Suomen Cupin loppuottelu pelattiin lauantaina Maarianhaminassa, ja Ilves palasi cupin mestariksi 29 vuoden tauon jälkeen. Kapteeni Mika Hilander teki lukuisia huipputorjuntoja, brasilialainen Jair dominoi keskikentällä ja taannoinen Suomi-Futiksen megalupaus Matias Ojala teki omien sanojensa mukaan pelaajauransa tärkeimmän maalin.

Finaali oli kaikin puolin värikäs ja miellyttävä ottelutapahtuma, mutta vahinko vain, että itse pelistä ei puhu juuri kukaan. Upean cup-taipaleen vetänyttä Ilvestä käy sääliksi.

Tilannetajun puutetta meillä ja muualla

Järkytyin viikonloppuna Twitteriä selatessani eräästä phoenixlaisellä parkkipaikalla kuvatusta videosta. Videolla poliisit rähjäävät tummaihoiselle perheelle koko ajan aseilla osoittaen ja uhkaavat ampua perheenäidin tämän nelivuotiaan tyttären ja äidin sylissä olevan vauvan silmien edessä. Syy poliisin aggressioon oli se, että nelivuotias tytär oli napannut kaupasta luvatta matkaansa dollarin maksavan Barbie-nuken.

”Get out of the fucking car. I’m going to shoot you in your fucking face. I’m gonna put a cap right in your fucking head”, kuului poliisin raivokas komentelu samalla, kun äitiä määrättiin laskemaan kadulle pieni sylivauvansa. Voi vain kuvitella, millaisia traumoja tapaus lapsiin jätti ja kuinka luottamus poliisiin on pysyvästi murentunut. Onneksi tässä tapauksessa ei kuollut kukaan, sillä moni vastaava tapaus on Yhdysvalloissa päättynyt paljon surkeamminkin.

Vertaus Suomen Cupin loppuotteluun on varmasti monien mielestä banaali – myönnän sen itsekin – sillä ihmishenkiä ei tiettävästi sentään ollut uhattuna. Joka tapauksessa lauantainen pippurikaasusumutus on kohahduttanut suomalaista jalkapalloyhteisöä valtavasti, ja huomio on täysin oikeutettua.

Minua ja monia muitakin IFK Mariehamn-Ilves -pelin järjestysmiesten täysin tilanteeseen sopimaton toiminta järkytti – joskaan ei aivan arizonalaisen perheen kohtelun tavoin – ja oli vaikeaa kuvitella, että tällaista voi tapahtua Suomessa. Vieläpä tilanteessa, jossa kenenkään turvallisuus ei ollut uhattuna.

Kaikki julkisuusko hyvää julkisuutta?

Suomen Cup on saanut koko sumutuksen myötä enemmän mediahuomiota kuin mistään aiemmasta tapahtumasta vuosiin. Vertailun vuoksi vaikkapa Futisforum2:lla on keskusteltu itse loppuottelusta noin viisi sivua, ja järjestysmiesten ylilyönnistä tämän jutun kirjoitushetkeen (17.6. kello 14.00) mennessä noin 16 sivun verran.

Ja jossain sohvansa nurkassa istuvat Jair, Ojala ja Hilander miettimässä, miksei heidän sankariteoistaan kukaan puhu mitään.

Joku on joskus väittänyt, että kaikki julkisuus olisi hyvää julkisuutta, mutta en suostu uskomaan, että tämä tapaus ja sen ympärille syntynyt kohu palvelisi suomalaisen jalkapalloyhteisön tai Palloliiton intressejä millään tavalla. Silti aihe on aivan liian tärkeä, jotta siitä voitaisiin vaiteta.

Suomen Cupissa on monta asiaa pielessä. Olen niistä itsekin aiemminkin kirjoitellut muun muassa tässä näkökulmatekstissä. Silti aina, kun luulee, että kaikki on jo nähty, Suomen Cup onnistuu yllättämään traagisuudellaan. Maarianhaminan tapauksessa rima on kuitenkin jo kaivettu niin syvälle maan alle, että tarvitsee olla jo melkoinen mato sellaisen alta ryömiessään. Moisina niljakkeina monet tuntuvat pitävän tällä hetkellä turvallisuusalan työntekijöitä, joille Suomen Cupin järjestyksenpidosta vastannut Safetor aiheutti erittäin raskaita imagotappioita.

