Näkökulma: Miksi Juventus palkkasi päävalmentajaksi täydellisen noviisin Andrea Pirlon? – Syy löytyy viiniä maistelevan miehen imagosta, ei jalkapallosta

Moni jalkapalloihminen joutui hieraisemaan silmiään, kun Juventus ilmoitti valmentajanvaihdoksestaan elokuun alussa. Maurizio Sarrin potkut eivät toki olleet yllätys, vaikka mies seuran Serie A:n voittoon johdattikin. Ne olivat seurausta siitä, että Sarrin ja Juven yhteiselo oli alusta alkaen lähtenyt liikkeelle väärällä jalalla. Yllätys piili siinä, että Juventus palkkasi uudeksi valmentajakseen miehen, joka ei ollut valmentanut otteluakaan elämässään.

Kolme vuotta sitten uransa lopettanut Andrea Pirlo oli peliurallaan tietynlainen kulttihahmo. Vaikka italialainen on valmentajana vielä täysi arpa, pelaajana kaiken mahdollisen voittanut legenda on Juvelle helposti markkinoitava kasvo. Ja juuri siitä syystä Juventus Pirlon palkkasi.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Guardiolan ja Zidanen jalanjäljissä

Sarri ei saanut potkuja siksi, että Juventus putosi Mestarien liigan puolivälierässä Lyonille. Päätös oli jo tehty kauan ennen sitä.

Jo seurapresidentti Andrea Agnellin kommentit Juven varmistettua yhdeksännen perättäisen scudettonsa antoivat viitteitä tulevasta. Agnelli ylisti varapresidentti Pavel Nedvědiä sekä muuta seurajohtoa heidän työstään mestaruuden eteen. Sarria presidentti ei maininnut sanallakaan.

Siinä kohtaa Sarri oli jo itsekin aavistanut, mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Iltana, jona hän kruunasi 30-vuotisen valmentajauransa voittamalla ensimmäisen liigamestaruutensa, hän vaikutti jo mieheltä, joka tiesi tulevansa erotetuksi. Sarri kommentoi tilannetta vain lyhyesti, viittaamalla pitkään sopimukseensa ja aikeisiinsa kunnioittaa sitä.

Ratkaisevan Lyon-pelin aattona Sarri antoi ymmärtää, että päätös oli jo tehty.

– Mielestäni pidätte seurajohtajia amatööreinä, jos ajattelette, että kohtaloni ratkeaa yhteen otteluun. He eivät tee päätöksiä yhden ottelun tai viimeisimmän tuloksen perusteella. He ovat jo tehneet päätöksensä. Jos se päätös muuttuu, muuttuu se huomisen tuloksesta huolimatta. Jos se pitää, se pitää huolimatta huomisesta pelistä. Kysymällä, riippuuko jatkoni yhdestä pelistä, te kohtelette seurajohtajia kuin faneja ja väitätte, että he tekevät päätöksiä tunteiden perusteella, Sarri kommentoi.

Juventuksen seurajohtajat eivät suinkaan ole amatöörejä, vaikka he sellaisen valmentajaksi palkkasivatkin. Pirlo tuo Agnellin kaipaamaa ”innostusta” joukkueeseen, jonka luottamusta Sarri ei koskaan onnistunut voittamaan.

– Toivomme, että hän voi jatkaa muiden valmentajien jalanjäljissä, Agnelli kommentoi Pirlon palkkaamista.

Ei tarvitse olla suuri älykkö ymmärtääkseen, että hän tarkoittaa Pep Guardiolaa ja Zinédine Zidanea.

Pirlo on kuitenkin keltanokka siihen verrattuna, mitä Guardiola ja Zidane olivat huipulle noustessaan. Kun Guardiola opiskeli valmentamista jo peliuransa aikana, toimi Zidane päävalmentajana Real Madridin kakkosseurassa ja apuvalmentajana Carlo Ancelottin alaisuudessa. Pirlon ensimmäinen valmennuspesti alkoi Juventuksen alle 23-vuotiaiden joukkueessa viikko ennen edustusjoukkueen päävalmentajaksi nimittämistä. Ennen kauden alkua Pirlo ei ollut valmentanut päivääkään.

Vuonna 2014 ilmestyneessä elämäkerrassaan Pirlo itse asiassa puhuu vahvasti valmentajaksi tulemista vastaan.

– En laittaisi senttiäkään sille, että minusta tulee manageri. Se ei ole työ, joka houkuttaa minua. Siinä on liikaa huolia ja elämäntyyli on liian lähellä sitä, mitä se on pelaajana. Kun lopetan, olen tehnyt oman osuuteni ja haluan vetäytyä elämään rauhallista elämää, Pirlo sanoo.

