HJK-ennakko 2020: Nyt hyökätään, vaikka oikeasti puolustetaan – vihainen jättiläinen nousee takaisin jaloilleen

[vc_row][vc_column][vc_column_text css=”.vc_custom_1522315244674{margin-bottom: 5px !important;padding-bottom: 0px !important;}”]

Sisällysluettelo

[/vc_column_text][vc_column_text]

• Viime kausi
• Valmennus
• Arvio
• Tärkein pelaaja
• Läpimurtopelaaja
• Kolme väitettä
• Kokoonpanolista
• Pelaajasiirrot – saapuneet
• Pelaajasiirrot – lähteneet
• Ihanneavaus
• HJK-uutiset

LUE MYÖS:

• VEIKKAUSLIIGAN ENNAKKOPAKETTI

Yllä olevasta linkistä löydät muut joukkue-ennakot ja paljon muuta ennakkomateriaalia.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row el_id=”viime-kausi”][vc_column][vc_column_text]

Viime kausi

• Viides sija Veikkausliigassa
• Putosi Eurolopputurnauksen välierässä IFK Mariehamnille
• Pisteitä 37
• 9 voittoa, 10 tasapeliä, 8 tappiota
• Suomen Cup: lohkovaihe

Katastrofi. Lyhyestä virsi kaunis. HJK lähti kovin tavoittein kauteen 2019. Silloisen Telia 5G Areenan (nyk. Bolt Arena) seinillä julistettiin isoilla lakanoilla kolmannen tähden hankintaa 30. mestaruuden merkiksi. HJK halusi voittaa Veikkausliigan, Suomen Cupin ja edetä europelien lohkovaiheeseen. Mikään näistä tavoitteista ei täyttynyt. Sen sijaan Suomen mittakaavassa jättiläismäinen seura konttasi rumemmin kuin moneen vuoteen.

Lähtökohdat kauteen olivat vähintäänkin erikoiset. HJK julkisti Mika Lehkosuon jatkosopimuksen eräänlaisena luetun ymmärtämisen harjoituksena, jossa annettu tehtävä oli selvittää, kuka on HJK:n päävalmentaja. Tiedotuksesta jäi vahvasti sellainen kuva, että HJK joutui jatkamaan Lehkosuon kanssa, koska muut vaihtoehdot eivät suostuneet ottamaan pestiä. Vähintäänkin haasteellinen lähtökohta päävalmentajalle rakentaa joukkuetta.

Toisaalta Lehkuosuo sai vierelleen Jani Sarajärven, jonka kanssa oli mahtipontisena ajatuksena rakentaa HJK:sta Suomen oma jättiläinen. Nimenomaan pelillinen jättiläinen. Lehkosuo ja Sarajärvi halusivat HJK:n pelaavan voittavaa suurseurajalkapalloa. Eli käytännössä peliä, jossa huonommat vastustajat ovat täysin aseettomia Klubin pesukoneessa.

Idea perustui vahvasti Lehkosuon HJK:ssa ajamaan identiteetiin, jossa pallonhallinta korostui. Toki peliin haluttiin ajaa sisään myös muita elementtejä, mutta ajatus kulminoitui pallonhallintaan ja alueellisten ylivoimien luomiseen.

Pallonhallinnasta oli samaan aikaan tullut HJK:n kannattajien keskuudessa kirosana. Jos vedetään mutkia hieman suoraksi, HJK:n kannattajat käytännössä vihasivat ”Bana-palloa”. Se sai katsojat nukahtamaan penkkeihinsä, vaikka sillä oli juuri tullut ylivoimainen Veikkausliigan mestaruus.

Harjoitusotteluissa valmennus sai uskoa suurseurajalkapallon eteenpäin viemiselle. Esimerkiksi skotlantilaisen Rangersin vieraana HJK avasi peliä ajoittain todella rohkeasti alhaalta ja onnistui siinä hyvin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Esitys oli lupauksia herättävä, kuten olivat voitot Hammarbystä ja Zenitin kakkosjoukkueestakin. Pelaamisessa oli paljon samaa VPS:n kesän 2017 europelien kanssa. Silloin Petri Vuorisen ja Sarajärven luotsaama Vepsu pyyhki Eurooppa-liigan karsinnoissa kivikovalla Olimpija Ljubljanalla lattiaa ja kaatoi kotonaan Teemu Pukin Brøndbyn.

Suomen Cupissa ongelmat sitten alkoivat, kun vastassa ei ollutkaan enää eurooppalainen huippuseura. Piskuinen IFK Mariehamn tuotti suurelle ja mahtavalle HJK:lle tammikuussa suuria ongelmia. Cupin lohkovaihe menikin sitten sen verran penkin alle, että ensimmäinen rasti saatiin tavoitteiden osalta ruutuun jo helmikuussa. HJK oli ulkona Suomen Cupista.

Ensimmäiset riitasoinnut kuuluivat pukukopissa. Muutama pelaaja alkoi kuiskuttelemaan ja kyseenalaistamaan valmennuksen prosessin. Olisiko tämä sittenkään oikea tapa pelata? Huoli heräsi.

Veikkausliiga käynnistyi ja HJK:n odotettiin kääntävän cupin pettymys voitoksi sarjassa. Se lähtikin mukavasti liikkeelle kahdella voitolla. Sitten kone alkoi käymään vaivaisemmin. Kaksi maalitonta tasapeliä ja sen jälkeen nihkeä 1-1-tasapeli Stadin derbyssä. Sitten jysähti. Inter kaatoi hallitsevan mestarin Turussa lukemin 4-1. Lehkosuon kanssa huonoihin väleihin ajautunut Filip Valencic tuuletteli Interin paidassa ja HJK-toppari Faith Friday Obilor sai kauden rumimmasta taklauksesta peräti kuuden ottelun pelikiellon. Tuskanhiki valui jo otsalla.

Voitoton putki venyi lopulta hurjaksi. HJK pelasi kahdeksan peliä ilman voittoa, kunnes toimistolla oli pakko tehdä päätös. Mika Lehkosuo sai potkut. Samalla pestinsä jätti myös Jani Sarajärvi. Viimeinen niitti oli karmiva 0-3-tappio FC Lahden vieraana.

Ottelu oli pienoiskuva HJK:n kaudesta siihen asti. HJK hallitsi palloa ja vei tilastot suurseurajalkapallon tavoin, mutta pelaajille sattui myös kardinaalisia virheitä pallollisena. Niin, ja Lahti teki sitten maalit. Lehkosuon loru loppui, ja lopulta hän vaikutti siitä jopa helpottuneelta. Nyt Lehkosuo valmentaa Kongsvinger IL:ää Norjan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Pitkäaikainen haave ulkomailla valmentamisesta on täyttynyt.

