Näkökulma: Päivä yksi jälkeen yllätyspotkujen – kaksi skenaariota Espanjan MM-turnauksen etenemisestä

Espanja vastasi ensimmäisen MM-kisaviikon jymy-yllätyksestä, kun se erotti päävalmentajansa Julen Lopeteguin vain päivää ennen MM-turnauksen alkua (lue uutinen). Potkujen taustalla oli tiistaina julkistettu Lopeteguin sopimus Real Madridiin, josta maan jalkapalloliiton puheenjohtaja Luis Rubiales sai tietää vain viisi minuuttia ennen Real Madridin tiedotteen julkaisua.

Päätös vaati rankasti cojonesia, ja oli iso riski. Kuka hullu muka erottaa valmentajan kaksi päivää ennen omaa MM-avaustaan? Toisaalta Rubialesilla oli tilanteessa vain kaksi huonoa vaihtoehtoa, ja toinen niistä oli pakko valita. Olisiko riski ollut vielä suurempi, jos Lopeteguin olisi annettu luotsata Espanjaa vielä kisojen ajan?

Jotkut sanovat, että potkujen ajoitus oli todella huono. Epäilemättä se sitä olikin, mutta olisiko parempaakaan aikaa ollut? On täysin epärealistisista olettaa, että Lopeteguin sopimus olisi pysynyt medialta salassa koko MM-kisojen ajan, sillä Espanjassa myyriä on aina. Siitä vasta soppa olisi syntynyt, jos Lopeteguin Madrid-diili olisi tullut julki kesken kisojen median kautta. Eikä varmasti Real Madridinkaan intressejä palvelisi olla puolitoista kuukautta ilman valmentajaa.

Sitäkin voidaan pohtia, kuinka paljon päätöksessä painoivat Luis Rubialesin henkilökohtaiset mielipiteet. Rubiales on ollut tehtävässään vain muutaman viikon, ja muun muassa La Ligan puheenjohtaja Javier Tebas on ryöpyttänyt häntä julkisuudessa harva se päivä. Kova ratkaisu oli Rubialesille tilaisuus näyttää muskelia ja osoittaa kaapin paikka sooloilijoille.

Sillä sooloilustahan Lopeteguin tapauksessa viime kädessä on kyse. Muistetaan, että Lopetegui jatkoi sopimustaan palloliiton kanssa kahdella vuodella vain kolmisen viikkoa sitten. Joitakin päiviä tämän jälkeen hän alkoi neuvotella Real Madridin kanssa ilman työnantajansa lupaa. Ei ihme, että luottamus meni.

Aivan kuten maajoukkuelegenda Xavi totesi, Rubialesin ratkaisu osoitti, että ”yksikään pelaaja tai yksilö ei voi olla palloliittoa tai maajoukkuetta isompi (lue lisää)”.

Menestystä voi tulla, jos alfauros antaa konkareille tilaa johtaa

Mitä sokkipäätös sitten merkitsee Espanjan MM-turnaukselle? Tilanne on huippumaalle todella harvinainen, ellei ainutlaatuinen, mutta Espanja tekee parhaansa selvitäkseen kriisistä kuivin jaloin.

Paloja sammuttamaan palloliitto palkkasi 50-vuotiaan Fernando Hierron, joka on mahdollisesti paras mahdollinen valinta tähän lähtöön. Hierron sukunimi merkitsee suomeksi ”rautaa”, ja se kuvaa hyvin myös miehen pelitapaa Espanjan luottopelaajana 90-luvun maajoukkueessa. Hierro on rautainen alfauros, jonka pelejä ainakin maajoukkueen vanhimmat jäsenet ovat aikoinaan katselleet televisiosta, ja jota nykypelaajisto epäilemättä suuresti kunnioittaa.

Jalkapalloliiton urheilujohtajana työskennellyt Hierro myös tuntee koko joukkueen, ja joukkue tuntee Hierron. Mitään tutustumiskierroksia ei siis tarvita. Valmentaminenkaan ei Hierrolle ole vierasta, vaikka kokemusta onkin vain yhden kauden verran Real Madridin kakkosvalmentajana sekä toiselta kaudelta Real Oviedosta.

Jotta Espanjan MM-turnaus voisi onnistua – ja onnistumiseksi lasken vähintään välieräpaikan – on Hierron tärkein tehtävä olla valmentamatta liikaa. Espanjan joukkue on harjoitellut vajaat kaksi vuotta Lopeteguin pelitapaa hyvällä menestyksellä (20 ottelua ilman tappiota), ja pahinta, mitä Hierro voisi tehdä, olisi alkaa muuttaa tätä pelistrategiaa.

Gerard Piqué, Sergio Ramos ja Andrés Iniesta ovat niin kokeneita ja kaiken nähneitä pelaajia, että he osaavat taatusti pitää itsekin huolta siitä, että jokainen pelaaja on sisäistänyt valitun pelitavan. Kaiken nähneen kolmikon merkitys korostuukin tässä poikkeuksellisessa tilanteessa aivan huomattavasti.

Espanjaa johdetaan näissä kisoissa arvatenkin totuttua enemmän kentän puolelta. Hierron työn keskiössä on pitää huolta joukkueen ilmapiiristä ja antaa pelaajille riittävästi vapauksia ja ennen kaikkea vastuuta.

