Ykkösen kausiennakko 2021, sijat 1-6: Veikkausliigaan tyrkyllä poikkeuksellisen tasainen kuusikko – nämä kaksi nousevat!

Ykkösen kaudesta 2021 odotetaan erittäin tasaista ja jännittävää. Lähes kaikki joukkueet ovat ilmoittaneet viralliseksi tavoitteekseen yläloppusarjan, ja ennakkoarvailuissa nousutaisteluun on ehdotettu jopa yli puolia sarjan joukkueista.

Ennakkopaketin sisällysluettelo

• Sivu 1: Johdanto (olet tällä sivulla)
• Sivu 2: VPS
• Sivu 3: TPS
• Sivu 4: EIF
• Sivu 5: Gnistan
• Sivu 6: RoPS
• Sivu 7: KPV

Viime kauden päätteeksi Veikkausliigasta pudonneet TPS ja RoPS ovat koonneet täksikin kaudeksi kilpailukykyisen joukkueen, ja myös sarjan suurimmilla budjeteilla pelaavat VPS ja KPV tavoittelevat paluusta Veikkausliigaan.

Helsinkiläisiltä Gnistanilta ja PK-35:ltä odotetaan myös paljon, ja seurahistoriansa ensimmäistä pääsarjapaikkaa himoitsee myös tammisaarelainen EIF. Viime kauden kolmosta Jaroakaan ei sovi unohtaa. Näille kaikille ei heltiä paikkaa edes ylemmästä loppusarjasta, joten taistelusta Veikkausliigaan noususta odotetaan hyvällä syyllä erittäin kiihkeää.

• LUE MYÖS: Ykkösen kausiennakko 2021 – sijat 7-12: Kaksi jäävät kyydistä järisyttävän kovassa kilpailussa – viimeisestä säilyjän paikasta armoton taistelu

Käsittelimme Ykkösen ennakkopakettimme ensimmäisessä osassa niitä kuutta joukkuetta, joiden arvelemme jäävän alempaan loppusarjaan sijoille 7-12. Nyt esittelyvuoron saavat kärkikuusikkoon povaamamme ryhmät.

Sarja käynnistyy keskiviikkona räjähtävästi, sillä heti avauksessa kohtaavat TPS ja VPS, sarjan kahdeksi parhaaksi arvioimamme joukkueet. Herkullisempaa starttia ei Ykköselle voisi edes kuvitella.

Nouseeko Veikkausliigaan kaudeksi 2022 jompikumpi näistä palloseuroista – vai molemmat – nähdäänkö pääsarjatasolla EIF:n tai Gnistanin nousun myötä kokonaan uusi seura vai lunastaako KPV nyt siihen kohdistuvat odotukset?

Jännitystä ei Ykkösestä puutu. Sarja vyöryy muutenkin voimalla koteihin, sillä tällä kaudella jokainen Ykkösen ottelu näkyy Ruutu+-palvelusta, eli samasta osoitteesta kuin Veikkausliigankin ottelut.
[pagination next-text=”Seuraavalla sivulla VPS:n joukkue-esittely”]

1) VPS

Vaasan Palloseura koki karvaan pettymyksen kaudella 2019, kun se putosi sarjajumbona Veikkausliigasta. Joukkue hajosi melko pahasti 14 vuoden pääsarjaputken katkettua, joskin riveihin jäi edelleen muun muassa Sebastian Strandvallin ja Steven Morrisseyn kaltaisia seuraikoneita.

Kausi 2020 oli kuitenkin Vepsulta tasapaksu. VPS ei lähtenyt kauteen suurimpana nousijasuosikkina, mutta kuudes sija ja 14 pisteen ero karsijan paikkaan oli silti pettymys. Koronapandemian vaikeuttamaan loppukauteen mahtui pakollinen karanteeni ja ottelusiirtoja myös Vepsulle, ja loppusyksystä nähtiinkin erikoinen kymmenen katsojan sarjapeli, johon VPS huutokauppasi pääsylippunsa.

Lähtökohtaisesti VPS vaikuttaa viime kautta selvästi vahvemmalta. Koronakriisistä huolimatta seura teki positiivisen taloustuloksen ja joukkuetta on rakennettu viisaasti.

Kaksi kannattajien rakastamaa joukkueen sielua Strandvall ja Morrissey jatkavat Raidassa edelleen ja kannustavat joukkuetta esimerkillään. Strandvallin ja Morrisseyn puntit eivät tutise tiukassakaan paikassa, ja molemmat haluavat varmasti päästä vielä juhlimaan sarjanousua ennen uran päättymistä.

VPS lähtee kauteen uudessa valmennuksessa. Noin puolitoista kautta joukkuetta käskyttänyt Christian Sund sai väistyä, ja tilalle palkattiin 2+2-vuotisella sopimuksella MYPA:ssa aiemmin hyvää työtä tehnyt Jukka Karjalainen, joka valmensi viime kaudella Kultsua.

– VPS on perinteikäs ja iso seura, jolla on äärimmäisen kovat tavoitteet. Kuten on käynyt ilmi, haluaa joukkue takaisin Veikkausliigaan, ja siinä on jo omat haasteensa. Mutta kyllä näen olevani valmis tällaisiin haasteisiin, ja ilomielin tartun niihin, Karjalainen kommentoi marraskuussa sopimusjulkaisun yhteydessä.

Karjalaisen valmennustiimin täydentävät kaksi entistä huippupelaajaa, A-maajoukkueessakin pelanneet Jussi Nuorela ja maalivahtivalmentaja Henri Sillanpää.

Maalivahtiosastolle nuori Tuomas Pöyhönen sai seurakseen KPV:sta tulevan Teppo Marttisen, kun Rasmus Leislahti palasi takaisin Veikkausliigaan. Kauden alkajaisiksi 24 vuotta täyttävä JJK-kasvatti Marttinen on pelannut 45 ottelua Veikkausliigaa. Kilpailutilanne kahden maalivahdin välillä vaikuttaa kutkuttavalta.

Puolustus on kokenut muutoksia, kun kokenut Ville Koskimaa ja Ian Garrett ovat väistyneet, ja Samuel Mahlamäki siirtyi TPS:ään. KuPS-taustainen Mikko Pitkänen (tuli AC Kajaanista), gambialainen Alieu Ceesay (PEPO:sta) ja Trinidad & Tobagon maajoukkueessakin nähty Kareem Moses (FC Edmontonista) vaikuttavat kuitenkin erinomaisilta vahvistuksilta.

