– Onko Mike Deanilla perhe? Kuka hitto haluaisi lisääntyä hänen kanssaan? Lyön vetoa, että hän yritti kääntää huomion itseensä myös vaimonsa synnyttäessä.

– Hän ansaitsi ne. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

– Ansaittua. Samoin pitäisi tapahtua myös Craig Pawsonille.

– Kirjoita Mike Deanin perheelle kirje, ja hän jättää tuomaroinnin viikoksi. Kirjoittakaa vain yksi kirje JOKA VIIKKO eikä hän tuomaroi enää ikinä. Tehkää osanne.

– Jatkakaa hyvää työtä, tappouhkailijat! Siten meidän ei tarvitse enää ikinä kärsiä hänen paskasta tuomaroinnistaan! PS älkää oikeasti tappako häntä, se on paha juttu!

Kylmäävää, puistattavaa, vastenmielistä.

Ylläolevat lainaukset ovat vapaita suomennoksia twiiteistä, joita kirjoitettiin vastaukseksi The Timesin toimittaja Martyn Zieglerille twiittiin, jossa hän kertoi 52-vuotiaan Mike Deanin pyytäneen vapautusta ensi viikonlopun valioliigakierrokselta. Syynä Deanin pyyntöön olivat hänen ja hänen perheensä saamat tappouhkaukset (lue uutinen aiheesta).

Tappouhkauksiin ei tarvitse suhtautua olankohautuksella

Mietitään vielä. Meillä on perheellinen jalkapallon parissa elantonsa hankkiva ammattilainen, yli 20 vuotta Valioliigassa oikeutta jakanut tuomari, joka saa kotiinsa viestejä, joissa uhataan hänen ja hänen perheenjäsentensä henkeä ja terveyttä. Kun niistä kerrotaan julkisuuteen, jotkut somekommentoijat kokevat asiakseen todeta viestien olevan ansaittuja, ja kehottavat lähettämään niitä lisää.

Tappouhkauksia. Viestejä, joissa uhataan oman elämäsi päättyvän ennen eläkepäiviä tai ennen kuin näet vaikkapa lapsesi menevän naimisiin. Tai vielä pahempaa, lapsesi tai puolisosi kuolevan ennen sinua.

Olen onnekkaassa asemassa sikäli, etten ole koskaan saanut somen tai muunkaan viestimen välityksellä minuun kohdistuneita tappouhkauksia. Joudun siis ainoastaan kuvittelemaan, miltä sellainen tuntuu. Olen joka tapauksessa aika varma, että elämä on aika paljon kevyempää, jos ei tarvitse pelätä joutuvansa väkivallan uhriksi. Kaduilla astelee mieluiten siten, ettei tarvitse koko ajan pälyillä olkansa yli.

Reaktioita Zieglerin twiittiin oli muunlaisiakin. Jos jotkut eivät sentään kehottaneet lähettämään tappouhkauksia lisää tai pitäneet niitä ansaittuina, lähes yhtä törkeää oli myös väittää niitä keksityiksi.

– Hän luultavasti kirjoitti ne itse, jotta välttyisi hyllytykseltä.

– Haha Mike Dean varastaa show’n, kentän ulkopuolella.

– Tietysti FA tukee tätä narratiivia, jottei heidän tarvitse vastata Mike Deanin kahteen kumottuun punaiseen korttiin kahdessa viikossa. Olen nähnyt enemmän juttua nettihäirinnästä kuin hänen rangaistuksestaan.

Martyn Ziegler

@martynziegler
NEW: Death threats against referee Mike Dean were sent to his family over weekend + he has asked not to be involved in any Premier League match next week. Follows West Ham red card controversy. Full story on @TimesSport at 12
502
165
11:25 AM · Feb 8, 2021

Kuinka kummallinen on ajatuksenjuoksu, joka saa olettamaan, että joku lähettäisi tieten tahtoen tappouhkauksia itselleen, tai valehtelisi sellaisia lähetetyn? Jokainen vähänkin enemmän esimerkiksi Twitterissä aikaa viettänyt kyllä tietää, kuinka usein tappouhkauksia netissä viljellään. Jokainen jalkapallokatsomossa ollut puolestaan tietää, kuinka törkeitä huutoja tuomareille karjutaan.

Niin surullista kuin se onkin, ei tämän yhdistelmän todenperäisyyttä ole mitään syytä epäillä. Tuomarien tekemät virheet johtavat tappouhkauksiin, ja se on väärin.

