Mestarien liigan pokaalista tuli todellinen Kampin ostoskeskuksessa – suomalaisen jalkapallon supertähdet muistuttivat kultaisista vuosista

”Litmanen, Litmanen, voiks ottaa kuvan?”

Kampin kauppakeskuksessa, Helsingissä, oli perjantaina monella tapaa poikkeuksellinen iltapäivä. Mestarien liigan mestaruuspokaali oli tuotu kaiken kansan hämmästeltäväksi keskelle ostoskeskusta. Samainen pokaali – niin ainakin väitettiin – kuin mikä nostettiin viime kesäkuun ensimmäisenä päivänä ilmaan Madridissa, kun Liverpool voitti Mestarien liigan finaalissa Tottenhamin.

Sadat ihmiset kävelivät aamupäivästä ostoskeskuksen käytävillä ihmetellen, mikähän markkinatempaus tällä kertaa oli vuorossa. Kampin ostoskeskuksen läheisyydessä asuvana tiedän, että ostoskeskuksen aulassa järjestetään usein erilaisia markkinointitapahtumia. Tälläkin kertaa jokainen ohikulkija sai ilmaisen limonadin.

Nyt ilmassa oli kuitenkin erilaista sähköä. Aamupäivällä kello 11 kajahti 21:stä säkeistöstä koostuva Mestarien liiga -hymni soimaan kuoron esittämänä. Aivan 21 säkeistöä ei Kampissa kuultu, mutta lyhyempikin versio sai aikaan kylmät väreet.

Kappaleen loputtua vuonna 2005 ”Isokorvan” ilmaan Istanbulin illassa nostanut Sami Hyypiä paljasti sen, mitä oli tultu katsomaan. Lavan ympärille oli arkisesta aamupäivästä huolimatta kerääntynyt sadoittain ihmisiä, jotka spontaanisti alkoivat taputtamaan, kun Hyypiä sai vedettyä liinan pokaalin tieltä pois. Isohan se oli livenäkin.

Jörg Stadelmannin suunnittelema, 7,5 kiloa painava, Mestarien liigan pokaali oli tullut ensimmäistä kertaa visiitille Suomeen. 52 vuotta vanhan pokaalin valmistukseen meni 430 tuntia. Kaksi suomalaista jalkapalloilijaa ovat saaneet nostaa kyseisen pokaalin ilmaan Mestarien liigan voiton merkiksi. Sami Hyypiä ja Jari Litmanen.

Ihmiset kokoontuivat nopeasti jonoon kuin odottaakseen ilmaisia ämpäreitä. Nyt odotettava asia oli yhteiskuva himoitun pokaalin sekä Hyypiän, yhden kaikkien aikojen suomalaisista jalkapalloilijoista, kanssa. Hyypiä jaksoi hymyillä jokaisessa kuvassa. Jokainen fani halusi sanoa edes yhden sanan miehelle, joka oli voittanut tuon valtavan pokaalin.

Suomessa ei vuoden 2005 jälkeen olla juuri juhlittu jalkapallon saralla Euroopan absoluuttisella huipulla. Hyypiän kaltaisia tähtipelaajia ei ole Suomessa ollut sen jälkeen, kun mies lopetti uransa vuonna 2011. Perjantaina sentään nähdään pitkästä aikaa suomalainen Valioliigassa, maailman parhaimmassa jalkapallosarjassa, kun Teemu Pukki astelee viheriölle Anfieldilla perjantai-iltana Norwichin paidassa.

Hyypiälle Anfield on tuttu, olihan Voikkaan kultapoika pelannut Liverpoolin kapteenina hurmioituneen kotiyleisön edessä, Anfieldilla. Mestarien liigan pokaalin vieressä seisonut Hyypiä muistutti ajoista, jolloin suomalaiset pelaajat Valioliigassa olivat arkipäivää. Mestarien liigassa suomalaisia on nähty lähivuosinakin, mutta himoittu pokaali on pysynyt hyvin kaukana härmäläisten näpeistä.

– Olisihan se ollut silloin kiva, jos olisi voinut tuoda pokaalin tänne Suomeen, kuten esimerkiksi jääkiekon puolella Stanley Cup -pokaalin kanssa tehdään. Olisin vienyt pokaalin Voikkaan kentälle. Sieltä kaikki kuitenkin alkoi, Hyypiä kertoo hyväntuulisena.

Hyypiän mukaan Liverpool juhli mestaruutta Istanbulissa vuonna 2005 ”niin kuin mestaruuksia yleensä juhlitaan”. Seuraavana aamuna ”Isokorva” oli kuulemma myös hetken kateissa, mutta löytyi kuitenkin pian.

