Ykkösen ennakko, sijat 1-6 – Löytyykö KPV:lle haastajaa nousutaistelussa?

Ykkösen kausi 2020 käynnistyy tulevana lauantaina neljällä ottelulla. SuomiFutis ennakoi jo aiemmin sarjan joukkueista puolet. Ennakon ensimmäisessä osiossa keskityttiin joukkueisiin, joiden uskomme kamppailevan putoamista vastaan sijoilla 7-12.

Nyt käsittelyyn tulevat ylemmän puoliskon joukkueet. Näillä kuudella uskomme olevan realistisia mahdollisuuksia taistella noususta Veikkausliigaan. Toivotamme antoisia lukuhetkiä paketin parissa.

6. Jaro – oman kylän pojilla

Perinteikäs Pietarsaaren Jaro on Veikkausliigan maratontaulukossa sijalla 10, mutta aloittaa nyt viidennen perättäisen kautensa Ykkösessä. Viime kaudella Jaroa pidettiin yhtenä suurimmista nousijasuosikeista. Käteen jäi lopulta kolmas sija ja 12 pisteen rako karsintojen kautta Veikkausliigaan nousseeseen TPS:ään. Parannusta edelliskauteen tuli kuitenkin kolme sijaa.

Uuteen kauteen Jaro lähtee maltillisemmin odotuksin. Niklas Käcko aloittaa toisen täyden kautensa Jaron valmentajana, apunaan entinen huipputoppari Jonas Portin. Vaihtuvuus Jarossa on ollut miltei harvinaisen pientä ja tulokset viime kaudelta olivat hyviä. Pietarsaarelaisia on siis helppo povata sarjan kärkipäähän.

Vaikka lähtijöitä oli määrällisesti vähän, kuului heistä lähes jokainen kuitenkin joukkueen tärkeimpiin pelaajiin. Nyt Jarossa on tehty nuorennusleikkausta.

Veikkausliigan maalikuninkuuden voittanut Jonas Emet ja SJK:ssa mestaruutta juhlinut Pavle Milosavljevic jatkavat pelaamista Kakkosen JBK:ssa. Vuoden 2012 olympiavoittaja Dárvin Chávez siirtyi väkivahvan kauden jälkeen SJK:hon.

Aivan kauden kynnyksellä Jaro hankki Chávezin korvaajaksi toisen olympiasankarin, vuoden 2016 olympiakisoissa pronssia voittaneen nigerialaisen Stanley Amuzien. Amuzie pelasi Rion kisoissa viisi täyttä 90-minuuttista. Parman ja Sampdorian akatemioissa varttunut Amuzie on pelannut aiemmin muun muassa Sveitsin Superliigassa.

Joukkueessa eivät jatka myöskään kokeneet ulkomaalaiset Papa Niang, Walter Moore, Luis Robles ja Jahir Barraza. Viime kaudella 15 maalia tehnyt ja Ykkösen maalipörssin kolmanneksi sijoittunut Barraza siirtyi kotimaansa Meksikon toisella sarjatasolla pelaavaan Cimarronesiin.

On selvää, ettei noin nimekästä ja kokenutta lähtijöiden listaa noin vain paikata. Eikä Jaro ole kummemmin muskelia siirtomarkkinoilla näyttänytkään.

Suuri vastuu on tarjolla HIFK:sta lainatulle keskikenttäpelaajalle Torólle. 34-vuotias brasilialainen ei vastannut huutoon Veikkausliigassa, mutta kenties homma toimii paremmin sarjatasoa alempana. Pietarsaaren kakkosseura JBK:sta värvättiin nuoret Alex Ramsay ja Oskar Sandström, sekä huomattavasti kokeneempi Markus Kronholm. 29-vuotias Kronholm pelasi Jarossa Veikkausliigaa ja Ykköstä vuosina 2010-2017, kunnes siirtyi kahden kauden ajaksi JBK:hon.

Erittäin mielenkiintoinen värväys on Klubi 04:stä värvätty poikamaajoukkuetaustainen laitapuolustaja Jean Mabinda, 20. Mabinda on saanut puolustuslinjassa välittömästi suuren vastuun.

Barrazan jättämiin maalitykin saappaisiin istutetaan toiveikkaasti 21-vuotiasta yhdysvaltalaista Will Inalienia. Inalien teki viime kaudella Kakkosen JBK:ssa 21 ottelussa 20 maalia, mutta heiluuko verkko läheskään samaan malliin sarjatasoa ylempänä? Minuutteja janoaa myös viime kaudella kuusi maalia tehnyt 19-vuotias Anthony Olusanya, yksi lukuisista Jaron omista kasvateista.