Asiat kuitenkin muuttuvat nopeasti. Legenda on kertonut valmentamisen alkaneen houkuttaa häntä nopeasti peliuran päätyttyä. Hän ilmoittautuikin Covercianon maineikkaaseen valmentajakouluun ja valmistui kauden kynnyksellä kurssinsa toiseksi parhaana.

Pirlon opettajana Covercianossa toiminut Italian jalkapallovalmentajien liiton puheenjohtaja Renzo Ulivieri on vakuuttunut miehen kyvyistä valmentajana.

– Voin luottavaisena sanoa, että Pirlo on yksi suurimmista ajattelijoista jalkapallossa. Hän tietää itse pelistä enemmän kuin suuri osa valmentajista, jotka ovat valmentaneet vuosikausien ajan, Ulvieri kommentoi Calcio Mercatolle.

Paperilla Pirlolla on siis edellytykset nousta huippuvalmentajaksi. Myös Juventuksen peliesitykset ovat olleet, puolustuksellisista ongelmista huolimatta, rohkaisevia. Joukkue on pelannut innovatiivisesti neljän puolustajan linjalla, joka hyökätessä muovautuu muotoon 3-2-5. Kauden avauksessa Juve pilkkoi Sampdorian puolustuksen palasiksi, ja AS Romaa vastaan se pystyi ohjaamaan pelin kulkua jopa miehen vajaalla.

Aika näyttää, onko il Maestrosta luotsaamaan Vanha Rouva sellaiseen menestykseen, jota seurajohto odottaa. Paineet ainakin ovat kovat, kuten mestaruudesta huolimatta potkut saaneen Sarrin kohtalo osoittaa.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Tavoitteena elämäntyyli

Pirlon palkkaamisen logiikka ei kuitenkaan liity miehen potentiaaliin valmentajana. Se liittyy siihen, että Torinossa on jo pitkään ajateltu jalkapalloa laajemmin.

Agnellin silmissä raha on aina merkinnyt jalkapalloilullista menestystä enemmän. Hänellä on pakkomielle kehittää Juventuksen ympärille brändi, joka puhuttelee ihmisiä myös jalkapallomaailman ulkopuolella. Tupakoiva ja toimittajille äksyilevä Sarri ei koskaan sopinut siihen muottiin, mitä Agnelli haluaa Juven edustavan. Pirlo sen sijaan sopii siihen täydellisesti.

Pirlo ymmärtää, mitä pelaaminen Juventuksessa vaatii. Siinä missä Sarri lähestyi Mestarien liigan voittamista kuin kaukaista unelmaa, ei voiton visualisointi liene yhtä vaikeaa, jollekin, joka sen on jo voittanut.

Kuten Nedved ja Agnelli ovat sanoneet, Juventus ei voi kohdella Mestarien liigaa unelmana. Sen on oltava seuralle konkreettinen tavoite. Pirlolle voittaminen ei ole haaveilua, se on arkipäivää, ja jo sen takia hänen olemuksensa henkii sitä, mitä Juventus haluaa olla.

Juventus on alkanut tietoisesti tavoitella asemaa yhtenä maailman suosituimmista brändeistä, sillä seuran nykyiset 500 miljoonan euron tulot eivät tyydytä Agnellia. Presidentti vertaa seuraansa Real Madridiin, jonka nykyinen liikevaihto lähestyy miljardin euron rajaa, mutta joka vielä vuonna 2010 oli tuloiltaan samaa suuruusluokkaa kuin Juve nyt.

Agnelli kuitenkin tietää, ettei vastaava kasvu ole mahdollista Italian rajojen sisällä. Juventus on jo ylikasvanut kilpakumppaneihinsa nähden ja saattanut Serie A:n sellaiseen saturaatiopisteeseen, jossa sen on äärimmäisen vaikea kasvaa kansallisen liigan sisällä.

Juuri tästä syystä myös Euroopan seurajoukkueiden liiton presidenttinä toimiva Agnelli on suurin eurooppalaisen megasarjan puolestapuhuja. Kansalliset rajat ylittävä supersarja olisi juuri sellainen peliliike, jolla Agnelli varmistaisi jatkuvan kasvun edellytykset Juventukselle.

Agnellin tavoitteena on luoda Juvesta brändi, joka resonoi ihmisiä ympäri maailmaa – seurasivat nämä jalkapalloa tai eivät. Hän ei tyydy siihen, että Juve on vain jalkapalloseura. Hän haluaa, että se on elämäntyyli.

Juventuksen aggressiivinen brändiuudistus aloitettiin jo viime vuonna seuran julkistaessa uuden logonsa. Jalkapallopiireissä ristiriitaisen vastaanoton saanut logo on looginen askel kohti Juven markkinoinnillisia tavoitteita. Sitä ei alun perinkään suunniteltu jalkapallon ehdoilla.

Juven uusi logo täyttää kaikki hyvän logon kaupalliset vaatimukset. Se viestii johtajuutta ja on ajaton sekä riittävän yksinkertainen, jotta ihmisten on helppo tunnistaa ja muistaa se.