Tutkinta alkamaisillaan

Suomen Palloliitto teki aivan oikein, kun se antoi finaalin jälkeiset tapahtumat Suomen urheilun eettisen keskuksen tutkittavaksi. Toisaalta mitään muutakaan vaihtoehtoa sillä ei ollut, sillä pelkkä sisäinen tutkinta ei riittäisi alkuunkaan. Olihan Palloliitto cup-finaalin järjestävä taho.

Maanantaina myös Safetor antoi vihdoin oman lausuntonsa asiasta. Lausunnossa paheksutaan ”voimakeinojen liioittelua”, mutta suoranaista anteeksipyyntöä kaltoin kohdelluille sivullisille ei osoiteta.

On selvää – tai ainakin pitäisi olla – että Safetorissa on nyt vakava sisäisen tutkiskelun paikka.

”Vissiin sotaan lähdössä”

Safetorin sosiaalisen median välineistä löytyy runsaasti kuvia aseellisista harjoituksista ja muusta sotilaallisesta valmistautumisesta. On vaikeaa kuvitella, mihin Suomessa – yhdessä koko maailman turvallisimmista maista – tällaista ei poliisin tai armeijan suorittamaa voimankäyttöä ylipäätään tarvitaan, mutta ainakaan tällaisia mielikuvia ei pitäisi liittää yhteen kotimaisen futiskauden tärkeimmistä otteluista. Ja silti Safetorin työntekijät hehkuttivat Maarianhaminan reissua somessa sanoilla ”vissiin sotaan lähdössä”.

Järjestysmiesten toiminnalle on puolustajiakin löytynyt. Olihan kentän puolelle siirtyminen katsojilta jyrkästi kielletty, ja myös kuulutuksilla ilmoitettu. Siitä Safetor piti huolen, ettei laajamittaista ”pitch invasionia” toden totta nähty, ja Ilveksen pelaajat saivat juhlia cup-voittoaan suojassa omilta faneiltaan.

Sen sijaan on pakko kyseenalaistaa sitä, mikä sai järjestysmiehet tarttumaan salamannopeasti vyöllään olleeseen OC-sumutteeseen ja ruiskuttamaan sitä mielivaltaisesti viattomienkin katsojien päälle? Tilannetajun puute voi olla vielä mielipidekysymys, ja se, täyttyykö pahoinpitelyn tunnusmerkistö, jäänee myöhemmin ratkaistavaksi. Täysin ylimitoitettua voimakeinojen käyttöä kyseinen sumuttelu oli kuitenkin selvästi.

Myös Ilveksen kannattajaryhmä Itäpääty julkaisi tapauksesta lausuntonsa. Tekstissä todetaan muun muassa näin:

– Ymmärrämme, että kannattajien kentällemenon estäminen on osa järjestyksenvalvojien toimenkuvaa. Pippurisumutteen suihkuttaminen täpötäyteen katsomoon on kuitenkin paitsi täysin ylimitoitettua niin myös erittäin vaarallista.

– Järjestyksenvalvojien toiminnan tuloksena kaksi Ilveksen kannattajaa joutui Maarianhaminan sairaalaan ja useat kymmenet muut altistuivat lievemmin sumutteelle. Yhden kannattajan silmävammat eivät ole vieläkään parantuneet.

– Ilmeisesti Safetorin järjestyksenvalvojien omastakaan mielestä toiminta ei kestänyt päivänvaloa, sillä tapahtumasta otettuja kuvia ja videoita vaadittiin jälkikäteen uhkaillen poistettaviksi, Itäpääty kirjoittaa.

Kannattajaryhmä muistuttaa myös siitä, että katsomossa oli lukuisia alaikäisiä, jotka altistuivat OC-sumutteelle. Hoitotoimiin järjestyksenvalvojat eivät Itäpäädyn tiedotteen mukaan tarjonneet tilanteen rauhoituttua apua lainkaan, vaan tyytyivät haistattelemaan kannattajille. Koko tiedotteen voi lukea täältä.

