä taannoinen poikamaajoukkuepelaaja Aleksis Lehtonen. Taustalla moni noin parikymppinen tai vähän alle oleva lupaava hyökkääjä janoaa minuutteja ja kunnon läpimurtoa.

Viime kauden tapaan puolustus on JJK:n paras hyökkäys, mutta ei hyökkäyskään heikoissa kantimissa ole. Lahtelaisseurat läpi kiertänyt mäntsäläläislähtöinen Saastamoinen on omalla pelipaikallaan sarjan parhaimmistoa, joten JJK:lla on etumatkaa muihin oikeastaan kentän joka sektorilla. Uusi valmentaja on ensi viikolla 38 vuotta täyttävä Toni Lehtinen, jolla entisenä Veikkausliigan maalitykkinä on varmasti paljon annettavaa nuorille hyökkääjille.

SJK:n kakkosvalmentajana viime vuodet toiminut Lehtinen teki JJK:n kanssa 2+1-vuotisen sopimuksen, jonka tavoite on selkeä: nousu Ykköseen ja paikan vakiinnuttaminen siellä. Eväät tavoitteen täyttymiseen ovat ehdottomasti olemassa, sillä JJK:n materiaali on Kakkoseen erinomaisella tasolla. Taustalla näkyvyyttä seuralle haalii edelleen myynnistä ja markkinoinnista vastaava Joni Vesalainen. Kausi voi alkaa: JJK on valmis.

Haastajat

JJK:n suosikkiasema lohkossa on selkeä, mutta on lohkossa muitakin hyviä joukkueita. Parikin oululaisseuraa taistelee luultavasti tosissaan loppusarjapaikoista, mutta voi olla, että kaikkein suurin haaste sarjanousulle tulee saman kaupungin sisältä, Vaajakosken taajamasta.

FC Vaajakosken ja JJK:n väliset derbyt ovat olleet viime kausina Kakkosen vuotuisia kohokohtia. Kaikki viisi keskinäistä peliä ovat tuoneet katsomoihin yli tuhat katsojaa ja usein lähelle kahtatuhattakin. Vauhtia ja taistelua on riittänyt, maaleja on nähty ja legendaarinen Tapio Suominen on selostanut pelejä suorina.

Nyt kohtaamisista voi olla luvassa entistäkin sähköisempiä, sillä molempia ennakoidaan sarjan kärkipäähän, ja myös pelaajaliikennettä seurojen välillä on tapahtunut. Kaudeksi 2018 Kakkoseen täydennysmenettelyn kautta noussut FC Vaajakoski on parantanut tekemistään ja tuloksiaan vuosi vuodelta, eikä Ykköseen nousukaan tunnu ihan utopialta.

Sami Okkosen työtä päävalmentajana jatkaa vaajakoskelaislähtöinen Sami Mustalampi. Rakennuspalikoita uusi valmentaja on saanut erityisesti ulkomailta. Jos värväykset onnistuvat, voi FCV löytyä korkealta.

Viime kauden ykkösvahti Ville Viljala siirtyi JJK:hon, mutta hänen torjuntavastuunsa perivä Suolahden Urhon kasvatti Severi Ikäheimo on jo 24-vuotiaana kokenut maalivahti Kakkoseen.

Viljalan lisäksi FCV koki pari muutakin pahaa menetystä. Kakkosen C-lohkon parhaaksi puolustajaksi valittu Masa Malen jatkaa uraansa Lahden Reippaassa ja parhaaksi keskikenttäpelaajaksi nimetty Julius Järvinen siirtyi Ykkösen KPV:hen. Heitä ei ole helppo paikata, mutta hyvin Panda-taajaman seura on yrittänyt.

Topparin tontille tuli aivan kauden kynnyksellä 23-vuotias ranskalainen Killian Denoual, joka pelasi viime kaudella isossa roolissa MP:ssä. Keskikentälle FCV värväsi toukokuussa 28 vuotta täyttävän Janne Kuhmosen. JJK-kasvatti on pelannut taannoin Veikkausliigaa, Ykköstä ja poikien maaotteluita, mutta viime vuosina hän on pelannut Kakkosta sekä viimeksi Ikaalisilla Kolmosta.

Hyökkäyshankintansa FCV teki huhtikuussa. Kärkeen tuli australialainen Harrison De Nicolo, joka on pelannut viimeksi Ruotsin nelostasolla, mutta aiemmin myös muutaman pelin Kreikan toisella sarjaportaalla. Tehoja toivotaan myös ranskalaiselta Stéphane Blancilta, joka oli viime kaudella Kemi City FC:ssä. Tärkeä oli myös toisen ranskalaisen Antoine Lemarién jatko seurassa.

