Saksan jalkapallokentillä on vietetty sunnuntaina haikeita hetkiä. Tänään, 10. marraskuuta, tuli kuluneeksi kymmenen vuotta maajoukkuemaalivahti Robert Enken traagisesta kuolemasta. 32-vuotiaana menehtynyt Enke oli monien mielestä vahva ehdokas Saksan ykkösvahdiksi seuraavan kesän MM-kisoissa, mutta vakava masennus sai miehestä lopullisen yliotteen. Vuosia masennuksen kanssa kamppaillut Enke heittäytyi aamulla paikallisjunan eteen.

Bundesliigan ja Kakkosbundesliigan otteluissa onkin vietetty sunnuntaina minuutin hiljaista hetkeä, ”Gedenkeminutea”, joka on sosiaalisessa mediassa taipunut hashtag-muotoon GedENKEminute. Tällä pyritään myös muistuttamaan siitä, kuinka tärkeää on pyrkiä puuttumaan masennukseen ajoissa.

Robert Enken leski Teresa Enke on tehnyt arvokasta työtä miehensä nimeä kantavan säätiön avulla, ja on omien sanojensa mukaan ”pyrkinyt antamaan tragedialle tarkoituksen”.

Maanantaina pidetyssä tilaisuudessa Teresa Enken vieraina keskustelemassa masennuksesta olivat muun muassa Bayern Münchenin puheenjohtaja Uli Hoeneß sekä entinen huippupelaaja Sebastian Deisler. Keskikentällä pelannut Deisler – Hoeneßin entinen suojatti – kärsi Enken tavoin masennuksesta ja lopetti pelaamisen vain 27-vuotiaana.

– Vielä tänä päivänäkin olen syvästi pahoillani siitä, ettemme onnistuneet saamaan häntä jatkamaan pelaamista, Hoeneß totesi tilaisuuden yleisölle Deutsche Wellen mukaan.

Tilaisuudessa oli ensiesityksessä TV-dokumentti ”Robert Enke – auch Helden haben Depressionen” (”Myös sankareilla on masennusta”). Hoeneß puhui Bildin mukaan siitä, kuinka hän seurasi Deislerin kautta läheltä sitä, kuinka vakava pelaajan masennus voi olla.

– Deisler olisi voinut koska tahansa palata pelaamaan vanhoilla ehdoilla. Hän ei kuitenkaan pystynyt siihen.

– Kun kuulin Enken kuolemasta, järkytyin. Ajattelin välittömästi Sebastiania.

Eräässä keskustelussa Hoeneß sai kuulla Deisleria klinikalla hoitaneelta lääkäriltä, että pelaajalla menee jo vähän paremmin. Hän innostui hetken, kunnes kuuli lääkärin tylyn arvion.

– Sanoin, että sittenhän voimme ottaa Deislerin mukaan. Silloin tohtori sanoi: ”Jos otatte vastuun 20 prosentin itsemurhariskistä”, Bayern-pomo muisteli.

Yhtä avuttomaksi olonsa tunsi myös Enken viimeisen seuran Hannover 96:n palkkaama urheilupsykologi Andreas Marlovits. Hannover oli ensin yrittänyt pärjätä kolmen kuukauden ajan ilman terapeuttia, mutta taakka oli pelaajille yksinkertaisesti liian raskas. Lopulta käännyttiin Marlovitsin puoleen.

– Se oli ennenkokematon tilanne, ja siksi seurassa ei ollut asiantuntemusta juuri lainkaan. Yritimme vain pysäyttää vapaapudotuksen, Marlovits kommentoi.

– Itsemurhan kaltaista psykologista seikkaa ei ole helppoa saada pois pelaajien mielistä. Kun tekee maalin, sitä on tarkoitus juhlia. Mutta sitten läsnä on kuitenkin kuolema.

Nyt urheilupsykologit ovat pakollisia jokaisen bundesliigaseuran nuorisoakatemioissa. Marlovitsin mukaan nuoret saavat silti yhä paremmin apua kuin ammattilaiset.

