Kommentti: Vain yksi Palloliiton puheenjohtajaehdokkaista vastasi oikein yksinkertaiseen kysymykseen

Kysymys kuuluu: Ari Lahti, Mika Aaltonen vai Ville Niinistö?

Yksi edellä mainituista valitaan lauantaina 20. tammikuuta Palloliiton puheenjohtajaksi. Helsingin Kalastajatorpalla pidettävässä ylimääräisessä liittokokouksessa valitaan myös uusi varapuheenjohtaja. Samalla tehdään päätöksiä – tai pikemminkin päätöksiä sääntömuutoksista – Seurojen Palloliitto -hanketta koskien.

Jos heidän ominaisuutensa kerättäisiin yhteen ja luotaisiin yksi henkilö, Palloliitto saisi lähes täydellisen puheenjohtajan.

Kuten moni puheenjohtajavalintaa lähempää seurannut on antanut ymmärtää, yksikään puheenjohtajaehdokkaista ei vaikuta huonolta vaihtoehdolta haastavaan tehtävään. Kaksi viimeisintä puheenjohtajapaneelia paikan päällä seuranneena voin samaistua siihen, että kaikissa kolmessa ehdokkaassa on kieltämättä puolensa. Jos heidän ominaisuutensa kerättäisiin yhteen ja luotaisiin yksi henkilö, Palloliitto saisi lähes täydellisen puheenjohtajan.

Ammattipoliitikko Niinistön motiivi puheenjohtajan tehtävään on askarruttanut. On mietitty, hakeeko A-juniori-ikään asti Kaarinan Pojissa futista pelannut Niinistö pestistä vain uutta sulkaa hattuunsa?

Niinistön voi uskoa olevan kova futisfani, mutta hän on kahta muuta ehdokasta paljon perässä lajitaustaltaan ja tietämykseltään. Jalkapallon parissa tehty työ on olematon verrattuna kahteen muuhun ehdokkaaseen.

Aivan kuin hän ei olisi tiennyt mikä Stadi Cup edes on.

Kun Niinistö vakuutteli Helsingissä järjestetyssä paneelissa saapuvansa paikan päälle eri futistapahtumiin puheenjohtajavalinnan kohdistuessa häneen, hän mainitsi muun muassa Helsinki Cupin. Heti perään esitettiin kysymys, onko ehdokkaan kanta sama Stadi Cupin eli Euroopan suurimman tyttöjen jalkapalloturnauksen kohdalla. Niinistö vastasi myöntävästi, mutta takerrellen. Aivan kuin hän ei olisi tiennyt mikä Stadi Cup edes on.

Iltapäiväkerhotoiminnan kehittämiseen sekä koulujen ja seurojen välisen yhteistyön parantamisen perään huutava Niinistö on kertonut käyttävänsä Palloliittoon ”merkittävästi” aikaa, jos hänet valitaan.

Entä tulevat eduskunta- ja europarlamenttivaalit? Mitä jos vihreiden kansanedustajasta ja entisestä puheenjohtajasta tulee vaikkapa ministeri? Onko silloin enää aikaa lyödä useampi päivä viikossa kiinni puheenjohtajan tehtäviin?

– En osaa vielä sanoa eurovaaleista ja eduskuntavaaleista, mutta täysipäiväinen poliitikon tehtävä sekä Palloliiton puheenjohtajan tehtävä on ajallisesti hyvin mahdollista hoitaa yhdessä. Se on eri asia, jos tulisi vaativampia tehtäviä politiikan puolelta. Jos minut valitaan tähän, järjestän asiat niin, että tehtävät sopivat tähän. Olen nyt innostunut tästä ja koen, että minulla on uudenlaista annettavaa suomalaiselle futikselle ja yhteiskunnalle, Niinistö sanoi maanantaina Turussa.

Kovia puheita mahdollisista tuista

Niinistö on aiemmin maininnut Palloliiton saavan mahdollisesti rahallista lisätukea valtiolta. Kun perusteluja kysyttiin, Niinistö kertoi puhuneensa opetusministerin Sanni Grahn-Laasosen sekä urheilu- ja kulttuuriministerin Sampo Terhon kanssa asiasta.