150 000 euron Koskela

HJK oli yhtäkkiä tilanteessa, jossa se oli voittanut kauden kymmenestä ottelusta vain kaksi. Eurokarsinnat kolkuttivat oven takana. Kaksi tavoitetta oli vielä elossa, mutta hyvin huterasti. Lehkosuon valmentaessa joukkuettaan Lahti-otteluun, toimistolla oli jo otettu yhteys Rovaniemelle. RoPSin hopealle edellisellä kaudella luotsannut Klubin oma poika Toni Koskela piti saada hinnalla millä hyvänsä. HJK hävisi murskalukemin Lahdessa. Se oli siinä, Koskela ja Aki Riihilahti laittoivat nimet paperiin.

Samalla sekunnilla HJK teki Koskelasta harvinaisen päävalmentajan Suomessa. Nimittäin päävalmentajan, josta maksettiin siirtokorvaus. Eikä kyseessä ollut mitä tahansa ”saludoja”, vaan tiettävästi 150 000 euroa. RoPS-pomo Risto Niva hymyili maireasti kertoessaan siirtosumman olevan ”suomalaisessa jalkapallossa ennennäkemättömän suuri”.

Koskela hyppäsi heti syvään päätyyn. Rovaniemen ja Helsingin väliin mahtuu reilu 800 kilometriä, mutta suuri on myös ero seurojen toimintakulttuurissa, huomiossa ja paineissa. Koskelan piti kääntää pikaisesti kurssi, jos mestaruudesta haluttiin edes haaveilla. Koskelan hypätessä ruoriin HJK oli lähempänä alempaa loppusarjaa kuin mestaruutta.

Koskela toi positiivista tuoreutta pukukopppin, ja heti alkuun HJK otti kaksi voittoa. Eriskummalliselta maistui varmasti toinen voitto, jossa Koskelan entinen seura RoPS kaatui 1-0. Kentällä pelaaminen oli yhä epätasaista ja tulokset olivat sen mukaisia. Europelien kenraalissa sentään verivihollinen HIFK kaatui komeasti 2-0. Koskela sai ensimmäisen derbyvoittonsa.

Mestarien liigan karsinnat alkoivat vakuuttavalla 3-0-voitolla färsaarelaisesta Tórshavnista. Toisessa osassa tuli 2-2-tasapeli ja matka jatkui toiselle kierrokselle, jossa vastaan tuli Belgradin Punainen tähti. Joukkue, joka voitti edellisellä UCL-kaudella lohkovaiheessa Liverpoolin ja eteni lopulta myös kaudeksi 2019-20 lohkovaiheeseen.

Punainen tähti voitti kotonaan 2-0, mutta Helsingissä HJK venyi komeaan 2-1-voittoon. Hienosta tuloksesta oli hyvin vähän lohtua, kun kyseessä oli kaksiosainen karsinta, mutta ainakin se antoi uskoa Koskelalle ja HJK:lle. Pelit jatkuivat Eurooppa-liigan karsinnoissa, joissa vastaan tuli Riga FC.

Rigan piti olla läpihuutojuttu. Arpa oli ehdottomasti hyvä, koska Eurooppa-liigan kolmannella karsintakierroksella oli paljon kovia joukkueita ja Riga oli vastustajana selkeästi heikoimmasta päästä. Latviasta oli tuliaisena 1-1-tasapeli. Ei huono, mutta ei hyväkään.

Kotona HJK johti jo kahdesti ottelua, mutta niin vain Riga nousi aina tasoihin ja vei jatkopaikan lopulta vierasmaalisäännön turvin. Pettymys oli valtava. Pukukoppikäytävällä HJK:n pelaajat olivat surun murtamia. Playoff-paikka oli niin lähellä, mutta se luisui käsistä viime hetkillä. Iso kysymys oli, nouseeko HJK enää jaloilleen europettymyksen myötä. Tavoitteisiin merkattiin toinen rasti. HJK oli ulkona Euroopasta.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että europettymys oli liian kova isku, josta HJK ei selvinnyt. Seuraavassa pelissä putoamistaistelussa ollut KPV kaatoi HJK:n Kokkolassa maalein 2-1. Alamäki oli alkanut.

Ylemmässä loppusarjassa HJK oli suorastaan surkea. Saldona oli neljä tappiota ja yksi voitto. Sarjataulukon loppusijoitus oli neljäs. Kolmas rasti ruutuun, kun mestaruus jäi kaukaiseksi haaveeksi. Peli oli ohi, vaikka se ei vielä ollutkaan. Edessä nimittäin häämötti eurolopputurnaus viimeisestä europaikasta. Turnaus, johon HJK:n ei lähtökohtaisesti todellakaan pitänyt osallistua.

Lahti kaatui rankkarikisan jälkeen ensimmäisellä kierroksella, mutta jälleen kerran suurseuran ongelmaksi muodostui pieni ja pippurinen seura Ahvenanmaalta. IFK Mariehamn pudotti HJK:n lopulta ulos Euroopasta jatkoajan jälkeen lukemin 2-1.

Pannukakku oli palanut pohjaan.

HJK:n paras maalintekijä liigassa oli Riku Riski, jonka maalimäärä kertoi kaiken oleellisen HJK:n kaudesta. Riski onnistui seitsemän kertaa sarjassa. Lukema oli Riskin kannalta varsin komea, sillä laidalla pääosin pelannut hyökkääjä sai loukkaantumisen takia tililleen vain 18 peliä, joissa syntyi maalien lisäksi neljä maalisyöttöä.

Kesällä HJK:n jättänyt Lassi Lappalainen oli yksi valopilkuista, varsinkin kun häntä Rovaniemellä valmentanut Koskela nousi päävalmentajaksi. Lappalainen oli HJK:n kolmanneksi paras maalintekijä kolmella osumallaan. Karua kieltä kertoi sekin, että HJK:n ykköshyökkääjän tontille puskettu Eetu Vertainen teki koko sarjakaudella kaksi osumaa.

Hankinnoissa mentiin myös metsään. Marco Bueno, Elderson ja Ivan Tarasov olivat luvalla sanottuna floppeja odotuksiin nähden.

[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]
[pagination next-text=”Seuraavalla sivulla valmennus”]
[vc_row el_id=”valmennus”][vc_column][vc_column_text]

Valmennus

• Päävalmentaja: Toni Koskela
• Valmentaja: Mika Väyrynen
• Valmentaja: Mikko Mannila
• MV-valmentaja: Ville Wallén
• Fysiikkavalmentaja: Anton Matinlauri

Viime kausi -osiossa avattiin jo tarkemmin Mika Lehkosuon aikaa HJK:ssa ja sitä, miten hänen potkuihin päädyttiin. Se, miksi valinta lopulta kohdistui Toni Koskelaan, selittyy osittain myös Lehkosuolla.