Jaron viime kauden pelaajista luottoa tulee riittämään 20-vuotiaalle keskikentän lupaukselle Severi Kähköselle ja toppari Johan Brunellille. Maalivahtiosasto on Emil Öhbergin ja Topi Valtosen myötä hyvällä mallilla.

Sen verran pahoja pelaajamenetyksiä Jaro on viime kauden jälkeen kokenut, että uskomme sijoituksen heikkenevän viime kauden kolmossijasta. Putki Ykkösessä pitenee, ja Jaro palaa sarjan keskikastiin. Nousutaistelu olisi Jarolta ylisuorittamista.

5. Gnistan – sarjanousijalla sarjan kokenein joukkue

Erittäin nimekkäällä miehistöllä Kakkoseen kaudelle 2019 lähtenyt Gnistan ei pettänyt odotuksia, vaan jyräsi Ykköseen näytöstyyliin. Gnistan voitti B-lohkon peräti 18 pisteen erolla lähimpään haastajaan KaaPoon. Vahvan kautensa aluksi Gnistan oli jo voittanut keväällä Kakkosen Cupin.

Onnistujista ei totisesti ollut pulaa. 19-vuotias Aatu Hakala valittiin kauden päätteeksi Kakkosen B-lohkon parhaaksi maalivahdiksi, kokenut Pauli Kuusijärvi parhaaksi puolustajaksi ja 37-vuotias Hidetoshi Wakui parhaaksi keskikenttäpelaajaksi. Japanilainen jatkaa Gnistanissa edelleen.

Kymmeneen maaliin pystyivät Veikkausliigasta hyvin tutut Pekka Sihvola ja Tuomas Mustonen. Myös esimerkiksi Zakaria Kibona ja Jesse Ahonen pelasivat vahvan sesongin.

Joukkueen vahvuudesta ovat poistuneet viime kauden jälkeen 36-vuotias Sihvola, Kibona, Kakkosen PK-35:een siirtyneet Jaakko Lepola ja Patrick Aaltonen sekä naapuriseurassa, Kolmosen KäPa:ssa uraansa jatkava Tuomas Mustonen. Paljon on siis kokemusta poistunut riveistä, mutta on sitä tullut roppakaupalla myös tilalle.

Aatu Hakalan kirittäjäksi kiinnitettiin 33-vuotias Pikkuhuuhkajien taannoinen EM-karsintasankari Tomi Maanoja. 196-senttinen Maanoja on pelannut Veikkausliigassa peräti 188 peliä, mutta piti viime kauden huilia huipputasolta. Maanoja höntsäsi Helsingin harrastesarjaa Kokemusvankkurin joukkueessa, mutta veri veti takaisin kentille. Paljon nähnyt ja kokenut Maanoja voi olla alkavalla kaudella yksi koko Ykkösen parhaista maalivahdeista.

Maanojan tavoin HIFK-taustaisia ovat Hassan Sesay ja Nnaemeka Anyamele. Sesay tuo Kipinään 228 veikkausliigaottelun kokemuksen ja Anyamele 113 pelin. Molemmat ovat Ykköseen raudanlujia vahvistuksia.

Suuret odotukset kohdistuvat MYPA:ssa kahdeksan maalia viime kaudella tehneeseen Rony Huhtalaan. 22-vuotias Huhtala teki jo Suomen Cupissa kolme maalia, ja hänestä odotetaan joukkueen uutta ykköstykkiä.

Kenties kaikkein tärkein uusi pelaaja on kuitenkin 34-vuotias Joel Perovuo, joka saapuu Kipinään Hongasta. Perovuo on pelannut puolitoista kautta Allsvenskania ja kymmenen kautta Veikkausliigaa. Näistä kuusi on päättynyt myös mestaruuteen. Ykkösen parhaita keskikenttäpelaajia tällä kaudella?

Gnistan luottaa valmennuksessa italialaisosaamiseen. 53-vuotias Roberto Nuccio aloittaa Oulunkylässä jo neljännen kautensa. Hän tekee kaksoisroolia seuran urheilutoimenjohtajana. Maalivahtivalmentaja on puolestaan 36-vuotias Alessandro Marzuoli.

