Mestarien liigan kärki karkaa Saksan suurseuroilta – Petri Pasanen analysoi miksi: ”Antavat tasoitusta, se on selvä”

Mestarien liiga käynnistyy tänään, tiistaina. Ennakkosuosikit turnauksessa ovat vuodesta toiseen samoja suurseuroja, joissa rahaa käytetään hurjia summia. Tässä kehityksessä Saksa on jäämässä auttamatta jalkoihin.

Saksan Bundesliigasta Mestarien liigaan osallistuvat tällä kaudella Saksan mestari Bayern München, Schalke, Borussia Dortmund sekä Hoffenheim. Oikeastaan yksikään saksalaisseuroista ei kuulu Mestarien liigan voittajasuosikkeihin. Iso syy siihen on raha.

Kyllä he antavat siinä tasoitusta muille maille. Se on ihan selvä.

Saksassa ei ole yksinkertaisesti niin paljon rahaa seurojen käytettävissä. Se johtuu käytännössä 50+1 -säännöstä, jossa seurojen jäsenillä on erittäin suuri rooli omistajuudessa. Bundesliigassa ei sallita niin sanottuja kummisetiä tai ulkomaisia konserneja, jotka rahoittaisivat seuran toimintaa. Esimerkiksi Paris Saint-Germainin tai Manchester Cityn kaltainen omistajuus ei onnistu Saksan Bundesliigassa. Näin ollen saksalaisilla seuroilla ei ole niin paljon rahaa käytettävänä kuin muilla Euroopan huipuilla.

– Teoriassa, jos olisi paljon rahaa ja joukkueita voisi rakentaa miten haluaa ilman sääntöjä, kyllähän sinne tulisi vieläkin parempia pelaajia. Ja nimenomaan huippupelaajat tulisivat parhaassa iässä sinne.

– Kyllä he antavat siinä tasoitusta muille maille. Se on ihan selvä, Saksassa pitkän uran pelaajana tehnyt ja nykyisin C Moren asiantuntijana työskentelevä Petri Pasanen sanoo SuomiFutis-sivustolle.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Bayern on Saksassa täysin omassa kastissaan, kuten esimerkiksi Juventus on ollut viime vuodet Italiassa. Borussia Dortmund on pystynyt vakiinnuttamaan paikkansa Bayernin takana, mutta silläkin on vielä pitkä matka kestomenestyjäksi Euroopan kentille.

– Jos mietitään Bayernin takana olevia seuroja, esimerkiksi Schalkea ja Dortmundia, jotka ovat isoja Saksassa, mutta eivät ne ole kenellekään huippupelaajalle uran päätepisteitä. Ne eivät ole sellaisia seuroja. Niin kauan, kun heillä on sellainen status, he voivat saada hetkittäin hyviä vahvistuksia. Esimerkiksi Dortmund sai vuosikymmenen alussa hyvän valmentajan ja hyvien pelaajien ansiosta piikin, mutta hekin lähtivät sitten pois, Pasanen muistaa.

Niin, Dortmund todella on ollut Mestarien liigan valopilkku 2010-luvulla. Vuonna 2013 Dortmund oli jopa finaalissa, mutta isoveli Bayern vei pokaalin. Sen jälkeen isoveli vei hiljalleen myös suurimmat tähtipelaajat. Esimerkiksi Robert Lewandowski, Mario Götze ja Mats Hummels vaihtoivat keltaisen paidan yksi kerrallaan Bayernin punertavaan. Lisäksi silloinen päävalmentaja Jürgen Klopp valmentaa nyt Valioliigassa Liverpoolia.

– Niin kauan kuin se status on tuollainen – oli siinä sitten syynä tämä 50+1 -sääntö tai ylipäätään se, että isot pelaajat haluavat vielä isompiin seuroihin glorian, maineen tai rahan takia – niin vaikeampi silloin on rakentaa ihan pysyvää menestystä Euroopan huipulla, Pasanen tietää.

Saksalainen jalkapallo voi hyvin

Saksan tapa toimia ei välttämättä tuo Mestarien liigan pokaalia tällä kaudella, mutta on siinä omat hyvät puolensa. Jalkapallo on Saksassa todella lähellä kannattajia. Eli heitä, jotka lopulta koko lystin maksavat. Tunnelma Bundesliigan otteluissa on omaa luokkaansa. Lisäksi Bundesliigaa pääsee katsomaan paikan päälle usein jopa halvemmalla kuin Veikkausliigaa.

