Kuningas Litmasesta tuli narri tai patajätkä. Tällainen oli kansan tuomio, kun Jari Litmanen, Suomen kaikkien aikojen jalkapalloilija, kehui vuoden 2022 MM-isännän Qatarin jalkapalloilullisia olosuhteita.

Litmanen oli ilmiselvästi kritiikistä nyreissään, sillä neljällä vuosikymmenellä Suomen A-maajoukkueessa pelannut taituri julkaisi heti seuraavana päivänä vastineensa häneen kohdistuneeseen arvosteluun.

Litmanen kertoi tiedotteessaan olleensa matkalla vaimonsa kanssa suomalaisen yrityksen kutsumana. Hän sanoi tavanneensa matkalla entisen pelikaverinsa ja ystävänsä Xavin ja korosti puhuvansa yksityishenkilönä, kenenkään sanelematta. Litmanen muistutti samalla – ajan hengen mukaisesti – sananvapaudesta.

Litmasen Qatar-ylistyslauluista voi olla montaa mieltä, mutta vallitseva kanta ainakin Suomessa on ollut suoranainen pöyristyminen. Läheskään kaikki satumaisen loistavat urheilijat eivät tietenkään ole kunnostautuneet moraaliapostoleina tai arvostettuina yhteiskuntavaikuttajina, mutta jonkinlaista harkintakykyä olisi voinut ”Litiltä” toivoa, kun hän toteaa, että ”Qatar 2022 ei tule tuottamaan pettymystä kenellekään”.

Jari Litmanen ei ottanut kantaa Qatarin ihmisoikeusrikkomuksiin, edes viiveellä. Kuva: Getty Images

Minun on hyvin vaikeaa uskoa, etteikö Litmanen olisi ikinä kuullut Qatarin kisarakentamisen orjuutta lähentelevistä olosuhteista tai lukuisista kuolonuhreista. Todellista lukua tietää tuskin kukaan, mutta arviot ovat liikkuneet kaiketi 1 200 – 2 000 MM-kisavainajassa. Heille ja heidän perheilleen Qatar 2022 on tuottanut sen karvaimman mahdollisen pettymyksen. Irvileuat kyselivät, että mitenkähän mahtoi olla se orjatyövoiman sananvapauden laita?

Täytyy muistaa, että Litmasen kiistanalaiset lausunnot annettiin järjestävän tahon omille verkkosivuille. Vaikka Litmanen olisikin hypoteettisesti ottanut haastattelussaan puheeksi Qatarin stadionien hengenvaaralliset työolosuhteet, riistopalkat ja ylipitkät työpäivät tai vierastyöläisten passien pakkohaltuunotot, ei niitä kommentteja varmastikaan olisi sivustolla julkaistu.

Minua ihmetyttääkin eniten se, miten ja miksi Litmanen jatkoi samalla linjalla myös itse laatimassaan tiedotteessa.

– Otan vain ja ainoastaan kantaa pelaajien ja joukkueen, urheilullisesta, näkökulmasta. Mihinkään muuhun en ottanut Qatarissa tekemässäni haastattelussa tai muutenkaan kantaa, suuntaan tai toiseen. Enkä tee sitä nytkään, Litmanen kirjoitti.

”Mihinkään muuhun en ota kantaa, suuntaan tai toiseen”.

[readmore from=Litmanen-Jari]

Miksi et, Jari Litmanen? Mitä hävittävää sinulla voisi olla, jos toteat, että on todella valitettavaa, ettei rakennusmiesten turvallisuudesta ole kyetty pitämään huolta? Tai jos myönnät kisoihin liittyvän useita epäkohtia, mutta toivot jatkossa asioiden kohentuvan?

Suomen jalkapalloilun ikoni ja globaalisti ylivoimaisesti tunnetuin pelaaja voisi halutessaan olla merkittävä mielipidevaikuttaja, mutta hän päätti tyytyä mieluummin Qatarin mannekiiniksi. Kenties ratkaisun sanelevat taloudelliset ehdot tai kenties ei, mutta pelkurimaisena moista vaikenemista voi joka tapauksessa pitää.

On johtajia ja johtajia – mutta menikö läksytys yli?

Litmasen pelaajauran aikaisia ansioita ei mikään vie pois, mutta mielipidevaikuttajana kunkku taitaa olla puulaakitasoa. On kapteeneja, jotka johtavat vain pelillisillä ansioillaan ja kapteeneja, joiden johtajuus ei rajoitu stadionien sisäpuolelle. Huuhkajien nykyinen kapteeni Tim Sparv myönsi Ilta-Sanomille olevansa pettynyt Litmasen valitsemaan linjaan.

- Se, mitä hän ei sanonut, saa minut mietteliääksi. Jos ymmärsin oikein, ”Litti” on kehunut jalkapalloon liittyviä asioita, mutta unohtanut kertoa, että maalla on isoja ongelmia kentän ulkopuolella.