Peruspalaset FC Vaajakoskella ovat kunnossa. Tarkkaan kannattaa seurata myös viime kausilla läpi lyöneitä nuoria, muun muassa 18-vuotiasta Eetu Kuusraista, 22-vuotiasta hyökkäyksen ykköspyssy Matias Sarlinia, jolla on takana kaksi peräkkäistä seitsemän maalin kautta ja 20-vuotiasta Saboor Salimia.

Suosikin paineita FC Vaajakosken ei tarvitse kantaa, mutta jos kaikki menee nappiin, tulee se löytymään korkealta. Kiusaa JJK:lle vaajakoskiset tekevät varmasti enemmän kuin mielellään.

Perinteikäs OTP tekee jälleen uutta tulemista talousvaikeuksien ja korpivaelluksen jälkeen. Jo viime kauden viides sija oli kelpo suoritus, ja nyt luvassa voi olla vielä parempaa.

OTP:n uusi ykkösvahti on 192-senttinen ja 22-vuotias italialainen Mattia Guarnieri, jolla on 45 ottelun kokemus Italian Serie D:stä. Palermon kasvatin onnistumista Suomen Kakkosessa tulee olemaan mielenkiintoista seurata.

Puolustuksen luottomies on edelleen Oulun eri seuroissa pitkään Ykköstä ja Kakkosta pelannut nigerialainen Alexander Jibrin. Muuten osastolle kaivataan ehdottomasti vielä lisää pelaajia.

Keskikentän peli rakentuu pitkälti Alex Oikkosen ja Jere Aallikon varaan. Joutsenossa syntynyt Oikkonen on entinen Puerto Ricon A-maajoukkuepelaaja ja Aallikko Ykköstä ja Viron pääsarjaa pelannut Suomen entinen juniorimaajoukkuepelaaja. Simon Thurlingin lähtö Herculekseen on menetys, mutta nuori portugalilainen Tomás Maldonado väläytteli hienosti jo viime kaudella.

OTP:n hyökkäyksen johtohahmo on nigerialainen Michael Ibiyomi, joka on paukutellut Suomessa jo vuosien ajan komeita maalimääriä sarjatasoilla Ykkösestä Kolmoseen. Taustatukea tarjoilee muun muassa tanskalaisesta HB Kögestä lainattu El Salvadorin nuorten maajoukkuehyökkääjä Ronny Arévalo.

Kysymysmerkkejä OTP:n kokoonpanossa on paljon. Jokaiselle osastolle löytyy kuitenkin sen verran potentiaalisia tai jo taitonsa näyttäneitä pelaajia, että vähintään sarjan ylemmältä puolikkaalta OTP:n pitäisi löytyä, ja loppusarjapaikkakin on haarukassa. Lisävahvistuksia voi hyvinkin olla vielä tulossa, sillä leveyttä kokoonpano kaipaa. Pelaajaruletti on usein ollut vilkasta, ja saattaa olla sitä tälläkin kaudella.

Keskikasti

Vuonna 1998 perustettu Hercules on pelannut Kakkosessa jo kuusi kautta. Tulosta on tullut tasaisesti, ja jokainen kausi on voinut päättyä päät pystyssä. Oululaisseura on kuulunut sarjan kärkipään vakionimiin, sillä viimeisten viiden kauden aikana plakkariin on tullut jo sijat 5, 4, 2 ja viime kaudella 3. Vain se numero 1 puuttuu – eikä sitä tällä kaudellakaan ole odotettavissa.

Muutokset Herculeksen nuoressa joukkueessa ovat olleet suuria. Käytännössä kaikki puolustuksen viime kauden luottopelaajat poistuivat riveistä, joten uusia hankintoja tarvittiin. Linjaan löydettiin Joona Juntunen OPS:stä, Santeri Ukkola OTP:stä ja Aapo Kuivila SJK Akatemiasta.

Kaikkein tärkein Herculeksen uusi värväys on monipuolinen keskikenttäpelaaja Simon Thurling. 26-vuotias Thurling voi pelata hyvin monella eri pelipaikalla ja on kerryttänyt Kakkosen tasolta kokemusta yli 120 ottelun verran.

Koska joukkueen pelaajiston vaihtuvuus on ollut suurta eikä varmoja kortteja ole tullut, lienee Herculeksella edessään paluu sarjan keskikastiin. Tanskalaisvalmentaja Peter Ebbe Tønderillä on melkoinen rakennusprojekti edessään. Hercules on yleensä selvinnyt kaudesta päät pystyssä ja kuivin jaloin, joten eiköhän nytkin.