Keskikenttä vaikuttaa lujittuneen viime kaudesta selvästi. Pahoja menetyksiä ei koettu, ja ryhmään palasi HJK:ssa pieneen rooliin jäänyt oma kasvatti Joonas Vahtera. Vahteralle ja kymppipaikalla parhaiten viihtyvälle KPV:stä saapuneelle Aleksi Pahkasalolle on tarjolla iso vastuu Vepsun pelintekemisestä. Pahkasalo on ollut kevään harjoitusotteluissa ja Suomen Cupissa erittäin tehokas.

Nuoret hyökkääjät Momodou Sarr (Ilves) ja Samu Alanko (AC Oulu) saivat ansaitusti tilaisuuden pääsarjatasolla, mutta huolet tulivoimavajeesta Vepsu heitti hankkimalla kärkeen Ykkösen kolminkertaisen maalikuninkaan ja kaikkien aikojen maalintekijän Kalle Multasen. Multasella on kaikki eväät taistella tälläkin kaudella maalikuninkuudesta. Kaiken lisäksi Multasella ja Pahkasalolla on jo aiempaa näyttöä onnistuneesta yhteispelistä.

Kokeneet Strandvall ja Morrissey tekivät viime kaudella yhdeksän maalia mieheen, ja ovat osoittaneet pysyvänsä edelleen erinomaisesti Ykkösen vauhdissa mukana. Kummallakin on palava VPS-sydän, ja Strandvall antaa edelleen sarjan vaarallisimpia vapareita.

Multasen tulon myötä joukkueessa on kolme yli kolmekymppistä maalipyssyä. Samba Sillah, Fabrice Gatambiye ja Giuseppe Lo Giudice ovat kiinnostavia eteenpäin meneviä nuoria seurattaviksi.

– Meiltä lähti hyviä pelaajia, mutta olemme saaneet hyviä paikkaajia, ja saimme joukkueen ajoissa kasaan. Olemme päässeet rakentamaan sellaista joukkuetta, kun haluamme, joten tyytyväinen täytyy olla, Jukka Karjalainen totesi kauden alla.

VPS esiintyi vahvasti Suomen Cupissa ja on paikannut mukavasti viime kauden puutteitaan. Karjalaisen valmennuskausi on alkanut hyvin, ja seura tähyilee määrätietoisesti takaisin Veikkausliigaan. Siitä kielii myös Ykkösen suurin pelaajabudjetti 310 000 euroa.

Kenties viralliseksi tavoitteeksi asetettu nousu Veikkausliigaan toteutuu jo tällä kaudella. Eväät siihen näyttäisivät Vepsulla olevan kunnossa.

• Stadion: Elisa Stadion (6 005 paikkaa)
• Valmentaja: Jukka Karjalainen, 37 (1. kausi)
• Avainpelaajat: Kareem Moses, Sebastian Strandvall, Aleksi Pahkasalo, Kalle Multanen
• Tulevat tähdet: Tuomas Pöyhönen, Fabrice Gatambiye, Samba Sillah
• Pelaajabudjetti kaudella 2021: 310 000 euroa

[pagination next-text=”Seuraavalla sivulla TPS:n joukkue-esittely”]

2) TPS

Turun Palloseuran syksyihin ovat kuuluneet jo kiinteästi kauden päätteeksi pelattavat karsintaottelut. TPS on pelannut viimeisten viiden vuoden aikana karsinnoissa neljästi, vain vuoden 2017 jäätyä väliin.

Arvelemme, että kolme vuotta jatkunut putki ei mene tänä vuonnakaan poikki, vaan TPS taistelee jälleen noususta Veikkausliigaan karsinnoissa syksyn hämärässä.

Sarjanousija TPS:n kausi 2020 Veikkausliigassa alkoi surkeasti. Se hävisi viisi ensimmäistä otteluaan yhteismaalierolla 2-10, ja seurajohto reagoi vaihtamalla valmentaja Tommi Pikkaraisen legendaariseen Jonatan Johanssoniin. Johanssonin johdolla TPS sai voiton heti ensimmäisestä pelistään (RoPS kaatui vieraissa 3-2), mutta sen jälkeen tuli taas kolme tappiota putkeen.

13 ensimmäisen kierroksen jälkeen TPS:llä oli vain yhdeksän pistettä, mutta viimeiset yhdeksän kierrosta toivat 12 pistettä lisää. Toiseksi viimeisen kierroksen 0-3-derbytappio kävi kalliiksi, ja vaikka päätöskierroksella kaatuikin KuPS komeasti 3-2, jäi TPS täpärästi IFK Mariehamnin ja Hakan taakse.

Kausi loppui vähän kesken, kun loppusarjat peruttiin koronatilanteen pahennuttua, sillä etenkin IFK Mariehamn oli tulossa selkä edellä vastaan. Liigakarsinnoissa pelattiin kaksi tasapeliä – Kotkassa 0-0 ja Turussa 1-1 – joten KTP riisti vierasmaalisäännön turvin Tepsiltä pääsarjapaikan.

– Elo-marraskuun pistekeskiarvomme oli riittävän hyvä säilymiseen, mutta putoaminen on vain hyväksyttävä. Meillä oli mahdollisuus karsinnassa. Moni asia johti putoamiseen, mutta meidän täytyy lähteä positiivisin mielin uuteen kauteen, valmentaja Johansson sanoo.

Turkulaisten viime kauden pelaajista Aldayr Hernández (HIFK), Muhamed Tehe Olawale (IFK Mariehamn), Santeri Haarala (KuPS) ja Niklas Pyyhtiä (Honka) löysivät työpaikan Veikkausliigasta. Etenkin huippulupaavan 17-vuotiaan Pyyhtiän lähtö tekee kipeää. Myös Haarala on esiintynyt vahvaksi edukseen KuPS:ssa.

Luonnollista poistumaakin oli, kun seuraikonit Sami Rähmönen, Mika Ääritalo, Juho Lähde ja Jonni Peräaho lopettivat komeat uransa viime kauteen. Heistä Rähmönen jatkaa silti pelejään edelleen Kakkosessa Kaarinan Poikien joukkueessa. Tatu Varmanen siirtyi Ruotsin toiselle sarjatasolle Östers IF:n joukkueeseen.

Lopettaneiden ja lähtijöiden jälkeen pakka meni koko lailla uusiksi, sillä ainoa joukkueeseen jäänyt yli yhden maalin viime kaudella tehnyt pelaaja oli luottotoppari Rasmus Holma, joka teki kolme osumaa.

