Jyrkkä ja pitkä syöksykierre edessä? Näillä kaikilla tavoilla Venäjän sotatoimet vaikuttavat maan jalkapalloon

Reilu kuukausi sitten Venäjän aloittama hyökkäys naapurimaa Ukrainaa vastaan on maksanut venäläiselle jalkapalloilulle paikan auringossa. Sota vei Venäjän mahdollisuudet selviytyä miesten MM-turnaukseen Qatarissa ja estää Venäjän naisten A-maajoukkuetta pelaamasta kesällä EM-kisoissa Englannissa. Lisäksi Spartak Moskova suljettiin tämän kevään Eurooppa-liigan pudotuspeleistä ja Mestarien liigan loppuottelu siirrettiin Pietarista Pariisiin.

Venäjän Valioliigan kausi jatkuu siitä huolimatta, että Venäjä on suljettu ulos kaikesta kansainvälisestä jalkapallotoiminnasta. Sarjaa johtaa Pietarin Zenit viiden pisteen erolla ennen Moskovan Dynamoa. Tällä kaudella pelataan kuitenkin käytännössä ”vain” mestaruudesta, sillä lähes varmana voidaan pitää, että ainakaan vielä ensi kaudella venäläisiä seuroja ei tulla eurokentillä näkemään.

Venäjä ilmoitti jopa julkeasti hakevansa vuoden 2028 ja 2032 EM-kisojen isännyyttä. Sosiaalisessa mediassa jotkut leukailivat pitävänsä hyvänä uutisena sitä, että ainakin Venäjä uskoo Euroopan vielä olevan olemassa kuuden vuoden päästä.

Käytännössä kyseessä oli vain röyhkeä peliliike, sillä tässä maailmantilanteessa voitaneen pitää täysin selvänä, ettei Venäjälle tulla EM-kisoja myöntämään. Jos tullaan, on kyseessä käytännössä kaikkien aikojen suurin jalkapallon kattojärjestöjen aiheuttama kabinettipettymys – ja on pettymyksiä totisesti ennenkin tarjoiltu.

Venäjä on myös valittanut Urheilun kansainväliseen välitystuomioistuimeen CAS:iin sen kohtelusta, mutta turhaan. Juuri nyt Venäjälle ei ole sijaa kansainvälisessä jalkapalloyhteisössä.

Venäjän aloittama valloitussota käynnisti myös ulkomaisten pelaajien ja valmentajien paon Venäjän liigasta. Lokomotiv Moskovan saksalaisvalmentaja Markus Gisdol jätti paikkansa puolen vuoden työn jälkeen ja Norwichin ex-luotsi, Gisdolin maanmies Daniel Farke lähti Krasnodarista ennen ensimmäistäkään ottelua.

Kovin montaa pelaajaa ei ole vielä Venäjän Superliigasta poistunut, mutta niinkin odotetaan tapahtuvan. Ratkaisua saattaa vauhdittaa se, kuinka paljon Venäjälle asetetut pakotteet vaikeuttavat matkustamista.

Esimerkiksi Krasnodarin lentoliikenne on jo pysähtynyt, ja yleisesti uumoillaan, että jotkut Venäjällä pelaavat eteläamerikkalaiset A-maajoukkuepelaajat eivät kenties enää seuroihinsa maaliskuun maajoukkuekomennuksiltaan palaa. FIFA asetti kevään ajaksi poikkeussäännön, jonka turvin Venäjällä ja Ukrainassa pelaavat ulkomaalaispelaajat saavat siirtyä toisiin seuroihin muissa maissa siirtoikkunan ulkopuolellakin.

Pelaajamarkkinoihin Ukrainan sodalla lienee vääjäämättä vaikutuksensa. Jokainen uusi Venäjälle siirtyvä pelaaja ottaa valtavan taloudellisen, urheilullisen ja elämänlaadullisen riskin. Varakkaat venäläisseurat ovat rekrytoineet riveihinsä lukuisia tasokkaita ulkomaalaispelaajia, mutta nyt tuon liikehdinnän voisi olettaa tyrehtyvän. Venäläispelaajat eivät välttämättä ole myöskään järin kovaa valuuttaa ulkomaisten scouttien papereissa.

Kansainvälistä jalkapalloa ei katsota Venäjällä enää yhtä paljon kuin ennen. Toistaiseksi Valioliiga ja Ligue 1 ovat Venäjältä vetäytyneet ja katkaisseet lähetyssopimuksensa, mutta seuraakin ne voivat vielä saada. Tällä on toki vaikutuksensa lähinnä kannattajakulttuuriin, mutta sekin on osa Venäjän eristä(yty)mistä myös urheilun saralla.

Venäjän suurimpien jalkapalloseurojen menestystä kansallisesti ja kansainvälisesti on rakennettu luonnollisesti suuryritysten isolla rahalla. Tunnetuin esimerkki on tietenkin Zenit, jonka pääsponsori on valtiollinen energiayhtiö Gazprom, jonka kanssa UEFA katkaisi yhteistyönsä sodan alettua. Zenit voitti UEFA Cupin vuonna 2008 ja TsSKA Moskova vuonna 2005, jolloin sitä rahoitti Gazprom vielä aiemmalla nimellään Sibneftinä.

Vuonna 2011 luotu Financial Fair Play -järjestelmä rajoitti venäläisseurojen rahankäyttöä ja hidasti oligarkkien rahoittamaa nousua kohti maanosan huippua. Jo ensimmäiset, vuonna 2014 Krimin sodan jälkeen asetetut pakotteet hidastivat Venäjän liigan kasvua, mutta suurin muutos – ellei jopa romahdus – voi olla vielä edessä. Kun Gazprom ja muut menettävät markkinansa ja ruplan arvo romahtaa, kuka vielä sijoittaa Venäjän jalkapalloon tulevina vuosina?

[readmore from=Ukrainan-sota]

Venäjän maajoukkueet eivät tällä tai ensi viikolla maaotteluita pelaa, mutta Venäjän sotatoimia tukeva Valko-Venäjä pelasi lauantaina harjoitusottelun Intiaa vastaan. Kaiken kaikkiaan Venäjän jalkapallon alamäestä voi tulla jyrkempi ja pidempi kuin moni arvaakaan, mutta silti pitää aina muistaa yksi asia: Venäjä ei ole suurin uhri jalkapalloasioissakaan.

Venäjän hallinto olisi voinut koska tahansa päättää olla hyökkäämättä Ukrainaan, ja se voisi minä päivänä tahansa päättää lopettaa sodan. Sitten arvioitaisiin, millaisia perusteita minkäkin sanktion jatkamiselle olisi.

Ukrainalle ei tätä vaihtoehtoa annettu. Ukrainalaisia jalkapalloilijoita ja jalkapallovalmentajia on rintamalla puolustamassa kotimaansa itsenäisyyttä. Heidän kotejaan, perheitään ja sukuhistorioitaan tuhotaan raa’assa sodassa. Jalkapallostadioneita pommitetaan. Ukrainan Valioliigan kausi jäi kesken, Venäjän Valioliigan ei. Ja Ukrainan A-maajoukkueen valmistautuminen MM-karsintojen playoff-vaiheeseen on pahemman kerran pilalla.

Jutun lähteenä on käytetty Guardianin artikkelia.