Ennen kaikkea logo on erilainen. Jalkapallomaailmassa olemme tottuneet siihen, että seurojen tunnukset ovat poikkeuksetta kilpiä tai vaakunoita. Juven logo erottuu massasta selvästi. Se on suunniteltu niin, että ihmiset voivat ylpeänä kantaa sitä trenditakkinsa rinnassa tai kaulaketjunsa riipuksena – vaikka eivät edes tietäisi, että Juventus pelaa myös jalkapalloa.

Juventus haluaa, että sen uusi olemus puhuttelee niin jalkapallon ystäviä kuin niitäkin viihdemarkkinoiden kuluttajia, jotka eivät jalkapalloa seuraa. Universaali logo palvelee tätä käyttötarkoitusta olemalla niin monikäyttöinen, että se toimii sekä jalkapallostadionilla että sen ulkopuolella.

Ei ole vaikea kuvitella nuorisoa trendikkäässä, Juven logolla varustetussa, t-paidassa viettämässä iltaa Torinon sijasta Helsingissä tai Shanghaissa. Iso osa maailman suurimmista brändeistä näyttelee tärkeää roolia sellaisten ihmisten elämässä, joilla ei juuri ole kosketuspintaa brändin alkuperään. Kaikki Niken trendilenkkareiden käyttäjät tuskin ovat juoksuharrastajia tai Jack Danielsin paidassa kulkevat viskin ystäviä.

Eleganttiutta vailla paineita

Ymmärtänette nyt, miksei Sarri sopinut siihen imagoon, jota Juve haluaa viestiä? Sen sijaan maailmanmestari, viinitilan omistaja ja tyylikkäästi pukeutuva Pirlo on omiaan kommunikoimaan Juventuksen arvoja niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Pirlon rauhallinen ja arvokas olemus kentän laidalla tarjoaa täydellisen kontrastin sille, mitä hermostuksissaan ravaava Sarri esitti.

Juve on kyllästynyt dominoimaan Serie A:ta, sillä se ei riitä täyttämään brändin vaatimuksia. Seura on avoin markkinoimaan itseään elämäntapana. Uuden logon julkaisutapahtumassa seurajohto puhui avoimesti siitä, että se haluaa mennä jalkapalloa pidemmälle ja markkinoida itseään myös kuluttajille, jotka eivät välttämättä ole lajista kiinnostuneita.

Cristiano Ronaldon hankkiminen oli tietysti merkittävä panostus urheilullisesti, mutta vähintään yhtä merkittävä markkinoinnin kannalta. Pirlon arvo on – ainakin vielä tässä kohtaa – suurempi imagollisesti kuin pelillisesti. Jopa pakkomielteeksi muodostunut Mestarien liigan voittokin tuntuu välillä tärkeämmältä tavoitteelta kaupallisesti kuin jalkapalloilullisesti.

Ajatus Andrea Pirlosta Juventuksen valmentajana on kieltämättä kutkuttava. Pirlon olemus huokuu eleganttiutta ja itseluottamusta. Kun näet kuvan keskellä viinitarhaansa istuvasta Pirlosta, tiedät heti, että viinit ovat täyteläisiä ja hienostuneita. Kenties lombardialaisen peluuttama jalkapallokin on. Emme kuitenkaan voi tietää sitä, kuten ei voinut Juventuskaan hänet palkatessaan. Palkkaus on Juventukseen haluamaan narratiiviin sopiva riski, mutta riski joka tapauksessa.

Rob Gemmell ⚒

@RobGemmell1

Nothing says cool more than Andrea Pirlo drinking his own wine in his own vineyard.

2

1

7:58 PM · Aug 25, 2020

Jalkapallomaailma on joskus outo. Se on maailma, jonka suurimmat pelurit ovat lähes pakkomielteisiä rahasta ja statuksesta, mutta jossa silti maailman kymmenenneksi isoin seura voi palkata täyden noviisin sen urheilullisesti tärkeimpään pestiin ja saada kaiken näyttämään täysin loogiselta.

Vain aika näyttää, kuinka Pirlon käy. Vaikka hänen päänsä olisi täynnä innovatiivisia ajatuksia, on vielä täysi kysymysmerkki, kuinka valmentaja, joka elämäkerrassaan sanoo vihaavansa alkulämmittelyjä jokaisella solullaan, selviää valmentajan päivittäisestä arjesta.

Toisaalta samassa kirjassa Pirlo toteaa, ettei välitä paineista tippaakaan. Hän kertoo, kuinka vietti kesäisen iltapäivän Berliinissä pelaten Playstationia ja kävi illalla voittamassa maailmanmestaruuden. Ja juuri sellaista itsevarmuutta Juve haluaa myydä.

Lähteet: The Athletic, The Guardian, Interbrand