Vaihtuvuus TPS:ssä oli muutenkin viime kauden aikana tarpeettoman suurta. Kun tulosta ei tullut, haalittiin syksyn lähestyessä paikkaajia, lainamiehiä ja keikkatyöläisiä vähän sieltä sun täältä. Pysyvyyttä kokoonpanossa ei juuri ollut.

Vaikka muutama iki-Tepsi nappulat naulaan laittoikin, on ryhmässä silti yhä paljon tuttua. Rasmus Holman lisäksi myös Juri Kinnunen, Oskari Jakonen ja Joakim Latonen ovat seilanneet jo usemman vuoden TPS:n mukana Veikkausliigan ja Ykkösen välillä.

Jere Koponen jatkaa yhä selkeänä ykkösvahtina, mutta Santeri Aaltonen ja Ville Seppä ovat kelpo kirittäjiä. Puolustuslinjaan TPS on tehnyt monia liigatason kiinnityksiä: Kalle Taimi (97 veikkausliigaottelua) tuli IFK Mariehamnista, Atte Sihvonen (38) RoPS:sta ja senegalilainen Samba Benga (2) SJK:sta.

Hyvin mielenkiintoinen tulokas on laitapuolustaja Samuel Mahlamäki, joka on pelannut Ykköstä aiemmin KTP:ssä, AC Kajaanissa ja VPS:ssä.

Käytännössä kaikki merkittävät hankintansa TPS oli tehnyt puolustuspäähän, kunnes reilut pari viikkoa enemmän kauden alkua kerrottiin 20-vuotiaan pelintekijän Sonny Hiltonin heinäkuuhun ulottuvasta lainasopimuksesta. Hilton on pelannut Englannin alle 19-vuotiaiden maajoukkueessa ja valioliigaseura Fulhamin reservijoukkueessa, joten ainakin meriittien perusteella hänellä on kaikki ainekset olla Ykköseen erittäin kova vahvistus.

Tavallaan uudeksi pelaajaksi voi laskea myös kolumbialaisen kärkimiehen Eliécer Espinosan. Espinosa teki kaudella 2019 TPS:lle Ykkösessä hienot 18 maalia 25 ottelussa. Viime kausi meni kuitenkin kokonaan ohi Espinosan loukkannuttua jo avauskierroksella ja oltuaan koko loppuvuoden sivussa.

Helmikuussa Espinosa teki sopimuksen FC Lahteen, mutta kontrahti kuitenkin purettiin jo pari viikkoa myöhemmin. Niinpä Espinosa palasi takaisin TPS:n miehistöön, ja tehoja odotetaan nytkin.

TPS:n joukkue vaikuttaa jälleen kerran Ykköseen erittäin kovalta, joskin jotenkin epätasapainoiselta. Puolustus on lähtökohtaisesti erinomaisessa kuosissa, mutta syntyykö maaleja tarpeeksi? Päivitys juttuun 7.5. kello 14.25: TPS heitti huolet hyökkäyksen toimivuudesta, kun se tiedotti tehneensä erittäin kokeneen maajoukkuepelaajan Kasper Hämäläisen kanssa 2,5-vuotisen sopimuksen. Hämäläinen on epäilemättä yksi kaikkien aikojen nimekkäimmistä vahvistuksista Ykköseen, ja odotukset ovat varmasti valtavat. Hämäläisen paluu kotimaan kentille tapahtuu heinäkuun alussa.

17-vuotias, kesken viime kauden Groningenista Turkuun palannut Onnipekka Pajula voi hyvin tehdä pyyhtiämäisen läpimurron, ja tarkkaan kannattaa seurata jo nyt myös vain 15-vuotiasta Jasper Jalosta. Jalonen kävi helmikuussa näytillä Bundesliigan Hoffenheimissa. Vaikka sarjataso vaihtuu tasaiseen tahtiin, tuottaa TPS:n juniorimylly koko ajan uusia lupaavia pelaajien alkuja.

Hieman tuntuu oudolta, että TPS:n kausi alkaa ilman Sami Rähmöstä ja Mika Ääritaloa, mutta legendojen väistyminen oli lopulta vain ajan kysymys. Kokeneita pelaajia TPS:n joukkueessa on edelleen, ja ryhmä on hyvin iskukykyinen.

Jonatan Johansson on osoittanut kyntensä valmentajana sekä Skotlannissa että Suomessa, ja TPS tulee varmasti taistelemaan jälleen tiukasti nopeasta paluusta Veikkausliigaan – karsintojen kautta tai ilman. Sarjanousu on myös yksiselitteisesti tavoitteeksi julistettu.

• Stadion: Veritas Stadion (9 372 paikkaa)
• Valmentaja: Jonatan Johansson, 45 (2. kausi)
• Avainpelaajat: Jere Koponen, Rasmus Holma, Joakim Latonen, Eliecér Espinosa
• Tulevat tähdet: Jasper Jalonen, Sonny Hilton, Onnipekka Pajula
• Pelaajabudjetti kaudella 2021: 290 000 euroa

[pagination next-text=”Seuraavalla sivulla EIF:n joukkue-esittely”]

3) EIF

Tammisaarelaisesta EIF:stä on tullut Ykkösessä jo tuttu joukkue, sillä nyt on alkamassa jo seitsemäs perättäinen kausi maan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. EIF:n suoritustaso on myös pysynyt vakaana, sillä kautta 2016 lukuun ottamatta se ei ole ollut lähelläkään sarjasta putoamista. Vuonna 2018 EIF taisteli pitkään jopa Veikkausliigaan noususta, ja viime kaudellakin se sijoittui hienosti neljänneksi.

EIF:n ehdoton valopilkku viime kaudella oli sarjan maalikuninkuuden selvällä erolla voittanut, 18 maalia tehnyt Darren Smith. Eteläafrikkalaishyökkääjä valittiin myös Ykkösen vuoden pelaajaksi.

Smithin loistava kausi ei jäänyt huomaamatta sarjatasoa ylempänäkään, sillä täksi kaudeksi hän siirtyi Honkaan. Startti Veikkausliigassakin oli vahva, sillä Smith vastasi Veikkausliigan kauden 2021 ensimmäisestä maalista.

EIF:ssä jatkaa savolaislähtöinen Juuso Liukkonen, joka säesti Smithiä viime kaudella hienosti yhdeksällä maalillaan. Silti Smithin lähdön paikkaamiseksi toivotaan tehoja myös muilta pelaajilta.

