Näkökulma: Euroopan malliseura on kadottanut tiensä – Borussia Dortmund ei enää tiedä, mitä se edustaa

Kun Borussia Dortmund tiistaina pudotti Borussia Mönchengladbachin Saksan Cupin puolivälierässä, otti se jo neljännen peräkkäisen voittonsa vaikean alkuvuoden jälkeen. Samalla joukkueen väliaikainen käskyttäjä Edin Terzić otti päänahan Dortmundin tulevan kauden päävalmentajasta, nyt vielä Mönchengladbachin puikoissa olevalta Marco Roselta.

Hyvän vireen jatkuminen on keltamustille – sekä ironisesti myös Roselle – elintärkeää, sillä heikon alkuvuoden aikana seura valahti Bundesliigassa jopa neljän parhaan ulkopuolelle. Jääminen ulos Mestarien liigasta olisi seuralle totaalinen katastrofi.

Dortmundin suurin ongelma ei tällä hetkellä ole kuitenkaan heikko sarjasijoitus. Seuran suurin haaste piilee siinä, ettei se itsekään enää tiedä, mitä se edustaa.

2010-luvun malliseura on jäänyt puristukseen nuorten pelaajien kehityksestä riippuvan liiketoimintamallinsa, Bayernin ikuisen haastajan aseman ja uusien saksalaisseurojen nousun väliin. Tämä on ajanut seuran siihen pisteeseen, että se on yrittänyt olla vähän kaikkea – mikä on johtanut siihen, ettei se ole kunnolla enää mitään.

Lucien Favre oli itseään etsivälle Dortmundille sekä täydellinen että täydellisen väärä päävalmentaja

Joulukuussa potkut saanut Lucien Favre oli monessa mielessä täydellinen valmentaja Dortmundille. Sveitsiläinen on ennen kaikkea pelin opettaja. Favren vetämät harjoitukset olivat täynnä yksityiskohtia; hän saattoi pysäyttää koko joukkueen tekemisen vain näyttääkseen yhdelle pelaajalle, missä asennossa tämän kehon on oltava puhtaimman mahdollisen pallokosketuksen aikaansaamiseksi.

Sydämeltään sveitsiläinen on aina ollut pelaajien kehittäjä. Siinä mielessä hän oli nappihankinta Dortmundin peräsimeen, sillä Rührin jättiläinen ei ole kuin muut suurseurat Euroopassa. Se on ennen kaikkea nuorista kasattu joukkue, jonka suurimmat tähdet ovat järjestäen teini-ikäisiä lahjakkuuksia.

Nuoruus on kiinteä osa dortmundilaista identiteettiä. Seuran koko liiketoimintamalli perustuu siihen, että se hankkii riveihinsä Euroopan kuumimmat lupaukset, joita se hoivaa ja kehittää kohti tähteyttä.

Kuluvan kauden ensimmäisessä ottelussa 17-vuotias Jude Bellingham alusti 17-vuotiaan Gio Reynan tekemän avausmaalin. Toisella jaksolla 20-vuotias Erling Håland varmisti joukkueensa 3-0-voiton 20-vuotiaan Jadon Sanchon esityöstä. Kaikkia neljää houkuteltiin myös Dortmundia isompiin seuroihin, mutta dortmundilaiseen kulttuuriin piilotettu lupaus siitä, että täällä nuoret saavat loistaa, voitti heidät puolelleen.

Kun suurin osa pelaajista on vielä kouluiässä, tarvitsee joukkue johtajakseen opettajan. Ja siinä Favre on parhaimmillaan. Dortmundissa pelaajat ovat – jopa korostetun paljon – kehittymässä, eivät voittamassa. Aikanaan seura myy kirkkaimmat tähtensä eteenpäin ja nostaa tilalle uusia tulevaisuuden tähtiä, joiden kanssa sykli alkaa alusta. Favre ei ollut seuralle vain valmentaja, hän oli myös sen liiketoimintamallin mahdollistaja.

Seuran ego on kuitenkin kasvanut ulos sen kauan vaalimasta identiteetistä. Se ei enää näe itseään seurana, joka voi vain kehittää nuoria pelaajia. Se on siihen vähän liian iso, vähän liian rikas. Dortmund ei tyydy enää kilpailemaan pääsystä Mestarien liigaan ja Bundesliigan kakkospaikasta. Se haluaa olla seura, joka kilpailee täysverisesti sarjan mestaruudesta.