Voidaan myös perustellusti olettaa, että järjestyksenvalvojat tietävät, millaista jälkeä sumuttimella saa aikaiseksi, sillä vuonna 2014 Safetor julkaisi omalla YouTube-kanavallaan videon, jossa käsitellään OC-sumuttimelle altistamista. Videon uhri haukkoo henkeä pää vesiämpärissä vielä puoli tuntia ruiskauksen jälkeenkin. Valistavan videon voi katsoa tämän linkin takaa.

Nyt sumuttimelle altistettiin kuitenkin suuri määrä katsojia, jotka pysyttelivät mainosaidan takana, eivätkä näyttäneet edes pyrkivän kentän puolelle. Meniköhän tässä nyt kaikki ihan niin kuin piti?

Mitä pahaa on pelaajien ja fanien yhteisissä juhlissa?

On aika siirtyä käsittelemään Palloliiton vastuuta tapahtuneesta. Kuten jo todettua, sen tehtävän turvallisuusalan yritys Safetor täytti prikulleen, että massiivista ryntäystä kentälle ei ottelussa nähty. Vähintään yhtä tärkeää kuin järjestysmiesten toiminnasta keskusteleminen onkin myös Palloliiton valinnoista keskusteleminen.

Ilveksen kannattajilla ei tietääkseni ole minkäänlaista merkittävää kurinpitohistoriaa suomalaisessa jalkapallossa, joten mistään ”korkean riskin tapahtumasta” ei kaiken järjen mukaan ollut kysymys. Tiedossani ei ole myöskään minkäänlaista uhkaavaa käyttäytymistä ottelun aikana tai pyrkimyksiä juosta kentälle kesken pelin.

Olisikin kiinnostavaa tietää, miksi Palloliitto päätyi käyttämään järjestystehtävissä firmaa, joka on julkisten profiiliensa perusteella erittäin ylpeä voimankäytöstään, aseistaan ja lähestyy some-viestinnässään jopa militanttia asennetta. Oliko pippurisumutteen käytöstä tarpeen tullen keskusteltu Palloliiton edustajien ja järjestyksenvalvojien kesken etukäteen?

Imagohaitta tällaisilla tapauksilla on suomalaiselle jalkapalloilulle valtava. Järjestyksenvalvojien tehtävänä on parantaa katsojien ja pelaajien turvallisuutta eikä kylvää kannattajien keskuuteen pelkoa. Jokainen voi kysyä itseltään, kumpi nyt toteutui.

Haluan tässä vaiheessa nostaa esille tärkeän muistutuksen: Suomalaisessa jalkapallossa ei ole huligaaniongelmaa.

Soihdut ja ilotulitteet eivät kuulu omasta mielestänikään jalkapallokatsomoon, ja niistä on seuroja – ja yksityishenkilöitä – ajoittain sakotettu. Väkivaltaiset yhteenotot ovat suomalaisessa jalkapalloilussa silti kansainvälisessä mittakaavassa erittäin harvinaisia. Eikä sellaisia ole nähty varsinkaan minkäänlaisten mestaruusjuhlien yhteydessä.

Saksassa, Englannissa ja hyvin monessa muussa maassa sarjamestaruuksia, cup-voittoja ja sarjanousuja juhlitaan laajamittaisilla pitch invasioneilla. Pelaajat ja kannattajat pitävät yhdessä hauskaa, enkä muista, että juhlissa olisi kertaakaan sattunut mitään vakavampaa. Ne harvat kerrat, kun Suomessakin on päästetty kannattajat pelin jälkeen kentälle, ovat päättyneet iloisiin tunnelmiin.

Näin juhlittiin Englannissa nousua Ykkösliigaan toukokuussa. Kuva: Getty Images

Suomalainen Veikkausliiga ja alemmat sarjatasot ovat olleet oivia ajanvietepaikkoja myös perhekannattajille. Lasten kanssa on uskaltanut sekuntiakaan nikottelematta mennä peleihin. Nyt OC-sumutintapaus ja sen tuoma julkisuus saa varmasti monen miettimään, uskaltaako otteluihin mennä, tai ainakaan viedä lapsia mukanaan.