Perinteikäs Rovaniemen Palloseura taisteli vielä viime marraskuussa AC Oulua vastaan noususta Veikkausliigaan. Nyt, vajaat kuusi kuukautta myöhemmin se ei kuitenkaan pelaa edes Ykköstä, vaan pudottautui vapaaehtoisesti Kakkoseen, jossa se jatkaa kakkosjoukkue Rovaniemi Football Academyn sarjapaikalla.

Syyt Ykkösestä vetäytymiseen olivat ymmärrettävät, ja hyytävän karut. RoPS teki viime tilikaudella 449 000 euron tappiot, ja sen kokonaisvelka kasvoi 1,8 miljoonaan euroon. Joulukuussa pantiin myyntiin legendaarinen Bingotalo, ja kaikki – aivan kaikki – RoPS:n viime kauden runkopelaajat nostivat kytkintä. Jotkut lähtivät Italiaan, jotkut Veikkausliigaan ja jotkut Ykköseen. Oli uuden alun aika, puhtaalta pöydältä.

Suomalainen jalkapalloilu on kokenut monta valitettavaa konkurssia ja syöksykierrettä, ja RoPS on murhedraamojen kokoelmassa tuore, synkkä luku. On vieläkin vaikeaa käsittää, miten seura, joka pelasi viimeisten kahdeksan vuoden aikana kolmella kaudella europelejä, saavutti SM-hopeaa 2015 ja 2018 ja myi viimeisten neljän vuoden sisällä muun muassa Timo Stavitskin ja Toni Koskelan isolla rahalla eteenpäin, ajautui noin ylitsepääsemättömiin vaikeuksiin.

Tässä RoPS nyt kuitenkin on. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1978 Suomen kahden korkeimman sarjatason alapuolella, hakemassa vauhtia Kakkosesta. Sitä, minkälaista vauhtia haetaan, on myös vaikea ulkopuolelta arvioida. Kun edellytyksiä pelata Ykköstä ei ollut vuonna 2022, niin milloin (ja miten) sitten seuraavan kerran on? Velkataakka on raskas, eikä Kakkosessa ole helppoa takoa suuria taloudellisia voittoja.

RoPS:n uusi päävalmentaja on Aleksi Tanner. Tavallaan Tanner ei uusi ole, sillä hän oli jo viime kaudella RFA:n käskyttäjänä. Valmennustyö on tälläkin kaudella pitkälti myös kasvatustyötä, sillä RoPS:n keski-ikä on käsittämättömän nuori, jossain 19 ikävuoden tuntumassa.

Sitä nostaa huomattavasti 28-vuotias nigerialaistoppari Samuel Olabisi, joka palasi takaisin RoPS:iin, jossa pelasi vuodet 2019 ja 2020. Viime kauden Olabisi vietti puoliksi SalPassa ja puoliksi OTP:ssä. Tärkeä jatkaja on puolestaan toinen toppari, koko uransa RoPS:ssa pelannut 22-vuotias Eerik Kantola, joka pelasi seurassa myös yhdeksän peliä Veikkausliigaa.

RoPS:n kakkosjoukkue RFA sijoittui viime kaudella C-lohkossa seitsemänneksi, eikä ryhmän ole helppo uskoa vahvistuneen. Pelaajisto koostuu käytännössä viime kauden RFA:sta ja omista junnuista nostetuista pelaajista. RoPS:n toivo on kuitenkin siinä, että seuran juniorityö ja -tuotanto tiedetään erittäin laadukkaaksi. Nekin nuoret RoPS:laiset, jotka nyt ovat nousseet Veikkausliigaan muissa seuroissa, olivat suurelle yleisölle tuntemattomia vielä vuosi-kaksi sitten.

Nyt kasvatetaan uutta RoPS-sukupolvea, joka toivottavasti joskus voi taas pelata omassa kasvattajaseurassa myös ylemmillä sarjatasoilla.

C-lohkon kolmas oululaisseura OLS on muun muassa Antti Niemen, Mika Nurmelan, Jarkko Hurmeen ja Antti Okkosen kasvattajaseura. Jäälajeista nimensä saanut seura tekee hyvää kasvatustyötä edelleen ja on vakiinnuttamassa asemiaan Kakkosen keskikastissa. Ennen kautta 2021 solmittu entistä tiiviimpi yhteistyösopimus AC Oulun kanssa takaa, että nuorilla on putki auki aina Veikkausliigaan asti – ja samalla OLS voi saada tarvittaessa AC Oulusta vahvistuksia.

