Näkökulma: Milloin UEFA ottaa rasismin tosissaan? Tässä viisiportainen asteikko vakavan ongelman ratkaisemiseksi

Rasismia Venäjällä, rasismia Puolassa, rasismia Balkanilla, rasismia Saksassa, Englannissa ja Italiassa.

Syntyperään ja ihonväriin liittyvät ennakkoluulot ovat rehottaneet jalkapallokatsomoissa iät ja ajat, eikä syrjintä ja häirintä mikään uusi ilmiö ole. Viime aikoina eurooppalaisten futiskenttien yli on tuntunut kuitenkin vyöryvän suoranainen rasismin aalto.

Esimerkkitapauksista ei todellakaan ole pulaa: Borussia Dortmundin Michy Batshuayita solvattiin Atalantan vieraana, Napolin Kalidou Koulibalya Milanossa ja Englannin maajoukkuepelaajia Montenegrossa. Tuoreimpana tapauksena huomiota herättivät Juventus-tähti Moise Keanin kuulemat ”apinaääntelyt”.

On hyvä, että rasismista jalkapallostadioneilla puhutaan. Ongelmana vain on, että juuri olankohautusta kummempaa reaktiota uutiset eivät saa aikaan. Niin tavallisia vastenmieliset tapahtumat ovat. Rasismista on tullut arkipäivää, ja uutiset ovat enää pelkkiä uutissähkeitä.

Eurooppalainen jalkapalloilu on luisumassa takaisin kohti kivikautta, eikä se tunnu saavan ketään barrikadeille. Kyse on kuitenkin äärimmäisen tärkeästä asiasta. Jalkapalloilijat ovat nuorisolle kautta maailman keskeisen tärkeitä esikuvia, futisseuroja palvotaan ja ihaillaan, ja seurojen tekemisillä sekä tekemättä jättämisillä on iso vaikutus maailmanmenoon.

Hienot kampanjat, vain vähän tuloksia

Jokainen stadionille menevä kannattaja on vastuussa omasta käyttäytymisestään. Rasismi ja kusipäisyys ovat henkilökohtaisia valintoja – ihonväri sen sijaan ei. Koska rasistisia paukapäitä tuntuu eksyvän futiskatsomoihin yhä enenevässä määrin (tai ainakin vähemmistö on entistä äänekkäämpi), olisi peli syytä viheltää poikki.

Futisstadioneilla ei ole sijaa rasismille, sillä kuningaspeli on aina myös suunnnannäyttäjä. Jalkapallosta tutuilla ilmiöillä kun on taipumusta levitä myös ympäröivään yhteiskuntaan, ja rasismista iljettävänä lieveilmiönä on tullut jo nyt aivan liian salonkikelpoista ja hyväksyttävää.

Kaikki kansainvälistä jalkapalloa seuraavat ovat varmasti nähneet UEFA:n rasisminvastaisten kampanjoiden tunnukset. ”Say no to racism”, ”Punainen kortti rasismille” ja ”Kick it Out” ovat tuttuja sloganeita kentän laidoilta, hihanauhoista ja Mestarien liiga -otteluiden tauolta. Hienoja sanoja ja näkyviä kampanjoita, mutta onko niillä saatu mitään tuloksia aikaiseksi? Kick it Out -järjestö on ollut olemassa jo 26 vuoden ajan, mutta rasistit riekkuvat yhä stadioneilla.

Jospa nämä sanktiot tepsisivät?

UEFA on yleisimmin rankaissut seuroja, joiden kannattajat ovat äännelleet rasistisesti, joko sakoilla tai osittaisilla katsomoiden sulkemisilla. Ehkä olisi kuitenkin aika ottaa vihdoin todella kovat otteet käyttöön, jos rasismi halutaan todella kitkeä pois futiskatsomoista? Tuntuu nimittäin siltä, että yksilönvapauteen luottamalla asia ei hoidu.

Ehdotankin UEFA:lle selkeää viisiportaista rangaistusasteikkoa rasistisiin, syrjiviin ja antisemitistisiin huuteluihin, apinaääntelyihin ja vastaaviin. Selkeä, yhden käden sormilla laskettavissa oleva sanktiojärjestelmä mahtuisi luultavasti paksuunkin kalloon. Ehdotukseni kuuluu näin:

1. Ensimmäisestä tapauksesta rasismiin syyllistyneen seuran tai maajoukkueen kannattajia voidaan rangaista nykyiseen tapaan antamalla kyseiselle seuralle tai maajoukkueelle vakava varoitus ja sakot.
2. Toisesta tapauksesta seuralle tai maajoukkueelle voidaan langettaa osittainen katsomon suljettuna pitäminen seuraavassa ottelussa.
3. Kolmannesta tapauksesta seura tai maajoukkue voidaan määrätä pelaamaan seuraava ottelunsa kokonaan suljettujen ovien takana.
4. Neljännestä tapauksesta seura tai maajoukkue voidaan tuomita sarjassa tai lohkovaiheessa pistemenetyksiin (esim. häviämään ottelu ja menettämään lisäksi kolme pistettä). Jos kyse on pudotuspeliottelusta, voidaan joukkue tuomita häviämään peli 0-3.
5. Viidennestä tapauksesta seura tai maajoukkue voidaan sulkea kokonaan kilpailun ulkopuolelle, eli sulkea kyseisestä liigasta määräajaksi tai kokonaan ulos meneillään olevista ja seuraavista arvokisakarsinnoista.

