Kun kesän jälkeen palasimme taas kouluihin ja päiväkoteihin, olimme taas Niko, Mikko, Timo, Antti, Teemu, Anssi ja Heikki. Mutta sinä kesänä vuonna 1986 jokaikinen meistä halusi olla Maradona.

Minusta ei koskaan tullut edes välttävää jalkapalloilijaa, mutta intohimoinen jalkapallofani minusta tuli. Ja sillä polulla otin ensimmäiset askeleeni tuona kesänä, ollessani kuuden vanha.

Olen tästä elämänmittaisesta jalkapallomatkasta nauttinut, ja suuri kiitos siitä kuuluu köyhässä suurperheessä Buenos Airesin lähiössä varttuneelle kiharapäälle nimeltä Diego Maradona. Ainutlaatuiselle taiteilijalle ja monien lapsuuden sankarille.

Kaikkein ensimmäiset jalkapallomuistoni ovat peräisin Meksikon MM-kisoista 1986. En minä oikein niitä pelejä muista enkä kunnolla edes sitä viiksekästä chilimaskottiakaan. Mutta voi jestas, kuinka sitä palloa kotipihassa sinä kesänä potkittiinkaan.

Sinä kesänä sai kädelläkin tehdä maaleja

Kun Diego Armando Maradona nukkui keskiviikkona pois, palasin heti muistoissani tuohon lapsuuden kesään. Pieni perunamaa ja ruusunmarjapensaat erottivat oman pihamme eläkeikäisistä naapureistamme. Heidän lapsenlapsensa saapuivat aina kesänviettoon mummolaan ja pihahöntsät saatiin varmasti pystyyn joka päivä. Hanskat tai vastaavat maalitolppina, tietysti.

Ei se itkettänyt, jos välillä piti olla Michel Platini, upea pelaaja hänkin. Tarpeen tullen myös Enzo Scifo, Socrates, Gary Lineker tai Emilio Butragueño kelpasivat. Mutta kun jakoja tehtiin ja ”leikittiin huippupelaajia”, niin kyllä jokainen oli mieluiten juuri Maradona. El Pibe de Oro, ”Kultainen poika”.

Vaikka tämän päivän vauvat eivät vielä Maradonasta mitään tiedäkään, niin tulevat varmasti vielä kuulemaan, ja paljon. Tämä kuva on Buenos Airesista Maradonan kuolinpäivältä. Kuva: Getty Images

Kun kikat purivat ja onnistui pujottelemaan poikki kentän maalintekoon ja tuulettamaan maalia vapautuneesti, sai jokainen pikkupoika olla sen pienen hetken ajan Maradona. En ihmettelisi, vaikka olisimme välillä tuon pujottelun toisille sallineetkin tapahtua. Ja kyllä, sinä kesänä myös kädellä sai tehdä maaleja – ja nauru maistui.

Isoveljen kanssa keräsimme myös jalkapallokortteja, enkä unohda niiden kanssa samassa paketissa tulleen purukumin tuoksua vieläkään. Harmittihan se, ettei Maradonaa koskaan pussista tullut, vaan aina vain niitä iänikuisia Preben Elkjaer Larseneita tai Gordon Strachaneita. No, onneksi joskus sentään myös Jorge Burruchaga.

Kisojen loppuottelussa Länsi-Saksaa vastaan tarkasti vartioitu Maradona ei maalia tehnyt, mutta hänen loistava syöttönsä vapautti Jorge Burruchagan tekemään pelin ratkaisseen 3-2-maalin. Juuri puolivälieräpeli Englantia vastaan teki kuitenkin Maradonasta legendan.

Vain muutaman minuutin välein Maradona teki kaksi ikonista maalia. Ensin 165-senttinen vikkelä taituri nousi korkeimmalle ja ”puski” pallon maaliin – kuten hyvin tiedetään, ”Jumalan kädellä”. Toisessa hän pani nippuun koko Englannin puolustuksen tehden yhden jalkapallohistorian hienoimmaksi ylistetyimmistä maaleista. Ranskalaislehti L’Équipe kuvaili pelin jälkeen Maradonaa ”puoliksi enkeliksi, puoliksi piruksi”. Myytti oli syntynyt.