OLS:n viime kauden pelaajista peliaikahirmu ja viisi maalia tehnyt, juuri 19 vuotta täyttänyt laitahyökkääjä Onni Suutari sai sopimuksen AC Ouluun ja hakee läpimurtoa Veikkausliigassa. Isoja minuutteja niin ikään viime kaudella pelannut Lasse Ikonen pelaa puolestaan lainalla Gnistanissa.

Heitä paikannee hyvin RoPS:sta kotiin palannut 21-vuotias Vili Saarikoski. SJK-taustainen Kuutti Matila oli puolestaan potentiaalinen haku hyökkäykseen. Kiinnostava joukkueessa jatkaja on myös keskikentän 19-vuotias Nestori Kekonen. Vasta 17-vuotias superlupaus Otso Liimatta lienee noussut jo niin pysyvästi AC Oulun liigamiehistöön, ettei häntä enää paljon OLS:ssa nähdä.

Suomen vanhimmaksi palloiluseuraksi itseään nimittävä vuonna 1880 perustettu OLS säilyttänee sarjapaikkansa Kakkosessa kevyesti nytkin. OLS voi taistella parhaimmillaan jopa loppusarjapaikasta.

122-vuotias Vasa IFK on erittäin perinteikäs seura, joka on voittanut muinaisessa historiassa myös kolme kertaa jalkapallon suomenmestaruuden. Nykyisin VIFK kuuluu kalustoon nimenomaan Kakkosessa.

VIFK:n talvessa mielenkiintoista oli, että seura solmi yhteistyösopimuksen Ykköseen nousseen SJK Akatemian kanssa. Sen myötä pari vuotta sitten aloitettu yhteistyö Vaasan ykkösseuran VPS:n kanssa katkesi. Hetkeksi lähentyneet vaasalaisleirit erkanivat jälleen toisistaan. Uusi sopimus hyödyttää varmasti paitsi VIFK:ta niin myös SJK:ta, jolla on nyt ”reservijoukkue” sekä toisella että kolmannella sarjatasolla.

VIFK:n maalivahtikaksikko on uusi. 22-vuotias William Rosenlöf palasi takaisin kasvattajaseuraansa SJK Akatemiasta, ja etelämpää mukaan tuli KaaPossa monta kautta Kakkosta pelannut Teemu Muurinen. Viime kauden puolustus on pysynyt hyvin kasassa, ja sitä on vahvistettu VPS:stä tulleella Giuseppe Lo Giudicella. Keskikentällä tärkein vahvistus on JBK:sta tullut Viktor Strömbäck.

Pieni vaihtuvuus on voimavara, jonka varaan Vaasassa on hyvä rakentaa. SJK Akatemian kanssa tehtävä yhteistyö on laasti, joka tekee rakennusmateriaaleista tukevamman. Ei VIFK:lla varmaan asiaa kärkikahinoihin ole, mutta paikka Kakkosen kestojäsenenä on perinteikkäälle seuralle varattu.

Kokkolalainen GBK putosi viime kauden päätteeksi Kakkosesta, mutta sai paikkansa nopeasti takaisin RoPS:n luovuttua Ykkösen paikasta. Myöhemmin selvisi, että täydennysmenettelypaikka olisi kuulunut EPS:lle eikä GBK:lle, mutta koska GBK:lle oli se jo luvattu, ei paikkaa poiskaan otettu. EPS sen sijaan nostettiin ”ylimääräisenä” mukaan.

GBK kiinnitti päävalmentajaksi Jaron entisen valmentajan Niklas Käckon. Yhteistyö Kokkolan ykkösseuran KPV:n kanssa jatkuu ja tuonee välillä myös GBK:hon kelpo pelaajia.

Ehdottomasti kovin uusi pelaaja tuli Käckon entisestä seurasta, sillä GBK sai värvättyä 36-vuotiaan brasilialaisen keskikenttäpelaajan Torón. Toró pelasi kaksi edellistä kautta Jarossa Ykköstä ja sitä ennen vuoden HIFK:ssa Veikkausliigaa. CV:stä löytyy kuitenkin myös yli sata ottelua Brasilian Serie A:ta, joten todella kovilla meriiteillä Toró Kakkoseen siirtyi.

Motivaatio on kunnossa, sillä Brasilian mestaruudenkin voittanut Toró otti tammikuussa itse yhteyttä GBK-sopimuksen tiimoilta. Tärkeä taustatekijä oli tuttavuus valmentaja Käckon kanssa.