Gnistan pelaa kotipelinsä Oulunkylän Mustapekka Areenalla, jonka kapasiteetti on Ykkösen pienin, 1 100 katsojaa. Toivotaan kuitenkin, että stadion täyttyy hyvin, sillä kiinnostavia pelimiehiä Gnisulla on riveissään vaikka muille jakaa. Kokenut miehistö ei ole tullut Ykköseen vain käväisemään, vaan saattaa nousta jopa mukaan nousutaisteluun.

Gnistan on pelannut tällä vuosituhannella Ykkösessä kolme kautta, viimeksi vuonna 2017. Pääsarjassa sitä ei ole nähty koskaan. Nyt se hamuaa sarjan kärkisijoja erittäin kokeneella pelaajaryhmällä. Gnistan on keski-iällään 25,7 vuotta sarjan selkeästi iäkkäin joukkue.

4. VPS – nuori ja uudistunut ryhmä, jota johtaa kolme seuraikonia

Vaasan Palloseuran pitkä, 14 kautta jatkunut yhtäjaksoinen pääsarjaputki katkesi, kun se jäi kaudella 2019 Veikkausliigan jumboksi. Kaudesta osattiin odottaa vaikeaa talousvaikeuksien ja helmikuussa 2019 avatun osakeannin vuoksi. Suomen Cup antoi kuitenkin luvan odottaa parempaa, sillä cupissa Vepsu eteni aina välieriin saakka.

Cupin toiveikkuus oli sarjan alkaessa kuitenkin mennyttä, sillä niin nihkeää VPS:llä oli alusta lähtien. Pisteitä valui tasaiseen tahtiin tasapelien myötä, mutta kauden ensimmäistä voittoaan Vepsu sai odottaa aina elokuun 19. päivään asti. Tuolloin, 20. sarjakierroksella, kaatui IFK Mariehamn Vaasassa maalein 2-1.

Koko kauden aikana Vepsu voitti vain kolme ottelua 27:stä – kaksi kotona ja viimeisellä kierroksella KPV:n vieraissa. Karsijan paikkaan jäi lopulta eroa kuusi pistettä ja suoraan säilymiseen jopa 11. Umpisurkea kausi päättyi umpisurkeaan tulokseen.

Valmentajanvaihdoksen VPS toteutti heinäkuussa. Petri Vuorisen työtä jatkoi apulaisvalmentaja Christian Sund, seuran entinen pelaaja. 41-vuotias Sund hoitaa tehtävää myös tällä kaudella.

On loogista, että VPS joutui putoamisen vuoksi luopumaan viime kauden parhaista pelaajistaan. Erittäin monet viime kauden runkopelaajista löysivät uuden seuran Veikkausliigasta. Heitä ovat Martin Kompalla (RoPS), Timi Lahti (FC Lahti), Jesper Engström ja Martti Haukioja (Inter), Jerry Voutilainen (Honka), Juho Lähde (TPS), Jonas Häkkinen (Haka), Richard Alain Ebwelle (IFK Mariehamn) ja Eero-Matti Auvinen (HIFK).

Lähtijöiden virta oli melkoinen, mutta aivan kokonaan ei Vepsu tyhjentynyt. Mittaamattoman paljon jatkuvuutta ja uskottavuutta seuran uuteen kauteen tuovat kaksi vaasalaisen jalkapalloilun uskollista ikonia, Sebastian Strandvall ja Steven Morrissey. Myös Momodou Sarrin ja Samsa Sillahin jatkot olivat Vepsulle iloisia uutisia.

Kesällä 34 vuotta täyttävä jamaikalaiskärki Morrissey on pelannut VPS:ssä yhdeksän kauden aikana jo 215 ottelua, joista Veikkausliigassa 167. Maaleja Morrissey on tehnyt 58. Parhaalla kaudellaan vuonna 2012 Morrissey teki 15 maalia, jotka riittivät maalipörssin kolmanteen sijaan. Viime kaudella osumia syntyi seitsemän. Morrissey on Vaasassa todella suosittu kaveri, joten joukkueen hajottua Morrisseyn jatko ilahdutti varmasti.

Samat sanat pätevät ikätoveri Strandvalliin. Vaikka Strandvall onkin Vaasan toisen seuran VIFK:n kasvatti, on hän antanut viime vuosina VPS:lle kasvot. Takana on jo seitsemän kautta ja 227 ottelua Vepsussa.