Tässä mielessä Favre epäonnistui totaalisesti. Dortmund pitää itseään seurana, joka on Bayernia lukuun ottamatta kaikkien muiden saksalaisseurojen yläpuolella. Siksi sen on oltava se seura, joka nappaa kiinni Bundesliigan mestaruuteen silloin, kun Münchenissa kompastutaan. Favren aikana Bayern kompastui, mutta Dortmund ei tilannetta pystynyt kapitalisoimaan.

Toisaalta Favrea ja seurajohtoa repi erilleen myös pelitavalliset näkemykset. Dortmundin pelillinen DNA sisältää lujan uskon sekä hyökkäävään pelitapaan että railakkaaseen prässipelaamiseen. Osittain tämä on perua Jürgen Kloppin ajoilta, mutta todelliset syyt ovat yksittäistä valmentajaa syvemmällä.

Nopeat ja hyökkäysvoittoiset pelaajat ovat niitä, joista siirtomarkkinoilta maksetaan eniten. Siksi Dortmundissa kehitetään pelaajia, jotka istuvat nykyaikaiseen jalkapalloihanteeseen ja markkinoiden kysyntään. Sen joukkue on rakennettu voittamaan otteluita 5-3, mutta Favren filosofiaan kuuluu tiukka pelikontrolli. Todennäköisyyksien maksimointi ei voittanut keltamustaa yleisöä puolelleen koskaan.

Dortmund on alkanut kärsiä siitä, että se on Euroopan top-sarjojen paras pelaajien kehittäjä. Toisaalta se jahtaa menestystä joukkueella, joka ei ole riittävän kokenut ja kylmäpäinen kapitalisoimaan muiden heikkoutta, toisaalta seuran on liiketoimintamallinsa vuoksi pakko panostaa nuoriin voittomahdollisuuksiensa maksimoinnin sijasta. Yhtälö on kaikkea muuta kuin helppo ratkaistavaksi.

Sen tehtävän edessä myös Favre epäonnistui.

Dortmund on Roselle looginen askel – ja se on seuran suurin ongelma

Dortmundilla ei todellakaan ollut pulaa sen identiteettiin sopivista valmentajaehdokkaista, kun se lähti etsimään korvaajaa sveitsiläisvalmentajalle. Suurin osa tämän päivän nousevista valmentajanimistä edustaa kloppilaista – tai oikeammin redbullilaista – valmentajaihannetta. Mm. Ralph Hasenhüttlia, Adi Hütteria ja Jesse Marschia huhuttiin keltamustien peräsimeen.

Seuran ykkösvaihtoehto oli kuitenkin koko ajan nykyinen Mönchengladbach-käskyttäjä.

Marco Roselle Dortmund on looginen seuraava askel. Die Borussen ei ole Euroopan paras näyteikkuna vain pelaajille, se on sitä myös valmentajille. Onnistumalla hyvin Dortmundissa on tie auki lähes mihin tahansa seuraan maailmassa.

Astinlautana olemiseen sisältyy saksalaisseuran suurin vahvuus, mutta myös sen suurin ongelma. Kun koko seuran olemus perustuu pelaajien ja valmentajien tavoitteeseen kasvaa sitä suuremmiksi, on jatkuvuutta vaikea luoda.

Dortmundilla on käsissään jopa sen mittapuulla poikkeuksellinen nuorten pelaajien ryhmä. Siitä ryhmästä Sancho kuitenkin lähes jätti seuran jo viime kesänä. On lähes varmaa, että seuraavan siirtoikkunan aikana englantilainen jättää lopulta Saksan taakseen.

Myös Håland lähtee aikanaan. Kuten lähtevät Reyna ja Bellinghamkin. Jossain kohtaa myös Rose jatkaa uraansa muualle. Uusista vastuunkantajista ei Rührissa ole koskaan ollut pulaa, mutta on äärimmäisen vaikea rakentaa mestaruuksia voittavaa joukkuetta, kun materiaali on jatkuvassa käymistilassa.

Osittain siksi turhautuminen Favreen kasvoi Dortmundissa niin suureksi. Niko Kovačin aikaisen Bayernin kompuroinnin hyödyntämättä jättäminen oli lähes anteeksiantamatonta. Seurassa tiedetään, että voi kestää kauan, ennen kuin sillä on seuraavan kerran näin lahjakas nippu pelaajia kasassa.

[readmore from=bundesliiga]

Juuri siksi loppukausi ja tuleva kesä on Rein-joen varrella niin mielenkiintoinen. Joukkue on lahjakkaampi kuin kenties koskaan aikaisemmin. Samalla seura on leikitellyt ajatuksella siitä, että se lopulta panostaisi toden teolla bavarialaisten kaatamiseen.