Tappouhkaukset eivät ole niiden kohteiden syy

Tuttua kauraa on seuraavakin reaktio. Moni kommentoinut syyllistää Deania itseään tappouhkauksista. Itse uhkailu tuomitaan korkeintaan ohimennen, jos sitenkään, ja syy tapahtuneesta vieritetään uhkailun kohteelle.

– En tunne sympatiaa, se on Mike Dean. Loppujen lopuksi hän tilaa niitä itselleen.

– Tappouhkaukset eivät ole vastaus ikinä, mutta jos FA rankaisisi noloja ja alisuorittavia työntekijöitään, ehkei yleisö olisi koko ajan niin vihainen. Naurettavat, epäjohdonmukaiset päätökset pilaavat lajin. On aika kantaa vastuuta.

– En hyväksy uhkauksia missään muodossa. Mutta jos minä mokaisin työssäni yhtä paljon kuin nämä tyypit, en olisi työpaikassani tai sillä tasolla, jolla olen. On aika, että FA sijoittaa tuomarien kehittymiseen ja alkaa luoda parempia tuomareita huipputasolle.

– Tuota ei tietenkään voi hyväksyä. Sanottuani sen, olisin ERITTÄIN iloinen, jos minun ei KOSKAAN tarvitsi nähdä hänen tuomitsevan enää Valioliigassa. Olen kurkkuani myöten täynnä häntä.

– Tarvitaan siis tappouhkauksia, jotta tuomarit kantavat vastuunsa. Heidät kaikki pitäisi asettaa syytteeseen. Se on surullista, mutta vain osoittaa, kuinka syvää englantilaisten tuomarien epäpätevyys on.

Lisäksi kommenttikentässä vaaditaan tuomareita selittämään julkisesti otteluissa tekemiään ratkaisuja ja Englannin jalkapalloliitto FA:ta rankaisemaan heitä ankarammin. Esimerkiksi tähän tapaan:

– Miten ihmeessä joku tietää, missä hän asuu? Hänen ei pitäisi pyytää vapaata viikonloppua, vaan hänet pitäisi hyllyttää ja pyytää selittämään lukuisia kehnoja päätöksiään.

– Kun mitään muita tapoja kritiikkiin ei sallita, näin käy. Pankaa tuomarit lavalle vastaamaan, niin tappouhkauksia tulee vähemmän. Tai rankaiskaa tuomareita huonoista päätöksistä. Kun tuomareille annetaan koskemattomuus rangaistuksista, se johtaa tähän.

Ensinnäkin on naiivia väittää, että tuomareita ei ”rangaistaisi” epäonnistumisista tai laskeneesta suoritustasosta. Tuomareita on aina reilusti enemmän kuin yksi ottelukierros vaatii, eikä kellekään ole korvamerkitty tiettyä määrää otteluita. He, jotka onnistuvat paremmin, saavat enemmän ja tärkeämpiä pelejä. Jos taso heittelee, on töitä vähemmän. Laajemmin tilannetta tarkastelleen aina pelikausien välissä.

Toisekseen, kuulostaa kehnolta ajatukselta, että tuomarien pitäisi astella julkiselle lavalle epäonnistumisiaan tai puhuttaneita ratkaisujaan selittämään. Puheoikeus heillä on, mutta mitään vaatimuksia sellaisesta ei tarvita. On sopiva käytäntö, että erotuomarijohtajat kommentoivat ratkaisuja itse tuomarien sijaan.

Tuomarien pakotetuista puheenvuoroista tulisi nopeasti ”mestauslava”, jossa puitaisiin koko ajan yhä pienempiä ja pienempiä mahdollisia virheitä, karsittaisiin oikeudenjakajia korkeimmalta tasolta tuomari toisensa jälkeen ja vähennettäisiin työn houkuttelevuutta.

Tuomarikin saa tehdä virheitä

Sitä ei käy kiistäminen, että Mike Deanin viime viikot eivät ole menneet kentällä putkeen. Kaksi kumottua punaista korttia kahdessa peräkkäisessä ottelussa on ainutkertainen tapahtuma Valioliigassa, ja siksi hänestä nyt kohistaan. On silti pysäyttävää, että vielä tänä päivänäkin pitää muistuttaa tuomarienkin olevan vain ihmisiä, ja virheiden inhimillisiä.

Tuomari voi tehdä ottelussa sata päätöstä oikein, mutta jos hän tekee yhden ison arviointivirheen, ei oikeista päätöksistä kiitä kukaan. Se yksi virhearvio voi kuitenkin johtaa kritiikkiryöppyyn, vaikuttaa tuleviin töihin ja – kuten jälleen nähtiin – poikii pahimmillaan tappouhkauksiakin.