Kiinnostava tulokas on muun muassa ruotsalainen laitahyökkääjä André Österholm, joka on pelannut urallaan Espanjan Segunda B:ssä sekä reilut puoli tuntia Ruotsin Allsvenskanissa.

Oma kasvatti Akseli Ollila palasi kotiin vaisun KPV-vuoden jälkeen, ja saa heti suuren roolin. Toissa kaudella Ollila teki EIF:lle 11 maalia, joten näyttöjä viimeistelytaidoistaan 21-vuotias laitalinkki on jo antanut.

Kärjessä läpimurtoa toivotaan maajoukkuemaalivahti Petri Jakosen pojalta Olli Jakoselta. 21-vuotias Jakonen teki viime kaudella SalPan paidassa Kakkosessa mukavat kymmenen maalia, ja saa nyt tilaisuuden sarjaporrasta ylempänä.

Keskikentältä lähti vahvan kauden pelannut Ayabulela Konqobe, joka palasi kotimaahansa Etelä-Afrikkaan. Hankinnat ovat kuitenkin paperilla potentiaalisia.

Tammisaareen muuttivat AC Kajaanin viime kauden luottopelaaja Reza Heidari, FC Lahdessa viime kaudella pelannut Valdrin Rashica ja KuPS:sta lainattu poikien maajoukkuepelaaja Oskari Sallinen. Peliä tekee 27-vuotias Stanislav Efimov, joka on pelannut paljon etenkin Armenian pääsarjassa. Kokeneen Xhevdet Gelan jatko oli EIF:lle erittäin tärkeä juttu.

Puolustuksesta lähti luottotoppari Gentrin Kovaqi Gnistaniin, mutta tilalle tuli HIFK:ssa jo kolmella kaudella Veikkausliigaa pelannut Tuukka Andberg. Vanha tuttu Riku Selander kotiutettiin niin ikään HIFK:sta.

Hyvin kiinnostava pelaaja on myös Espoon Palloseurasta saapunut 17-vuotias poikien maajoukkuetoppari Oliver Pettersson, joka on ottanut EIF:ssä heti ison roolin. Paperilla EIF:n puolustus on vahvistunut viime kaudesta.

Uusiin puihin meni myös maalivahtiosasto. Kanadalainen Yann Fillion pääsee kokeilemaan veikkausliigavauhtia AC Oulussa, ja Jiri Koski värvättiin Gnistaniin. Torjuntakomppania pantiin kuitenkin kuntoon parhaalla mahdollisella tavalla, kun kaksi vanhaa EIF-pelaajaa tuotiin takaisin.

Jonathan Jäntti pelasi EIF:n maalilla vuosina 2015-2018 ja oma kasvatti Mehdi El Moutacim vuosina 2018-2019. 20-vuotias El Moutacim on lähtökohtaisesti nyt ykkösvahti.

Valmennuspuolella EIF:ssä on luotettu jo pitkään espanjalaisosaamiseen. Vasta 24-vuotias Guillem Santesmases aloittaa seurassa jo kolmannen kautensa päävalmentajana, toimittuaan sitä ennen Gabri García Xatartin apulaisvalmentajana. Tulokset puhuvat hyvää Santesmasesin osaamisen puolesta.

Vaikka EIF menetti riveistään Ykkösen viime kauden parhaan pelaajan, vaikuttaa joukkue jälleen erinomaisesti kootulta. EIF päästi viime kaudella sarjassa kolmanneksi vähiten maaleja, ja nyt puolustus saattaa pitää entistäkin paremmin. Se antaa hyvän selkänojan tavoitella menestystä.

Jos hyökkääjät saavat verkot heilumaan, löytää EIF tiensä helpostikin yläloppusarjaan. Alkukautta kuitenkin vaikeuttaa EIF:n harmillisen huono loukkaantumistilanne, jota paikkaamaan Sallinen KuPS:sta lainattiinkin.

Ainakaan Tammisaaressa ei ujostella, sillä EIF on asettanut viralliseksi tavoitteekseen sijat 1-2. Kauniissa rannikkokaupungissa halutaan pelata pian Veikkausliigaa. Olisi yllätys, jos EIF ei löytyisi sarjan kärkipäästä syksyllä.

• Stadion: Tammisaaren keskuskenttä (2 500 paikkaa)
• Valmentaja: Guillem Santesmases, 24 (3. kausi)
• Avainpelaajat: Tuukka Andberg, Xhevdet Gela, Akseli Ollila
• Tulevat tähdet: Oliver Pettersson, Olli Jakonen
• Pelaajabudjetti kaudella 2021: 176 030 euroa

[pagination next-text=”Seuraavalla sivulla Gnistanin joukkue-esittely”]

4) Gnistan

Perinteikäs, jo vuonna 1924 perustettu IF Gnistan vahvisti rivejään kaudella 2019 monella kokeneella ja tunnetulla pääsarjapelaajalla. Joukkue vastasi hienosti korkeisiin odotuksiin ja marssi näyttävään tapaan viime kaudeksi Ykköseen, jossa se oli pelannut aiemmin vain seitsemän kautta.

”Kipinä” oli viime kaudellakin paperilla varsin uskottava pelaajaryhmä, mutta kausi Ykkösessä sujui hyvin nihkeästi. Gnistanin oli povattu jättävän karsintaviivan selvästi taakseen, mutta koska kuudesta ensimmäisestä pelistä tuli vain kaksi pistettä, päätettiin valmentajaa vaihtaa jo elokuussa.

Vuodesta 2017 lähtien Gnistania valmentanut italialainen Roberto Nuccio sai väistyä, ja tilalle palkattiin portugalilainen yliopistokoulutuksen saanut jalkapallotohtori Ricardo Duarte, joka oli työskennellyt Suomessa aiemmin VPS:ssä ja Palloliiton tehtävissä.

Duartenkaan johdolla kurssi ei kääntynyt heti, sillä ensimmäisistä kuudesta ottelusta tuli vain neljä pistettä. 12 sarjakierroksen jälkeen Gnistan oli siis kuudella pisteellään tukevasti matkalla takaisin Kakkoseen.

Joukkuetta kuitenkin vahvistettiin kauden aikana, ja syyskuussa alkoi Gnistanin huima loppuveto. Viimeisestä kymmenestä ottelustaan se voitti peräti kuusi. Kun ensimmäisissä 12 ottelussa syntyi vain 13 maalia, paukutteli Gnistan viimeisissä kymmenessä pelissään peräti 25 osumaa. Kauden kokonaismaalimäärä 38 oli yhtä paljon kuin Veikkausliigaan nousseella AC Oululla.