Myös Kakkosen C-lohkon kiinteään kalustoon jo vuosia kuulunut JBK tekee niin läheistä yhteistyötä Pietarsaaren mahtiseuran Jaron kanssa, että pelaajistokin on pitkälti yhteistä. Viralliset muutokset JBK:ssa ovat vähäisiä, mutta pelaajaliikenne Jaron ja JBK:n välillä tullee tälläkin kaudella olemaan vilkasta. JBK:n omista pelaajista tunnetuin on 34-vuotias veikkausliigakonkari Jonas Emet.

Putoamiskamppailu

Sijalle 10 viime kaudella sijoittunut Närpes Kraft on uusiutunut viime kauden jälkeen rajusti eikä iskukyvystä ole kunnolla takeita. Maalivahti Karl-Filip Erikssonin, toppari Jacob Åbonden, keskikentän Kevin Pethin ja Kakhaber Samsonian sekä kärkimies Samir Isanovicin jatkot olivat tärkeitä, mutta kapealta kokoonpano joka tapauksessa näyttää. Bosnia-Hertsegovinan toisella sarjatasolla yli sata ottelua pelannut laitapakki Ismet Pendek on tärkein uusi tuttavuus.

Kajaanissa palattiin vuoden tauon jälkeen Suomen kolmelle korkeimmalle sarjatasolle. Viime kausi vedettiin ilman kainuulaisedustusta AC Kajaanin pantua pillit pussiin, mutta nyt Kakkoseen nousi Kajaanin Haka. KaPa puolestaan lähtee hakemaan nousua Vitosesta lähtien AC Kajaanin entisen rahoittajan Arvo Toivaisen avustuksella.

Takaisin KajHaan. Haka jatkaa pitkälti sen Kakkoseen nostamilla pelaajilla. Pahin menetys on HJK Klubi 04:ään siirtyneen teholaituri Guén lähtö. Toinen tehohyökkääjä, kapverdeläiskärki Kenedy kuitenkin Kajaanissa jatkaa. 21-vuotias Kenedy teki viime kaudella kahdeksassa Kolmosen pohjoislohkon ottelussa komeat 14 maalia ja syötti päälle viisi osumaa.

KajHaa valmentaa portugalilainen Luis Figueiredo, ja myös pelaajistossa on portugalilaisosaamista. Joukkueeseen ovat liittyneet talven aikana portugalilaiset José Ferreira, João Varela ja Eduardo Barros sekä samaa kieltä puhuva brasilialainen Henrique Quadros. Kajaanilaisten joukkueenrakennus eteni talven aikana monia muita lohkon joukkueita rivakammin, joten Haka saattaa hyvinkin onnistua säilymään sarjassa.

Täysin uusi seura tällä sarjatasolla on jyväskyläläinen, vuonna 2010 perustettu Komeetat. Seura perustettiin ennen muuta juniorijalkapalloilutoimijaksi, mutta kolmen kauden sisällä Komeetat harppasi miesten kilpailullisessa futiksessakin ensin Nelosesta Kolmoseen (2019) ja nyt (2021) Kolmosesta Kakkoseen.

Komeetoilla on harvinaislaatuisesti oma, seuran omistuksessa oleva kotikenttä Comets’ Park. Komeettojen joukkueesta ei varsinaisia nimimiehiä löydy, vaan pitkälti sama pelaajarunko on ollut koossa jo pitkään.

Tunnetuin henkilö edustusjoukkueessa onkin 38-vuotias Babatunde Wusu, joka valmentaa Komeettoja kolmatta kauttaan. Jo vuonna 2003 Suomeen saapunut nigerialainen pelasi Veikkausliigassa peräti 123 ottelua. Vaikka Wusu pelasi myös TPS:ssä ja KTP:ssä, asettui hän erityisesti Jyväskylään ja edusti kaikkein pisimpään JJK:ta.

Nyt Komeetat pelaa ainakin yhden kauden ajan samassa sarjassa Keski-Suomen johtavan seuran, veikkausliigamitaleillekin yltäneen JJK:n kanssa. Se on asia, jota ei varmasti moni Komeettojen perustamiskokouksessa 12 vuotta sitten uskonut tapahtuvaksi.

Arvio sijoituksista:

1. JJK
2. OTP
3. FC Vaajakoski
4. OLS
5. VIFK
6. Hercules
7. JBK
8. GBK
9. RoPS
10. KajHa
11. Närpes Kraft
12. Komeetat

LUE MYÖS NÄMÄ:

Kakkosen kausiennakko: JIPPO A-lohkossa vain käymässä, Reipas heittää kovan haasteen?

Kakkosen kausiennakko: B-lohkon kärkeen on tunkua, suosikki silti Salosta

Näkökulma: Salon supertähti, Palloliiton sekoilu ja derbyruuhka – tässä Kakkosen kauden 2022 suurimmat puheenaiheet