Koskela oli ollut HJK:n suunnitelmissa jo ennen Lehkosuon potkuja. Koskelasta oli pohdittu HJK:n seuraavaa päävalmentajaa, vaikkakin hän oli tiettävästi vain yksi kandidaateista. Koskelan ongelma oli HJK:n silmissä se, ettei hänellä ollut vielä kovinkaan paljon kokemusta päävalmentajuudesta.

RoPSin hopealle kaudella 2018 johdattanut Koskela työskenteli Rovaniemellä vasta ensimmäisessä isossa pestissään. Sitä ennen töitä oli toki tehty jo HJK:n junioreissa ja osana edustuksen valmennusryhmää. Lisäksi Koskela oli nostamassa päävalmentajana Klubi 04:sta Ykköseen kauden 2017 päätteeksi.

Kun tilanne näytti siltä, että Lehkosuon kanssa matka ei jatkuisi, HJK:n toimistolla alkoi kiireellinen työ. Aki Riihilahti ja kehitysjohtaja Miika Takkula alkoivat kartoittaa tulevaa päävalmentajaa. Ulkomailta tuli joitain hakemuksia ja huhuissa puhuttiin ruotsalaisesta valmentajasta, jolla olisi erinomainen ansioluettelo. Lopulta valinta kohdistui Koskelaan, joka hankittiin tiettävästi 150 000 eurolla Rovaniemeltä Helsinkiin. Tarve oli kova.

Koskelalle sorvattiin 2,5 vuoden sopimus, joka kattaa vielä kaudet 2020 ja 2021. Ensimmäinen kausi oli totuttelua ja kaudella 2020 pitää tulla jo menestystä. HJK:n tavoitteet ovat käytännössä samat kuin kaudella 2019, vaikka niitä ei niin kovaan ääneen kuulutella. Europelit jäivät kuitenkin pois, joten täysi keskittyminen on kotimaan kentillä. Suurseuran tavoin tuplamestaruus (Veikkausliiga ja cup) on tähtäimessä. Menestys myös määrittää Koskelan onnistumisen. Selittelyille ei ole HJK:ssa sijaa.

Miksi Lehkosuo sitten selittää osin myös Koskelan valintaa? Syy on yksinkertaisuudessaan kentällä. HJK halusi eroon ”Bana-pallosta”. Pallonhallinta on yhä Klubin dna:ssa, mutta Koskelan myötä pelaamiseen halutaan enemmän tilannenopeutta. Koskelan tehtävä on herättää kannattajat penkeissään. Positiiviset tilanteenvaihdot ovat Koskelan pelikirjassa isoin ero Lehkosuohon. Vaikka sekään ei mikään maata mullistava ero ole, sillä ovathan Lehkosuo ja Koskela pohjimmiltaan pitkälti samanlaisen ajatusmaailman jakavia valmentajia.

Koskela haluaa lähteä rohkeasti eteenpäin positiivisen tilanteenvaihdon jälkeen. Ensimmäinen tai vähintään toinen syöttösuunta pitäisi olla jo eteenpäin. HJK pyrkii Koskelan kanssa nopeammin linjan taakse tai vähintään kymppialueen taskuihin, josta mennään jo pikavauhtia linjan taakse. Lehkosuo halusi varmistaa tasapainon ja jauhaa vastustaja palasiksi juoksuttamalla sitä pallon perässä ympäri kenttää. Koskelan ja Lehkosuon pelitavallinen ero ei ole niin suuri kuin medioissa on ehkä annettu ymmärtää.

Kommenteissaan Koskela on korostanut rohkeutta hyökätä vauhdilla ja heittäytyä pelille. Lehkosuon passiivisemmassa pelitavassa HJK näytti ajoittain aneemiselta. Tässä onkin Koskelan ero Lehkosuohon. Koskela osaa myydä pelitapansa paremmin. Kannattajat haluavat nähdä rohkeaa ja hyökkäävää jalkapalloa. Se ei tarkoita, etteikö Lehkosuon jalkapallo olisi ollut hyökkäävää. Itse asiassa se oli sitä mitä suurimmassa määrin. Lehkosuo halusi jopa puolustaa pallollisena.

Lehkosuon HJK:ssa oli kuitenkin sääntö, jonka mukaan pallo pidettiin mielummin omalla joukkueella hallitusti kuin että pallo menetettäisiin tilanteenvaihdon jälkeen hosumalla ylöspäin. Lehkosuo haluaa hallita. Koskela haluaa edetä.

Koskela toivoo laitapelaajiltaan nopeutta ja 1vs1-osaamista. Tarkemmin sanottuna Koskela haluaa laitapelaajien haastavan poikkeuksetta 1vs1-tilanteessa. Silläkin uhalla, että pallo menetetään ja se pitää hankkia tavalla tai toisella pian takaisin. Koskela luottaa siihen, että taitava haastaja voittaa oman 1vs1-tilanteensa riittävän usein tuottaakseen hyviä maalipaikkoja. Onnistuessaan tämä olettamus nostaa maaliodottamaa. Sitten tarvitaan vielä mies, joka laittaa pallot pussiin. Sillä tavalla voitetaan jalkapallo-otteluita useammin kuin hävitään.

Puolustamiseen Koskela on tuonut aggressiivisuutta. Talven cupin otteluissa HJK oli ajoittain todella uhkaava. Se ei antanut hetkeäkään tilaa vastustajilleen ja pakotti nämä virheisiin. Varsinkin negatiivisissa tilanteenvaihdoissa (pallonmenetyksissä) HJK sähisee vastustajan kimppuun raivolla. Jopa kolme pelaajaa saattaa hakea riistoa. Kun prässi toimii, se pakottaa vastustajan virheisiin. Ja kun joukkue pystyy syöttämään hallitusti pallonriiston jälkeen, se tuottaa erinomaisia tiloja seuraaville syöttösuunnille.

Parhaimmillaan HJK olikin talven cupin peleissä dominoiva.

Luultavasti Koskela muokkaa peliryhmitystään lähemmäs 4-2-3-1:tä. Muoto muuttunee pelin sisällä 4-3-3:n ja pallollisena jopa 2-4-3-1:n välillä. Jälkimmäisessä ryhmityksessä laitapuolustajat nousevat tavallaan keskikentän laitapelaajiksi ja alas jäävät vain topparit. Se luo mahdollisuuden saada kymppialueen taskuihin aina kaksi pelaajaa hyökkäävän linjan pelaajista.