Kauden kaksi parasta maalintekijää, brasilialaiset Douglas Caé (7 maalia) ja Lucas Morais (6) liittyivät joukkueeseen kesken kauden elokuussa. Muista kesken kauden joukkueesta tulleista onnistujiin kuuluivat ainakin espanjalainen laitapuolustaja, KTP:stä tuttu Manel Subirats, Omar Jama sekä Bangaly Kouyaté. Heistä vain Jama jatkaa Kipinässä tällä kaudella, joukkueen kapteenina.

Gnistanin loppukauden hyvät esitykset jatkuivat alkuvuoden Suomen Cupissa, jossa Gnistan voitti oman lohkonsa tappioitta. Matka tyssäsi puolivälierissä KuPS:iin tylysti 0-5, mutta sen Kipinä on jo osoittanut, että iskukyky näyttää huomattavasti paremmalta kuin viime heinäkuussa.

Joukkue on kokenut kausien välissä muutoksia, mutta näyttää selvästi vahvistuneen. Etenkin jo entisestään vankka hyökkäyskalusto näyttää nyt entistäkin pelottavammalta. Brassitykit Caé ja Morais jatkavat Gnistanissa edelleen, ja joukkue vastasi yhdestä Ykkösen mielenkiintoisimmista kiinnityksistä, kun se teki huhtikuun alussa sopimuksen 20-vuotiaan Maximo Tolosen kanssa.

Tolosta on pidetty vuosien ajan yhtenä Suomen suurimmista lupauksista, ja hän on pelannut yli 40 juniorimaaottelua. Hongan kasvatti on pelannut Veikkausliigaa SJK:ssa ja IFK Mariehamnissa, ja koska Ilveksessä – johon Tolonen teki joulukuussa sopimuksen – ei näyttänyt roolia aukeavan, päätti hän lähteä hakea vauhtia sarjatasoa alempaa.

– Valmennuksen ammattimaisuus paistoi läpi kuluneella viikolla käydyistä keskusteluista heti alusta alkaen. Tässä vaiheessa uraani on tärkeää saada säännöllistä peliaikaa, ja mahdollisuus taistella siitä tarjoutui Gnistanista, Tolonen kertoi sopimusjulkaisun yhteydessä.

Erittäin potentiaalinen vahvistus hyökkäykseen on myös 19-vuotias HJK:n kasvatti Akseli Lehtojuuri, joka vietti kaksi edellistä kautta Hakassa. Leveyttä hyökkäykseen tuovat myös TPS:stä värvätty Eetu Kolu ja Aleksandr Akbar.

Äärimmäisen tärkeä palanen on ehdottomasti myös Rony Huhtala, joka teki Suomen Cupissa Caén tavoin kolme maalia. Vaikka hyökkäyksestä ovatkin uransa lopettaneet nuori Tuukka Kurki ja pahoista polvivaivoista kärsinyt Masar Ömer, on Gnistanin hyökkäyskalusto paperilla kenties koko sarjan paras. Vielä kauden kynnyksellä ryhmään liittyi Jarossa hyvän viime kauden pelannut Topi Järvinen, joten hyökkäyskalusto on todella kova.

Keskikentältä on poistunut runsaasti kokemusta, kun Hidetoshi Wakuille ja Joel Perovuolle ei tehty sopimusta. Tilalle ovat tulleet polvivammasta toipunut Armand Kabashi, Tshekissä syntynyt ja synnyinmaansa lisäksi Skotlannissa ja Uudessa-Seelannissa pelannut Santeri Kuivalainen, joka on suomalaisyleisölle uusi tuttavuus sekä Hongasta lainattu nuori Jimi Kovalainen.

Omar Jama saa tälläkin kaudella keskikentällä suuren roolin, ja Maximo Tolosen toivotaan olevan joukkueen kaipaama pelintekijä ja maalipaikkojen luoja.

Myös puolustus näyttää paperilla hyvin kootulta. Kokenut Pauli Kuusijärvi vaihtoi täksi kaudeksi PK-35:n paitaan, mutta tilalle ovat tulleet brassitoppari, viimeksi Hollannin toisella tasolla Dordrechtissa pelannut Fabian de Abreu, sekä JJK:n kasvatti, EIF:ssä vahvan viime kauden pelannut Gentrit Kovaqi. Kun ryhmässä on myös nuori 19-vuotias lupaus Joel Europaeus, vaikuttaa topparitilanne hyvältä.

Laitapuolustus meni Gnisulla pitkälti uusiksi. Subiratsia ja Hassan Sesayta ei pelaajalistoilta löydy, ja hienon viime kauden pelannut Ilmari Hieta keskittyy ainakin toistaiseksi siviiliuraan. KPV:stä värvätty Samu Laitinen on pitkään sivussa polvivamman vuoksi, joten tilalle hankittiin Mikkelin Kissoista Verneri Meriläinen. Vasemmalla iso tontti on varattu kokeneelle Nnaemeka Anyamelelle.

Uusiksi meni myös maalivahtiosasto. Kokenut Tomi Maanoja palasi kasvattajaseuraansa VJS:ään Kakkoseen, ja Aatu Hakala kirittää Mika Hilanderia Hakassa. Nyt maalia vartioivat ulkomailta Suomeen palannut Samu Volotinen ja JJK:n kasvatti Jiri Koski, joka on pelannut kolme viime kautta Ykköstä korkealla suoritustasolla KTP:ssä ja EIF:ssä. Kunnossa on tämäkin osasto. JJK-kasvatteja onkin Gnistanissa tällä kaudella peräti kolme (Koski, Kovaqi ja Järvinen).

Ricardo Duarte tuntee Suomen sarjat ja pelaajiston hyvin, ja vahvistuksia on haalittu joukkueeseen erittäin mukavasti. Joukkueen mahdollinen epätasapaino voi nostattaa selvän kysymysmerkin, sillä niin selvästi Gnistanin vahvuudet ovat hyökkäyspäässä.

Joka tapauksessa jo viime kauden lopulla Gnistan näytti, että hyökkäys on sen paras puolustus, ja jos maalijuhliin mennään, voi se kääntää monta tasaista ottelua edukseen. Tulivoima houkuttelee varmasti myös yleisöä katsomoon, kun koronatilanne sen sallii.

