[vc_row][vc_column][vc_column_text css=”.vc_custom_1522315244674{margin-bottom: 5px !important;padding-bottom: 0px !important;}”]

Sisällysluettelo

[/vc_column_text][vc_column_text]

[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row el_id=”viime-kausi”][vc_column][vc_column_text]

Viime kausi

Seinäjoen Jalkapallokerho lukeutuu sen verran kiinteästi Veikkausliigan kestosuosikkien joukkoon, että joskus unohtuu, että fuusioseuralla on ikää vasta 10 vuotta. Alkava kausi Veikkausliigassa on SJK:lle vasta viides, ja jotain tekemisen tasosta kertoo se, että viime kausi oli ensimmäinen, kun se jäi pääsarjassa kokonaan ilman mitalia.

Kun kolme edellistä kautta olivat tuoneet SJK:n palkintokaappiin järjestyksessä hopeaa, kultaa ja pronssia, oli viime kauden kuudes sija raju putoaminen maan pinnalle. Syyskuussa SJK sai vielä erinomaisen tilaisuuden kasvojenpesuun, kun se isännöi kotoisella OmaSp Stadionillaan Suomen Cupin loppuottelua. Cup-mestaruuden vei kuitenkin HJK maalein 1-0, ottaen samalla revanssin edellisvuoden cup-finaalitappiosta juuri SJK:ta vastaan.

Mikä sitten meni viime kaudella vikaan? Valmennussekoilut, kuuluu monen yksiselitteisen selkeä vastaus kysymykseen.

Simo Valakari oli valmentanut SJK:ta yhtäjaksoisesti syksystä 2012 lähtien, mutta pitkä yhteistyö päättyi viime vuoden helmikuussa, vain puolitoista kuukautta ennen kauden alkua. Valakarin ja SJK:n seurajohdon välillä oli ylitsepääsemättömiä erimielisyyksiä eikä umpikujasta ollut enää muuta ulospääsyä.

Valakarin seuraajaksi SJK-pomo Raimo Sarajärvi löysi Sixten Boströmin, mutta ”Sikun” pesti jäi lyhytikäiseksi. Pelitapa ei toiminut Valakarin rakentamassa joukkueessa ja tulokset jäivät vaatimattomiksi.

Kuva: Juha Tamminen

Boströmin jälkeenkin valmennusvastuuta kantoi vielä kaksi eri miestä: ensin toukokuusta lähtien José Manuel Roca ja sitten syyskuusta kauden loppuun Brian Page. Kun lokakuussa SJK:n tämän kauden valmentajaksi nimettiin Tommi Kautonen, oli seuralla ollut noin kahdeksan kuukauden sisällä peräti viisi eri päävalmentajaa.

Viime kausi oli ensimmäinen, kun SJK pelasi kauden kaikki kotipelinsä edelliskesänä avatulla OmaSp Stadionilla. Huolestuttavaa onkin, että seinäjokiset olivat vasta kauden yhdeksänneksi paras kotijoukkue. Toivoa sopii, että nyt uuteen kotipesään olisi jo sopeuduttu paremmin.

Aallonpohjansa SJK koki jo Boströmin etapilla huhti-toukokuussa, kun se vietti kolme sarjakierrosta Veikkausliigan karsijan paikalla. Rocan ja Pagen valmennuksessa SJK kipusi hiljalleen sarjataulukossa lähemmäs kärkeä. Loppukesästä ja alkusyksystä SJK hätyytteli jo europaikkojakin ollen parhaimmillaan sarjassa neljäntenä, mutta loppukauden viiden ottelun voitoton putki pani noille haaveille pisteen.

Kaikkein kitkerimmän maun SJK-kannattajien suuhun jättivät epäilemättä viime kauden HJK-kohtaamiset. Kerhon piti olla Klubin pitkäaikainen ykköshaastaja, mutta HJK riepotteli SJK:ta kauden aikana peräti kahteen otteeseen typerryttävin 6-0 -tennisnumeroin. Kun mukaan lasketaan vielä kolmas sarjatappio maalein 0-2, ja jo mainittu cup-pettymys, vei HJK kauden neljä kohtaamista nimiinsä tylysti maalein 15-0.

Jossain SJK oli sentään viime kauden ykkönen. Sille nimittäin tilastoitiin kauden aikana eniten rikkeitä sekä keltaisia kortteja.