Tavallaan Hierro on tämän joukkueen ”Zinédine Zidane”, joka nousi niin ikään täysin puskista jokseenkin yhtä kokemattomana valmentajana Real Madridin puikkoihin, ja valmensi joukkueen kahdessa ja puolessa vuodessa kolmeen Mestarien liigan voittoon. Jos Espanja menestyy, se tapahtuu ennen muuta huippulaadukkaan pelaajamateriaalin ansiosta, ja kaoottisesta valmentajanvaihdoksesta huolimatta.

Keskeinen kysymys on kuitenkin se, miten Hierro onnistuu pelinsisäisessä (ja pelien välisessä) reagoinnissa.

Jo alkulohkovastustajien valmentajina on kokeneita ja menestyneitä valmentajia: kahden vuoden takainen euroopanmestari Fernando Santos (Portugali), sensaatiojoukkue Sambian ja Norsunluurannikon Afrikan-mestaruuteen valmentanut Hervé Renard (Marokko) ja kolmansiin MM-kisoihinsa valmistautuva Carlos Quieroz (Iran). Jos vastustaja yllättää taktisilla ratkaisuillaan, on konstit niihin vastaamiseen löydyttävä Hierrolta – ei Ramosilta, ei Piquéltä eikä Iniestalta.

Kauhuskenaario: Supinaa ja kinastelua pukukopissa ja pelillisiä epävarmuustekijöitä

Mikä sitten voisi mennä palomies-Hierron kanssa pieleen? Monikin asia.

Kenelle tahansa valmentajalle on iso haaste olla laittamatta omaa kädenjälkeään joukkueeseensa. Tuskin Hierro aikoo ”Lopeteguin keksimää pyörää” uudelleen keksiä, mutta pienetkin viilaukset saattavat tuoda pelaamiseen epävarmuuden tuntemuksia.

Vitsaillaanko kopissa vaikkapa Florentino Pérezistä, vai tuliko Real Madridista saagan myötä tabu?

Haluaako Hierro esimerkiksi muuttaa Espanjan erikoistilannepelaamista jotenkin? Tekeekö hän Lopeteguista poikkeavia pelaajavalintoja, jotka eivät välttämättä olisi joukkueen kokeneen kaartin mieleen? Pelaajavaihdoista Hierro saa joka tapauksessa kantaa vastuun, ja olisi epäreilua odottaa, että hän tuntisi jokaisen pelaajan vahvuudet yhtä hyvin kuin Lopetegui.

Lopullisesti laiva kuitenkin kellahtaa, jos Lopeteguin haamu onkin jäänyt vielä Espanjan pukukoppiin huhuilemaan. MM-turnaus kestää kaikkiaan 32 päivää. Malttavatko pelaajat pitää kielen keskellä suuta pukukoppihuumorissaan? Jos vaikkapa Ramosin ja Piquén kesken alkaa kipinöidä, pysäyttääkö junaa enää mikään? Vitsaillaanko kopissa vaikkapa Florentino Pérezistä, vai tuliko Real Madridista saagan myötä tabu?

Samalla kun Lopetegui palasi ennenaikaisesti Espanjaan, merkitsee se myös sitä, että hänen on alettava koota Real Madridin uuden kauden joukkuetta. Haluaako hän joihinkin kysymyksiin esimerkiksi kapteeni-Ramosin mielipiteen? Neuvotteleeko hän laitapakki Álvaro Odriozolan kanssa kesken kisojen – jälleen palloliiton johdon tietämättä – tai vokotteleeko Madridiin jopa maalivahti David De Geaa? Tilanne on edelleen kaukana ihanteellisesta.

Mahdolliset syntipukit löytyvät Madridista

Kuten kuvasta näkyy, on uhkakuvia Espanjan menestyksen suhteen nähtävissä paljon enemmän kuin hopeareunuksia synkissä pilvissä. Pelaajiston taso kestää kyllä vertailun kaikkiin turnauksen kärkimaihin, mutta kun huipulla mitellään rinta rinnan, ratkaisut tehdään usein henkisellä puolella. Siksi nyt kysytään sekä Hierrolta että joukkueen veteraaniosastolta lähes mahdottomia.

[readmore from=Lopetegui-Julen]

Se ainakin on varmaa, että mikäli Espanjan turnauksesta tulee pannukakku, ovat syntipukit jo selvillä. Lopeteguita on syytetty ymmärrettävästi egoistiksi, sillä olihan hänen päätöksensä itsekäs – joskin myös inhimillinen. Rubiales kiisti Lopeteguin pettäneen hänet, mutta Espanjan kansa ei välttämättä ole samaa mieltä.

Real Madridin ei puolestaan tarvitse lainkaan ihmetellä, jos seura on ensi kaudella La Ligassa taas vähän aiempaa vihatumpi. Mikään pakko ei Florentino Pérezin ollut Espanjan maajoukkueesta valmentajaa varastaa, sillä olisi koutseja vapaillakin markkinoilla ollut.

Pérez kuitenkin osoitti kosiskelullaan, että hän Espanjan maajoukkueen intresseistä viis veisaa. Ehkä tämäkin on pieni muistutus meille jalkapalloromantikoille siitä, kuka tai ketkä nykyfutiksessa tänä päivänä määräävät. Jos maajoukkuejalkapallo ja seurafutiksen suurimmat ja kauneimmat asettuvat napit vastakkain, raha ja suurseurojen intressit voittavat lähes aina.

Espanja voi edelleen voittaa turnauksessa vaikka mestaruuden, mutta yhtä hyvin se voi jäädä vaikka lohkovaiheeseenkin.