Perusajatus lienee se, että Koskela saisi mahdollisimman paljon juoksu- ja hyökkäysvoimaisia pelaajia kentälle, koska niitä HJK:lla on jonoksi asti. Keskustassa vallitsee tasapaino ja rytmitys, mutta laidoilla on lupa mennä lujaa ja suoraviivaisesti.

Koskela on eittämättä kasvamassa Suomen kärkipään valmentajiin. Hän on osoittanut kykynsä RoPSissa, mutta tilanne on nyt erilainen. Koskela valmensi Rovaniemellä varsin nuorta joukkuetta, josta valmentaja saikin erittäin hyvin irti.

Koskelan on saatava sarjan parhaat pelaajat pelaamaan joukkueena. Ryhmässä on oman arvonsa tuntevia tähtipelaajia, jotka eivät pelkää osoittaa mieltään, jos aika kuluu liiaksi vaihtopenkillä. Koskela mitataan nyt ensimmäistä kertaa tähtipelaajien valmentajana.

Viime loppukausi ei antanut Koskelan johtamistaidoista vielä kovin lupauksia herättäviä signaaleja. HJK oli kauden viimeisissä otteluissa joukko pelaajia, jotka tuntuivat vetävän toisiaan täysin eri suuntiin. Jokaiseen peliin kokoonpano muuttui paljon, eikä selkeää ykkösmiehistöä tuntunut löytyvän.

On syytä muistaa, ettei Koskelalla ollut kovinkaan paljoa tekemistä silloisen kokoonpanon kanssa. Samalla Koskela myös tutustui uuteen työhönsä ja työympäristöönsä. Koskela joutui keskelle selviytymistaistelua joukkueella, jossa jokainen pelaaja tuntui jo odottelevan kauden päätösvihellystä.

Nyt Koskela on saanut rauhassa kasata joukkuettaan. Koronapandemia toi valmentajille aivan uudenlaiset vaikeudet, mutta HJK:ssa tuskin on lepsuiltu. Tuleva kausi on iso haaste Koskelalle ja koko HJK:n organisaatiolle. Koskelalla on mahdollisuus näyttää, että viime kausi oli vasta totuttelua uuteen ympäristöön.

Lehkosuon kädenjälki näkyy taas ensi kaudella HJK:ssa, kun hänen entinen apuvalmentajansa nostaa HJK:n valtaistuimelle nyanssieroilla, jotka Koskela oivalsi oppimalla Lehkosuon virheistä.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]

[vc_row el_id=”arvio”][vc_column][vc_column_text]

Arvio

Sija: 1

HJK on noussut Suomessa sellaiselle valtaistuimelle, jossa siltä odotetaan joka vuosi mestaruutta. Se on itsessään jo kunnioitettava suoritus. Kääntöpuolena on se, että kaikki muu kuin mestaruus lasketaan epäonnistumiseksi. Viime kausi oli kuitenkin muutakin kuin vain epäonnistuminen. Se oli katastrofi.

Neljäs sija runkosarjassa oli luvalla sanottuna surkea suoritus HJK:n kaltaiselta suurseuralta. Suomen Cupissa lohkovaiheeseen jääminen ja eurolopputurnauksessa välierässä putoaminen tarkoittivat kuitenkin suurinta katastrofia. Helsingissä ei kaudella 2020 pelata europelien karsintaotteluita. Ei ehkä olisi koronapandemian takia pelattu muutoinkaan. Klubille jääminen ulos europeleistä oli joka tapauksessa järkytys.

Kun jättiläinen kompuroi, se nousee vihaisena takaisin pystyyn. HJK on käyttänyt muskeleitaan siirtomarkkinoilla. Viime kaudella ruoriin hypännyt päävalmentaja Toni Koskela on saanut sellaisia pelinappuloita, että oksat pois. Varsinkin hyökkäyskalusto on täynnä laatua. Koskela joutuu istuttamaan vaihtopenkille useamman sellaisen kaverin, joka kävelisi rallatellen lähes minkä tahansa muun veikkausliigaseuran avauskokoonpanoon.

Roope Riski, Riku Riski, Tim Väyrynen, Atomu Tanaka, David Browne, Ferhan Hasani. Siinä nimiä, jotka kilpailevat HJK:n ryhmityksessä ylimmän oksan pelipaikoista. Siihen päälle vielä oma lupaava juniori, viime kauden ykköshyökkääjä Eetu Vertainen. Lisäksi rosterista löytyy vielä viime kaudella Klubissa täysin statistin rooliin jäänyt Joonas Vahtera.

Voisi sanoa, että HJK:lla on jopa ylitarjontaa hyökkääviin rooleihin. Toisaalta ottelutahti tulee koronan takia viivästyneen kauden alun takia olemaan todella tiivis. Laaja hyökkäyskalusto tuo Koskelalle erinomaisen aseen otteluiden loppupuoliskoille, kun vastustajien puolustajien pohkeet alkavat hiljalleen muuttua piimäksi. Huomionarvoista on se, että Koskelalla on koronan takia käytettävänään peräti viisi vaihtoa.

Juoksuvoima ja -kunto tulee korostumaan koronakaudella, kun epäsäännöllisen säännöllinen omatoiminen harjoittelujakso korvasi parhaan harjoittelupiikin ennen kauden alkua.

HJK:n otteet talven Suomen Cupin otteluissa herättivät uskoa siihen, että Klubi pystyy murtamaan vastustajien linjoja. Ongelma voi kuitenkin nousta aivan erilaiseksi, kun koronan synnyttäneen kiivaamman ottelutahdin takia altavastaajat saattavat luovuttavaa pallon entistä hanakammin ennakkosuosikeille.

Koskela joutuu pohtimaan samoja ongelmia kuin hänen edeltäjänsä Mika Lehkosuo. Miten murtaa matalalla makaava blokkipuolustus? Miten saada passiivinen, alueita puolustava linja nytkähtämään johonkin suuntaan, jotta taskuihin syntyisi tilaa?

Se ei ole helppoa. Koronan aiheuttaman tauon vaikutus voi entisestään passivoida altavastaajien pelisuunnitelmia HJK:n kaltaista, materiaaliltaan selvästi tasokkaampaa vastustajaa vastaan. Viime kaudella passiivisuus löi leiville HJK:ta vastaan, mutta tulevalla kaudella HJK on itse myös aggressiivisempi.

HJK:n täytyy hitsautua yhteen. HJK ei menesty yksilöinä, vaikka tasoltaan pelaajat olisivatkin vastustajan vastaavia parempia. Se nähtiin viime kauden lopulla, kun Koskela ei saanut millään parasta irti varsin laadukkaasta ryhmästä.