Se tarkoittaisi kuitenkin nuorista pelaajista kiinni pitämistä ja heidän varaansa rakentamista. Se tarkoittaisi sekä Sanchon että Hålandin pitämistä Dortmundissa. Ilman Mestarien liigaa se ei kuitenkaan onnistu. Eikä se onnistu silloinkaan, jos seura haluaa pitää kiinni identiteettinsä varaan rakentamastaan liiketoimintamallista.

Jokaiselle jotakin on ei mitään kellekään

Dortmund on yksi jalkapallomaailman suurimmista paradokseista: nykyisellä identiteetillään seura ei koskaan tule olemaan Bayern Münchenin täysiveroinen haastaja. Toisaalta se ei voi olla enää Euroopan huippusarjojen paras kasvattajaseura, jos se haluaa toden teolla nousta haastamaan Bayernia maan ykkösseuran asemasta.

Dortmund on Euroopan paras siinä, mitä se tekee. Viimeiset kymmenen vuotta se on ollut myös yksi jalkapallomaailman vahvimman identiteetin omaavista seuroista. Mutta seuraavan askeleen ottaakseen rührilaisseuran on oltava valmis purkamaan vaivalla valamansa perustukset ja pystytettävä uudet.

Sen on lisäksi otettava valtava taloudellinen riski, joka valmiiden huippupelaajien ostamiseen sisältyy. Siksi avainkysymys kuuluukin: mitä Dortmund todella haluaa olla?

Toisaalta voidaan ajatella, ettei Dortmund ole saavuttanut viimeisinä vuosina niitä voittoja, joihin sillä olisi ollut mahdollisuus. Toisaalta Dortmund on viimeisen kymmenen vuoden ajalta ainoa Euroopan top4-sarjojen mestari, joka on samalla ajanjaksolla tehnyt pelaajamarkkinoilla voittoa.

Voittamisen käsite on loppujen lopuksi suhteellinen. Paljon toki kulminoituu pokaaleihin. Mutta vähintään yhtä paljon arvoa tulisi antaa sille, millaisia merkityssuhteita seura pystyy luomaan.

Dortmund on arvoltaan pienin seura, joka selvisi 2010-luvulla Mestarien liigan finaaliin. Se on luonut maineen kulttiseurana, jolla on kestävä talouspohja sen jälkeen, kun oli vuosituhannen alussa ajautua konkurssiin. Se on tarjonnut faneilleen katsottavaksi kenties enemmän huippulupauksia ja viihdyttävämpää jalkapalloa kuin mikään muu seura edellisen kymmenen vuoden aikana.

Jos voittamisena pidetään kestävän identiteetin rakentamista, on Dortmund yksi tämän vuosituhannen suurimpia onnistua jalkapallomaailmassa. Mutta nälkä kasvaa syödessä ja voittamisen suhteellisuus muuttuu matkan varrella. Jos Bayernin syökseminen valtaistuimelta on menestyksen mittari, tekemistä on vielä paljon.

Kaupunkina Dortmund on aina ollut tunnepitoinen. Entinen panimokaupunki on menettänyt panimonsa, mutta sisuskaluja lämmittävää jalkapalloa se ei aio menettää. Joukkueen on yksinkertaisesti pelattava korkeaoktaanista tunnejalkapalloa, jotta se täyttäisi faniensa korkeat odotukset.

Keltainen seinä odottaa, että joukkueen pelissä näkyy intohimoa ja paloa, laskelmoitujen ratkaisujen kustannuksella. Samalla seurayhteisö odottaa kuitenkin voittoja ja pokaaleja. Jopa fanikunta on jakautunutta; osa kannattajista pelkää sitä, että menestys määrittäisi seuran arvoa sen identiteettiä enemmän. Osa taas pelkää menestyksen puutetta.

Dortmund on eliittiurheilun viimeisiä jalkapalloromanttisia linnakkeita. Joskus pelkkä romantiikka ei kuitenkaan riitä. Die Borussen ei olisi ensimmäinen jalkapalloseura, joka vaihtaa intohimon, tunteen palon ja uskon omaan tiehensä kyyniseen ja laskelmoituun voiton tavoitteluun. Kun menestykselle antaa pikkusormen, se vie usein koko käden. Oli kyse sitten jalkapallosta tai liike-elämästä.

Borussia Dortmund on nyt vedenjakajalla. Ei vain tämän kauden osalta, vaan koko kuluvan vuosikymmenen osalta. Punnukset on asetettu. Mutta kumpaan suuntaan vaaka kallistuu?

Bayern München – Borussia Dortmund lauantaina 6.3. klo 19.30.