Potentiaaliltaan mahdollisesti tuleva pääsarjavalmentaja Duarte on päässyt rakentamaan täksi kaudeksi mieleistään joukkuetta. Tulostakin on tullut heti, vaikka vaihtuvuus on ollut suurta. Kaiken järjen mukaan Gnistanilla ei ole tällä kaudella mitään asiaa putoamistaisteluun, vaan todennäköisempi osoite on ylempi loppusarja.

– Olen todella tyytyväinen ryhmään, joka meillä on kasassa. Saimme pidettyä lähes kaikki haluamamme pelaajat, ja ne pelaajat selkeästi halusivat jatkaa meillä. Halusimme joukkueeseen hyvää kilpailua pelipaikoista, ja sitä olemme saaneet hankintojemme myötä, valmentaja Duarte myhäili.

Kaiken mennessä nappiin Kipinä panee lusikkansa soppaan jopa nousutaistelun suhteen. Vielä koskaan pitkän historiansa aikana Gnistan ei ole pääsarjatasolla pelannut, ja jos se moiseen sensaation venyisi, niin sitten mietittäisiin, missä Veikkausliigaa pelattaisiin – sillä Oulunkylän kotoisa ja sympaattinen kaupunginosa-areena ei taitaisi pääsarjan mittapuulla enää riittää.

• Stadion: Mustapekka Areena (1 100 paikkaa)
• Valmentaja: Ricardo Duarte, 41 (2. kausi)
• Avainpelaajat: Fabian de Abreu, Lucas Morais, Douglas Caé
• Tulevat tähdet: Maximo Tolonen, Akseli Lehtojuuri
• Pelaajabudjetti kaudella 2021: 140 000 euroa

[pagination next-text=”Seuraavalla sivulla RoPS:n joukkue-esittely”]

5) RoPS

”Sori etelä, RoPS ei tipu ikinä”. Tällainen lentävä lause on ollut tuttu Veikkausliigan seuraajille vuosien ajan. Pitkään slogan pitikin pintansa, mutta viime vuonna tuli kahdeksan perättäisen pääsarjakauden päätteeksi lähtö Ykköseen.

Viimeiseltä veikkausliigarupeamalta RoPS:lle jäi muistoksi kaksi hopeamitalia (2015 ja 2018). Putoaminen oli kuitenkin erittäin selkeä, sillä viime kauden 22 ottelustaan RoPS sai vain viisi vaivaista pistettä. Maalieroksi muodostui surkea 15-51. RoPS lähti kauteen suurimpana putoajasuosikkina, eikä pystynyt ylittämään edes matalimpia odotuksia. Se oli yksi veikkausliigahistorian heikoimmista sarjajumboista.

Putoamista osattiin odottaa, sillä RoPS oli ajautunut taloudellisesti hyvin ahtaalle. Nimekkäitä vahvistuksia ei voitu hankkia ja RoPS pelasi sarjan läpi erittäin nuorella joukkueella.

Putoaminen harmitti Napapiirillä totta kai, mutta yleinen mielipide tuntui silti olevan tyytyväisyys siihen, että seura ylipäätään pysyi pystyssä. Konkurssiuhkakaan kun ei keskusteluista kokonaan pysynyt poissa.

Sarjatason vaihtumisen seurauksena RoPS:sta lähti viime kauden ihanneavaus lähes kokonaan. Juho Hyvärinen (Inter), Obed Malolo (AC Oulu), Kalle Katz (Ilves) ja kolmella maalillaan joukkueen sisäisen maalipörssin voittanut Matias Tamminen (KTP) löysivät työpaikan Veikkausliigasta, ja moni muu jatkaa Ykkösen muissa seuroissa.

Kaikkiaan seitsemän kautta RoPS:ssa pelannut viime kauden kapteeni Eetu Muinonen muutti Tampereelle ja pohtii vielä uransa jatkoa. Myös RoPS-ikoni Aleksandr Kokko on nyt poissa.

RoPS:n uudistettu miehistö ei pursuile suurelle yleisölle tuttuja nimiä. Ulkomailta on haalittu puolisenkymmentä uutta vahvistusta, mutta muutoin runko rakentuu pitkälti viime kaudella Kakkosessa RoPS:n reservijoukkueessa pelanneista pelaajista. RFA (Rovaniemi Football Academy) sijoittui viime kaudella omassa Kakkosen lohkossaan kolmanneksi.

Uudeksi ykkösvahdiksi RoPS kiinnitti FC Kuusysin kasvatti Miikka Mujusen, joka jäi viime kaudella TPS:ssä tyystin vaille peliminuutteja. Poikamaajoukkueista tuttu 24-vuotias Mujunen näytti kaudella 2019 tasonsa riittävyyden Ykkösessä, kun hän oli nostamassa TPS:ää Veikkausliigaan. Lähtökohtaisesti hyvä vahvistus.

Jos on Interiin lähtenyt Juho Hyvärinen kuulunut Suomen lupaavimpiin laitapuolustajiin, niin samaa voi sanoa RoPS:iin jääneestä Jussi Niskasta. Niska on vasta 18-vuotias, mutta hän pelasi jo viime kaudella 20 veikkausliigaottelua.

Kevään Suomen Cup -otteluissa Niska pelasi täydet 360 minuuttia ja syötti kaksi maalia. Niska on jo nyt RoPS:n pelillisiä johtajia ja koko sarjan kiinnostavimpia pelaajia. Ei pelaa Rovaniemellä enää pitkään, jos kehitys jatkuu samanlaisena.

2000-luvulla syntyneistä toppareista läpimurtoa hakevat Eerik Kantola, Luka Kuittinen ja Sampo Ala-Iso, joista kaksi viimeksimainittua ovat syntyneet vuonna 2003.

Pelkkien omien juniorien varaan ei alakerran pitävyyttä silti haluttu jättää. Hongasta lainattiin lupaava ghanalaistoppari Mohammed Adams. Kokemusta ja johtajuutta ryhmään tuo 27-vuotias Anderlechtin kasvatti Jonathan Vervoort, joka on pelannut urallaan sekä Belgian että Tanskan pääsarjoissa. Belgialaisen nauttimasta luottamuksesta kertoo, että RoPS:n pelaajat äänestivät hänet heti joukkueen kapteeniksi.

Keskikentällä viime kauden joukkueesta jatkavat Veikkausliigassa kohtalaisesti pelikokemusta saaneet Tuomas Kaukua ja Rasmus Degerman. Läpimurtoa hakee 18-vuotias, RFA:n johtaviin pelaajiin viime kaudella lukeutunut Vertti Hänninen.