Järkyttävä määrä työtä huipentui siihen hetkeen, kun Hyypiä sai nostaa pytyn ilmaan. Vielä finaalin tauolla Hyypiä ei uskonut, että pokaalin nostaminen olisi mahdollista.

– Se, joka väittää uskoneensa voittoon tauolla, valehtelee.

Niin, Liverpool oli toden totta tappiolla 0-3 AC Milania vastaan, kun pelaajat menivät koppiin keräämään voimia toiselle puoliajalle. Lopulta Liverpool nousi tasoihin ja voitti rangaistupotkukilpailun jälkeen.

– Päätimme vain, että annamme kaikkemme ja katsomme mihin se riittää, Hyypiä avaa.

Kuhina voimistui

Hyypiä oli oman osuutensa hoitanut, ja mies lähti viemään moottoripyöräänsä katsastettavaksi. Lauantaina on nimittäin kisat veteraaniluokassa. Kilpailuvietti Hyypiällä on siis yhä tallessa.

Ihmiset jonottivat yhä ottamaan kuvia pokaalin kanssa, vaikka yksi tähti oli talon jättänyt. Seuraava tähti oli kuitenkin jo kulman takana. Aulassa alettiin jo kuiskimaan: ”Mä kuulin, että Litti on tulossa tänne”.

Jari Litmanen voitti Mestarien liigan Ajaxissa vuonna 1995. Litmanen oli samana vuonna Ballon d’Or -äänestyksessä kolmas. Kyllä, se samainen äänestys, jota Lionel Messi ja Cristiano Ronaldo dominoivat kymmenen vuotta ennen Luka Modricin valintaa viime vuonna. Litmanen oli käytännössä vuonna 1995 maailman kolmanneksi paras jalkapalloilija.

Litmasen sädekehä ei ole kulunut tippaakaan. Vielä 48-vuotiaana Litmanen kerää katseet ja faneja riittää vauvasta vaariin. Litmasen kohdalla faneja tuntui myös olevan ulkomailta asti. Ohi kävellyt espanjalaisperhe huomasi samantien, kuka lavalla on. Tai ainakin perheen isä tunnisti Barcelonassa urallaan pelanneen Litmasen.

Jono kasvoi entisestään, kun Litmanen kertoi lavalla vuoden 1995 finaalista ja pokaalin nostamisesta ilmaan. Itse ottelu oli Litmasen mukaan jopa pakkopullaa, koska vain pokaalin voittamisella oli merkitystä. Itse pokaalin nostamista Litmanen ei muistanut, kuten ei oikeastaan koko mestaruusiltaa.

– Syynä ei kuitenkaan ollut alkoholi, sillä join voiton jälkeen vain yhden lasillisen shamppanjaa ja menin jo kahdelta nukkumaan, Litmanen täsmensi.

Litmasen mukaan mestaruus oli niin kaukainen unelma, että kun se tapahtui, sitä ei oikein voinut uskoa todeksi. Harva yleisöstäkään täysin ymmärtää Hyypiän ja Litmasen saavutusta. Tänä päivänä, kun suomalaisten pelaajien osallistuminen Mestarien liigaan on jo sinänsä saavutus, on vaikea uskoa itsekään todeksi Litmasen ja Hyypiän upeita saavutuksia. Tuntuu järisyttävältä ajatella, että niin todella on tapahtunut.

Kun Mestarien liigan pokaali perjantaina oli näytillä Kampin ostoskeskuksessa, pokaalista tuli todellinen. Ennen tuo pokaali on vain välkkynyt videokameroiden välityksellä olohuoneessa television ruudulla. Ehkä jotkut olivat jopa päässeet ihastelemaan sitä 25. riviltä stadionin uumenissa.

Miksi Hyypiän peliuran jälkeen Suomesta ei ole sitten enää noussut saman statuksen tähtiä huippujoukkueisiin pelaamaan Mestarien liigan voitosta?

– Minusta tuntuu, että kukaan ei halua sitä tarpeeksi. Siihen pitää uhrata tosi paljon. Toivotaan, että suomalainen pelaaja saisi vielä nostaa tuon pokaalin ilmaan, Hyypiä toteaa.

Tällä hetkellä skenaario vaikuttaa melko utopistiselta, mutta kaikki on jalkapallossa mahdollista. Tulihan tuo ”Isokorvakin” vihdoin Suomeen.

Hyypiän annettua viimeiset nimikirjoitukset faneilleen, yksi pikkupoika katsoi 195-senttistä Hyypiää noin metrin alempaa ja tokaisi: ”Musta tulee uusi Sami Hyypiä”. Sen kun tekee todeksi, niin ehkä pokaali saadaan joskus uudelleenkin vierailulle.