Muisteltavaa ei jättänyt myöskään SJK:n kolmas euroseikkailu, sillä kolmannen kerran matka katkesi jo ensimmäiseen ottelupariin. Kuten kaksi vuotta aiemminkin, SJK taipui jälleen islantilaiselle vastustajalle (KR Reykjavikille). Neljässä islantilaisseuroja vastaan pelaamassa ottelussa se ei ole pystynyt tekemään vielä yhtään maalia.

[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row el_id=”valmennus”][vc_column][vc_column_text]

Valmennus

Ikätoveri Jari Litmasen kanssa Lahden Reippaassa junioreista saakka pelannut ja pääsarjatasolle noussut Tommi ”Auge” Kautonen oli peliurallaan todellinen veikkausliigajyrä. 376 ottelullaan Kautonen on edelleen Veikkausliigassa viidenneksi eniten otteluita pelannut pelaaja. Ulkomaille keskikenttäpelaajana pelannut Kautonen ei päätynyt koskaan, mutta tilastoihin kirjattiin kuitenkin 9 A-maaottelua.

Valmennusuransa Kautonen aloitti jo peliuran viimeisten vuosien aikana, jolloin hän valmensi Reippaan B-junioreita. Ensimmäinen päävalmentajapesti aikuisten tasolla löytyi KooTeePeestä kaudella 2008, mutta rupeama päättyi Veikkausliigasta putoamiseen. Seuraavat haasteet tarjoutuivat Pohjanmaalta, kun Kautonen toimi VIFK:n ja Jaron apulaisvalmentajana.

Kaudella 2011 Kautonen palasi kotikaupunkiinsa Lahteen. Debyyttikaudesta tuli menestys, sillä Kautonen nosti FC Lahden Veikkausliigaan. Jatkoa seurasi kesällä 2012, kun Lahti sijoittui Veikkausliigassa hienosti viidenneksi. Kenkää tuli kuitenkin kesäkuussa 2013, kun Lahti oli Veikkausliigassa hännänhuippuna kymmenen kierroksen jälkeen.

Pää oli kuitenkin auki, ja marraskuussa 2013 Palloliitto otti Kautosen siipiensä suojiin. Kautonen valmensi vajaan neljän vuoden ajan Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkuetta.

Kuva: Juha Tamminen

Tulokset Pikkuhuuhkajien peräsimessä jäivät keskinkertaiksi. Suurmaille pantiin ajoittain mukavasti kampoihin, mutta vastavuoroisesti Kautosen maajoukkue pelasi kolmissa peräkkäisissä karsinnoissa tasapelit San Marinoa, Azerbaidzhania ja Färsaaria vastaan – kahta viimeksi mainittua vastaan vieläpä kotona. Ailahteleva tulostaso teki EM-kisahaaveet tyhjiksi kerta toisensa jälkeen.

Vaikka 46-vuotiaan Kautosen valmennusura on kestänyt jo kymmenen vuotta, mikään menestystarina se ei ole ollut. Siksi SJK ottikin ison riskin palkatessaan miehen jopa kolmivuotisella sopimuksella. Mikäli juna ei pysy jo alkukaudesta raiteillaan, riittääkö seurajohdolla tälläkään kaudella pitkämielisyyttä?

Kautosen ehdottomaksi ansioksi voi lukea sen, että hän tuntee Suomen parhaat nuoret pelaajat henkilökohtaisesti maajoukkuetaustansa ansiosta. Sanavalmis lahtelainen osaa myös lukea peliä analyyttisesti ja ilmaista itseään riittävän selkeästi.

Minään taktisena nerona harva Kautosta pitää, ja kritiikkiä mies on saanut myös joukkueesta toiseen toistuvasta ”pelipaikkalotosta”. Kautosen onneksi – tai juuri miehen toivomuksesta – SJK:n kokoonpanossa on kuitenkin useita pelaajia, joita voi peluuttaa monilla eri pelipaikoilla.

Taustat SJK:ssa ovat tunnetusti kunnossa, ja Kautonen saa nauttia ensiluokkaisesta valmennusryhmästä tukenaan. Kotimaan parhaita jalkapalloammattilaisia löytyy myös reserviseura SJK Akatemian taustajoukoista, joten yleinen osaamistaso SJK-valmennuksessa on todella korkea.