Vaikka Strandvall on pelannut myös Hakassa ja IFK Mariehamnissa sekä Itävallassa ja Iranissa, muistetaan hänet eritoten VPS:stä. Viime kaudella peliminuutit hieman putosivat totutusta, mutta on aivan varmaa, että erikoistilannespesialisti Strandvallin taso riittää yhä heittämällä Ykköseen. Ja samat sanat pätevät Morrisseyhin.

Tämän kaksikon takana vain on melko tyhjää, sillä VPS:n hankinnat eivät päätä huimaa. Takalinjoille palasi toki kolmas iki-Vepsu, 37-vuotias Ville Koskimaa, joka vietti kaksi edellistä kautta KPV:ssä.

Maalinsuuta tukkimaan lainattiin Hongasta erittäin potentiaalinen Rasmus Leislahti, joten sen osaston pitäisi olla kunnossa. Töitä 20-vuotiaalla Leislahdella tulee kyllä riittämään, sillä vaasalaisten materiaali on kapeimmillaan juuri alakerran osalta. Hyökkäyspäässä laatua on paljon paremmin.

VPS-kannattajat himoitsevat luonnollisesti oman rakkaan seuransa pikaista paluuta parrasvaloihin, mutta sen verran ohuilla pelimerkeillä Vepsu kauteen lähtee, että nopea nousu vaatisi pientä itsensä ylittämistä.

Vaasalaisille junioreille on kyllä tie kansalliselle huipulle aiempaa sileämpi, sillä junnut saavat Vepsussakin nopeasti vastuuta. Historiallinen yhteistyö Kakkosen VIFK:n kanssa hyödyttänee kaikkia osapuolia. Nousutaistelu edellyttäisi kuitenkin joitain täsmähankintoja. Todennäköisempää on, että uutta nousua saadaan hakea ajan kanssa.

3. KTP – Kuka Multasen saappaisiin?

Kotkassa on pelattu pääsarjafutista viimeksi niinkin äskettäin kuin kaudella 2015. Välillä (2017) KTP haki vauhtia jopa Kakkosesta, mutta nyt se aloittaa kolmannen peräkkäisen kautensa Ykkösessä.

Kotkassa on kasattu viime kausille suhteellisen nimekkäitä joukkueita Ykkösen tasolle, mutta viime sesonki alkoi pahasti takkuillen. Vielä elokuussa KTP käväisi sarjassa niinkin alhaalla kuin kahdeksantena, mutta syyskuun viiden ottelun voittoputki riitti nostamaan sen lopulta sarjan sijalle neljä.

KTP ei erityisen vakaalla talouspohjalla toimi, ja se joutuikin tekemään koronaviruskriisin aikana rajun ratkaisun. KTP katkaisi pelaajien palkanmaksun jo maaliskuun puolivälin tiettämissä ja lomautti seuran työntekijät – ensimmäisenä ylempien sarjatasojen suomalaisseurana. Liike tehtiin, kun sarjan pelaamisesta ei ollut mitään varmuutta.

Koronakäyrää saatiin kuitenkin kotkalaistenkin onneksi loivennettua, ja niinpä sarja pääsee käyntiin. Seurojen talousvastaavien onneksi myös katsojarajoituksia höllennetään alkuperäisestä 500 katsojasta.

Virolainen Argo Arbeiter aloittaa KTP:n valmentajana toisen peräkkäisen kautensa. Viime kauden loppu antoi hyviä viitteitä kehittymisestä, eikä KTP:tä voida lukea pois nousutaistelusta. Suurin nousijasuosikki se ei ole, mutta kaiken mennessä nappiin saatetaan Kotkassa pelata taas ensi vuonna pääsarjafutista.

Muutoksen tuuliakin kevääseen mahtui, sillä kakkosvalmentaja Indrek Zelinski jätti KTP:n ”yhteisymmärryksessä” toukokuun lopussa. Jo aiemmin toukokuussa tehtävänsä jätti KTP:n hallituksen puheenjohtaja Jarkko Pippola.

Pelaajistossa muutokset ovat suhteellisen maltillisia. Suvereeni ykkösvahti Jiri Koski lähti EIF:ään, ja tilalle hankittin TPS:n kasvatti ja viime kauden kakkosvahti Anton Lepola. 23-vuotias Lepola on pelannut Veikkausliigaa IFK Mariehamnissa ja Ykköstä Tepsissä, mutta saa nyt ensimmäisen kerran kunnon tilaisuuden ykköstorjujana Kakkosta korkeammalla sarjatasolla.