- Hänellä on mainio tilaisuus vaikuttaa myös yhteiskunnassa ja ottaa kantaa esimerkiksi Qatarin ihmisoikeustilanteeseen. Tässä tapauksessa en ole pettynyt hänen kommentteihinsa, vaan enemmän siihen, mitä hän ei sanonut, Sparv totesi (IS:n koko jutun voi lukea täältä).

Kun Litmasen kohuttu haastattelu levisi Suomeen, nähtiin nykyaikana hyvin tuttu ilmiö. Litmanen antoi kaikelle Qatarin vastenmielisyydelle kasvot, miehen sädekehä heitettiin kaatopaikalle ja Litmanen nostettiin jalkapuuhun. Yksittäinen julkisuuden henkilö on helppoa – ja tavallaan jopa muodikasta – ristiinnaulita.

Missään tapauksessa en Litmasen sanomisia puolustele, sillä moinen kritiikittömyys oli nuivaa luettavaa minullekin. Se, mitä Litmanen Qatarissa sanoo tai ei sano, ei kuitenkaan isossa kuvassa muuta kovin herkästi mitään. Totta kai Qatar tarvitsee tunnettuja ja nimekkäitä mallinukkejaan ja marionettejaan, mutta vielä enemmän se tarvitsee FIFA:n – ja FIFA:n sponsorien – varauksetonta tukea.

Sinnikkäinkin optimisti lienee luopunut jo kauan sitten haaveesta, että kisat vielä siirrettäisiin Qatarista pois. Jotta näiden kisojen virheistä opittaisiin edes jotain, pitäisi painostus kuitenkin kohdistaa aivan muihin kuin Litmaseen.

Soppa on kiehunut kohta jo yhdeksän vuotta

MM-kisat myönnettiin Qatarille joulukuussa 2010, samaan aikaan kun myös Venäjä sai tuulettaa vuoden 2018 MM-kisaisännyyttä. Ensimmäinen ongelmista on aina käsitellyt sitä, kuinka kisaisännyydet uskotaan ratkaissun korruption ja lahjonnan avulla. Vino pino FIFA-pamppuja on hyllytetty, ja todisteet vaikuttavat monin puolin raskauttavilta.

Venäjän kanssa MM-isännyydestä kilpailivat Espanja-Portugali, Hollanti-Belgia ja Englanti, sekä Qatarin kanssa Yhdysvallat, Japani, Etelä-Korea ja Australia. Kokonaan ongelmaton on tuskin yhdenkään maan tilanne, mutta on päivänselvää, ettei näiden muiden maiden kohdalla olisi suurempia nurinoita kisaisännyydestä kuulunut. Orjuus ei kuulu yleisiin toimintaperiaatteisiin ja stadionejakin olisi ollut iso liuta valmiina.

Ensimmäiset raportit Qatarin kohtuuttomista ja hengenvaarallisista työolosuhteista levisivät maailmalle syksyllä 2013. Kuolonuhreista kertoivat ensimmäisinä Guardian ja ihmisoikeusjärjestö Amnesty (lue uutisemme kuuden vuoden takaa täältä).

Jättiyritykset maksavat satoja miljoonia – mutta pysyvät orjatyöstä vaiti

Jatkuvien korruptiosyytösten vellottua ja ihmisoikeusrikkomustenkin tultua julki vuonna 2014 alkoivat myös FIFA:n pääsponsorit vaatia kattojärjestöltä toimia. Merkillepantavaa kuitenkin on, etten lyhyellä googlettelulla löytänyt mitään merkittäviä artikkeleja kyseisten sponsorien vaatimuksia koskien vuoden 2015 jälkeen.

Olen pyrkinyt seuraamaan Qatarin kisoja koskevaa uutisointia tarkasti, eivätkä näiden sponsorien vaatimukset, vetoomukset tai uhkailut ole juurikaan silmiini osunut. Ja juuri rahoittajilla on FIFA:n toiminnassa sananvaltaa enemmän kuin millään tai kellään muulla.

Kesällä 2014 Adidas, Coca-Cola, Huyndai, BP ja Visa liittyivät Sonyn aloittamaan rintamaan vaatien FIFA:lta selityksiä korruptiosyytöksiin MM-kisaisäntien valintaprosessissa. Kesällä 2015 Visa oli tiettävästi ainoana merkittävänä sponsorina uhannut FIFA:a yhteistyön lopettamisella.

Tämän vuoden alkuun mennessä Sony ja BP olivat luopuneet FIFA:n sponsoroinnista, mutta tilalle löytyi aina uusia tulijoita – muun muassa kiinalainen monialayritys Wanda Group ja – sattumoisin – lentoyhtiö Qatar Airways. Visa, Adidas, Coca-Cola ja Huyndai ovat edelleen näkyvästi mukana, ja kaikkien näiden palveluja käyttävät myös monet suomalaiset jatkuvasti.

Mistään pikkurahoista ei FIFA:n sponsoroinnissa puhuta. Vuonna 2015 Adidaksen uutisoitiin pulittavan FIFA:lle kahdeksan vuoden yhteistyön aikana 186 miljoonaa puntaa (nykykurssilla 210 miljoonaa euroa) ja Coca-Colan 290 miljoonaa puntaa (327 miljoonaa euroa).