[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row el_id=”arvio”][vc_column][vc_column_text]

Arvio

Sija: 3

Viime kautta ei Seinäjoella kovin moni halua muistella. Keskikasti ei tällä kaudella enää riitä kenellekään, vaan nyt on tarkoitus palata mitalikantaan – ja mieluiten taistella myös mestaruudesta. Eväät siihen kyllä löytyy.

SJK:n määrätietoista rakennustyötä katsellaan ulkopuolelta varmasti mustankipeydellä. Organisaation taustat ovat priimakunnossa, harjoitusolosuhteet ja stadion ovat maan ehdotonta parhaimmistoa ja talous on mallillaan. Raimo Sarajärvi ei ole tehnyt palveluksia vain seinäjokiselle, vaan koko Suomen jalkapalloilulle.

Valakarin lähdön synnyttämästä myrskystä tuli paljon raivokkaampi kuin moni uskalsi odottaa. Pöly alkoi laskeutua kunnolla vasta syksyllä, mutta nyt on edessä vuosi 1 jälkeen Valakarin. Sekoilua ei SJK enää enempää kaipaa, ja Sarajärven lisäksi varmasti kaikki SJK-kannattajatkin rukoilevat, että Kautonen saisi homman toimimaan heti alusta lähtien.

Kuten yllä tiivistettiin, ei Kautosen valmennus-CV ole vielä mitenkään erityisen hohdokas. Nyt tilanne on kuitenkin valmentajalle täysin uusi. Sekä aiemmissa seurajoukkueissaan että Pikkuhuuhkajissa Kautosen joukkueen pelaajamateriaali on ollut hyvällä tahdollakin korkeintaan oman kilpailunsa keskitasoa, mutta nyt Auge saa käsiinsä joukkueen, joka lähtee suosikkina useimpiiin otteluihinsa. Toki myös paineet ovat sen mukaiset.

Seinäjoella Kautonen saa ohjaukseensa joukkueen, joka kalpenee paperilla vain suursuosikki HJK:lle – eikä kaikilta osin sillekään. Lisäksi koutsi voi luottaa siihen, että jos jokin osa-alue pettää tai joukkueeseen kohdistuu pahoja loukkaantumisia, on seuralla resursseja pätevän paikkaajan hankkimiseen. Etua on siitäkin, että joukkue oli kasassa jo todella varhain pahimpiin kilpakumppaneihin verrattuna.

SJK ei menettänyt viimevuotisesta joukkueestaan yhtään pelaajaa, josta se olisi halunnut pitää kiinni. Ilveksestä tehtiin jo heti alkusyksystä koko offseasonin järisyttävin kaappaus, kun kaksikko Reuben Ayarna ja Emile Paul Tendeng teki päätöksen muuttaa Pohjanmaalle. Afrikkalaisduo edustaa Veikkausliigan ehdotonta eturiviä ja molemmat lukeutuvat SJK:n avainpelaajiin. Myös Ruotsista tullut Anders Bååth vaikuttaa hyvältä vahvistukselta.

SJK saa pientä etua haastajiinsa siitäkin, ettei sillä ole keskikesällä europelejä rasitteenaan. Kaikki ainekset ovat siis olemassa sille, että Seinäjoella ripustetaan taas syksyllä mitaleja kaulaan.

Tommi Kautosella on vuonna 2018 elämänsä näytönpaikka. Kautonen ei ole suuria voittoja vielä urallaan saavuttanut, mutta SJK:ssa jopa mestaruus on realistinen tavoite. Jos tämäkin pesti päättyy kuitenkin pettymykseen ja jopa potkuihin, voi uusia huippupestejä olla vaikea saada.

[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row el_id=”tarkein”][vc_column][vc_column_text css=”.vc_custom_1522756279829{margin-bottom: 5px !important;padding-bottom: 0px !important;}” el_class=”clearfix”]

Tärkein pelaaja – Emile Paul Tendeng

[/vc_column_text][vc_column_text]

Kuva: Juha Tamminen

25-vuotias Emile Paul Tendeng valittiin toissa kaudella Veikkausliigan vuoden pelaajaksi. Viime kausi oli tilastojen valossa hieman heikompi, mutta taitotaso senegalilaisella on tunnetusti korkea.