Rangaistusasteikko olisi kumulatiivinen. Jos kohdan 1 rangaistus on seuralle tai maajoukkueelle langetettu, tulee seuraavasta tapauksesta rangaistukseksi kohta 2, riippumatta rasistisen häirinnän vakavuuden asteesta. Jos kohta 4 on jo langetettu, sovelletaan seuraan tai maajoukkueeseen kohtaa 5. Ehdonalainen jää siis aina yhden uuden rangaistuksen jälkeen voimaan.

Syntihistoria olisi julkinen ja kaikkien nähtävissä. Jos kuitenkin seuran tai maajoukkueen kannattajat käyttäytyisivät nuhteettomasti vaikkapa viisi vuotta edellisen rangaistuksen saamisen jälkeen, voitaisiin sen ”tili nollata”.

Luonnollisesti myös rasistiseen käytökseen syyllistyneitä katsojia pitäisi rangaista ankarasti, esimerkiksi elinikäisillä stadionporttikielloilla.

UEFA:n esimerkki vapaasti kansallisten liigojen seurattavissa

Uskon vakaasti siihen, että näin järeiden rangaistuksen uhatessa kynnys apinaääntelyihin stadionilla nousisi huimasti. Joukossa tyhmyys tiivistyy, mutta kenties pakollinen tauko oman seuran peleistä kallistaisi vaakakuppia fiksumpien puolelle? Yhteisön paine kääntyisi vääjäämättä rasismeja vastaan.

Entä sitten ”false flag” -operaatiot, kotiyleisön joukkoon soluttautuneet vieraskannattajat tai neutraalit katsojat, jotka voisivat omilla huudoillaan tai ääntelyillään saattaa kotijoukkueen pulaan?

Ensinnäkin tällainen ilmiö on käsittääkseni aika harvinainen. Toisekseen tällaiset tilanteet luultavasti eliminoituisivat luonnostaan siten, että valveutunut kotiyleisö ilmiantaisi varmasti häiriköt mielellään järjestyksenvalvojille. Mahdollisille öykkäröiville vierasfaneillekin kuuluisi sitten vaikkapa maanosan laajuinen stadionporttikielto, mutta vierasseuroja ei toki muutaman katsojan törttöilystä matkapelissä voi oikein rankaista.

Samaan tapaan toivoisi älykkään enemmistön vaientavan kiireen vilkkaa myös oman maan värejä kantavat mädät omenat. Ryhmäpaineen merkitystä ei voi aliarvioida: sata ympärillä vihaisesti tuijottavaa silmäparia voi olla vahvempi kuin muutama apinaääntelijä. Jos uhkana on oman joukkueen sarjasta sulkeminen, on apinointikynnys jo aika korkealla.

Sarjasta sulkeminen olisi rangaistuksena toki äärimmäisen kova, mutta sitä ennen seuralla ja sen fanikerhoilla olisi ollut jo neljän portaan verran aikaa toimia. Joku vastuu on ultraryhmillä ja tapahtumajärjeställäkin oltava.

Järjestyksenvalvojien ja poliisivoimien työtaakkaa uudistus epäilemättä kasvattaisi, mutta pitkällä aikajänteellä ehkä tilanne normalisoituisi. Palkinto olisi kuitenkin sen arvoinen.

Malli olisi jo nyt valmis käyttöön otettavaksi MM- ja EM-karsinnoissa (sekä Nations Leaguessa) ja UEFA:n europeleissä. Ilahtuisin tällaisesta rangaistusten koventamisesta, sillä nykyiset kampanjat eivät ole johtaneet toivottuihin tuloksiin.

Kansallisissa sarjoissa päätöksenteko lienee kansallisten palloliittojen harteilla, mutta tälläkin saralla kattojärjestö UEFA voisi varmasti harjoittaa painokasta lobbausta ja antaa suosituksia. Rasismiongelman keskiössä on viime aikoina ollut etenkin Italia ja Serie A, ja imagollinen painolasti alkaa olla jo aika raskas. On vaikea uskoa, että saapasmaassakaan jäätäisiin tumput suorana sivusta seuraamaan, jos kansainvälisessä jalkapallossa rasismia alettaisiin kitkeä pelin parista tehokeinoin.

UEFA, pallo on nyt teillä.