Puolustuksesta kokenut toppari Juuso Laitinen lähti MYPA:an, ja tilalle hankittiin niin ikään TPS:stä 21-vuotias HJK:ssa kaksi suomenmestaruutta voittanut Valtteri Vesiaho. Vesiaho teki elokuussa kauden ainoan maalinsa upealla kudilla 30 metristä sattumoisin juuri KTP:n verkkoon. Nimi jäi ainakin heti kunnolla mieleen.

Nuoresta iästään huolimatta Vesiahosta odotetaan heti KTP:n ehdotonta pelillistä johtajaa. KTP pelaa kolmen topparin linjalla, jossa Vesiaho saa seurakseen katalonialaisen Ruxin sekä FC Lahdesta vuosi sitten Kotkaan siirtyneen Paavo Voutilaisen.

25-vuotias vasenjalkainen Ruxi on pelannut aiemmin Espanjan kolmannella sarjatasolla, ja viimeksi Islannin kakkostasolla. Imatralaislähtöinen Voutilainen pelasi jo viime kaudella KTP:ssä isossa roolissa. Paperilla tämä trio voi olla jopa sarjan parhaimmistoa.

Joukkueen viime kauden ylivoimaisesti tehokkain pelaaja Aleksi Pahkasalo jatkaa pelaamista KPV:ssä. Kasperi Liikonen siirtyi puolestaan Gnistaniin. Uusia tehomiehiä siis kaivataan. Kentän ylemmille oksille KTP hankki ennen kaikkea kokemusta. AC Oulusta tullut aina iloinen David Ramadingaye sai heti kantaakseen kapteeninnauhan. Ramadingaye lienee edelleen sarjan parhaita pelaajia.

Tehoja odotetaan etenkin virolaisessa Flora Tallinnissa vuosien saatossa mielettömiä maali- ja syöttömääriä takoneelta Zakaria Beglarishvililtä. Kaudella 2018 georgialainen teki 36 Viron pääsarjaottelussa 30 maalia ja 24 maalisyöttöä. Viime kaudella hän haki jalansijaa SJK:sta, mutta koska vastuu jäi vähäiseksi, löytyi Kotkasta sopivampi osoite.

VPS:stä Kotkaan siirtyi valmentaja Arbeiterin maanmies, Viron A-maajoukkueessa viisi peliä pelannut laitapuolustaja Hindrek Ojamaa. Kova vahvistus Ykkösen tasolle hänkin.

Hyökkäyspäässä suurta vastuuta nauttii jo viime kaudelta tuttu laitamenijä Antti Mäkijärvi. Ryhmässä olisi epäilemättä silti edelleen ”Kalle Multasen mentävä aukko”. Ykkösen kaikkien aikojen maalintekijä teki viime kaudella KTP:lle 11 maalia ennen kuin siirtyi kesällä Italian vitostasolle Giorgione Calcioon. Multanen kuitenkin palasi avovaimonsa ja tyttärensä kanssa Suomeen ja purki sopimuksensa koronaviruksen jälkimainingeissa.

KTP tulee taistelemaan sarjan kärkisijoista, varsinkin jos se löytää joukkueeseensa ensiluokkaisen maalintekijän.

2. AC Oulu – Rafinhan paluu

Oulun kokoinen kaupunki ja Raatin stadion ansaitsisivat pääsarjajoukkueen. Tavoite on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä AC Oulu on kuulunut viime vuodet Ykkösen suurimpiin alisuorittajiin. Nyt AC Oululla alkaa Ykkösessä jo kymmenes perättäinen kausi.

Viime kauteenkin Oulu lähti yhtenä nousijasuosikeista. Tuloksena oli lopulta kuitenkin vaatimaton seitsemäs sija ja surkeat 34 tehtyä maalia – sarjan kolmanneksi pienin lukema. Puolustus kyllä piti, sillä myös Oulun päästettyjen maalien lukema 30 oli sarjan kolmanneksi vähäisin Veikkausliigaan nousseiden Hakan ja TPS:n jälkeen.

Erityisen surkeaa Oululla oli kotistadionillaan. Se teki ensimmäisen maalinsa vasta juhannuksen jälkeen kauden kuudennessa kotipelissään. Kauden ainoan kotivoittonsa AC Oulu puolestaan sai vasta lokakuussa vihoviimeisessä kotiottelussaan, kun Jaro kaatui 4-1.

