Urheilun yleisseura Ilveksen loiston päivät jalkapalloilussa ajoittuvat 1980-luvulle. Vuosina 1983-1985 Ilves oli kolmesti peräkkäin SM-sarjassa mitaleille ja voitti vuonna toistaiseksi 1983 ainoan suomenmestaruutensa. Eurokentillä Ilves sai ottaa mittaa mahtavista Juventuksesta ja Glasgow Rangersista. Juventus-ottelua seurasi Ratinassa 24 000 katsojaa.

1990-luvun lopussa talousvaikeudet ajoivat Ilveksen sivuraiteille ja Tampereen mainetta Veikkausliigassa piti jonkin aikaa yllä kolme suomenmestaruuttakin voittanut Tampere United. Ilveksen edustusjoukkueen toiminta ajettiin joiksikin vuosiksi alas, kunnes uusi tuleminen aloitettiin kaudella 2008.

Kakkosessa Ilves vietti viisi kautta ja rakensi vankkaa pohjaa uudelle nousulle. Kannattajaryhmä Niilon Pojat piti meteliä, toi muutakin väkeä katsomoihin ja usko parempaan huomiseen palasi Tampereelle. Ykkösen Ilves pelasi läpi kahdessa vuodessa ja syksyllä 2014 juhlittiin Veikkausliigaan nousua.

Taloudellisessa mielessä verratonta työtä

Koko Veikkausliigassa viettämänsä ajan Ilves on pitänyt maltin mukana toiminnassaan. Uutta taloudellista syöksykierrettä ei ole haluttu kokea, vaan vuodesta toiseen on luotettu siihen, että pätevöitynyt ja ihmisläheinen valmentaja Jarkko Wiss koulii omista junioreista pääsarjatason pelimiehiä. Näin hän myös teki. Wissillä oli ennen tätä kautta takanaan viisi täyttä kautta Ilveksen valmentajana Veikkausliigassa, ja jokaikinen vuosi Ilves oli suoriutunut kaudesta ennakko-odotuksia paremmin.

Nousukauden kahdeksas sija oli Ilvekseltä jo kelpo näyttö siitä, mitä tuleman pitää. Sen jälkeen suoritustaso on pysynyt hämmästyttävän vakaana. Kausien 2016-2020 sijoitukset sarjassa ovat olleet viides, kolmas, viides, neljäs ja viides. Vuoden 2019 Suomen Cupin voitto oli hieno palkinto Ilveksen pitkäjänteisestä kehitystyöstä.

Vieläkin lupaavampaa ja kunnioitettavampaa on ollut se, että taustayhtiö Ilves Edustus Oy:n tilinpäätös on ollut positiivinen jo yhdeksällä kaudella peräkkäin – toisin sanoen yhtiön jokaisena toimintavuonna. Tällainen taloudellinen onnistuminen ja vakaus ei ole suomalaisessa seurajoukkueurheilussa alkuunkaan tavanomainen juttu.

Wissin pienellä budjetilla saavuttamat hyvät tulokset ovat antaneet luvan odottaa Ilvekseltä vuodesta toiseen kelpo jälkeä kentällä, sillä kansa on alkanut tottua kissapetojen pärjäämiseen. Siksi kulmat ovatkin nyt monella suunnalla kurtussa, kun voittoja ei herukaan viime vuosien malliin.

Ilves aloitti kauden vielä suhteellisen mukavasti, mutta viimeisistä viidestä ottelusta neljä on päättynyt tappioon. Juuri nyt sijoitus sarjassa on seitsemäs ja yläloppusarjakin yhä periaatteessa täysin mahdollinen.

Hyytymisen merkkejä on kuitenkin ilmassa, ja eniten pelottaa se, että kokoonpano uhkaa levitä käsiin. Vaikka karsintaviivakin on yhdeksän pistettä Ilveksen takana, ovat hätäisimmät pelkäämässä keskusteluforumeilla jo sarjapaikankin puolesta. Ilveksen maaliero ei ole ollut pakkasella viiteen viime kauteen, mutta tällä hetkellä sen maalierosarakkeessa lukee -4.

Suurin akuutti huolenaihe on epäilemättä se, kuka Ilveksessä alkaisi kantaa maalintekovastuuta. Alkukauden kaksi onnistujaa, Eetut Vertainen ja Mömmö ovat näillä näkymin poistumassa ruodusta. Vertainen odottelee Skotlannissa, josko Brexitin tehnyt Iso-Britannia myöntäisi hänelle työluvan, ja Mömmö hyvästeli sosiaalisessa mediassa Ilveksen odotellessaan siirtoa kaiketi Kreikkaan.

Neljä maalia mieheen tehneiden Eetujen jälkeen Ilveksen paras maalintekijä on kaksi maalia tehnyt toppari Tatu Miettunen. Kukaan muu hyökkääjä ei ole pystynyt yli yhteen maaliin. Ilveksen olisi ollut mahdollista kotiuttaa TPS:stä siirtoikkunan puitteissa lainapelaaja Ilari Mettälä lähtijöiden tilalle, mutta tätä mahdollisuutta ei haluttu hyödyntää.