– Voisin kuvitella, että jos sääntö muutettaisiin ja rikkaat alkaisivat ostaa seuroja, niin eiköhän jossain vaiheessa hinnat nousisi lipuissa ja pelipaidoissa. Se taas loitontaisi tavallista kansaa lajista eikä pikkupojat pääsisi enää välttämättä niin helposti katsomoihin.

Eikä saksalainen jalkapallo ole pudonnut kelkasta, vaikka viime kesän MM-turnaus menikin surkeasti. Nuoria ja lupaavia pelaajia kasvaa maajoukkueen käyttöön koko ajan. Lisäksi useat seurat ovat taloudellisesti todella vakaalla pohjalla.

– Siinä mielessä tuo sääntö suojelee taloutta ja tuo vakaamman pohjan rakentaa – ei pelkästään huippufutista – vaan myös alempia tasoja.

FFP ei ole kelkkaa kääntänyt

Euroopan huippuseuroihin valuneella rahalla on ollut raju seuraus jalkapallon siirtomarkkinoihin. Esimerkiksi PSG maksoi Barcelonalle 222 miljoonaa euroa Neymarista kesällä 2017. Jokainen siirtoikkuna tuntuu olevan toinen toistaan mielettömämpi. Raha puhuu ja se näkyy myös Mestarien liigassa.

Bundesliigan kallein hankinta kesällä oli Abdou Diallo, joka siirtyi Borussia Dortmundiin 28 miljoonalla eurolla toisesta saksalaisseurasta Mainzista. Valioliigassa Jefferson Lermasta maksettu 28 miljoonan euron siirtokorvaus oli vasta 13. kallein osto. Valioliigassa rahaa tulee seuroille myös tv-sopimuksista huomattavasti enemmän kuin Bundesliigassa.

Uefan taloudellinen fairplay -sääntö (FFP = Financial Fair Play) on pyrkinyt tasoittamaan voimasuhteita Euroopassa, mutta käytännössä se ei ole juuri vaikuttanut.

– Jos sanktiot eivät ole tuntuvia, ja niitä ei aivan johdonmukaisesti noudateta, niin ei se toimi. Kyllä rikkaat seurat aina löytävät keinot kiertää näitä sääntöjä.

Minusta on kiva nähdä isoja joukkueita yhdessä, vaikka ne olisivat kasattu miten isolla rahalla hyvänsä.

Toisaalta osa Mestarien liigan viehätysvoimasta on nimenomaan siinä, että siellä pelaa maailman parhaat seurat ja maailman parhaat pelaajat. Oli ne sitten kasattu millä tavalla tahansa. Kukapa ei haluaisi nähdä Barcelonan, PSG:n tai Manchester Cityn kaltaisia huippuseuroja.

– Minusta on kiva nähdä isoja joukkueita yhdessä, vaikka ne olisivat kasattu miten isolla rahalla hyvänsä. Ne pelaavat hyvää futista ja niitä pelejä on kiva katsoa. Ei se pelkästään negatiivista ole, Pasanen muistuttaa.

Raha ratkaisee paljon, mutta ei pelkällä rahalla Mestarien liigaa voiteta. Real Madrid lähtee hallitsevana mestarina alkavaan kauteen. Vaikka Real Madrid on tunnetusti rikas seura, on seuran pelaajahankinnoissa tapahtunut selkeä muutos viime vuosina. Galáctico-hankinnat ovat jääneet ainakin tällä hetkellä historiaan.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Euroopan huippu on karkaamassa bundesliigaseuroilta. Pasasen mainitsemia piikkejä kuitenkin nähdään aina silloin tällöin. Voisiko tänä vuonna saksalainen piikki olla Hoffenheim, jossa loistava valmennus (päävalmentaja Julian Nagelsmann) on saanut pelaajistaan parhaan mahdollisen irti viime vuosina?

Piikiksi sekin silti jää, sillä Nagelsmann siirtyy ensi kaudeksi RB Leipzigin päävalmentajaksi. Enrgiajuomajätti Red Bullin omistama Leipzig pyrkii kiertämään 50+1 -sääntöä, ja se on saanut siitä runsaasti kritiikkiä Saksassa. 50+1 -säännön hylkääminen lähitulevaisuudessa saattaa kuitenkin olla välttämätöntä, mikäli saksalaisseurat haluavat pysyä Euroopan terävimmän kärjen vauhdissa ja mukana kansainvälisessä kilpailussa.