Jos luulit N’Golo Kantén olleen jo täydellinen, erehdyit – Football Leaksin paljastus tekee ranskalaisesta lähes pyhimyksen

N’Golo Kanté vaikuttaa pelaajalta, josta kenelläkään ei ole mitään pahaa sanottavaa. Sitkeä ja pienikokoinen pallorosvo voitti Leicesterissä ja Chelseassa kaksi perättäistä valioliigamestaruutta. Kun hän valloitti myös Ranskan paidassa maailmanmestaruuden viime kesänä, piti pelikaverien erikseen usuttaa ujoa ja syrjään vetäytyvää keskikenttäpelaajaa poseeraamaan MM-pokaalin kanssa.

Väsymättömästi kentällä ravaava Kanté on tehnyt vaatimattomuudesta lähes taidetta, mutta kaikki miehen pelikaverit muistuttavat säännöllisin väliajoin siitä, kuinka tärkeä hän on omalle joukkueelleen. Lauloivatpa Ranskan maajoukkuepelaajatkin Kantésta kertovalla laulullaan miehelle kiistattoman ansaittua kunniaa.

Oma lukunsa on tapaus, kun Kanté myöhästyi loppukesällä Ranskassa junasta. Gary Lineker ja kumppanit vitsailivat Kantén juosseen junan kiinni, mutta totuus oli miltei taruakin ihmeellisempää. Kanté päätyikin myöhästymisen jälkeen syömään illallista ja pelaamaan FIFA:a tuntemattomien jalkapallon ystävien kotiin.

Kanté sanoi ei vallitsevalle käytännölle

Jos luulit Kantén olevan jo lähes täydellisen sympaattinen tapaus, niin erehdyit. Football Leaksin ja Der Spiegelin tuorein paljastus kirkastaa miehen sädekehää nimittäin entisestään.

Football Leaks on paljastanut viime vuosien aikana useita jalkapalloilijoiden, valmentajien ja muiden lajin parissa toimijoiden veronkiertotapauksia. Muun muassa Cristiano Ronaldon veronkiertosyytökset saivat alkunsa Football Leaksin lähteistä.

Useimmissa tapauksissa on ollut kysymys pelaajien markkinointioikeuksista. Pelaajat antavat oikeuden kuviensa ja nimensä kaupallisesta hallinnasta yrityksille, jotka huolehtivat näiden markkinoinnista kotimaassa ja ulkomailla. Nämä yritykset myyvät sitten pelaajien seuroille lisenssejä kuvien käyttöä varten. Vaan Kantépa sanoi ei.

Kyseinen käytäntö on vallinnut Valioliigassa vuosien ajan. Se on merkinnyt sekä seuroille että pelaajille erinäisiä verotushyötyjä. Koska molemmat osapuolet voittavat, on markkinointioikeuksien myynnistä sovittu jo pelaajan ja seuran välisissä sopimusneuvotteluissa. Osa palkasta on sovittu maksettavaksi markkinointioikeuksina, joten verojen maksussa on päästy vähemmällä.

Oikeuksia hallitsevat yritykset ovat toki yritysveronsa maksaneet, mutta se on huomattavasti pelaajan tuloveroja pienempi summa. Seurat puolestaan säästävät pelaajien sosiaalikuluissa.

Samaa neuvottelua käytiin myös Kantén kanssa kesällä 2016. Kantélle oli määrä maksaa viiden miljoonan punnan nettopalkka, josta 20 prosenttia koostuisi kuvaoikeuksista.

Kanté allekirjoitti sopimuksen ja perusti tavalliseen tapaan firman veroparatiisi Jerseyssa. Kuvaoikeuksia koskevaan lisenssisopimukseen hän ei kuitenkaan puumerkkiään rustannut.

Seura tiedusteli asiasta usein Kantélta, tämän agentilta ja lakimiehiltä ja pyysi hoitamaan asian valmiiksi. Vihdoin 11.5.2017 Kantén veroneuvojalta saatiin vastaus. Kanté oli lukenut lehdistä kuvaoikeuksia koskevista veronkiertosytteistä eikä halunnut ottaa mitään riskiä. Sen sijaan hän halusi saada sovitun summan kokonaan palkkana, eikä kuvaoikeuksien myyntisummana.

Verohallinto puuttui peliin vähän Kantéa myöhemmin

Ison-Britannian verohallinto ottikin kesällä 2017 menettelyn tutkintaansa. Tutkinnan kohteena oli 38 seuraa, 90 pelaajaa ja 13 agenttia, ja johtopäätös selkeä: seurojen nykyisen käytännön pitäisi loppua.

Seurat ja pelaajat olivat uuden tilanteen edessä, sillä tällä ”joustavalla verosuunnittelulla” oli houkuteltu tähtipelaajia jo vuosien ajan. Football Leaksin mukaan Edin Dzekon kuvaoikeuksia hallitsi Yhdistyneissä Arabiemiraateissa pääpaikkaansa pitävä yritys, Matija Nastasicin (molemmat Man Cityn entisiä pelaajia) kuvaoikeuksia hallinnoitiin Hollannin Antilleilta ja Eden Hazardin (Chelsea) niin ikään matalan verotuksen Luxemburgista.

Kanté vaatikin yllättäen Chelsealta toimivaksi todetun käytännön lopettamista. Seura halusi pitää vanhasta käytännöstä kiinni, mutta pelaajan toivomuksesta he voisivat maksaa Kantélle palkan myös normaalisti. Tällöin hänen vain pitäisi maksaa itse seuralle lankeava ylimääräinen verokulu 13,8 prosenttia palkasta. Chelsea halusi säästää rahaa.

Seuran puheenjohtaja Marina Granovskaia kirjoitti kuitenkin seuran lakimiehille pian sähköpostissaan näin:

– Emme halua, että N’Golo on onneton!

Muutaman kuukauden kuluttua Chelsea oli Kantélle jo 1,4 miljoonaa puntaa velkaa, koska se ei voinut maksaa tälle puuttuvan allekirjoituksen takia. Vihdoin 6. joulukuuta, puolitoista vuotta siirron jälkeen osapuolet pääsivät sopuun. Kanté suostui myymään kuvaoikeutensa, mutta maksu niistä pitäisi suorittaa hänen Isossa-Britanniassa sijaitsevalle firmalleen, ei veroparatiisiyhtiölle. Se toive maksoi Kantélle arviolta 579 000 puntaa.

[readmore from=Kanté-Ngolo]

Kanté siis piti toiminnallaan huolen siitä, että Ison-Britannian valtiolle kertyi selvästi enemmän verotuloja. Hän ei kuitenkaan joutunut maksamaan erotusta omasta pussistaan, sillä samalla seuran kanssa sovittiin, että Kanté ansaitsisi mainossopimuksesta suuremman osuuden kuin tavallinen 50 prosenttia niin kauan, että 579 000 punnan ”vaje” olisi tasattu.

Kantén sinnikkyys sai lopulta Chelsean tinkimään käytännöistään ja raottamaan kukkaron nyörejään, sillä eihän kukaan halunnut Kantén olevan onneton.