Kaudella 2017 SJK onnistui tekemään vain 42 maalia – 34 HJK:ta vähemmän – ja joukkueen suurin ongelmakohta niin lyhyellä eurotaipaleella kuin Veikkausliigassakin oli nimenomaan pelinrakentelussa. Juuri tätä pulmaa silmällä pitäen Tendeng tuotiin Seinäjoelle.

Tendeng tulee saamaan kymppipaikalla verrattain vapaan roolin ja minuutteja niin paljon kuin jaksaa pelata. SJK:n pelaajamateriaali on varsin leveä, mutta Tendengin tontilla pätevät haastajat ovat vähissä. Jos Tendeng onnistuu ruokkimaan maaliahneita Vahid Hamboa, Billy Ionsia ja Aristote Mbomaa laadukkaasti ja usein, on SJK:lla kaikki ainekset menestykseen.

[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row el_id=”info-snippet”][vc_column][vc_empty_space][vc_column_text]

Tiesitkö tämän?

28-vuotias Marc Vales on Andorran maajoukkueessa todellinen outolintu, sillä hän on joukkueen ainoa pelaaja, joka ei pelaa seuratasolla Andorrassa tai Espanjan alemmilla sarjaportailla. Viime MM-karsinnoissa Vales pelasi kahdesti täydet ysikymppiset muun muassa Portugalia ja Unkaria vastaan. Portugalia vastaan jalkapallokääpiön tulokset olivat odotetun kehnoja, mutta Unkarin Andorra onnistui sensaatiomaisesti kukistamaan 1-0.

Valesin vaimo on kotoisin Barcelonasta, mutta mies itse kannattaa Real Madridia. Hän pelasikin taannoin jonkin aikaa Real Madridin kolmosjoukkueessa ja tutustui seuran joukkueiden yhteisissä harjoituksissa muun muassa itseensä José Mourinhoon.

Jalkapallon pelaamisen Vales aloitti vasta 12-vuotiaana, kun loukkaantuminen pakotti hänet lopettamaan aiemman harrastuksen taekwondon. Maalia Vales ei ole vielä tehnyt sen paremmin 32 veikkausliigaottelussaan kuin 47 A-maaottelussaankaan. (Osion lähteenä on käytetty Seinäjoen Sanomien viime keväänä julkaisemaa juttua.)

[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row el_id=”formaatio”][vc_column][vc_column_text]

Ihanneavaus

[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row el_id=”kokoonpano”][vc_column][vc_empty_space][vc_column_text]

Kokoonpanolista

[table id=10 /][/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row el_id=”siirrotout”][vc_column][vc_column_text css=”.vc_custom_1522308514542{margin-bottom: 5px !important;padding-bottom: 0px !important;}”]

Pelaajasiirrot – lähteneet

[/vc_column_text][vc_column_text]

Marten Ritson (Viljandi JK Tulevik, Viro) – 18-vuotias nelosvahti palasi takaisin kotimaahansa Viroon.

Elias Ahde (TPS) – 21-vuotias SJK-kasvatti on kiertänyt jo ”puoli Suomea”, mutta omasta seurasta ei vain tahdo tilaa löytyä. 13 pelaamassaan veikkausliigaottelussa kaksi maalia tehnyt hyökkääjä hakee tällä kaudella jalansijaa TPS:stä, lainalla totta kai.

Kuva: Juha Tamminen

Timo Tahvanainen (Jippo) – Outokummusta kotoisin oleva Tahvanainen palasi takaisin vanhaan seuraansa Jippoon. Kakkosen tasolle todella kova vahvistus, sillä voittihan Tahvanainen SJK:ssa niin Veikkausliigan kuin Suomen Cupinkin. Kerran Veikkausliigan tähdistökentälliseenkin valittu Tahvanainen kirjautti SJK-vuosinaan tililleen myös kaksi A-maaottelua. 31-vuotias laitapakki pelasi vielä viime kaudellakin 19 pääsarjaottelussa.

Tomas Hradecky (TPS) – 25-vuotias keskikenttäpelaaja palasi täksi kaudeksi kotikaupunkiinsa Turkuun. Paluu ei kuitenkaan sujunut onnellisten tähtien alla, sillä jo tammikuussa napsahtanut akillesjänne pilasi koko kauden.

Diego Bardanca (UD Ibiza, Espanja) – 23-vuotias espanjalaistoppari jatkaa uraansa kotimaansa neljännellä sarjatasolla.