Kuvat Diego Maradonasta ja MM-pokaalista ovat jääneet elämään. Kuva: Getty Images

Myös viime marraskuussa, kun vierailin ensi kertaa elämässäni upealla Estadio Aztecalla México Cityssä, ajatukset palasivat Maradonaan. Juuri tuolla stadionilla Maradona teki itsestään kuolemattoman. Ja nyt hän on kuollut.

Kuluttavalla elämäntyylillä oli hintansa

Diego Maradona oli suuria tähtipelaajia myös vuoden 1990 MM-turnauksessa, joissa Argentiina puolusti mestaruutta, mutta yhdistynyt Saksa sai lopulta revanssinsa. Matkustin tuolloin perheeni kanssa Italiaan – toistaiseksi ainoaan MM-kisareissuuni. Paikan päällä katsoimme hitusen vähemmän tunnetun ottelun Costa Rica-Skotlanti, mutta leirintäalueilla vahdattiin jokainen mahdollinen peli. Maradona sai meiltä erityishuomiota aina, mutta uusina tähtinä muistoihin tunkeutuivat etenkin Roger Milla ja Toto Schillaci.

Maradona pelasi kaikkiaan neljät MM-kisat, ja oli lähellä pelata myös Argentiinan mestaruuteen päättyneissä vuoden 1978 MM-kotikisoissakin. Hän oli tuolloin kuitenkin vasta 17-vuotias, eikä valmentaja César Luis Menotti uskaltanut ottaa riskiä.

Lopulta 17 vuotta kestänyt kansainvälinen pelaajaura päättyi surullisesti positiiviseen doping-näytteeseen vuoden 1994 MM-kisoissa. Kisat saivat ikävän sivumaun ja Maradonan sädekehään alkoi tulla säröjä, mutta legendan statusta ei mikään veisi pois.

Maradona eli kentän ulkopuolella yhtä värikästä elämää kuin kentälläkin. Päihteitä kului niin iloihin kuin suruihinkin, ja riippuvuus pakotti pelaajasuuruuden usein myös vieroitushoitoon. Jo vuonna 2007 Maradonan kuolemasta liikkui onneksi vääriksi osoittautuneita huhuja.

Vuoden 2018 MM-kisoissa puolestaan huolestuttiin, kun Maradona pyörtyi yllättäen katsomossa. Kohtalokkaaksi kävi kuitenkin tämän marraskuun alussa tehty aivoleikkaus, jolla lienee ollut vaikutuksensa Maradonan saamaan sydänkohtaukseen.

Diego Maradonan intohimo Venäjän MM-turnauksessa kaksi vuotta sitten herätti runsaasti huomiota. Kuva: Getty Images

Palvonnan kohde

Muistot jäävät elämään, sillä Maradonan myötä poissa on yksi kautta aikain suurimmista. Ei liene liioiteltua väittää, että kymmeniätuhansia lapsia on saanut nimekseen Diego, Armando tai Diego Armando vanhemmilta, joiden esikuva Maradona on minun tapaani ollut.

Maradona on saanut jota kuinkin kaikki mahdolliset tunnustukset, joita jalkapalloilija voi saada. Hänestä on tehty patsaita, seinämaalauksia, elokuvia ja lauluja. Hänen perintönsä myös pop-kulttuurissa on valtava, sillä Maradona liikutti satoja miljoonia ihmisiä ympäri maailman ja toimi siltana jalkapallon ja muun yhteiskunnan välillä.

Yksi tällainen tribuutti on maineikkaan ranskalais-espanjalaisen Manu Chaon Maradonan kunniaksi tekemä laulu La Vida es una Tombola, suomeksi ”Elämä on arpajaiset”. Tekstin keskiössä on Diego Maradona, ja allaolevalla videolla näkyy, kuinka kadulla laulettu kunnianosoitus vaikuttaa legendaa liikuttavan. Maradonan silmien suojana ovat aurinkolasit, mutta saattaa siellä kyynel vierähtää.