– Psykologiaa ei ole helppo tuoda lajin pariin. Asia kuitenkin muuttuu askel askeleelta. Monessa seurassa urheilupsykologien tukea ei silti vieläkään ole saatavilla.

Kauniit muistosanot Enken muistoksi jätti sosiaaliseen mediaan myös Hannover 96.

– Vain hän, joka on unohdettu, on kuollut. Me emme unohda Robert Enkeä koskaan. Tasan kymmenen vuotta sitten hän poistui keskuudestamme, muitta muistelemme häntä edelleen. Fantastista maalivahtia ja erityistä ihmistä, Hannover 96 kirjoitti ja lisäsi perään hashtagin ”ei koskaan yksin”.

Hannover 96

@Hannover96
"Nur wer vergessen wird, ist tot." - Wir werden Robert #Enke niemals vergessen. 💚

Seit genau zehn Jahren ist er nicht mehr bei uns. Doch wir erinnern uns noch immer an ihn. An einen fantastischen Torwart und einen besonderen Menschen.
#RobertEnke #H96 #NiemalsAllein ⚫️⚪️💚

Robert Enken säätiö perustettiin kahdeksan vuotta sitten, ja sinä aikana säätiö on auttanut noin 400 urheilijaa eri lajien parista. Marlovits muistuttaa, ettei masennus ole yksin urheilijan kokemien paineiden syytä.

– Ellen erehdy, niin masennukseen ei johda pelkkä paine. Muuten se kohtaisi vielä paljon useampia urheilijoita, Marlovits kertoo.

– Se liittyy myös ihmisten ”henkiseen meikkiin”. Ihmiset pyrkivät toimimaan itsenäisesti mahdollisimman pitkään, vaikka he jo kärsivät suuresti. Henkiset kivut tuntuvat hyvin erilaisilta kuin fyysiset kivut.

Enken muistokirjoituksissa tällä viikolla on toistuvasti luonnehdittu masennusta Saksan ”kansantaudiksi”. Teresa Enken maanantaiset päätössanat muistuttavatkin vahvasti siitä, mistä masennuksessa on kyse.

– Se ei ollut Robbi, joka tappoi itsensä. Sairaus tappoi hänet, Teresa Enke tiivisti.

Gladbach

@borussia_en
Today marks 10 years since the tragic death of former Borussia player Robert #Enke.

There will be a minute dedicated to his memory before kick off this afternoon, as well as to all of those suffering with depression 🙏

#DieFohlen #gedENKEminute

DFB (Verband)

@DFB
Heute vor zehn Jahren nahm sich Nationaltorwart Robert Enke das Leben. Er wurde 32 Jahre alt - und bleibt unvergessen! 🙏

Mit der #gedENKEminute soll nicht nur an ihn erinnert, sondern vor allem für die Volkskrankheit Depression & vorhandene Hilfsangebote sensibilisiert werden.

Benedikt Höwedes

@BeneHoewedes
Am 21.11.09 begann das erste Spiel von H96 nach dem Tod von Robert. Es war bedrückend dabei auf dem Rasen zu stehen. An diesem Tag gab es nur einen Gegner: die Volkskrankheit Depression. Lasst uns gemeinsam, die Krankheit bekämpfen. @EnkeStiftung #gedENKEminute

Hoeneß lähetti maanantaisessa tilaisuudessa viestin myös yhteiskunnalle. Seurapomon mielestä mediassa ja ennen kaikkea sosiaalisessa mediassa on unohdettu keskinäinen kunnioitus, ja vihamielisellä ilmapiirillä voi olla raskaita seurauksia.

– Internetistä on tullut katastrofaalinen väline. Mikäli lainsäätäjät eivät saa väkivaltaan yllytyksiä kuriin, tulee yhteiskuntamme kärsimään vielä paljon tähän saakka nähtyjä vaikeuksia suurempia ongelmia.

Juttua on täydennetty 10. marraskuuta 21.20 Uli Hoeneßin kommenteilla.