Huuhkajien uskollinen sparraaja palasi viikonloppuna kentille: ”Kun kentällä ei saa roolia, otetaan sitä sitten muualla”

Huuhkajien maaliskuun maaotteluissa nähtiin tavallisesta poikkeava maalivahtikolmikko, kun Niki Mäenpää pelasi keskiviikkona vuosien tauon jälkeen jälleen 45-minuuttisen Suomen maalilla, ja kolmosvahdiksi kutsuttiin maajoukkueen ensikertalainen Carljohan Eriksson. Sivussa olivat tutut Lukas Hradecky ja Anssi Jaakkola, jotka molemmat olivat saaneet tällä kaudella akillesjännevamman. Onneksi Jesse Joronen ei osoittautunut minkäänlaiseksi Akilleen kantapääksi, vaan torjui maalilla erinomaisesti.

Maaotteluiden lomassa myös maaliskuussa 34 vuotta täyttänyt Jaakkola palasi kuitenkin pelihommiin. Jaakkola pelasi lauantaina Englannin Ykkösliigan ottelussa Bristol Roversin maalilla Sunderlandia vastaan, ja päästi 0-1-tappiossa taakseen yhden maalin. Tärkeintä oli, että jalka kesti pelaamisen ja Jaakkola on taas valmis hommiin. Pitkäperjantaina Rovers kohtaa Ykkösliigan ottelussa vieraissa Ipswichin, ja suomalainen lienee jälleen maalilla.

– Anssi pärjäsi koko ottelun mahtavasti ja harjoitteli hyvin tiistaina, Bristol Roversin valmentajana helmikuussa aloittanut Joey Barton kommentoi Bristol Postille torstaina.

Jaakkola pelasi Bristol Roversin kauden 16 ensimmäisestä pelistä 15, missaten vain yhden ottelun maajoukkutehtävien takia. Edellisestä ottelusta oli kuitenkin kulunut aikaa lähes neljä kuukautta, sillä ennen lauantaita Jaakkola oli pelannut viimeksi 8. joulukuuta, kesken jääneessä cup-ottelussa. Kipeytyneestä akillesjänteestä löytyi kuvauksissa repeämä.

– Ei sen pitänyt olla mikään vakava juttu, mutta lopulta en pystynyt edes kävelemään. Ensimmäistä kertaa urallani jouduin jättämään ottelun kesken, kun pyysin puoliajalla vaihtoa, Jaakkola kertoi Palloliiton kotisivuilla helmikuun lopussa julkaistussa haastattelussa.

Koronapandemia ja tyhjille katsomoille pelaaminen ovat olleet Jaakkolan uralle uusia, mutta valitettavia kokemuksia. Joulukuussa tartuntoja todettiin myös Roversissa ja koko joukkue oli jonkin aikaa karanteenissa. Pitkän toipumisajan vaatinut loukkaantuminen antoi kuitenkin Jaakkolalle tilaisuuden viettää aikaa perheen kanssa.

– Olen ollut jo vuosia todella kiireinen ja elänyt ilman suurempia lomia maajoukkuereissujenkin vuoksi. Nyt sitten työt meni alta, arki pysähtyi ja oltiinkin siinä tilanteessa, ettei ollut mihinkään kiire. Olen saanut olla täysin koti-isä ja tehdä lasten kanssa yhteisiä asioita, Jaakkola totesi.

– Vihdoinkin sain nauttia olosta kotona, eikä tarvinnut miettiä tulevia otteluita. Opin myös arvostamaan kaikkea sitä työtä, mitä vaimoni tekee perheemme eteen.

Jaakkola on pelannut urallaan Italiassa, Tshekissä, Skotlannissa ja Etelä-Afrikassa ennen siirtymistään Englantiin vuonna 2016. Hänen vaimonsa on skotlantilainen, eikä maalivahti pidä Suomeen muuttamista ajankohtaisena.

– En usko, että tullaan koskaan palaamaan Suomeen pysyvästi. Vaikea kuitenkin sanoa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olemme puhuneet, että olisi hienoa pelata jossain eksoottisessa maassa, kuten Etelä-Afrikka oli. Olisi vielä kiva nähdä yksi uusi maa ja valuutta. Ne ovat kuitenkin sellaisia rikkauksia, joita voi sitten vanhana muistella.

– Kannattaa olla aina valmis menemään mukavuusalueen ulkopuolelle. Pitää uskaltaa heittäytyä ja lähteä kohti maata, joka voi aluksi pelottaa. Ne ovat lopulta kokemuksia, jotka opettavat ja vahvistavat. Liian moni haluaa turvallisesti mennä Ruotsiin tai Hollantiin, mutta on myös paljon hyviä maita Euroopan ulkopuolella, kemiläislähtöinen maalivahti neuvoo.

Jaakkola muutti Suomesta ulkomaille jo 15 vuotta sitten. Hänen ensimmäisestä ottelustaan maajoukkueen vaihtopenkillä maaottelussa (Portugalia vastaan) tuli maanantaina kuluneeksi tasan kymmenen vuotta. Torjuntavastuuta Jaakkola on saanut yhteensä vain kolmessa A-maaottelussa, mutta tärkeänä sparraajana hän on reissannut Huuhkajien mukana uskollisesti kaikki viime vuodet. Paikka myös Suomen kesän EM-joukkueessa lienee sinettiä vaille varma juttu.

[readmore from=Jaakkola-Anssi]

– Innolla odotan kesän EM-kisoja ja toivottavasti ne tulevat menemään mahdollisimman normaalisti. Olisihan se pettymys, jos uskolliset kannattajamme eivät pääsisi paikalle, kun ensimmäistä kertaa olemme mukana.

– Minun tehtävä on vanhimpana ja kokeneimpana pitää hyvää ilmapiiriä yllä. Se ei toisaalta ole kovinkaan haastavaa, sillä kaikki ovat todella hyviä ihmisiä. Kannustan ja autan, jos he tarvitsevat jotain ylimääräistä.

– Minun täytyy olla käytettävissä ja olla hyvä esimerkki joukkueen sisällä. Kun kentällä ei saa roolia, otetaan sitä sitten muualla, Jaakkola kertoi roolistaan.