Tuomarin pitää ajatella nopeasti kuin tietokone, jaksaa painaa 90 minuuttia maitohapoista huolimatta, ja olla torkahtamatta hetkeksikään. Ikään kuin siinä ei vielä haastetta olisi tarpeeksi, pitäisi hänellä olla mieluiten myös röntgenkatse ja 360 astetta kääntyvä pää, tai silmät selässä. Psykologiastakin olisi apua, kun pelaajat näyttelevät loukkaantunutta tai korostavat rikkeitä. Olen itse joutunut joskus toimimaan tuomarina salibandyotteluissa ja sanon sen suoraan: olin surkea. Tuomarin tehtävä on haastava, enkä minä ajatellut riittävän nopeasti.

Tuomari on kentällä se kaveri, jonka onnistumisprosentti voi olla koko pelin paras, mutta joka ei saa työstään koskaan palkintoa. Hän on vähintään yhtä tärkeä osa ottelutapahtumaa kuin kuka tahansa laitapakki, keskikentän työmyyrä tai kärjessä tilaisuuttaan kyttäävä maalitykki, mutta sillä erotuksella, että muiden päätä ei vaadita pölkylle yhden epäonnistuneen suorituksen jälkeen. Hyökkääjä voi pelata 89 huonoa minuuttia, mutta nousta yhdellä maalilla pelin juhlituksi sankariksi.

Lyhyesti sanottuna: Tuomari on erittäin keskeinen osa jalkapallopeliä. Pelejä ei pelata ilman häntä.

”Koulutamme 30 tuomaria, ja 20 heistä lopettaa”

Olisi älyllisesti epärehellistä väittää, etteikö katsomokäyttäytyminenkin vaikuttaisi somekäyttäytymiseen. Jokainen meistä on kuullut kannattamansa joukkueensa katsomonosasta hyvin alatyylisiä huutoja oikeudenjakajalle – ellei jopa itse huutanut – eikä ole puuttunut asiaan. Tuomareihin kohdistuva häirintä ja solvaaminen lasketaan peliin kuuluvaksi asiaksi.

Rajujakin ylilyöntejä on maailmalla nähty, häiriköinnin mentyä jopa fyysiseksi. Keväällä 2019 Argentiinassa heitettiin alasarjaottelua tuominneen naistuomarien päälle kiehuvaa vettä. Saman vuoden syksyllä Saksassa tuomiosta tulistunut pelaaja puolestaan pahoinpiteli kentällä nuoren tuomarin, joka kiidätettiin tajuttomana helikopterilla sairaalaan. Tapaus sai kyseisen pelaajan seuran vetäytymään sarjasta ja johti muun muassa Berliinin erotuomarien lakkoon.

Baijerin jalkapalloliiton erotuomarikouluttaja Manfred Kranzeder kertoi tuolloin ongelman alkavan jo junioripeleistä. Tuomareihin kohdistuvat solvaukset ja häirintä saavat monet tuomarit lopettamaan uransa jo varhain, eikä uusien tuomarien rekrytoiminen ole helppoa.

– Junioripeleissä ongelma eivät ole pelaajat, vaan koko soppa tulee ulkopuolelta. Jokainen vanhempi tai isovanhempi ajattelee, että heidän kullanmurunsa on seuraava maajoukkuepelaaja. Siksi lähetämme sinne myös ohjaajia pitämään huolta järjestyksestä. Muuten tuomari lopettaa jo kahden pelin jälkeen.

– Silloin koulutamme 30 tuomaria, ja heistä 20 lopettaa. Se ei ole homman tarkoitus, Kranzeder kuvaili.

Virheettömyyttä ei vaadita muillakaan aloilla – eikä pidäkään

Entä jos alkaisimme kohdella tuomareita kuin keitä tahansa muita arkeemme vaikuttavia työntekijöitä? Jos lapsiamme hoitavat varhaiskasvattajat hyllytettäisiin yhden tai kahden virheen jälkeen, loppuisivat lastenhoitajat kesken. Jos bussikuskeihin kohdistuisi samoja vaatimuksia, ei linja-autoja ajaisi enää kukaan. Jos tuomareilta vaaditaan täydellisyyttä rangaistuksen uhalla, ei ole enää tuomareitakaan – eikä siten jalkapalloakaan.

Kukaan ei tee virheitä työssään tahallaan – ei ainakaan kovin moni. Jokaisella on silti myös huonoja päiviä, ja työssään joskus myös ensimmäinen päivä. Jokainen tekee virheitä, ja silloin tarvitaan armollisuutta – ei uhkauksia tai solvauksia.

