Arvokisoista tuttu maalivahti kertoi avoimesti seksuaalisesta hyväksikäytöstään – vasta parvekkeen kaiteella istuminen sai pyytämään apua syöksykierteeseen

Ruotsin A-maajoukkueessa 58 ottelua pelannut Magnus Hedman on kertonut tuoreessa Expressenin haastattelussa joutuneensa lapsuudessaan seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Hedman puhui lehdelle ennen tuoreen dokumenttielokuvan ”Magnus Hedman: Andra halvlek” (toinen puoliaika) julkaisua. Hän kertoo syyksi avautumiselleen ”halun auttaa muita samasta asiasta kärsineitä”.

Hyväksikäyttö alkoi, kun Hedman oli 7-vuotias ja sitä jatkui viiden vuoden ajan. Tekijä oli Hedmanin perheenjäsen, joka on sittemmin kuollut.

Tätä murheellista taustaa vasten on entistäkin uljaampi saavutus, että Hedman kehittyi huippumaalivahdiksi ja pelasi Ruotsin maajoukkueen ykkösvahtina vuoden 2000 EM-kisoissa ja vuoden 2002 MM-turnauksessa. Lisäksi Hedman oli mukana vuoden 1994 MM-kisoissa Thomas Ravellin sparraajana ja vuoden 2004 EM-kisoissa Andreas Isakssonin kakkosvahtina.

Seurajoukkueurallaan AIK:n kasvatti pelasi muun muassa Coventryssa Valioliigaa ja Celticissä Skotlannin pääsarjaa. Vuonna 2000 hänet valittiin Ruotsin parhaaksi jalkapalloilijaksi.

Hedmanin pelaajaura päättyi yli vuosikymmen sitten, eikä uranjälkeinen aika ole ollut helppoa. Entinen huippumaalivahti ajautui muun muassa amfetamiinin, kokaiinin ja alkoholin vietäväksi ja joutui pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin.

– Kun ottaa amfetamiinia joka aamu, karkaa se nopeasti käsistä. Ainoa ajatukseni oli saada seuraava satsi, millään muulla ei ollut väliä. Saatoin jättää lapseni hakematta päiväkodista etsiessäni seuraavaa annosta. Halusin vain lisää ja lisää, Hedman kertoo.

Pohjakosketuksen koittaessa Hedman harkitsi vakavasti itsemurhaa.

– Istuin kahdeksannessa kerroksessa sijainneen asuntoni parvekkeen kaiteella. Minua pelotti elää. En oikeastaan halunnut istua siinä, mutta minulla ei ollut mitään hallintaa itsestäni. En tiedä, kuinka monta tuntia istuin siinä ja huojuin edestakaisin, katsoen alas ja harkiten hyppäämistä.

Kokemuksen jälkeen Hedman pyysi vihdoin apua ja päästyään hoitamaan riippuvuuttaan klinikalle, hän puhui ensi kertaa elämässään hyväksikäytöstään.

– Yhtäkkiä aloin puhua jostain, mistä en ollut koskaan kertonut kenellekään. Minä istuin siinä ja itkin, ja niin se tuli ulos.

– En ymmärtänyt lapsena, miten väärin se (hyväksikäyttö) oli. En tiennyt, mitä olisin voinut tehdä.

– Se on ollut osa minua koko ajan, mutta olen sulkenut sen pois. Muuten en olisi voinut elää. Kuntoutuskeskuksessa se vain tuli ulos. Se osoittaa, miten rikkinäinen lapsuuteni oli.

– Aiemmin olen aina puhunut lapsuudestani onnellisena. Olen ajatellut ja kokenut niin. Mutta siihen liittyy toisiakin puolia. Suvussani oli paljon alkoholiongelmia, ja sitten tämä seksuaalinen hyväksikäyttö. En kuitenkaan ole uskaltanut katsoa taaksepäin.

– Opettelin pakenemaan tunteitani muiden asioiden avulla: ensin jalkapallon ja sitten huumeiden. Kunnes kaksi vuotta sitten kuntoutuksessa puhuin asiasta.

– Oli kuin palapelin puuttuva palanen olisi loksahtanut paikalleen. En ollut koskaan ajatellut sitä syynä siihen, mitä minulle tapahtui. Olin aina ajatellut lapsuudestani positiivistani, mutta siihen kuului myös paljon traumoja. Asioita, joita olen pakottanut taka-alalle, Hedman myöntää.

Nyt Hedman on 46-vuotias, on ollut pitkään kuntoutuksessa ja jo parin vuoden ajan ”kuivilla”. Pahimmat taloushuoletkin ovat jo hellittäneet.

– Minulla menee nyt todella hyvin, mutta elämä pienten ympyröideni ulkopuolella on silti haastavaa, Hedman totesi.