Sergi Arimany (UE Llagostera, Espanja) – Yhden veikkausliigamaalin tehnyt hyökkääjä siirtyi Bardancan tavoin Espanjan neljännelle sarjaportaalle.

[/vc_column_text][vc_separator][/vc_column][/vc_row][vc_row el_id=”siirrotin”][vc_column][vc_column_text css=”.vc_custom_1522825611693{margin-bottom: 5px !important;padding-bottom: 0px !important;}” el_class=”clearfix”]

Pelaajasiirrot – saapuneet

Kuva: Juha Tamminen

Dani Hatakka (SK Brann, Norja) – 24-vuotias puolustaja tuli kesken viime kauden SJK:hon lainalle, ja oli jo viime kaudella joukkueen puolustuksen peliaikakuningas. Valmentaja Kautonen tuntee pelaajan läpikotaisin yhteisiltä vuosilta nuorten maajoukkueessa. Seuraava askel A-maajoukkue?

Anders Bååth (IF Brommapojkarna, Ruotsi) – Ensi viikolla 27 vuotta täyttävä ruotsalainen on pelannut Allsvenskanissa peräti 127 ottelua, joten tason uskoisi riittävän Veikkausliigaan helposti. Keskikentän pohjapelaaja on onnistunut harjoituskaudella hyvin, mutta koko miehistön ollessa terve Bååth voi löytää itsensä välillä vaihtopenkiltäkin.

Kuva: Juha Tamminen

Reuben Ayarna (Ilves) – 32-vuotias ghanalainen on mahdollisesti koko sarjan parhaita vahvistuksia. Pelasi Ilveksessä loistavan kauden ja katossa odotukset ovat myös Seinäjoella. Muodostaa kapteeni Mehmet Hetemajn kanssa ensiluokkaisen keskikentän tandemin.

Emile Paul Tendeng (Ilves) – 25-vuotiaan senegalilaisen sopimus julkistettiin jo lokakuun lopussa yhtä aikaa Ayarnan siirron kanssa. Toissa kaudella Ilveksessä 7 maalia ja 9 maalisyöttöä. Tänä vuonna mahdollista jopa parantaa tuosta saldosta, sillä vastuuta on Seinäjoella luvassa ja hyökkäyksessä viilettää useita maaliahneita nuorukaisia.

Kuva: Juha Tamminen

Maximo Tolonen (FC Honka) – Yksi offseasonin yllättävimmistä siirroista. 17-vuotias pikkuväkkärä purki sopimuksensa kasvattajaseuransa Hongan kanssa. Huipputalentin uusi osoite ei silti löytynyt ulkomailta, vaan saman sarjan sisältä. Vaikka SJK:n materiaali on tuntuvasti Honkaa kovempi, uskalsi Tommi Kautonen luvata suurlupaukselle Honkaa enemmän peliaikaa. Puoliksi argentiinalainen Tolonen pelasi juniorina myös Skotlannissa ja hän hallitsee sujuvasti kolme kieltä. Edellytyksiä kauden suureksi sensaatioksi. Jos läpimurto tulee jo nyt, voi alle 17-vuotiaiden maajoukkueen tähtipelaaja nousta ehdolle jo alle 19-vuotiaiden kotikisoihin.

Jordan Mustoe (KVC Westerlo, Belgia) – 27-vuotiaan vasemman laitapuolustajan seurajoukkue-CV on vakuuttava. Mustoe on Liverpoolin kasvatti, joka voitti muun muassa Wiganin kanssa FA Cupin. Viimeksi nopea Mustoe edusti Belgian pääsarjan Westerloa. Lähtökohtaisesti avauksen kamaa.

Kuva: Juha Tamminen

Jesse Öst (Degerfors IF, Ruotsi) – 27-vuotiaalla Östillä on Veikkausliigasta jo sadan ottelun pelikokemus, kasvattajaseuransa Jaron paidasta. Kaksi viime kautta Öst pelasi Superettanin Degerforsissa, onnistuen kesällä 2016 kertaalleen myös maalinteossa. SJK:ssa selkeä kakkosvahti Mihkel Aksalun takana.