Juuri tässä on Palloliitolla miettimisen paikka. Onko riski siitä, että parikymmentä oman joukkueen kannattajaa kävisi vaikkapa halaamassa omia suosikkejaan, niin vakava, että sen uhatessa on oikeutettua syöstä kirvelevää ainetta sivullisten kasvoille? Jos vastaus on ei, olisi tapahtumat pitänyt saman tien tuomita paljon jyrkemmin äänenpainoin.

Aivan samoin jutun alussa mainituilta poliiseilta voidaan kysyä, onko dollarin Barbie arvokkaampi kuin perheenäidin henki? Pelinlukutaitoa ja tilannetajua voidaan luvan kanssa kysyä myös ottelutapahtuman järjestäjältä ja järjestyksenvalvojiltakin, vaikka kyseessä olisikin katsojien sääntörikkomus. Vaikka taskussa olisikin järjestyksenvalvontakortti, ei se estä samanaikaista maalaisjärjen käyttöä ja inhimillistä sydäntä.

En muista koskaan lukeneeni, että joku jalkapallotähti olisi ollut huolissaan, peloissaan tai pahoillaan siitä, että fanit juhlivat jotain suurta saavutusta heidän kanssaan kentällä. Juuri ne ovat hetkiä, jolloin pelaajien ja kannattajien yhteys on läheisin mahdollinen. Jos Cristiano Ronaldo, David Silva, Teemu Pukki tai Lukas Hradecky kestävät tuhansien ihmisten pitch invasionit, niin luulisi Mika Hilanderin, Lauri Ala-Myllymäen ja Daniel Sjölundin selviävän muutamista kymmenistä? Miksi ilonpilaajia tarvittiin?

Samalla on syytä muistaa, että otteluiden aikana tehtävät pitch invasionit ovat vakavampi juttu. Niihin eivät osaa varautua pelaajat eikä järjestysmiehet, yllätyksellisyys voi tuoda mukanaan turvallisuusuhan ja ne voivat vähäisimmilläänkin vaikuttaa ottelun lopputulokseen. Loppuvihellyksen soiminen saisi kuitenkin tarkoittaa mieluummin yhteistä ilonhetkeä kuin sairaalareissua.

Pelon ilmapiiri ei kuulu katsomoihin eikä kaduille

Samaa polkua voidaan jatkaa toki myös laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, sillä minusta tällaisten tapausten sattuessa voidaan kysyä, mihin tällaisia ”pelkoa kylväviä turvallisuusfirmoja” oikein Suomessa tarvitaan. Poliisin tilastoista näkyy, että sekä rikollisuus yleensä että väkivaltarikollisuus on Suomessa laskussa (tässä vuoden 2017 rikostilastot), mutta silti juuri turvallisuusala on koko ajan näkyvämmin esillä.

Jos turvallisuusfirmat eivät kuitenkaan selviä kotimaisesta jalkapallo-ottelusta ilman pippurisumutetta, niin eiköhän olisi parempi luottaa vanhoihin kunnon ”makkarapalkkalaisiin”. Ainakin tällä saralla ennen oli kaikki paremmin.

[readmore from=Suomen-Cup]

Tapauksesta voivat varmasti oppia niin turvallisuusalan yritykset kuin Palloliittokin. Kannattajatkin voivat, vaikken heillä niin peiliin katsomisen tarvetta näekään. Yhteinen päämäärä suomalaisen jalkapalloilun edun nimissä olisi kuitenkin, että otteluihin voidaan mennä viihtymään ja nauttimaan, ei pelkäämään ja kärsimään. Pelko ei tee suomalaisille hyvää.

Jutun kuvituksena on otos ottelusta, jossa Union Berlin varmisti historiallisen nousun Saksan Bundesliigaan. Ei tarvittu kieltoja kentälle ryntäämisestä, eikä liioin pippurisumutetta. Jalkapallokulttuuria, jossa kaikilla oli kivaa.

Aiheet järjestyshäiriöt Muut sarjat Näkökulmat Safetor Suomen Cup Veikkausliiga