Uusia pelaajia on tullut talven aikana todella paljon. Moni johtava pelaaja jätti seuran viime kauden päätteeksi, kuten Rafinha, Faith Friday Obilor, Sebastian Dahlström sekä Akseli Pelvas. Johtajuutta odotetaan muun muassa Itä-Euroopan maiden pääsarjoissa meritoituneelta Ivan Ostojicilta.

Nikolai Alho kantaa kapteeninnauhaa seuran omana poikana, mutta myös Alhon johtajuustaidot ovat nyt testissä. Koskela tarvitsee johtavilta pelaajilta esimerkin näyttämistä niin pelitavallisissa asioissa kuin henkisellä puolellakin. Viime kaudella Koskela myönsi suoraan, ettei HJK ollut valmis voittamaan, kun Riga FC kävi pudottamassa raitapaidat ulos Eurooppa-liigan karsinnoista.

Epävarmuutta on aina ilmassa, ja ennen kaikkea nyt koronan takia, mutta HJK:ssa palaset ovat loksahtamassa kohdilleen. Mestaruus vaatii edellä mainittuja asioita, mutta Klubi on silti ennakkoon vahvin nippu Veikkausliigassa. Siksi olisi hulluutta väittää, ettei HJK olisi suurin mestarisuosikki kaudella 2020.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row el_id=”tarkein”][vc_column][vc_column_text css=”.vc_custom_1589988307763{margin-bottom: 5px !important;padding-bottom: 0px !important;}” el_class=”clearfix”]

Tärkein pelaaja – Rasmus Schüller

[/vc_column_text][vc_column_text]

Pohjois-Amerikan ammattilaissarjassa, MLS:ssä, meritoitunut Rasmus Schüller palasi Suomeen suorittamaan armeijan. Ottajia olisi ollut myös lahden toisella puolen, mutta Schüller palasi lopulta tuttuun HJK-paitaan. Visiitti saattaa jäädä yhden kauden mittaiseksi, jos Huuhkajien avainpelaajaa nähdään niinkään pitkään Suomen kentillä.

Joka tapauksessa Schüllerille on luvassa suuri rooli HJK:n keskikentällä. Hän on täydellinen esimerkki pelitapajohtavasta pelaajasta. Schüller kuuntelee päävalmentajan ohjeita herkällä korvalla ja pyrkii toteuttamaan niitä täsmällisesti. Jos Schüller olisi pari napsua laadukkaampi futaaja, Leeds-manageri Marcelo Bielsa maksaisi maltaita saadakseen suomalaisen keskikentälleen.

Tämä ominaisuus on myös yksi tärkeimmistä syistä siihen, että Schüller on noussut Markku Kanervan alaisuudessa luottopelaajaksi Huuhkajissa. Schüller on asemoinut A-maajoukkueessa itsensä erinomaiseksi vaihtoehdoksi tulemaan kentälle reilun tunnin kohdalla ja hoitamaan oman roolinsa säntillisesti. Siksi Kanerva laittaa hänet kentälle tärkeillä hetkillä, silloin kun kentällä tarvitaan pelitapajohtajuutta.

Schüller sai jo hyvissä ajoin armeijan päätökseen, joten täysi fokus on nyt jalkapallossa. Se on erinomainen asia HJK:lle. Jo esimerkiksi Suomen Cupin lohkovaiheen ottelu talvella Honkaa vastaan antoi vahvoja viitteitä siitä, että Schüller on erinomainen keskikenttäpelaaja. Jopa liian hyvä Veikkausliigaan.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row el_id=”lupaus”][vc_column][vc_column_text css=”.vc_custom_1590744545977{margin-bottom: 5px !important;padding-bottom: 0px !important;}” el_class=”clearfix”]

Läpimurtopelaaja – Bubacar Djaló

[/vc_column_text][vc_column_text]Bubacar Djaló on kivenkovan lissabonilaisen Sportingin akatemian kasvatti. Kyseisen akatemian tuotoksia ovat muun muassa Luis Figo, João Moutinho, Nani sekä muuan Cristiano Ronaldo. Nimet ovat toki keihäänkärkeä, mutta ne antavat osviittaa siitä, minkälainen vaatimustaso Portugalissa on aina ollut.

Nyt Djaló ottaa ensimmäisiä askeleitaan omillaan, kaukana kotimaastaan ja akatemiamaailmasta. Nyt katsotaan, miten jalat kantavat. 23-vuotias Djaló saanee vastuuta HJK:n keskikentän pohjalla tai jopa topparina. Ominaisuudet ovat erinomaiset. Lonkeromaiset jalat hakevat pallon näppärästi vastustajalta ja syöttötaito on vähintäänkin hyvällä tasolla.

HJK:lla on Djalón kanssa 1+2-mallinen sopimus, josta voi vielä tulla kullanarvoinen.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]

[vc_row el_id=”info-snippet”][vc_column][vc_empty_space][vc_column_text]

Väitteet

• HJK voittaa Veikkausliigan ja saa kolmannen tähden.
• Riskit (Riku ja Roope) tekevät yhteensä yli 15 maalia Veikkausliigassa.
• Rasmus Schüller valitaan Veikkausliigan tähdistöön, jos hän pelaa kauden loppuun saakka HJK:ssa.

HJK:ssa reagoidaan voimalla katastrofeihin. Kausi 2019 oli HJK:n kaltaiselle suurseuralle karmea, ja nyt laiva palautetaan takaisin kurssille. Riku ja Roope Riski muodostavat tehokkaan hyökkäysduon, jossa molemmat tukevat toisiensa vahvuuksia. Rasmus Schüller on aivan liian hyvä keskikenttäpelaaja Veikkausliigaan, ja se tulee ensi kaudella näkymään selvästi.

[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row el_id=”kokoonpano”][vc_column][vc_empty_space][vc_column_text]

Kokoonpanolista

[table id=4 responsive=”collapse” /][/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row el_id=”siirrotin”][vc_column][vc_column_text css=”.vc_custom_1592396840700{margin-bottom: 5px !important;padding-bottom: 0px !important;}” el_class=”clearfix”]

Pelaajasiirrot – saapuneet

[/vc_column_text][vc_column_text]

