Ari Hjelm johdatti Tampere Unitedin 2000-luvun alkupuolella kolmesti Suomen mestaruuteen ja kolmesti pronssille. 2010 kauden jälkeen hän kuitenkin vetäytyi valmennustehtävistä seuran mentyä nurin. Tuon jälkeen hän ei ole valmentanut, mutta seuraa Veikkausliigaa yhä aktiivisesti.

Jotkin asiat sarjassa ovat alkaneet ärsyttämään entistä mestarivalmentajaa ja Suomen A-maajoukkueessa 100 peliä pelannutta hyökkääjää. Siitä syystä Hjelm on hyvin tyytyväinen nykyisessä leipätyössään suurfirma Adeccon Länsi-Suomen aluejohtajana.

– Olen ihan kypsä siihen, että valmentajat huutavat kilpaa joukkueidensa syöttömäärien ja pallonhallintaprosenttien perään. He pönkittävät vain omaa juttuaan, vaikka joukkue ei saanut yhtään maalia tai maalipaikkaa.

– Heidän pitäisi muistaa se, että futiksessa pelataan aina voitosta. Aina. Riskejä pitää ottaa, jos haluaa voittaa otteluita. Jos joku haluaa oikeasti haastaa HJK:n, niin tasapeleihin ei todellakaan saa tyytyä kertaakaan, Hjelm peräänkuuluttaa SuomiFutis-sivustolle.

20 maalia Suomen paidassa iskenyt Hjelm siirtää vastuuta myös pelaajille.

– Sarja tarvitsee enemmän sellaisia yksilöitä, joilla on munaa ratkaista itse niitä pelejä. KuPS:n tämä Rasmus Karjalainen on sellainen. Me emme halunneet TamU-aikoina vääntää koskaan tasan. Teimme paljon maaleja viimeisen vartin aikana.

Hjelmin mukaan Veikkausliiga ei ole enää entisensä.

– Sarjan taso ei ole kauhean kova. Katselin tv:stä Honka-Lahti-ottelun ja se oli niin tylsä ottelu, että jätin sen kesken.

– Veikkausliiga ei ole mielestäni enää ammattilaissarja. Joukkueiden sisällä hyvän ja huonon pelaajan välinen ero on helvetinmoinen, paitsi HJK:ssa. Vaikka nuoret ovat innokkaita, niin kyllä joukkueessa pitäisi olla myös kokemusta ja rutiinia. Ikärakenteen pitäsi olla kunnossa. Hyvä keski-ikä on siinä 26-27 ikävuodessa. Se on pelimiehen ikä, 56-vuotias Hjelm toteaa.

Tamperelainen on harmissaan seurojen taloudellisista tilanteista.

– Liian moni kokenut alle 30-vuotias joutuu lopettamaan siksi, että heille tarjotaan vain 1500-2000 euroa kuukaudessa.

Hjelmin mukaan kentällä nähdään liian monia heikkotasoisia pelaajia ja hän kyseenalaistaa samalla liiallisen rotaation.

– Vanhana huippupelaajana en ymmärrä tätä pelaajien kierrättämistä. Mistä tämä homma on tullut? Ei ainakaan maailmalta. Muistan, kun Sami Hyypiä sanoi pelanneensa jonain vuonna 90 peliä. On se kumma, jos täällä ei pystytä pelaamaan kuudessa kuukaudessa 33 ottelua parhailla pelaajilla.

– En ymmärrä sellaista valmentamista laisinkaan. En usko, että RoPS:n maailmantähti (Taye) Taiwo ymmärtäisi, jos hänen pitäisi tehdä tilaa jollekin toiselle vain siksi, jotta joku toinenkin saisi pelata. Sinä voit vaikka kysyä häneltä, Hjelm täräyttää.

Hjelm vakuuttui Taiwon otteista nähdessään tämän Ratinassa Ilves-vierailulla.

– Hän heitti viisi kertaa sellaisia 60 metrin ristipalloja, mutta joukkue ei osannut hyödyntää niitä. Ne lähtevät laakana noin 2-3 metriä korkeina. Joku voisi sanoa niistä, että ”tuo mies on syöttänyt ennenkin”, niin laadukkaita ne ovat tähän sarjaan, Hjelm kehuu RoPS-pelaajaa.

Reilusti yli 100 maalia Ilvekselle pyssyttänyt Hjelm on muutoinkin tyytyväinen rovaniemeläisten pelaamiseen.

– RoPS on tuonut tuulahduksen. Heidän monet lisäaikamaalinsa muun muassa kuvastavat sitä rohkeutta, joka heiltä edes löytyy.

Seuraavaksi RoPS pääsee testaamaan rohkeuttaan IFK Mariehamnin vieraana lauantaina.

– RoPS ei häviä otteluita, eikä se häviä nytkään. Olen nähnyt molemmat joukkueet Ratinassa. Maarianhamina oli tosi aneeminen. He pelasivat todella hitaasti. Pallon liikuttelu kesti ja kesti. Pelinrakentelu oli todella satunnaista ja he olivat todella kaukana siitä mestaruuskautensa tasosta. Allu (Aleksei Kangaskolkka) jäi kärjessä todella yksin.

Kangaskolkka kuului TamU:ssa aikanaan Hjelmin luottopelaajiin.

– Hän on kaikin puolin hyvä pelaaja. Hänellä on tarpeeksi nopeutta ja hänen vasurinsa on todella hyvä.

– Kysymys on se, että kuinka kaukana maalista hänelle pelataan se ratkaisusyöttö. Hän ei karkuun pääse, mutta lähietäisyydeltä hän iskee varmasti maaleja. Hän on siitä hyvä pelaaja, että jos muuten ei mene sisään, hän vetää voimalla.

– Täytyy suuresti ihmetellä, mikäli hänen vasurinsa ei ole sarjan kolmen parhaan joukossa.

Saarelaisten kotikenttä Wiklöf Holding Arena on pieni, joka pitää aina huomioida matkustaessa Grönvittin vieraaksi.

– Se on kuin leikkikenttä. Kaikki tilanteet ovat erikoistilanteita, jotka tulevat keskiviivan jälkeen, jopa rajaheitot.

– IFK ei ole ollut silti siellä miltään osin vakuuttava. Ennen se voitti hyvällä prosentilla kotonaan, kun se osasi hyödyntää isot pelaajansa, kuten Jani Lyyskin ja Kristian Kojolan.

Aiheet Haastattelut Hjelm Ari IFK Mariehamn RoPS Veikkausliiga