Oulun surkeudesta kotiareenalla tuli elävä meemi ja naurunaihe. Ei siis ihme, että Oulun kotipelien katsojakeskiarvoksi jäi 945 katsojaa/peli, sarjan neljänneksi huonoin lukema. Kansaan eivät vedonneet sen paremmin tulokset kuin pelien puuttuva viihdearvokaan.

Oulussa päädyttiinkin vaihtamaan valmentajaa kesäkuun loppupuolella. Mika Lähderinne sai väistyä ja puikkoihin palkattiin vanha tuttu Rauno Ojanen. Ojaselle kausi AC Oulun päävalmentajana oli jo kahdeksas.

Tähän kauteen AC Oulu lähtee Klubi 04:stä tulevan Jyrki Aholan johdolla. 48-vuotias Ahola on toiminut valmentajana jo erittäin pitkään, mutta pesti Oulussa on tähänastisen valmentajauran näkyvin. Aholan valinta merkitsee samalla Oululle ”puhtaalta pöydältä aloittamista”. Alkavalla kaudella nähtäneenkin paljon viimekautista aloitteellisempi ja aktiivisempi oululaisjoukkue.

Oulun viime kauden miehistössä oli niin paljon alisuorittajia aina Jésus Alvaradosta ja toppari Veníciosta lähtien, että ainoa selkeä menetys on KTP:hon matkannut David Ramadingaye. Suurin osa muista avainpelaajista jatkaa joukkueessa silti edelleen. Heitä ovat muun muassa hyvä maalivahti Juhani Pennanen, laitapakki ja kapteeni Lassi Nurmos, toppari Alexander Jibrin, Jere Aallikko, Loorents Hertsi sekä 11 maalia viime kaudella tehnyt elävä legenda Juho Mäkelä.

Tulijoita on haalittu joukkueeseen harkiten, ja paperilla vahvistukset vaikuttavatkin järkeviltä. Puolustukseen saapuivat PS Kemin kauden 2018 laitapakit Kristian Heinolainen ja Henrik Ölander sekä Huuhkajien apuvalmentaja Mika Nurmelan poika, viime kauden Viron-mestari Anselmi Nurmela.

Viime kauden tehovajeeseen toivotaan apua EIF:stä tulleelta Daniel Rantaselta sekä RoPS:lle Veikkausliigassa kaksi maalia tehneeltä Niklas Jokelaiselta. Ainakin Suomen Cupin otteluissa Jokelainen on ollut erittäin tehokas, joten lupaavia merkkejä on ilmassa. Kaikkein nimekkäin vahvistus on kuitenkin HJK:sta saapuva konkaripuolustaja, Klubin toissa kauden kapteeni Rafinha.

Kauden alkaessa 38 vuotta täyttävä Rafinha on tehnyt komean uran Tampere Unitedissa, Belgian suurseura Gentissä ja ennen kaikkea HJK:ssa, jossa hän voitti neljä suomenmestaruutta. Nyt ympyrä kuitenkin sulkeutuu, sillä Rafinha aloitti uransa Suomen kentillä juuri AC Oulussa. Rafinha pelasi Oulussa kausilla 2005-2007, joista viimeisellä 22 ottelua Veikkausliigassa. Sitten matka jatkui Tampereelle, ja loppu on historiaa.

Rafinha tuo Ouluun vielä roppakaupalla lisää kokemusta ja voittamisen kulttuuria, jollei sitä muka ”Kirurgi” Mäkelän myötä vielä riittämiin ollut. Uskottavuutta Rafinha Oulun nousuprojektissa lisää heti.

Kysymysmerkkinä on lähinnä kentän tasapaino. Peräti kuuden pelaajan omin pelipaikka on laitapuolustuksessa, mutta löytyykö esimerkiksi keskikentän pohjalle tarpeeksi laatua? Sinänsä Oulun kokoonpano on Ykkösen mittapuulla laaja, eikä Juho Mäkelää ja Rafinhaa todellakaan tarvitse puhki peluuttaa. Jos Oulu pelaa vihdoin sillä tasolla, millä materiaali edellyttää, tulee se taistelemaan noususta Veikkausliigaan.

1. KPV – jopa ylivoimainen nousijasuosikki

Kokkolan Pallo-Veikot palasi viime vuodeksi pääsarjatasolle ensimmäisen kerran 29 vuoteen, toisin sanoen se pelasi ensimmäisen kautensa sarjassa nimeltä Veikkausliiga. KPV teki sen verran päteviä pelaajahankintoja, että odotusarvo oli, että se säilyttäisi sarjapaikkansa. Toisin kuitenkin kävi.