• Atomu Tanaka, 32, Cerezo Osaka (Japani)
  HJK:ssa viimeksi kaudella 2017 pelannut Tanaka teki paluun sinivalkoisiin. Tanakan sopimus oli alunperin vain heinäkuuhun saakka, mutta sopimusta jatkettiin koronaviruksen takia kauden loppuun saakka. Japanissa Tanaka jäi vähäiselle vastuulle ja ikää alkaa mittarissa jo olla. Silti Tanaka on erinomainen vahvistus Veikkausliigaan. Hän tuo HJK:n hyökkäävään linjaan erinomaisen vaihtoehdon joko laidalle tai kymppipaikalle. Luultavasti vastuu tulee olemaan vähäisempää kuin kaudella 2017, jolloin Tanaka teki kolme maalia ja antoi komeat 12 maalisyöttöä.
• Rasmus Schüller, 29, Minnesota United (USA)
  Armeija toi Huuhkajien ydinryhmään kuuluvan Schüllerin takaisin Veikkausliigaan ja HJK:hon. Armeija on jo käyty, joten keskikentän hidalgo pääsee keskittymään täysillä Veikkausliigaan. Parhaassa iässä oleva Schüller on Veikkausliigan paras keskikenttäpelaaja, siitä ei ole kahta sanaa. Ulkomailla jo pidempään pelannut Schüller on pallovarma pelaaja, jonka kautta HJK tulee peliä rytmittämään. Schüller tuskin viihtyy Veikkausliigassa yhtä kautta pidempään, joten kannattaa nauttia miehen otteista vielä kun voi.
• Lucas Lingman, 22, RoPS
  

  

  RoPS:ssa Toni Koskelan alaisuudessa onnistunut Lingman palasi kotiin. Harvinaista siirrossa oli se, että HJK maksoi RoPS:lle tuntuvan siirtokorvauksen. HJK-ksavatti Lingman todella haluttiin takaisin Klubiin, joten rooli lienee suuri, vaikka kilpailu tuleekin olemaan kovaa keskikentän keskustan pelipaikoilla. Onnistuessaan Lingman saattaa tuoda HJK:lle ainakin hänestä maksetun siirtokorvauksen, jos hänet myydään eteenpäin ulkomaille.

• Luis Carlos Murillo, 29, KuPS
  

  

  HJK poimi yhden Veikkausliigan parhaimmista laitapuolustajista mestarijoukkue KuPS:sta. Murillo haikaili siirrosta takaisin kotimaahansa Kolumbiaan, mutta lopulta siirto ei toteutunut ja mies jäi Kuopioon. KuPS:ssa Murillo nousi liigan parhaimmistoon ja on sitä yhä edelleen. Erinomainen pelaaja HJK:lle, mikäli koti-ikävä ei kasva liian suureksi.

• Roope Riski, 28, St. Pölten (Itävalta)
  Roope seurasi isoveljensä Rikun jalanjälkiä ja valitsi HJK:n ulkomaankierroksensa jälkeen. Roope allekirjoitti HJK:n kanssa Suomen mittakaavassa pitkän sopimuksen (2+1), joten nyt hyökkääjä pystyy asettumaan rauhassa Helsinkiin. Riskin veljekset täydentävät hyvin toisiaan, joten voi hyvin olla, että liigan vaarallisin hyökkäysduo on ensi kaudella veljesduo.
• Antonio Reguero, 37, RoPS
  HJK käytti talvella suomalaisen suurseuran brändiään ja napsi muista veikkausliigaseuroista niin sanotusti parhaat päältä. RoPS:ssa joka vuosi liigan parhaimpiin maalivahteihin kuuluva Reguero pääsee nyt kirkkaisiin valoihin. Ikää on mittarissa jo melkoisesti, mutta Reguero on silti erinomainen maalivahti Veikkausliigaan. Hänellä on kokemusta ja hän pystyy myös opastamaan vierellä kehittyvää 19-vuotiasta Jakob Tånnanderia eteenpäin. Fiksu veto Klubilta.
• Miro Tenho, 25, FC Inter
  

  

  Interissä vahvan viime kauden pelannut Tenho teki jo hyvissä ajoin sopimuksen HJK:n kanssa. Tenho on hiljalleen kehittynyt erinomaiseksi veikkausliigapuolustajaksi. Aikanaan TPS:n takalinjoilla Tenhosta näki ne vahvat ominaisuudet, joilla hän on noussut liigan toppareiden parhaimmistoon; pallollinen varmuus ja rauhallisuus. HJK:ssa Tenholla on mahdollisuus ottaa seuraava askel, joka voi parhaimmillaan viedä jopa ulkomaille. Aikaa sen suhteen ei ole rajattomasti.

• Bubacar Djaló, 23, Sporting U23 (Portugali)
  Arvostetun Sportingin akatemiasta HJK:hon siirtynyt Djaló vakuutti otteillaan talven Suomen Cupin otteluissa. Djaló voi hyvin olla kauden yllättäjä. Keskikentän pohjalla viihtyvällä pelimiehellä on samoja ominaisuuksia kuin esimerkiksi Anthony Annanilla, mutta sen lisäksi vartta löytyy lähes 190 senttiä. Djaló pystyy pelaamaan myös topparina, ja ellei HJK tee vielä hankintaa topparin paikalle, saatetaan kovassa otteluruuhkassa Djaló nähdä myös topparina.
• Jakob Tånnander, 19, Malmö FF (Ruotsi)
• Ivan Ostojic, 30, Radnicki Nis (Slovakia)
  Ostojicin harteilla on kovat odotukset. Hänestä halutaan korvaaja HJK:n jättäneelle Faith Friday Obilorille. Ostojicilta löytyykin kaikki eväät täyttämään Obilorin saappaat. Slovakian, Tshekin ja Serbian pääsarjoissa yli 150 ottelua kertoo laadusta. Kokenut toppari pelasi kaudella 2019-20 Serbian pääsarjassa Radnickissa, jossa vastuuta tuli alkukaudella runsaasti. Vastuuta on luvassa myös HJK:ssa, jos mies pysyy vain terveenä. Selkeä ykköstoppari.
• David Browne, 24, Auckland City (Uusi-Seelanti)
• Ferhan Hasani, 30, ilman seuraa
  

  

  Transfermarktin mukaan Hasani on Veikkausliigan arvokkain pelaaja. Ennen koronapandemiaa Hasanin arvo oli ainoana veikkausliigapelaajana miljoona euroa, mutta koronapäivitysten jälkeen arvo on laskenut 500 000 euroon. Hasani onnistui talven Suomen Cupin peleissä jo avaamaan maalihanat ja mieheltä odotetaan tehoja myös kaudella. Viime kaudella HJK:n hyökkääjähankinnat eivät onnistuneet, joten Hasanin hartioilla on varmasti paineita. CV näyttää lupaavalta. Makedonian pääsarjassa 58 maalia sadassa ottelussa on vahva osoitus viimeistelytaidosta. Tanskan Superliigassa Hasani pelasi Teemu Pukin kanssa samaan aikaan Brøndbyssä kaudella 2014-15. Silloin Hasani pelasi pääasiassa oikealla laidalla, joten mies pystyy pelaamaan useammassa hyökkäävässä roolissa. Hasanilta on lupa odottaa paljon.