Iso pelillinen ruutu on varattu Feyenoordin akatemian kasvatti Nino Roffelsenille, joka pelaa keskikentän pohjalla box to box -roolissa. Kiinnostava nimi on myös muun muassa Ranskan toisella sarjatasolla pelannut 28-vuotias ja 193-senttinen Sacha Petshi.

Viime kaudella RoPS:ia vaivasivat kautta linjan maalintekovaikeudet. Nyt entistäkin isompi maalintekovastuu on varattu jo tukevan jalansijan joukkueessa saaneille Veka Pyynylle ja Sampo Alalle. Koko kauden kattavan sopimuksen saivat testijakson päätteeksi myös valmentaja Mikko Mannilalle HJK-organisaatiosta entuudestaan tutut Elmeri Hirvonen ja Didis Lutumba-Pitah.

Päävastuu maalinteosta sälytetään kahden konkarin harteille. 30-vuotias Simo Roiha on RoPS:n oma kasvatti ja suuri yleisön suosikki, joka palaa nyt takaisin kotiin kahden KPV:ssä vietetyn kauden jälkeen.

33-vuotias serbialainen Srdjan Vujaklija on puolestaan maailmaa nähnyt ja kovissa sarjoissa kiertänyt hyökkääjä, joka pelasi vain neljä vuotta sitten vielä maineikkaassa Belgradin Punaisessa Tähdessä.

RoPS nimitti viime syyskuussa valmentajakseen HJK:n eri joukkueissa vuodesta 2014 lähtien työskennelleen Mikko Mannilan, joka ei pelännyt sitoutua haasteeseen, vaikka sarjataso olikin vaihtumassa Veikkausliigasta Ykköseen. Mannila tunnetaan erinomaisena nuorten pelaajien kehittäjänä, ja hän saa valmennettavakseen Pohjois-Suomen suurimpia lahjakkuuksia.

Jos Mannilan sitoutuminen säilyy pidempään, voi juuri hän olla mies, joka nostaa RoPS:n takaisin Veikkausliigaan. Syksyllä tehty sopimus ainakin kattaa myös kauden 2022.

Vaikka ryhmässä on runsaasti potentiaalia ja kovissa ulkomaan sarjoissa pelanneita vahvistuksia, voi tämä vuosi tulla keski-iältään sarjan kolmanneksi nuorimmalle joukkueelle vielä hieman liian aikaisin.

Sarjan kärkipäästä RoPS todennäköisesti löytyy, mutta paluu Veikkausliigaan heti seuraavalla kaudella olisi silti yllätys. Muutaman vuoden säteellä nousua voidaan kuitenkin ehdottomasti odottaa.

• Stadion: Rovaniemen keskuskenttä (2 900 paikkaa)
• Valmentaja: Mikko Mannila, 46 (2. kausi)
• Avainpelaajat: Jonathan Vervoort, Srdjan Vujaklija
• Tulevat tähdet: Jussi Niska, Vertti Hänninen
• Pelaajabudjetti kaudella 2021: 200 000 euroa

[pagination next-text=”Seuraavalla sivulla KPV:n joukkue-esittely”]

6) KPV

KPV putosi kaudeksi 2020 Ykköseen vain vuoden kestäneen veikkausliigavisiitin jälkeen. Se mellasti kauden alla siirtomarkkinoilla Ykkösen selkeästi isoimmalla budjetilla, ja lähti kauteen suvereenina nousijasuosikkina.

Jälleen kerran kausi kuitenkin osoitti, että urheilussa on aina sijansa yllätyksille. Vaikka sarjaa kuinka lyhennettiin, jäi KPV kärkipaikasta jopa 22 pisteen päähän. Putoamisviivaan eroa sen sijaan jäi vain viisi pistettä.

Kahdeksanneksi sijoittunut KPV oli sarjan ylivoimaisesti suurin pettymys. Monet pelaajat kärsivät loukkaantumisista, eikä fyysinen valmennus tuntunut toimineen alkuunsakaan. KPV:n maalivahdit ehtivät joskus valitella julkisestikin maalivahtivalmennusta säästämistä, mutta tämän vuoden alussa maalivahtivalmentajana aloitti tamperelaiaslähtöinen Heikki Kossi.

Kossi on todellinen moniosaaja ja suomalaisessa jalkapalloilussa harvinaisen meriitin vyölleen saanut henkilö. Hän nimittäin tekee työkseen myös äänitehosteita, ja elokuva Sound Of Metal, jota Kossi oli tekemässä, palkittiin huhtikuussa parhaan äänisuunnittelun Oscar-palkinnolla.

KPV:n varsinainen myllerrys kaudella 2020 liittyi valmentajapuolelle. Ykkösessä nähtiin viime kaudella viisi valmentajanvaihdosta, ja niistä kahdesta vastasi KPV. Jani Uotinen sai suomalaisittain poikkeuksellisen näyttävästi lähtöpassit 2. elokuuta, ja kaikkien yllätykseksi tilalle palkattiin suomalaisen jalkapalloilun yksi puhuttavimmista hahmoista, Miika Juntunen.

Juntunen valmensi Pallo-Veikkoja kuitenkin vain kymmenen päivän ajan, kunnes show vihellettiin poikki. Väliin mahtui myös kohu rasistiseksi epäillystä harjoituksesta.

LUE MYÖS: Näkökulma: Iso soppa vaihtui pikanuudeleiksi – Jos KPV ei kestänyt ulkoista painetta, miksi se palkkasi Miika Juntusen?

Ruoriin astui seuran oma kasvatti Niko Kalliokoski, joka oli tuurannut päävalmentajana jonkin aikaa jo Veikkausliigassa kaudella 2019. Kalliokoski jatkaa tehtävässä edelleen, ja muutenkin KPV:ssä toivotaan alkavasta kaudesta vähän vähemmän värikästä. Pieni tyynempi jakso tekisi hyvää.

Vieläkin tärkeämpää KPV:n kannalta oli, että seuran taustalla häärivä taustayhtiö KP Yhtiöt Oy eli käytännössä pääomistaja Matti Laitinen jatkaa edustusjoukkueen taustarahoittajana ja managerina tälläkin kaudella. KPV on menestynyt viime vuosina pitkälti Laitisen rahoituksen ansiosta ja saa näin tällekin kaudelle kilpailukykyisen joukkueen.

