Koronaviruspandemia yhdistää. Covid-19 on pelottava, näkymätön vihollinen, joka ei kysy uhriltaan uskontoa, pankkitilin saldoa tai etnistä taustaa. Koronavirustartunnan ovat saaneet muun muassa Englannin Prinssi Charles ja pääministeri Boris Johnson, ja vastavuoroisesti köyhät siirtotyöläiset upporikkaassa Qatarissa tai kodittomat pakolaiset Kreikan pakolaisleireillä.

Auttamisen halu on herännyt monissa huippujalkapalloilijoissa. Mittavia lahjoituksia koronavirustaisteluun ovat tehneet muun muassa Bayern Münchenin Joshua Kimmich, Leon Goretzka ja Robert Lewandowski tai vaikkapa Lionel Messi. Barcelonan kuusinkertainen Ballon d’Or-voittaja lahjoitti sairaaloille Barcelonassa ja Argentiinassa yhteensä miljoona euroa.

Miljoonalla eurolla ostetaan jo paljon hengityskoneita, sairasvuoteita ja hengityssuojaimia. Messi kuitenkin pystyi lahjoitukseen verrattain kivuttomasti, sillä onhan hänellä myös jalkapallomaailman parhaat tienestit. Messi ansaitsee France Footballin laskelmien mukaan vuodessa noin 131 miljoonaa euroa (tiettävästi ennen veroja).

Messin miljoonalahjoituksesta keskusteltaessa kuulin kommentin ”on se kuitenkin miljoona euroa enemmän kuin minä olen lahjoittanut”. Tuolla hetkellä mielessäni heräsi toive, että saisinpa kerrankin olla niin kuin Messi.

Tein kyllä lahjoituksen Lääkärit Ilman Rajoja -järjestölle, mutta silti epäonnistuin. En pysty vetämään samanlaisia vapareita ylänurkkiin kuin Messi enkä pomputtelemaan varmaan edes viittä kosketusta putkeen. Enkä toiveistani huolimatta pystynyt – ainakaan vielä – lahjoittamaan yhdeltä istumalta 1/131-osaa vuosituloistani koronataisteluun.

Messin ja Barcelona-tähtien myötämielisyys ja laupeus ei loppunut siihen. Maanantaina Messi ilmoitti itse Instagram-tilillään, että Barcelonan pelaajisto suostuu leikkaamaan palkkojaan 70 prosentilla koronakriisin ajaksi, jottei seura joudu irtisanomaan muuta henkilöstöään. Samansuuntaisia ratkaisuja oli jo aiemmin tehty muun muassa Juventuksessa sekä lukuisissa Bundesliigan seuroissa.

Suomessa palkkojen leikkaus ei laupeudentyö, vaan tikari kylkiluiden väliin

Suomessa pelaajien kanssa yhteisymmärryksessä tehdyistä palkkojen alennuksesta on tiettävästi ilmoittanut toistaiseksi vain SJK. Kovempaa linjaa ovat noudattaneet ainakin KTP ja Honka, jotka kertoivat katkaisevansa pelaajien palkanmaksun kokonaan. Seurat ovat kovilla, kun kassavirta tyrehtyi kauden alun siirryttyä kuukausilla eteenpäin. Yt-neuvotteluista ja lomautusuhista on tiedottanut jo moni seura, ja pelaajat ovat joutumassa maksumiehiksi.

On hyvin ymmärrettävää, etteivät pelaajat Suomessa voi mennä samalla linjalla kuin Euroopan TOP 5 -sarjoissa. Maailman huippujalkapalloilijat ovat leveästi asuvia multimiljonäärejä, joiden elintaso ei juurikaan putoa, vaikka tehtäisiinkin lyhytaikaisia, mutta mittavia palkanalennuksia.

LUE MYÖS: ”Hongan omistajat voisivat periaatteessa rahoittaa vaikka koko Veikkausliigan pelaajien palkat kuukauden siirtymäajalta” – Pelaajayhdistyksen toiminnanjohtaja lataa suorat sanat kovasta ratkaisusta

FC Barcelonan pelaajat tienaavat 70 prosentin palkanalennuksen jälkeenkin kuukaudessa keskimäärin 273 000 euroa. Veikkausliigapelaajien keskipalkka oli vuonna 2018 vaivaiset 1 650 euroa (aiheesta lisää täällä). Siitä ei mielellään kovin isolla juustohöylällä soisi leikattavan. Jos palkanmaksu keskeytetään kokonaan, niin vaikeudet vasta alkavatkin.

Eivät suomalaispelaajat ja pelaajayhdistys JPY kiusallaan seuroihin ja yhteiskuntaan vetoa. Pelaajien tahtotilasta seurojen pelastaminen ei varmasti jää kiinni, mutta jollain ilveellä pitäisi myös vuokra maksaa ja kauppareissut hoitaa.

Vaikka haluaisikin olla kuin Messi tai muut Barcelonan pelaajat, tulee oma pienuus äkkiä vastaan. Veikkausliigassa pelataan maailman parasta suomalaista jalkapalloa, mutta ansiotasot ovat pelkkä vitsi siihen nähden, mitä Euroopan eliittisarjoissa netotaan. Kriisin keskellä olo voi olla voimaton, aivan kuten itselläni, kun halusin olla ”Messin kokoinen hyväntekijä”.

Ei ole mikään ihme, että monet erinomaiset pääsarjatason pelaajat ovat lopettaneet Suomessa pelaamisen jo ennen 30. ikävuottaan, ja siirtyneet muihin hommiin. Veikkausliigassa pelaaminen on kutsumusammatti ja joillekin lähes ”kallis harrastus”.