• Hugo Keto, 22, Brighton,
  HJK halusi vielä vahvistaa maalivahtiosastoaan kauden kynnyksellä, ja haaviin tarttui erinomainen hankinta. Hugo Keto on kuulunut jo pidemmän aikaa Pikkuhuuhkajien rinkiin. Valioliigaseura Brightonin organisaatiosta HJK:hon siirtyvä Keto saattaa olla suurelle yleisölle tuntemattomampi nimi, mutta hän saattaa hyvinkin kilpailla HJK:n ykkösveskarin paikasta jo alkavalla kaudella. Keto allekirjoitti samantien kahden vuoden sopimuksen (optio kaudesta 2022). Paluu Suomeen voikin olla ponnahduslauta takaisin ulkomaille, jos Keto onnistuu Klubissa.
• Pyry Hannola, 18, FC Mitdjylland
  Tuorein hankinta kauden kynnyksellä. Hannola lähti nuorena poikana RoPSista Tanskan suurseuraan, jossa vastuuta tuli alle 19-vuotiaissa ja muutama ottelu myös nuorten Mestarien liigassa, UEFA Youth Leaguessa. Hannola on lupaava keskikenttäpelaaja, mutta HJK:n kivenkovassa ryhmässä peliaikaa tuskin on kovinkaan paljon luvassa.

[/vc_column_text][vc_separator][/vc_column][/vc_row][vc_row el_id=”siirrotout”][vc_column][vc_column_text css=”.vc_custom_1522308514542{margin-bottom: 5px !important;padding-bottom: 0px !important;}”]

Pelaajasiirrot – lähteneet

[/vc_column_text][vc_column_text]

• Marco Bueno, 26, Oriente Petrolero (Bolivia)
  Bueno oli lopulta todellinen floppi. Ei oikein missään vaiheessa vakuuttanut. Oleellisen kertoo se, että Bueno jäi selkeästi Eetu Vertaisen taakse nokkimisjärjestyksessä, eikä Vertainenkaan mikään maalitykki viime kaudella ollut. Bueno ei lopulta tehnyt yhtäkään osumaa Veikkausliigassa ja matka jatkui takaisin Amerikkaan.
• Markus Uusitalo, 23, FC Honka
  Ikuisen kakkosveskarin leiman saanut Uusitalo lähti kokeilemaan onnea Tapiolaan. Hongassa Uusitalolle annetaan reilu mahdollisuus, mutta onnistumisia tarvitaan. Kehitys polkenut viime kaudet paikallaan.
• Faith Friday Obilor, 29, Sheriff Tiraspol (Moldova)
  Iso menetys, mutta odotettu. Obilor kuului HJK:n puolustuksen avainhahmoihin kolmen kauden ajan, mutta nyt aukesi sauma ulkomailla, ja toppari käytti sen. Obilor siirtyi moldovalaiseen Tiraspoliin yhdessä entisen HJK-kapteeni Sebastian Dahlströmin kanssa.
• Samu Laitinen, 20, KPV
• Rafinha, 37, AC Oulu
  Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Rafinha palveli HJK:ta uskollisesti usean kauden ajan. Vastuu väheni hiljalleen ja nyt mies palaa juurilleen AC Ouluun, josta matka käynnistyi vuonna 2005.
• Sebastian Dahlström, 23, Sheriff Tiraspol (Moldova)
  Vihdoin se tapahtui. Näin voisi sanoa siirrosta ulkomaille, sillä Dahlström oli monen vuoden ajan yksi niistä nuorista veikkausliigapelaajista, joiden ympärillä oli paljon huhuja ulkomaille lähdöstä. Lähtö aina viivästyi ja Dahlström ehti jo nuorena miehenä nousta Klubin kapteeniksi. Viimeiset pari vuotta kehitys alkoi jo uhkaavasti kääntyä laskuun. Siirto tulikin kriittiseen aikaan, ja toivottavasti keskikentällä viihtyvä kasipaikan pelaaja saa Moldovassa otettua seuraavan askeleen pelaajana. Muussa tapauksessa Dahlström saattaa olla pian taas Klubin paidassa.
• Robin Källman, 21, PKKU
• Evans Mensah, 22, Al Duhail (Qatar)
  Mensahin kohdalla odoteltiin ehkä siirtoa johonkin lähemmäksi kuin Qatariin, mutta lopulta sekin passasi pelaajalle, josta HJK sai myös siirtokorvauksen. Potentiaalia oli hirmuisesti, mutta lopulta aika HJK:ssa jätti vähän kaksijakoisen kuvan. Tehoja tuli kohtalaisesti, mutta tasaisuus puuttui. Ajoittain Mensah oli ylivoimainen, mutta joskus taas hän saattoi vaellella pelin ulkopuolella 75 minuuttia ja tulla vaihtopenkille silminnähden suuttuneena.
• Akseli Pelvas, 31, IFK Mariehamn
  

  

  Aliarvostettu. Pelvas on voittanut kahdeksan, siis KAHDEKSAN, Suomen mestaruutta, mutta silti hänen päällään on aina ollut jonkinlaisia kysymysmerkkejä. 77 maalia 211 veikkausliigaottelussa on kuitenkin vahva työnäyte, jonka avulla löytyi lopulta työpaikka Maarianhaminasta. HJK:ssa hän jäi aina soittamaan kakkosviulua.

• Harmeet Singh, 29, ilman seuraa
  Katosi kuin pieru Saharaan. Alkukaudesta Singh oli kohtalaisen hyvä, mutta sitten vastuu väheni. Lopulta mies katosi kuvasta kokonaan ja harjoitteli reserviseura Klubi 04:n kanssa. Sopimus purettiin klassisesti yhteisymmärryksessä tammikuussa, vaikka sopimukseen olisi kuulunut vielä kausi 2020. Hämmentävä kuvio kaikin puolin. Ehkä kaikkea ei ole julkisuuteen myöskään kerrottu. Singh oli Lehkosuon aikainen värväys, mutta Toni Koskelan alaisuudessa mies tipahti käytännössä kokonaan kokoonpanosta. Naama tai peliesitykset eivät miellyttäneet.
• Erfan Zeneli, 33, AC Kajaani
• Kevin Kouassivi-Benissan, 21, FC Inter, lainattu
  KKB hakee vauhtia ensi kaudella Interistä, jossa nuorelle laitapelaajalle on luvassa iso rooli. Saattaa nousta ensi kaudella tärkeäksi vahvistukseksi Interille.
• Kalle Katz, 20, RoPS, lainattu
• Kaan Kairinen, 21, Lillestrøm (Tanska), laina päättyi
  

  

  Kairinen pelaa ensi kaudella Norjan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Lillestrømissä. HJK-aika jäi lopulta pienoiseksi pettymykseksi, kuten koko joukkueella. Kairinen on aina ollut lupaava pelaaja, mutta pian odotuksia pitäisi myös lunastaa. Pikkuhuuhkajien vakionimellä on vielä pitkä matka nousta esimerkiksi Huuhkajien pelaajarinkiin. Onnistumisia kaivataan.