Mömmön edessä häämöttävä siirto, Naatan Skytän lähtö ranskalaiseen Toulouseen ja Lauri Ala-Myllymäen muutto Venetsiaan kertovat tietenkin hyvää Ilveksen onnistumisesta kasvattajaseurana. Myös HJK-taustaisesta Eetu Vertaisesta kuitattaneen jonkinlainen siirtokorvaus, joten kohtuulliseen taloustulokseen lienee tänä vuonnakin mahdollista yltää.

Voitaneen kuitenkin olettaa, että monet kannattajista odottivat Ilveksen taistelevan myös seuran 90-vuotisjuhlavuonna kärkipään sijoituksista, ja juuri nyt käyrä osoittaa pikemminkin alaspäin. Kun viime vuosien suoritustasoa muistelee, tekee mieli summata Ilveksen nykytila kliseisiinkin sanoihin: ”Takana loistava tulevaisuus”.

Puolessatoista vuodessa lähes koko joukkue vaihtunut

Ilves on varmasti tiedostanut oman asemansa kasvattajaseurana, eikä se pysty – tai halua lähteä – rahalla pelaajista kilpailemaan. Vaihtuvuus on kuitenkin yksinkertaisesti ollut aivan liian rajua. Sen joukkueen runkomiehistöstä, joka sijoittui kaudella 2019 sarjassa neljänneksi ja voitti Suomen Cupin, on jäljellä enää kapteeni Tatu Miettunen. Minkä joukkueen voisi edes toivoa selviytyvän näin isoista mullistuksista?

Se, että Skyttä, Mömmö, Ala-Myllymäki tai nuori Maksim Stjopin (Nordsjaelland) pääsevät ulkomaille, on lähtökohtaisesti vain positiivinen juttu.

Sen sijaan se, että joukkueen runkopelaajista Janne Saksela ja Jair (HJK), Diogo Tomas ja viime kauden ehkä paras puolustaja Felipe Aspegren (KuPS) on päästetty ilmaiseksi (tai puoli-ilmaiseksi) kilpaileviin seuroihin, ei kerro Ilveksestä tai sen maksukyvystä hyvää. Eikä kokeneen monivuotisen tukipilarin Mika Hilanderin päästäminen Hakaan ole myöskään jäänyt näkymättä pelissä. Huhujen mukaan jonoa jatkaa seuraavaksi Joona Veteli, joka on siirtymässä ensi kaudeksi KuPS:iin.

Ilveksen tämän kauden onnistuminen on ollut pitkälti siitä kiinni, onnistuvatko ulkomailta tehdyt hankinnat, sillä nuorisokaartista ei oikein kukaan Mömmöä lukuun ottamatta ole läpi lyönyt. Kohtuutonta sitä on vaatimalla vaatiakaan. Ilveksen nykyisen joukkueen keski-ikä on vain 21,9 vuotta, ja eroa sarjan toiseksi nuorimpaan, AC Ouluun, tulee lähes kaksi kokonaista vuotta.

Tämänkin kauden alla Ilves naulasi kotisivuillaan tavoitteekseen olla ”nyt ja tulevaisuudessa suomalainen jalkapalloilun suurseura, joka pelaa vuosittain eurokentillä ja kasvattaa pelaajia kansainväliselle huipulle.” Viimeaikaista pelaajaliikennettä ja viimeaikaisia suorituksia tarkastellessa tältä tavoitteelta on juuri nyt lipsumassa pohja pois.

Kausi 2023 huipputärkeä

Ehkä Ilves ei olekaan alisuorittamassa, vaan palaamassa tällä kaudella ”omalle tasolleen” monen vuoden ylisuorittamisen jälkeen? Jollain tapaa jatkuvuuttakin toiminta kuitenkin kaipaisi. Kovin uskottava ei Ilveksen ensi kauden sopimustilanne vielä ole, eikä avauskokoonpanoa pitäisi joutua rakentamaan alusta vuosi toisensa jälkeen.

Jos ei jatkuva positiivinen taloustulos rupea pian näkymään myös siinä, että Ilves pystyy kilpailemaan rahallakin edes keskikastin seurojen kanssa, häämöttää horisontissa pahimmillaan jopa kauhuskenaario. Kuinka monta tuottavaa kautta tarvitaan, että Ilves voittaa kilpakumppaninsa jossakin pelaajatarjouskilvassa?

Tammelan uusi stadion avataan käyttöön kaudelle 2024. Olisi perinteikkäälle seuralle katastrofi, jos Ilves pelaisikin tuolloin Veikkausliigan sijaan Ykköstä. Menestys juniorien SM-sarjoissa kielii joka tapauksessa siitä, että tulevaisuudessa on paljon myös valonsäteitä. Jos nykyinen trendi, jossa lahjakkaita pelaajia liikkuu seuran ovista pääasiassa ulospäin, jatkuu vielä pitkään, on edessä trapetsitaiteilua sarjan häntäpäässä.

Jarkko Wiss teki Ilveksessä loistavaa työtä, ja oli hieman korniakin epäillä eväiden tulleen syödyksi. Pikemminkin haiskahtaa siltä, että Wissin eväskori pakattiin vain puolilleen. Tamperelaisen jalkapalloilun nousubuumissa alkaa olla väljähtynyt maku.

Aiheet Ilves Näkökulmat Veikkausliiga