Jalkapallon Pelaajayhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Pekka Sihvola muotoili tunnelmat twiitissään hyvin:

– Esimerkkiä on helppo näyttää, jos siihen on varaa. Mutta jos kuukausipalkka on 1500€/kk niin siitä on hieman haastavaa leikata ja elättää samalla perhettä, Sihvola kirjoitti.

Pekka Sihvola

@PekkaSihvola

Ari Virtanen

@arivirtanenHKI
Lionel Messi ja Barcan pelaajat leikkaavat palkkojaan 70 prosentilla ja tekevät lahjoituksen, jotta muut työntekijät saavat täyden palkan
hs.fi/urheilu/art-20…
#jalkapallo #LaLigafi
41
1
12:00 PM · Mar 30, 2020
Juttu oli jälleen hyvä, mutta otsikointi pisti suomifutiksen linssien takaa silmään. Esimerkkiä on helppo näyttää jos siihen on varaa. Mutta jos kuukausipalkka on 1500€/kk niin siitä on hieman haastavaa leikata ja elättää samalla perhettä.

#ammattinajalkapallo
12
2
6:15 PM · Mar 30, 2020

Palloliiton hallitus päätti maanantain ylimääräisessä kokouksessaan jakaa seuroille miljoonan euron ylimääräisen tukipaketin (lue lisää). Avustusta voivat hakea seurat, joilla on päätoimisia työntekijöitä. Lisäksi Palloliitto joustaa seurojen kilpailumaksuissa. Palloliiton pääsihteeri Marco Casagrande oli silti jo etukäteen hyvin tietoinen siitä, ettei yksin näillä summilla seuroja voida kokonaan pelastaa.

Sitä voi vain arvailla, kuinka paljon Palloliiton seuroille kohdistamat tukitoimet pelaajia auttavat. Pelkona on edelleen, että pelaajat putoavat tyystin tyhjän päälle. Veikkausliigapelaajilla ei ole oikeutta ansiosuhteutettuun työttömyyspäivärahaan, sillä sen paremmin pelaajat kuin seuratkaan eivät maksa palkasta työttyömyysvakuutusmaksuja. Tällainen muutos tehtiin vuonna 1996. Asiaa on avattu hienosti tässä Ylen uutisessa.

Pelastusliivi kaikille?

Hallitus on lupaillut akuutteja tukitoimia ja korvauksia freelancereille, pienyrittäjille ja taiteilijoille, joiden toimeentulo on koronaviruskriisin takia vaarassa. Ammattitaiteilijoille ja taidejournalisteille avautui keskiviikkona mahdollisuus hakea 3 000 euron apurahaa 1,5 kuukauden työskentelyyn. Tällainen auttaisi varmaan jalkapalloilijoitakin, mutta tietoa tällaisista suunnitelmista ei ole toistaiseksi saatu.

Jos valtion konkreettisia, akuutteja tukitoimia ei pian kuulu, lienee työttömiksi jäävien jalkapalloilijoiden ensimmäinen pelastusrengas Kelan maksama peruspäiväraha – 33,66 euroa päivässä eli noin 673 euroa kuukaudessa. Jos hakijalla on lapsia, summa hieman nousee.

Kuuhun summalla ei mennä. Lisäksi työttömyyskorvausten ja muiden ja tukien hakeminen voi olla pitkäkestoinen prosessi, sillä lomautettuja ja irtisanottuja henkilöitä on sattuneesta syystä Suomessa juuri nyt ja lähitulevaisuudessa valtavasti.

Ammattiurheilijat, jalkapalloilijat ja Jalkapallon pelaajayhdistys JPY ovat puhuneet vuosia pelaajien paremman sosiaaliturvan puolesta. Nyt jalkapalloilijoilla ei ole vastaavaa työttömyysvakuutusta, sairasvakuutusta tai eläkevakuutusta kuin ”tavallisilla työntekijöillä”, ja tällainen tartuntatautikriisi on monille henkilökohtainen katastrofi.

Ennen tätä vuotta pelaajien toiveet ja huutelut parempien ja turvallisempien sopimusten puolesta ovat jääneet hyvin pienelle huomiolle, mutta koronavirus on osoittanut selvästi, kuinka massiivisia reikiä pelaajien turvaverkossa on. Sama pätee tietysti myös freelancereihin, taiteen ja kulttuurin alan työntekijöihin sekä pienyrittäjiin, mutta kenties ankarimmin juuri urheilijoihin. Kyseessä on räikeä epäkohta. Ilman pelaajia ei ole jalkapalloiluakaan.

[readmore from=Veikkausliiga]

Käsillä oleva kriisi lienee lisännyt perustulomallin suosiota. Jos jokainen jalkapalloilijakin – ammattilainen tai amatööri – saisi yhteiskunnalta tietyn, vaikkakin pienen perustulon, ei hengitys ahdistuisi aivan yhtä helposti, kun sarjakautta jouduttaisiin lykkäämään tai perumaan, ja pelaajia irtisanomaan. Perustulomallin rahoitus on tietysti mutkikkaiden laskelmien takana, mutta ainakin pelastusliivi löytyisi tällöin jokaiselle yhteiskunnan ”samassa veneessä istuvalle”.

Selvää on, että Suomessa pelaaviin jalkapalloilijoihin kohdistuu tällä hetkellä suuri henkilökohtainen hätä, eikä selkeää ratkaisua labyrintistä poispääsemiseksi vielä näy. Tavalla tai toisella kriisistä pitäisi selviytyä. Jos oheistuotteena saadaan vihdoinkin luotua myös urheilijoille kattavampi sosiaaliturva, tuo Covid-19 kaikkea pahaa kylväessään mukanaan myös jotain erinomaisen hyvää.

Aiheet JPY Koronavirus Näkökulmat sosiaaliturva Veikkausliiga