Monista muista kärkipäähän povatuista seuroista poiketen KPV:n kohdalla pitääkin muistaa, että kovienkin hankintojen tekeminen on kesken kaudenkin aina mahdollista. Joka tapauksessa kauteen lähdettäessä KPV:n pelaajabudjetti (300 000) euroa on ”vasta” sarjan toiseksi suurin. Pudotusta viime kaudesta on peräti 200 000 euroa, joten vyötä on selvästi kiristetty.

Kokkolassa on totuttu näkemään melkoista pelaajarulettia, ja täksikin kaudeksi joukkue on uudistunut paljon. KPV:stä lähtivät muun muassa kolme viime kauden tehokkainta pelaajaa: Aleksi Tarvonen (KTP), Aleksi Pahkasalo (VPS) ja Aboubacar Doumbia (Maccabi Netanya). Se, miten heidät korvanneilta tulokkailta luonnistuu maalinteko, on vielä arvoitus.

Hyökkäykseen hankittiin kongolainen Dominique Malonga, japanilainen Takanori Yokochi, kolumbialainen laitalinkki Ángel Zapata ja KuPS-laina Eetu Rissanen. Selvästi kovin CV on 32-vuotiaalla Malongalla, joka on pelannut urallaan kolme kautta Italian Serie A:ta, kolme kautta Serie B:tä ja kaksi kautta sekä Espanjan toista sarjatasoa Segundaa että Skotlannin pääsarjaa.

Ansiolista on Suomen Ykköseen todella kova, mutta viime vuodet Malonga on palloillut vaatimattomin peli- ja maalimäärin Kreikan toisella sarjatasolla, Kanadassa ja Bulgariassa.

26-vuotiasta Yokochia ei hankittu sokkona, sillä hän esiintyi edukseen Ykkösessä jo pelatessaan MuSa:ssa kaudella 2019. Tuolloin Yokochi teki 13 ottelussa seitsemän maalia ja antoi neljä maalisyöttöä, ja teki Ykkösen seuraajiin suuren vaikutuksen. Viimeksi japanilainen on pelannut Maltalla.

Poikien maajoukkuerinkiin kuuluva 18-vuotias Rissanen ei ole vielä lyönyt Veikkausliigassa läpi, mutta Ykkösessä hän teki viime kaudella VPS:lle kolme maalia. Jos Malonga ja Yokochi vastaavat korkeisiin odotuksiin, on paitsi KPV:n hyökkäys kunnossa, niin myös Rissasella hyvä tilaisuus oppia kokeneemmilta ammattilaisilta.

Kokkolan omat pojat Sebastian Mannström ja Harri Heiermann jatkavat joukkueessa edelleen. Keskikentän tärkein uusi vahvistus on monipuolinen, Liettuan A-maajoukkueessa 20 ottelua pelannut Karolis Chvedukas. Mannström toipuu vielä loukkaantumisestaan ja pelannee vasta kesäkuussa.

Puolustus on muuttunut melko paljon Jarkko Hurmeen, Samu Laitisen, Juri Kinnusen ja Ulrich Meleken lähdettyä muille maille. Tulopuolella on kuitenkin mitat täyttäviä kavereita.

Laitapuolustukseen hankittiin naapuriseura Jarosta nigerialainen Stanley Amuzie sekä nuori Jusa Ihalainen. 18-vuotias Interistä lainattu toppari Jan Heinonen istui viime kaudella usein veikkausliigajoukkueen penkillä, mutta hakee nyt debyyttiään aikuisten sarjaotteluissa. Tommi Saarisen ja yhdysvaltalaisen Kyle Curingan jatkot KPV:ssä ovat todella hyviä uutisia.

– Meillä on tänä vuonna kokemattomampi joukkue, mutta meiltä löytyy tarpeeksi johtajuutta. Esimerkiksi Mannström, Saarinen ja muutama ulkomaalaisemme ovat kokeneita pelimiehiä, jonka myötä meillä on mielestäni hyvä sekoitus, valmentaja Kalliokoski pohti.

Viime kauden maalivahtikaksikko Miika Töyräs–Sergey Lazarev jatkaa KPV:ssä edelleen. Nuoria (21 ja 23 vuotta) ovat hekin, mutta erittäin suuri mielenkiinto kohdistuu myös KuPS:sta lainattuun Hemmo Riihimäkeen.

Kesäkuussa 18 vuotta täyttävä Riihimäki on koko Suomen mittapuulla pelipaikkansa suurimpia lupauksia, ja Riihimäki on kiertänyt jo monessa Euroopan huippumaassa testileireillä. Sekä KuPS että Riihimäki toivovat varmasti, että tällä kaudella tapahtuisi jo läpilyönti aikuisten tasolla. Kilpailutilanne maalivahtiosastolla on äärimmäisen kova ja mielenkiintoinen.

KPV:n tulokset Suomen Cupista ja harjoitusotteluista eivät ole olleet kaksisia, ja joukkue on tottunut alisuorittamaan odotuksiin nähden. Ehkä se kielii jonkinlaisesta puutteellisesta sitoutumisesta joukkueeseen.

Monessa muussa kärkipäähän povatussa seurassa paikallisuusaste on huomattavasti suurempi, ja KPV tuppaa olemaan usein vähemmän kuin osiensa summa. Hyökkäyksen uudet tulokkaat eivät kuitenkaan Suomen Cupissa vielä pelanneet, joten kenties parempaa on luvassa, kunhan kausi alkaa.

KPV:n suoritustasoa on jälleen melko vaikeaa arvioida. Jos hankinnat onnistuvat ja Malongan maalijyvä on tallella, voi KPV hätyytellä ihan kärkisijojakin. Pelinteon onnistuminen ja puolustuksen sujuvuus ovat silti vähän arvoituksia. Maalivahtitrio vaikuttaa kovalta, mutta töitä torjujilla tulee riittämään.

Olennaista kuitenkin on, että KPV voi vahvistua vielä hyvinkin keskellä kesää. Peli-ilmeen on syytä olla sellainen, ettei Matti Laitisen motivaatio lopu tänä vuonnakaan. Alempaan loppusarjaan jääminen olisi jälleen pahaa alisuorittamista.

• Stadion: Kokkolan keskuskenttä (3 000 paikkaa)
• Valmentaja: Niko Kalliokoski, 38 (2. kausi)
• Avainpelaajat: Kyle Curinga, Tommi Saarinen, Harri Heiermann, Dominique Malonga
• Tulevat tähdet: Hemmo Riihimäki, Noa Lehtonen, Adam Vidjeskog
• Pelaajabudjetti kaudella 2021: 300 000 euroa