Vieläkö muistatte, kuinka Suomen alle 19-vuotiaiden maajoukkueelle naurettiin, ilkuttiin ja itkettiin vuorotahtiin viime kesänä, syksynä ja talvena? Eikä ihan syyttä. Olihan Suomen kymmenen ottelun saldo umpisurkea yksi tasapeli ja yhdeksän tappiota karmaisevalla maalierolla 1-35.

”Pahinta” jalkapallon ystävien mielestä Minihuuhkajien silloisessa suoritustasolla oli se, että edessä olisivat EM-kotikisat Seinäjoella ja Vaasassa. ”Suomi tulisi taas nolaamaan itsensä Euroopan huippumaiden edessä”, kyyniset ja skeptiset laji-ihmiset epäilemättä pelkäsivät, ja jalkapalloon kielteisemmin suhtautuvat toivoivat.

Nyt Suomen taival noissa EM-kotikisoissa on ohi, ja kas vain, naurunaiheesta tulikin ylpeydenaihe. Minihuuhkajat esiintyivät läpi kisojen ryhdikkäästi ja poistui EM-areenoilta päät pystyssä. Veri ei Vaasassa – ja Seinäjoella – totisesti vapissut.

Lähtötilanne lähes epätoivoinen

”Eihän tässä rinnan röyhistelyyn mitään syytä ole”, moni varmasti miettii. Onhan kolme tappiota kolmesta pelistä kuitenkin negatiivinen saldo.

Pitää silti muistaa Suomen lähtökohdat kisoihin, sekä se, että kisoissa on mukana vain kahdeksan maata. Suomi sai paikkansa järjestäjämaana, mutta muuten karsintojen kautta kisoihin etsittiin Euroopan seitsemän parasta maata. Sellaisessa seurassa Suomi ei ole kovin usein tavannut olla mukana, mutta nyt Minihuuhkajat antoi kolmelle näistä miehekkään vastuksen.

Juha Malinen otti joukkueen kontolleen maaliskuussa hyvin epätoivoisessa lähtöasetelmassa. Takana oli pitkä tappiollinen jakso, eikä ryhmän potentiaaliin uskonut juuri kukaan. Aikaa ryhtiliikkeen tekemiseen oli vain reilut neljä kuukautta, mutta tehtävä onnistui.

Ottelussa Italiaa vastaan Suomi onnistui jopa luomaan vastustajaansa enemmän maalipaikkoja. Surullisesti päättynyttä Norja-peliä Minihuuhkajat johti 90. minuutille saakka, ja pisteittä jääminen oli surullinen lipsuminen, jota edesauttoi myös tuomariston hienoinen hapuilu. Selvimmin alakynnessä Suomi oli kisojen ennakkosuosikeihin kuuluvaa Portugalia vastaan, mutta ei täysi vastaantulija siinäkään ottelussa.

Joukkueessa valtavasti onnistujia

Kuten valmentaja Malinen sunnuntain pelin jälkeen totesi, on nuorisofutiksessa kyse tulosten ohella pelaajien kehittämisestä, ja Pohjanmaan EM-turnaus tarjosi suomalaistalenteille mainion kasvualustan. Uusia jalkapallotaitoja ei muutamassa viikossa hirvittävästi opita, mutta henkisesti pelaajiston on helpompi tästä jatkaa, kun he ovat nähneet läheltä, kuinka lähellä Euroopan kärki lopulta kuitenkin on.

EM-kisat ovat aina näyteikkuna, ja Suomen pojista monet käyttivät tuon näyteikkunan erinomaisesti hyväkseen. Klubi 04:n Rasmus Leislahti kuului joukkueen yllätysonnistujiin ja Brentfordin Jaakko Oksanen teki rauhallisuudellaan ja peliälyllään suuren vaikutuksen. Oksanen muodosti yhdessä Abukar Mohamedin kanssa keskikentän pohjalla dynaamisen duon, joka oli Suomen parasta osaamista koko turnauksessa.

Hyökkäyspään kantavista voimista joukkueen nimekkäin pelaaja Timo Stavitski, kapteeni Saku Ylätupa sekä ulottuva Eetu Vertainen toimivat jatkuvana uhkana vastustajan maalilla, mutta valitettavasti Suomi pystyi tekemään kolmessa pelissä vain kaksi maalia. Maalinteko on jalkapallotaidoista yksi ehdottomasti tärkeimpiä, ja paremmalla viimeistelyllä Suomen turnaus voisi jatkua ensi viikollakin.

Tuhlailu maalin edessä sai kieltämättä kaipaamaan myös yhtä ikäluokan lupaavimmista pelaajista, kapteenina vielä kisojen alla toiminutta Marcus Forssia. Forssin seurajoukkue Brentford ei kuitenkaan miestä kisoihin päästänyt. Jotain menetyksen laadusta kertoo kuitenkin se, että Forss teki ensimmäisen kisaviikon aikana kahdessa pelissä Brentfordin edustusjoukkueelle kaksi maalia.

Isoja pelillisiä menetyksiä olivat luonnollisesti myös loukkaantuneena sivuun jäänyt RoPS:n huippulupaava laitapakki Juho Hyvärinen sekä Suomen paidan Venäjään vaihtanut Sergei Eremenko, mutta poissaolijoiden taakse Suomi ei voi mennä. Aivan kaikkia tähtiään eivät muutkaan maat saaneet mukaan.

Oppia ja itseluottamusta

Suomen välieräpaikka tai edes kolmossija alkulohkossa olisi ennakkokaavailuissa ollut jättimenestys, mutta vahvat otteet kentällä saivat odotukset kasvamaan. Siksi onkin tärkeää katsoa myös tulosten taakse. Minihuuhkajat oli kentällä erittäin yhtenäinen ja taisteluvalmis nippu, jonka itseluottamukselle valmistava jakso oli tehnyt ihmeitä. Kisat toivat pelaajille epäilemättä paljon oppia, josta toivottavasti hyötyy tulevaisuudessa myös A-maajoukkue.

Hienon tapahtuman kisoista on tehnyt sekin, että yleisö löysi sankoin joukoin uusille pohjalaisille stadioneille Minihuuhkajia kannustamaan. Toivotaan, että jalkapalloyleisö nauttii näkemästään vielä toisellakin kisaviikolla, sillä pelaamatta on yhä kuusi tärkeää ottelua. Ja estradilla ikäluokkansa Euroopan parhaita pelaajia.

Aiheet Artikkelit Minihuuhkajat Muut maajoukkueet Näkökulmat Suomi U19 EM-kisat