• Sekou Camara, 22, Besëlidhja Lezhë (Albania), laina päättyi
• Ivan Tarasov, 20, Zenit 2 (Venäjä), laina päättyi
• Petteri Forsell, 29, Korona Kielce (Puola)
  Loppukaudeksi isoin otsikoin HJK:ta vahvistamaan saapunut Forsell oli ajoittain loistava, mutta tasaisuus puuttui otteista. Forsell ei myöskään koskaan päässyt täysin sisään HJK:n systeemiin. Forsell siirtyi helmikuussa Puolan pääsarjassa pelaavaan Korona Kielceen.
• Maksim Rudakov, 24, Zenit 2 (Venäjä), laina päättyi
  

  

  Erinomainen maalivahti, jonka otteita saatetaan vielä kaivata. Rudakov siirtyi takaisin Zenitiin, josta hänet hankittiin FK Rostoviin. Ura nousussa, ja viiden vuoden päästä saatetaan vielä kiitellä, että Rudakov pelasi aikanaan Veikkausliigassa.

• Victor Luiz, 22, Cruzeiro (Brasilia), laina päättyi
• William Parra, 25, Independiente Medellín (Kolumbia), laina päättyi
• Enoch Banza, 20, RoPS, lainattu
  Viime kausi, ja varsinkin loppukausi, meni varsin hyvin sarjasta pudonneen KPV:n riveissä, mutta roolia ei vieläkään ollut tarjolla HJK:n riveissä. Näin ollen ensi kausi menee RoPSissa, jossa luvassa on iso rooli ja paljon minuutteja. Fiksu liike.

[/vc_column_text][vc_separator][/vc_column][/vc_row][vc_row el_id=”formaatio”][vc_column][vc_column_text]

Ihanneavaus

[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row el_id=”uutiset”][vc_column][td_block_11 custom_title=”HJK-uutiset” tag_slug=”hjk” limit=”2″ ajax_pagination=”load_more”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_raw_js]JTNDc2NyaXB0JTIwdHlwZSUzRCUyMnRleHQlMkZqYXZhc2NyaXB0JTIyJTNFJTBBZnVuY3Rpb24lMjBnZXRBZ2UlMjhkYXRlU3RyaW5nJTI5JTIwJTdCJTBBJTIwJTIwJTIwJTIwdmFyJTIwdG9kYXklMjAlM0QlMjBuZXclMjBEYXRlJTI4JTI5JTNCJTBBJTIwJTIwJTIwJTIwdmFyJTIwYmlydGhEYXRlJTIwJTNEJTIwbmV3JTIwRGF0ZSUyOGRhdGVTdHJpbmclMjklM0IlMEElMjAlMjAlMjAlMjB2YXIlMjBhZ2UlMjAlM0QlMjB0b2RheS5nZXRGdWxsWWVhciUyOCUyOSUyMC0lMjBiaXJ0aERhdGUuZ2V0RnVsbFllYXIlMjglMjklM0IlMEElMjAlMjAlMjAlMjB2YXIlMjBtJTIwJTNEJTIwdG9kYXkuZ2V0TW9udGglMjglMjklMjAtJTIwYmlydGhEYXRlLmdldE1vbnRoJTI4JTI5JTNCJTBBJTIwJTIwJTIwJTIwaWYlMjAlMjhtJTIwJTNDJTIwMCUyMCU3QyU3QyUyMCUyOG0lMjAlM0QlM0QlM0QlMjAwJTIwJTI2JTI2JTIwdG9kYXkuZ2V0RGF0ZSUyOCUyOSUyMCUzQyUyMGJpcnRoRGF0ZS5nZXREYXRlJTI4JTI5JTI5JTI5JTIwJTdCJTBBJTIwJTIwJTIwJTIwJTIwJTIwJTIwJTIwYWdlLS0lM0IlMEElMjAlMjAlMjAlMjAlN0QlMEElMjAlMjAlMjAlMjByZXR1cm4lMjBhZ2UlM0IlMEElN0QlMEElMEF2YXIlMjBiZGF5cyUyMCUzRCUyMGRvY3VtZW50LmdldEVsZW1lbnRzQnlDbGFzc05hbWUlMjglMjJjb2x1bW4tNiUyMiUyOSUzQiUwQSUwQWZvciUyOHZhciUyMGklMjAlM0QlMjAxJTNCJTIwaSUyMCUzQyUyMGJkYXlzLmxlbmd0aCUzQiUyMGklMkIlMkIlMjklMjAlN0IlMEElMjAlMjB2YXIlMjBiZGF5JTIwJTNEJTIwZ2V0QWdlJTI4YmRheXMlNUJpJTVELmlubmVySFRNTC5zbGljZSUyODAlMkMxMCUyOS5zcGxpdCUyOCUyNy4lMjclMjkucmV2ZXJzZSUyOCUyOS5qb2luJTI4JTI3JTJGJTI3JTI5JTI5JTNCJTBBJTIwJTIwYmRheXMlNUJpJTVELmlubmVySFRNTCUyMCUzRCUyMGJkYXklM0IlMEElN0QlMEElMEF2YXIlMjBmbGFncyUyMCUzRCUyMGRvY3VtZW50LmdldEVsZW1lbnRzQnlDbGFzc05hbWUlMjglMjJjb2x1bW4tMiUyMiUyOSUzQiUwQWZvciUyOHZhciUyMGklMjAlM0QlMjAxJTNCJTIwaSUyMCUzQyUyMGZsYWdzLmxlbmd0aCUzQiUyMGklMkIlMkIlMjklMjAlN0IlMEElMjAlMjB2YXIlMjBmbGFnJTIwJTNEJTIwZmxhZ3MlNUJpJTVELmlubmVySFRNTCUzQiUwQSUyMCUyMGZsYWdzJTVCaSU1RC5pbm5lckhUTUwlMjAlM0QlMjAlMjclM0NpJTIwY2xhc3MlM0QlMjJmbGFnJTIwJTI3JTJCZmxhZyUyQiUyNyUyMiUyMGFyaWEtaGlkZGVuJTNEJTIydHJ1ZSUyMiUzRSUzQyUyRmklM0UlMjclM0IlMEElN0QlMEElM0MlMkZzY3JpcHQlM0U=[/vc_raw_js][/vc_column][/vc_row]