Minä olen tehnyt virheitä jokaisessa työpaikassani, ja teen niitä myös tässä nykyisessä työssä. Yleensä pieniä ja huomaamattomia, mutta joskus vähän isompiakin. Mokiini löytyy inhimillinen selityskin, mutta harvoin selitys ketään kiinnostaa. Annan ne kuitenkin itselleni anteeksi, ja onneksi antavat muutkin.

Näin pitäisi kohdella myös Mike Deania ja tuomareita. Tuomareita asettavat komissiot valvovat tuomarien työtä ja tekevät ratkaisut otteluista, eikä ulkopuolisia noitarovioiden sytyttäjiä kaivata. Tuomarien on saatava tehdä työtään kentällä ilman ylisuurta pelkoa virheistä. Ilman, että joutuu miettimään pilliin tarttuessaan, mahtavatkohan puoliso ja lapset olla turvassa.

FA vetosi somejätteihin

On selvää, että vastuunsa on myös vihapuheelle ja tappouhkauksille alustan tarjoavilla somejäteillä. Englannin jalkapalloliitto FA julkaisi sunnuntai-iltana tiedotteen, joissa se reagoi selväsanaisesti Manchester Unitedin miesjoukkueen pelaajan Axel Tuanzeben sekä naisjoukkueen Lauren Jamesin vastaanottamiin rasistisiin viesteihin. Sekä FA että tiedotteen jakanut Sky Sports toivoivat Twitteriltä, Instagramilta ja Facebookilta tiukempia toimia syrjivän puheen kitkemiseksi. Sky Sports sitoutui puolestaan itse rasisminvastaiseen taisteluun.

– Jälleen yksi viikonloppu, jona pelaajiin kohdistuu syrjivää häirintää, ja jona heidän täytyy kohdata nimettömiä näppäimistösotureita, jotka piileskelevät rangaistuksettomassa maailmassa. Me FA:ssa uskomme, että nyt riittää, FA:n tiedotteessa luki.

– Teemme jatkossakin kaikkemme, jotta voimme sysätä syrjinnän pois lajista. Vaadimme kuitenkin hallitusta toimimaan nopeasti ja säätämään soveltuvat lait, jotta tästä häirinnästä koituu todellisia seurauksia.

– Someyhtiöiden täytyy astua esiin, kantaa vastuunsa ja bännätä häiriköt alustoiltaan, kerätä todisteita syytteen nostamista varten ja tarjota tukensa, jotta heidän alustansa voidaan vapauttaa tämäntapaisesta karmeasta häirinnästä.

– Me seisomme Lauren Jamesin, Axel Tuanzeben ja jokaisen syrjinnän uhrin rinnalla. On muutoksen aika.

England Football

@EnglandFootball
3,597
88
9:21 PM · Feb 7, 2021

FA:n kannanotto on linjakas ja ehdottoman tarpeellinen. Mike Deanin tapauksessa ei puhuta rasistisesta häirinnästä, mutta joka tapauksessa sosiaalisen median kanavilta on perusteltua vaatia toimia myös muunlaisessa häirinnässä. Dean sai tappouhkauksensa ilmeisesti muuta kautta, mutta kuten tämän uutisen alussa nähdään, levitetään myös somealustoilla uhkailua – tai vähintäänkin puolustellaan sellaista.

Kaikki reaktiot Marvyn Zieglerin twiittiin eivät toki olleet negatiivisia, vaan asiallisiakin viestejä joukossa oli. Allaolevasta lainauksesta en voisi olla enempää samaa mieltä.

– Se määrä vastauksia, joissa lukee ”tappouhkaukset ovat väärin, MUTTA”, on oire siitä, mikä yhteiskunnassa on pielessä. Ainoan vastauksen pitäisi kuulua, että uhkailut Mike Deania kohtaan ovat vastenmielisiä, eikä niille ole sijaa jalkapalloilussa eikä yhteiskunnassa. Tämä viha on nyt riistäytynyt käsistä, ja sen pitää loppua.

Muuta vaihtoehtoa ei ole. Tuomareiden on sallittava jatkossakin erehtyä, ja ainoa instanssi, joille he ovat vastuussa, ovat tuomarinimityksistä vastaavat elimet. Tappouhkaukset ovat yksiselitteisesti väärin – olipa niiden kohde sitten jalkapalloerotuomari tai kuka tahansa muu.

Aiheet Dean Mike Näkökulmat Rasismi some tuomarit Twitter Ulkomaat Valioliiga