[readmore from=Qatar-2022]

Suuryhtiöt älähtivät aikanaan ennen kaikkea korruptiosyytösten vellotessa kuumimmillaan, mutta ihmisoikeusasioissa ne ovat olleet vaitonaisempia. Kenties siksikin, ettei niidenkään toiminta kaikilta osin päivänvaloa kestä.

Otetaanpa esimerkiksi limonadijätti Coca-Cola. Köyhässä, mutta valtavan suuressa Intiassa Coca-Colalla on 58 tehdasta, jossa se pullottaa juomiaan. Kokis on ostanut oikeudet erittäin moniin vesivarantoihin Intiassa, ja kuivuuden kärsimässä Etelä-Intiassa maanviljelijät ovatkin ottaneet yhtiön laajamittaiseen boikottiin.

Yhden kolajuomalitran valmistumiseen arvioidaan kuluvan hulppeat 4 000 litraa vettä, kun myös sokeriruo’on viljely otetaan huomioon. Coca-Cola on Intian merkittävin sokeriruo’on ostaja. Ripuli ja ripulinkaltaiset sairaudet ovat Intian seitsemänneksi yleisin kuolinsyy (n. 5 prosenttia kaikista kuolleista), joten puhtaan juomaveden vaikea saatavuus rasittaa väestöä siinä missä kuivuus maanviljelijöitä.

Arveluttava toiminta ei rajoitu vain Intiaan. Muun muassa Meksikossa Coca-Colan kerrotaan pumpanneen alkuperäiskansojen kaivoja ja lähteitä tyhjäksi, ja näin ihmiset ovat pakotettuja ostamaan pullotettua vettä. Ja tuon vedenkin on usein pullottanut juuri Coca-Cola

Coca-Colaa voidaankin siis juoda veren maku suussa monestakin syystä, ei ainoastaan FIFA:n ja Qatarin MM-kisojen sponsoroinnin takia. Suomalaisilla kaduilla näistä ongelmista ei toki nähdä eikä puhuta mitään. Coca-Colalla on meneillään näkyvä Palloliiton kanssa toteutettava mainoskampanja, joka lyö jatkuvasti silmille niin bussipysäkeillä kuin nettiselaimissakin.

Huhtikuussa Suomen Palloliitto tiedotti solmineensa Coca-Colan kanssa kaksivuotisen yhteistyösopimuksen. Näin Palloliittokin saa samaan aikaan epäilemättä erittäin merkittäviä summia yritykseltä, joka on FIFA:n ja Qatarin MM-kisojen kenties tärkein ja näkyvin yhteistyökumppani.

Jos Jari Litmaselta tiukataan jyrkempiä kannanottoja Qatarin kisojen suhteen, pitäisi niitä suoraselkäisyyden nimissä penätä myös virvoitusjuomamammutilta. Litmasen sanomisista ei riipu se, missä kisoja pelataan ja miten työntekijöiden olosuhteet järjestyvät. Sillä, jos Coca-Cola uhkaisi vetää sadat miljoonansa FIFA:lta pois, voisi sen sijaan ollakin vaikutusta johonkin.

Suomen Coca-Colan johtohenkilöillä ei varmaankaan selityksiä esimerkiksi Intian toimintaan ole, mutta joku voisi siitä huolimatta nähdä arveluttavana sen, että Palloliitto valitsi tärkeäksi sponsorikseen yrityksen, joka on ollut tukemassa FIFA:a jo vuoden 1978 MM-kisoista lähtien. Kokispulju on siis nähnyt epäilemättä läheltä monenmoista FIFA:n moraalittomuutta ja korruptiosotkua, mutta kelpasi Palloliitolle silti mainiosti.

Qatarin MM-kisojen kalmankatkuisia valmisteluja saa ja pitääkin arvostella, sillä vielä tänä kesänäkin ihmisoikeusjärjestöt esittivät arvioita, että koko kisojen kuolonuhrien määrä voisi nousta aina 4 000 ihmiseen saakka. Hyökkäys yksin Jari Litmasta vastaan on vain sinänsä kohtuuton, joskin myös täydellinen ajankuva. On niin paljon helpompaa kohdentaa kiukkumme yhteen kasvolliseen henkilöön kuin kasvottomiin suuryrityksiin, joiden tuotteita pahimmassa tapauksessa jatkuvasti käytämme.

Mielipidevaikuttamisen merkitystä ei tule väheksyä, mutta vielä paljon Litmasta, Xavia ja Pep Guardiolaa enemmän asioihin vaikuttavat ne, jotka koko lystin maksavat – siis FIFA:n pääsponsorit, TV-yhtiöt sekä Qatarin valtio ja FIFA itse.

Lähteet: FIFA:n kotisivut, Palloliiton kotisivut, Marketing Week, Business Insider, Guardian ja World Atlas

Aiheet Coca-Cola FIFA Jalkapallon MM2022 Litmanen Jari Maajoukkueet Näkökulmat Palloliitto Ulkomaat