[/vc_column_text][vc_column_text]

[/vc_column_text][vc_separator][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_raw_js]JTNDc2NyaXB0JTIwdHlwZSUzRCUyMnRleHQlMkZqYXZhc2NyaXB0JTIyJTNFJTBBZnVuY3Rpb24lMjBnZXRBZ2UlMjhkYXRlU3RyaW5nJTI5JTIwJTdCJTBBJTIwJTIwJTIwJTIwdmFyJTIwdG9kYXklMjAlM0QlMjBuZXclMjBEYXRlJTI4JTI5JTNCJTBBJTIwJTIwJTIwJTIwdmFyJTIwYmlydGhEYXRlJTIwJTNEJTIwbmV3JTIwRGF0ZSUyOGRhdGVTdHJpbmclMjklM0IlMEElMjAlMjAlMjAlMjB2YXIlMjBhZ2UlMjAlM0QlMjB0b2RheS5nZXRGdWxsWWVhciUyOCUyOSUyMC0lMjBiaXJ0aERhdGUuZ2V0RnVsbFllYXIlMjglMjklM0IlMEElMjAlMjAlMjAlMjB2YXIlMjBtJTIwJTNEJTIwdG9kYXkuZ2V0TW9udGglMjglMjklMjAtJTIwYmlydGhEYXRlLmdldE1vbnRoJTI4JTI5JTNCJTBBJTIwJTIwJTIwJTIwaWYlMjAlMjhtJTIwJTNDJTIwMCUyMCU3QyU3QyUyMCUyOG0lMjAlM0QlM0QlM0QlMjAwJTIwJTI2JTI2JTIwdG9kYXkuZ2V0RGF0ZSUyOCUyOSUyMCUzQyUyMGJpcnRoRGF0ZS5nZXREYXRlJTI4JTI5JTI5JTI5JTIwJTdCJTBBJTIwJTIwJTIwJTIwJTIwJTIwJTIwJTIwYWdlLS0lM0IlMEElMjAlMjAlMjAlMjAlN0QlMEElMjAlMjAlMjAlMjByZXR1cm4lMjBhZ2UlM0IlMEElN0QlMEElMEF2YXIlMjBiZGF5cyUyMCUzRCUyMGRvY3VtZW50LmdldEVsZW1lbnRzQnlDbGFzc05hbWUlMjglMjJjb2x1bW4tNiUyMiUyOSUzQiUwQSUwQWZvciUyOHZhciUyMGklMjAlM0QlMjAxJTNCJTIwaSUyMCUzQyUyMGJkYXlzLmxlbmd0aCUzQiUyMGklMkIlMkIlMjklMjAlN0IlMEElMjAlMjB2YXIlMjBiZGF5JTIwJTNEJTIwZ2V0QWdlJTI4YmRheXMlNUJpJTVELmlubmVySFRNTC5zbGljZSUyODAlMkMxMCUyOS5zcGxpdCUyOCUyNy4lMjclMjkucmV2ZXJzZSUyOCUyOS5qb2luJTI4JTI3JTJGJTI3JTI5JTI5JTNCJTBBJTIwJTIwYmRheXMlNUJpJTVELmlubmVySFRNTCUyMCUzRCUyMGJkYXklM0IlMEElN0QlMEElMEF2YXIlMjBmbGFncyUyMCUzRCUyMGRvY3VtZW50LmdldEVsZW1lbnRzQnlDbGFzc05hbWUlMjglMjJjb2x1bW4tMiUyMiUyOSUzQiUwQWZvciUyOHZhciUyMGklMjAlM0QlMjAxJTNCJTIwaSUyMCUzQyUyMGZsYWdzLmxlbmd0aCUzQiUyMGklMkIlMkIlMjklMjAlN0IlMEElMjAlMjB2YXIlMjBmbGFnJTIwJTNEJTIwZmxhZ3MlNUJpJTVELmlubmVySFRNTCUzQiUwQSUyMCUyMGZsYWdzJTVCaSU1RC5pbm5lckhUTUwlMjAlM0QlMjAlMjclM0NpJTIwY2xhc3MlM0QlMjJmbGFnJTIwJTI3JTJCZmxhZyUyQiUyNyUyMiUyMGFyaWEtaGlkZGVuJTNEJTIydHJ1ZSUyMiUzRSUzQyUyRmklM0UlMjclM0IlMEElN0QlMEElM0MlMkZzY3JpcHQlM0U=[/vc_raw_js][/vc_column][/vc_row]