Kausi 2019 alkoi komeasti, kun KPV eteni Suomen Cupissa aina välieriin. Veikkausliigan alku meni kuitenkin täysin penkin alle. Kokkolan oma kenttätilanne oli niin surkea, että sarjanousija joutui luopumaan kotiedustaan. Evakkokentällä Seinäjoella ei kulkenut, ja kuuden ensimmäisen pelin jälkeen KPV:llä oli plakkarissa vain yksi piste.

Vaikka KPV saikin avausvoittonsa ”jo” kesäkuussa Hongasta, roikkui se sarjajumbona tasuripisteitä napsineen VPS:n takana aina 14. sarjakierrokselle asti. Heinäkuun alun voitto Vepsusta nosti KPV:n lopullisesti vaasalaisten edelle, ja runkosarjaan mahtui vielä kaksi komeaa kotivoittoa. Heinäkuussa KuPS koki Kokkolassa kauden viimeisen tappionsa, ja elokuussa KPV kaatoi niin ikään kotonaan suosikkina kauteen lähteneen HJK:n.

Pelaajahankintoja tehtiin kesken kaudenkin niin paljon, että alaloppusarjassa KPV paransi edelleen juoksuaan ja voitti kolme peliä viidestä. Loppukiri ei kuitenkaan riittänyt nostamaan KPV:tä kuin viiden pisteen päähän RoPS:sta, ja niin tie vei karsintoihin. Niissä vastaan tuli toisena vuonna peräkkäin TPS, joka maksoi potut pottuina. Turussa pelattiin maaliton tasapeli, mutta KPV:n kotipelissä – jälleen evakossa Seinäjoella – TPS oli parempi maalein 3-0.

Absoluuttista totuutta emme saa koskaan tietää, mutta on loogista spekuloida sillä, menettikö KPV veikkausliigapaikan luokattoman surkeisiin kenttäolosuhteisiinsa. Evakkopeleissä ei voittoja herunut, joten kentän pelikelvottomuudesta maksettiin kenties kallis hinta.

Tuo ongelma poistuu tällä kaudella, sillä Kokkolan Keskuskentälle on asennettu uusi uljas tekonurmi. Uuden alustan käyttöönotto oli voitokas, sillä debyytissä kaatui harjoituspelissä SJK Akatemia maalein 3-0, vain päiviä ennen kauden alkua.

Veikkausliigasta Ykköseen pudonneilla KPV:llä ja VPS:llä on yksi merkittävä ero. Siinä missä Vepsu menetti jota kuinkin tusinan tärkeitä pelaajia vailla näyttönsä antaneita korvaajia, ei ole kaukana totuudesta väittää KPV:n miltei jopa vahvistuneen viime kaudesta. Seuraavaa pääsarjakautta ei todellakaan haluta odottaa vuosikymmeniä, vaan KPV haluaa Veikkausliigaan takaisin heti.

”Tavoitteena on, että putosimme Ykköseen vain yhdeksi kaudeksi”, totesi KPV:n taustalla vaikuttava Matti Laitinen jo marraskuussa. Laitinen on sijoittanut omia rahojaan KPV:hen jo vuosia, ja vaikka hän onkin väläytellyt välillä rahahanojen katkaisemista, on off-season osoittanut selvästi, ettei sen aika ollut vielä. KPV:n menestyksen kannalta mesenaatin pitkäjänteisyys onkin ensiarvoisen tärkeää.

KPV on Ykköseen jopa harvinaisen selkeä voittajasuosikki. Takana tulee pätevien ja rutinoituneiden haastajien ryhmä, mutta Pallo-Veikkojen kokoonpano on niin nimekäs, että muu kuin ykkössija olisi pettymys.

Viime kauden ykkösvahti Teppo Marttinen jatkaa joukkueessa yhä, mutta kilpailutilanne on nyt paljon kovempi. Maalivahtiosastolle liittyivät KuPS:n viime kauden kakkosvahti Miika Töyräs sekä Pietarin Zenitin akatemian kasvatti Sergei Lazarev, 22. Kolmikko on paperilla todella kova, ja kuka vain heistä olisi ykkösvahti useimmissa Ykkösen seuroissa.

