Suomalaispelaaja sai karmean alun uralleen Norjassa: ”Mietin, että heräänkö yhden jalan kanssa”

23-vuotias toppari Mikko Viitikko siirtyi ensi kertaa urallaan ulkomaille täksi kaudeksi, kun helsinkiläinen solmi kaksivuotisen sopimuksen Norjan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavan Fredrikstadin kanssa. Puolustaja lähti innolla kohti uusia haasteita allaan lopullinen läpimurto Veikkausliiga-tasolla.

Yksi liukutaklaus huhtikuun lopulla muutti kuitenkin kauden suunnan.

– Pre-season meni ihan hyvin, kunnes sain lihasvamman kuukausi ennen kauden alkua. Olin pari viikkoa sen takia sivussa, mutta pääsin avauskokoonpanoon sitten heti kolmannella kierroksella.

– Siinä ottelussa tuli sitten tälli sääreen. Vedin sellaisen pulkan sääret edellä, koska joukkuetta piti vähän herätellä. Sain tilanteesta keltaisen kortin ja tunsin kipua, mutta pelasin ottelun loppuun. Olin ihan varma, että se olisi vain puujalka.

Viitikko oli kuitenkin todella väärässä.

– Siitä tuli sitten heti sairaalareissu. Sääri täyttyi verellä ja siinä oli hirveä paine.

– Se oli tunneista tai päivästä kiinni, etteikö jalka tarvinnut amputaatiota. Olin viikon sairaalassa. Lääkäri avasi säären kummaltakin puolelta, ja lihas otettiin ulos, jotta se sai happea. Ulkopuolelle säärtä tuli 23 tikkiä ja sisäpuolelle 11.

Loukkaantuminen oli lopulta todella vakava ja 190-senttinen puolustaja oli tavallaan onnekas.

– Tässä olisi voinut käydä huonomminkin. Olen onnekas, että minulla on kaksi jalkaa. Jalkani leikattiin kolme kertaa. Ennen ensimmäistä leikkausta lääkäri kertoi, mitä kaikkea leikkauksesta voi seurata. Kun minut nukutettiin, niin kyllä siinä mietin, että heräänkö yhden jalan kanssa, Viitikko kertoo ääni vakavana.

– Minut leikkasi norjalainen lääkäri. Hän kertoi, että tällaisia leikkauksia tehdään yleensä niille, jotka ovat olleet kolarissa tai pudonneet katolta.

Loukkaantuminen oli Viitikolle henkisesti todella raskas.

– Kyllä tämä suoraan sanoen vitutti aika paljon. Olen odotuksiin nähden tosi pettynyt. Urani aikana olen loukkaantunut aina alkukaudesta ja sitten olen puolen kautta sivussa. En ole saanut miesten peleissä vielä yhtään ehjää kautta. Viime kaudella sain sentään Vepsussa noin 25 peliä ja europelit. Loukkasin silloinkin nilkkani kauden kenraaliharjoituksessa, jonka takia missasin seitsemän peliä kauden alusta, puolustaja kertoo turhautuneena.

Viitikko on nyt kuitenkin kunnossa ja hän on päässyt takaisin harjoittelun makuun. Sarjatauko tuli topparille otolliseen aikaan.

– Olen nyt kolme viikkoa treenannut ja pelannut pari peliä kakkosjoukkueen kanssa.

– Nyt olisi tarkoitus ottaa se paikka taas avauskokoonpanossa. Siihen on pari viikkoa, että sarjamme jatkuu, ja sitä ennen pelaamme pari treenipeliä.

Joukkueessa vallitsee tiukka kilpailutilanne, mutta Viitikko on luottavainen peliajan suhteen.

– Kyllä minulla on hyvä asema valmentajan silmissä. Meitä tappelee neljä topparia niistä pelipaikoista, joten ei siihen ihan kävelemällä mennä. Se kuitenkin kertoi jotain, että olin silloin heti kauden alussa avauksessa, kun toivuin siitä lihasvammasta.

Viitikko siirtyi Norjaan Vaasan Palloseurasta, jossa hän pelasi edelliset kolme kautta. Alkujaan hän on kuitenkin HJK-kasvatti, jossa miehen Veikkausliiga-ura käynnistyi. Toppari paljastaa pienen mietinnän jälkeen, kumpi on hänelle tärkeämpi seura.

– Pelasin 12 vuotta Klubissa, joten kyllä olen Klubin äijiä vielä. Ura alkoi siellä ja seura on edelleen lähellä sydäntä.

HJK pelaa parhaillaan Veikkausliigan ohessa myös Mestarien liiga -karsintojen toisella kierroksella. Lauantaina HJK pelaa Veikkausliigaa Espoossa FC Hongan vieraana.

– Talvellahan Honka voitti Klubin vieraissa. Tiesin, että he tulevat pärjäämään, mutta en uskonut, että ihan noin hyvin.

Honka vahvistui vastikään laitahyökkääjä Demba Savagella.

– Pelasin hänen kanssaan yhtä aikaa HJK:ssa. Tosi mukava kaveri. Hongalla on nyt pelottavan hyvä hyökkäyskalusto. Kiva, että hekin saavat hyviä pelaajia.

– Macoumba Kandji on ollut tärkeä pelaaja heille. Hän on noussut minun silmissäni esiin ihan sarjan parhaimpana pelaajana, Viitikko kehuu.

Jesse Happonen