Sain tänään mieluisan toiveen pukea sanoiksi ajatuksiani Maradonan kuolemasta. Kerrankin koin olevani etuoikeutettu muuta toimitustiimiä korkeamman ikäni takia, sillä voin onnellisena sanoa muistavani Maradonan pelejä. Kaikki kunnia Marco van Bastenille, David Beckhamille, Raúlille ja Jari Litmaselle, mutta olen iloinen siitä, että juuri Diego Maradona oli minulle ensirakkaus jalkapallofanina.

Kuolinuutinen pysäytti. Ei se täysin yllättäen tullut, sillä valitettavia terveyshuolia Maradonalla oli ollut jo pitkään. Sitä pelättiin, mutta pelko pidettiin visusti piilossa. Niin typerryttävä uutinen se silti oli, että äsken teki mieli huutaa kaupassa maskini takaa ihmisille: ”Hei, tiedättekö, että Maradona on kuollut”. Kun legendan poismeno herättää kaukaisessa Suomessakin näin suuria tunteita, niin millainen maansuru Argentiinassa mahtaa olla?

Diego Maradona, argentiinalaisten uusi jalkapallopyhimys?

Jalkapalloa kuvataan usein uskonnoksi. Elämän on sanottu olevan osa jalkapalloa. Argentiina on varmasti maa, johon nämä sanonnat erityisen hyvin sopivat. Maa on samalla erittäin jalkapallohullu, mutta myös hartaan katolinen. Katolisen kirkon nykyinen päämies Paavi Franciscus on kotoisin Buenos Airesista ja hänet tunnetaan suurena jalkapallon ystävänä. Olen melko varma, että tänään Franciscuksen kuville esitetään Argentiinassa Maradonaan liittyviä rukouksia.

Argentiinan maajoukkuetta kerran MM-kisoissakin (vuonna 2010) valmentanut Maradona ei enää saanut nähdä maansa pelaajien nostavan ilmaan MM-kisojen voittopokaalia. Diego johdatti Albicelesten mestariksi vuonna 1986, mutta sen jälkeen kaikki yritykset ovat päättyneet tuloksettomina.

Seuraajan globaalina megatähtenä Maradona tietenkin sai Lionel Messissä, kuusinkertaisessa Ballon d’Or-voittajassa. Monet nostavat Messin Maradonan edelle ehkä jopa kaikkien aikojen jalkapalloilijaksi, mutta suuri joukko ihmisiä on sitä mieltä, ettei Messi yllä koskaan Maradonan tasolle, ellei hän vie maajoukkuetta maailmanmestaruuteen.

Nyt vertailut Messin ja Maradonan välillä tuntuvat epäreiluilta, kun toisesta on aika jättänyt. Toisaalta taas argentiinalaisten uskonnollisen kansanluonteen tuntien voin kuvitella, että nyt toiveet vasta kasvavatkin. Maradonan legendaarisin maali – La Mano de Dios – ei olisi ikinä voinut toteutua videotuomaroinnin aikataululla. Se maali on myytti ja jalkapallosatu, koska se ehti toteutua ennen teknologiaa. Ja se tarina on kaunis.

[readmore from=Maradona-Diego]

Vaikka VAR onkin luotu sääntökirjanvartijoita auttamaan, koko jalkapallokulttuuri elää juuri näistä legendoista, jotka kaikessa kummallisuudessaan ovat ainutlaatuisia. Juuri se sai kuusivuotiaan pikkupojan kaukana pohjolassa nostamaan pihahöntsissä kätensä ilmaan ja jatkamaan sillä pallon maaliin, höpöttäen jotain ”Jumalan kädestä”. Tietämättä edes kunnolla, mitä se tarkoitti.

Jos Maradonan ”perillinen” Lionel Messi johdattaa Argentiinan kohti maailmanmestaruutta vuoden 2022 Qatarin MM-kisoissa, ja matkan varrelle sattuu vaikkapa jokin onnekas pomppu, on aivan varmaa, että argentiinalainen futiskansa ja media turvautuu selittämään tapahtunutta Jumalan kädellä. Sillä nyt argentiinalaisilla on olemassa toinenkin jumala, jolle rukouksensa osoittaa.

Kiitos kaikesta, Diego Armando Maradona, ensirakkauteni jalkapallokentiltä.

Aiheet Maradona Diego Näkökulmat Ulkomaat