Viime kauden maalivahtikaksikkoa Marttinen-Joonas Myllymäki ei paljon kiitelty, vaan maalivahtipeli oli joukkueen selkeä heikkous. Kaksikko harmitteli syksyllä haastattelussa sitä, ettei KPV:ssä ollut viime kaudella lainkaan maalivahtivalmentajaa. Tuo puute korjattiin tammikuussa, kun maalivahtivalmentajaksi palkattiin romanialainen Antonio Stoian. Stoian on kenties yksi KPV:n tärkeimmistä kiinnityksistä.

KPV:n puolustuksesta poistui monta tärkeää palasta. Juhani Pikkarainen siirtyi isänsä valmennukseen TPS:ään, vaparispesialisti Milos Josimov Kakkosen PEPO:on, konkari Ville Koskimaa palasi Vepsuun ja syksyllä hurmannut Hysen Memolla jatkaa pelejään Unkarissa. Heistä kesken kauden riveihin tullut Memolla oli ehdottomasti suurin menetys.

Laatua on kuitenkin tullut roppakaupalla sisäänpäinkin. Korkeaprofiilisin hankinta on tietysti 12 A-maaotteluakin pelannut oikea laitapakki Jarkko Hurme, joka on heittämällä Ykkösen nimekkäimpiä pelaajia. 34-vuotias Hurme hankittiin johdattamaan KPV takaisin pääsarjaan. Vaikka keho reistaileekin uran lopun lähestyessä koko ajan enemmän, on Hurme myös vahva henkinen johtaja. Laaja materiaali sallii säästeliään peluutuksen.

Lisäksi ryhmään liittyivät EIF:ssä loistanut norsunluurannikolainen Ulrich Meleke, vuosina 2014-2016 Kakkosta GBK:ssa ja Ykköstä Jarossa pelannut Kyle Curinga, nuori HJK-pakki Samu Laitinen, saksalais-kreikkalainen, kaudelta 2018 tuttu paluumuuttaja Charalampos Chantzopoulos sekä 25-vuotias, koko tähänastisen uransa Hongassa pelannut, mutta Veikkausliigassa rotaatiorooliin jämähtänyt Tommi Saarinen. Etenkin Saariselta voidaan odottaa paljon, mutta kokonaisuudessaan tämäkin osasto on viime kaudesta vain parantunut.

Keskikentällä suurin menetys on vanha tuttu Hendrik Helmke, mutta hänenkin paikalleen löydettiin pätevä korvaaja Armend Kabashi.

Hyvän kauden pelanneista laitureista Ishmael Yarteysta ja Enoch Banzasta KPV joutui luopumaan, ja keikkamies Taiki Kagayama jatkoi matkaansa Interiin. Kun tilalle tulivat kuitenkin Ykkösessä viime kaudella mahtavia tehoja tehneet Akseli Ollila (EIF) ja Aleksi Pahkasalo (KTP), sekä Hakasta kärkeen Elias Ahde ja Ilveksestä laituri Aleksi Tarvonen, on myös hyökkäyskalusto hyvällä mallilla.

Etenkin Tarvonen ja Pahkasalo olivat tehokkaita Suomen Cupin otteluissa. Kiinnostava nimi on myös Norsunluurannikon 20-vuotias nuorten maajoukkuepelaaja Aboubacar Junior Doumbia.

Viime kaudelta tutuista pelaajista Juri Kinnunen, Sebastian Mannström, Harri Heiermann ja Simo Roiha jatkavat KPV:ssa Ykkösessäkin, vaikka taidot riittävät todistetusti myös pääsarjatasolle.

Paperilla pelejä ei ratkaista, mutta sen verran laadukas KPV:n materiaali on, että sarjan voittajasuosikista ei ole epäselvyyttä. Nyt kesken viime kauden valmennusvastuuseen nousseen Jani Uotisen tehtävä on repiä materiaalista kaikki mahdollinen irti.

SJK Akatemiassa hyvää työtä tehneellä Uotisella on apunaan Kokkolan omat pojat Niko Kalliokoski ja Henri Myntti. Kalliokoski toimi viime kaudella kahden kuukauden ajan päävalmentajanakin ennen Uotisen palkkaamista. Myntti puolestaan on kolmannen polven ”palloveikko”, seuran eniten pelejä pelannut pelaaja ja Veikkausliigan maalikuningas vuodelta 2008.

KPV:n joukkue on jokaista osa-aluetta ja valmennusta myöten huolellisesti suunniteltu, ja nyt kenttäolosuhteetkin ovat vihdoin paremmalla tolalla. Kaikki muu kuin nopea paluu Veikkausliigaan kaudeksi 2021 olisi alisuorittamista.