FC Interin seuraikonien kohtelu puhuttaa – seuran kannattajat: ”Suomalaisen jalkapallon johtamiskulttuuri lapsenkengissä”

FC Inter ilmoitti yllättäen, vain vähän ennen kauden viimeistä kotiotteluaan, että se ei jatka yli 400 veikkausliigaottelua pelanneen Ari Nymanin sopimusta. Ikonin pelit uskollisesti edustamansa seuran paidassa loppuivat siis samantyyppisesti, kuin Henri Lehtosen vastaavat vuosi sitten. Lehtonen oli sopimuksen päättyessä 37-vuotias, Nyman 33.

Tilanteita voidaan katsella siitä näkökulmasta, että kyse on tulosurheilusta, jonka suhteen seurassa ei katsottu legendoilla enää olleen riittävästi annettavaa. Paljon suositumpi vinkkeli on se, jonka mukaan kyseisen kaltaisten legendojen pitäisi itse saada ilmoittaa uriensa päättymisistä. Tälle kannalle kallistui myös Interin pitkäaikainen maalivahti Magnus Bahne.

SuomiFutis-sivuston toimittaja Heikki Kuparinen pohti tilannetta näkökulmassaan maanantaina.

Monisyisten tapahtumien vaikutus ulottuu luonnollisesti myös katsomoon. Halusimme asiaan kommentteja ja näkemyksiä myös pitkäaikaisilta Inter-kannattajilta.

Luopumisen tuska ja tiedonjano

– Kannattajana on vaikea luopua pelaajista, joita on kannattanut, ja joihin on luottanut hyvinä ja huonoina aikoina toistakymmentä vuotta, sanoo Risto Nummela.

Vaikka kannattamisessa on kyse ennen muuta tunteesta, alkaa siihen ennemmin tai myöhemmin liittyä myös ymmärryksen etsintää muun muassa seurarakenteista.

– Olisi kiva saada tietää, kuka loppujen lopuksi näistä pelaajasopimuksista päättää. Uusi valmentaja (Jose Riveiro) käsittääkseni vielä touhuaa HJK:n kanssa. Onko hän kuitenkin asiosta ”määrännyt” vai johtuvatko esim. Nymanin potkut taloudellisista syistä? Enemmän avoimuutta kaipailen. Mankun lisäksi muidenkin entisten pelaajien kerrotaan olleen samoissa tunnelmissa muun muassa pelaajien arvostusten suhteen heidän uriensa ehtoopuolella, Nummela jatkaa, ja lataa tiskiin yleisellä tasolla kylmän mielipiteen.

– Meidän jalkapallokulttuuri on vielä lapsenkengissä, ja siksi ei vaan osata näitä asioita hoitaa kunniakkaasti. Resurssien rajallisuuskin varmaan vaikuttaa osittain asiaan.

Sormi johtamisen suuntaan ja romantiikannälkää

Mikko Seppälä täsmentää aluksi Nummelan kommenttia kulttuurista.

– Johtamiskulttuuri ei ole urheiluun soveltuvaa. Eihän urheilukulttuuria sinänsä määritä se, miten ihmiset johtavat seurojaan.

FC Interiä täysin rinnoin kannattava, ja sen toimintaan eri rooleissa osallistuva Seppälä seuraa sydämellään myös Tukholman AIK:ta ja Chelseaa.

– Jalkapalloromantikkona mun mielestä kaikkien pitäisi aina saada upeat jäähyväiset. Intensiivisesti seuraamieni seurojen osalta vain yksi on onnistunut mielestäni viestissään ulospäin, kun puhutaan legendoista. Nils-Eric Johanssonin uran päättyminen oli elegantti ja kaunis tapahtuma, jossa isotkin miehet herkistyivät. Siihen kuitenkin oli aikaa reagoida, kun taas Arskan ja Pänän kohdalla näin ei ole ollut. Kyllähän se pikkupoika mun sisällä olisi halunnut nähdä nuo miehet vielä tulevaisuudessakin edustusjoukkueessa, aivan kuten olisin halunnut olla näkemättä Frank Lampardia Cityn paidassa.

Seppälä muistuttaa, ettei kyse meillä ole lainkaan vain FC Interistä, vaan mainitsee muun muassa Sebastian Sorsan ja Miikka Ilon tapaukset pitkäaikaisissa seuroissaan.

Tätäkin sivustoa lukevista valtaosa tunnistanee välillä absurdiuteen asti menevän dilemman, jossa menestystä olisi tultava, mutta kulttihahmoista ei haluaisi päästää irti.

– Jalkapallo on kuitenkin tulosurheilua, ja Interin kohdalla tulos ei ole ollut hyvä. Julkisuuteen tulleiden tietojen valossa seuran talous tarvitsee korjausliikkeitä. Tämä näkyy satsauksessa koko Inter-perheeseen, ja enää ei mennä edustusjoukkue edellä.

Vanha totuus omista junioreista mahtuu myös Seppälän näkemykseen.

– On helpompi katsoa tappio-otteluita, jos ne tulevat nuorten nälkäisten pelaajien antaessa kaikkensa, kuin silloin, jos ne tulevat ulkkarilotolla ja läpsyttelyllä. Siksi arvostan suuresti uudenlaista tapaa rakentaa edustusjoukkuetta. Romantikko minussa olisi pitänyt Arskan niin pitkään, kuin mies pystyy kävelemään. En kuitenkaan tuomitse seuran rakennustyötä tulevaisuus edellä. Ehkä eniten tarvitsee tosiaan satsata siihen, miten nämä asiat ikoneille kerrotaan ja missä vaiheessa.