– Molemmat ovat todella tietoisia siitä, että politiikassa on aika laajasti jaettu ymmärrys, että nuorisotyöhön on panostettu liian vähän. Eläisimme siihen suuntaan, että jokaisella nuorella olisi mahdollisuus yhteen maksuttomaan harrastukseen. Politiikassa se on yksi yhteinen jaettu tavoite, Niinistö kierteli.

Lupauksille lisävaroista on kuitenkin vaikeaa rakentaa pohjaa, sillä huonossa lykyssä Palloliitolle ei tule lisää tukea valtiolta lantin lanttia.

Mainitut tavoitteet ovat hyviä ja yhteiskunnallisesti tärkeitä. Lupauksille lisävaroista on kuitenkin vaikeaa rakentaa pohjaa, sillä huonossa lykyssä Palloliitolle ei tule lisää tukea valtiolta lantin lanttia.

Palloliitto saa jo nyt kaikista lajiliitoista eniten valtionapua. Julkisessa rahoituksessa Suomi ei jää juurikaan jälkeen, mutta yksityisellä puolella tilanne on täysin eri. Muun muassa sponsoritulot ovat melkein lajissa kuin lajissa urheilun suurmaihin verrattuna vähäisiä. Myöskään rahapelitoiminnan eli veikkausvoittovarojen kasvun tuoma lisärahoitus ei näytä todennäköiseltä.

Liikunnan ja urheilun rahoituksista valtaosa tulee rahapelitoiminnasta. Koska viime vuosina merkittävää kasvua ei ole juuri ollut, on vaikea kuvitella sitä nytkään. Vaikka ainakin vielä jonkin aikaa urheiluministerinä toimiva Terho ajaisi intohimoisesti ja kovalla tarmolla
läpi Palloliiton saamien tukirahamäärien nostamista, muutos ei todennäköisesti olisi kovin merkittävä. On myös muistettava, ettei mikään tapahdu hetkessä.

Kahden vai kuuden vuoden projekti?

Lauantain ylimääräisessä liittokokouksessa valitaan puheenjohtaja seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. Sen jälkeen pidetään taas uudet vaalit, jossa valitaan puheenjohtaja vuosiksi 2020-2024.

Kun kysyin ehdokkailta, ovatko he jo henkisesti valmistautuneet puheenjohtajan pestin kestävän kuusi vuotta, vastaukset vaihtelivat.

Aaltonen sanoi asian riippuvan siitä, miten hänen tapansa viedä asioita eteenpäin sopii liiton tapaan toimia. Vastauksesta pystyi lukemaan rivien välistä, ettei halu jatkoon seuraavalle puheenjohtajakaudelle ole taattu, jos ongelmia ilmenee.

41-vuotias Niinistö arvioi haluavansa jatkaa pestissä kahden vuoden jälkeen, jos valitsijat ovat häneen tyytyväisiä. Ensimmäiset kaksi vuotta ovat hänestä näyttöjen antamista pitkän aikavälin projektissa.

Kuopion Palloseuran pääomistaja Lahti sanoi suoraan, että hänen haluamansa eteenpäin ajettavat asiansa eivät millään kaikki toteudu vain kahdessa vuodessa.

– Henkisesti olen lähtenyt siitä liikkeelle, että tämä on 2+4 vuotta, Lahti tokaisi viime viikolla Helsingissä jalkapallotoimittajien yhdistyksen Pallo-Koplan paneelitilaisuuden jälkeen.

Vain yksi oikea vastaus

Luulisi olevan itsestään selvää, että nyt valittava uusi puheenjohtaja asettuu ehdolle myös seuraavissa vaaleissa. Palloliiton nelivuotinen strategia eli toimintasuunnitelma on laadittu ja lyöty lukkoon kaksi vuotta sitten. Jotta puheenjohtaja pystyisi oikeasti vaikuttamaan strategiaan merkittävästi, vaatisi se jatkoa seuraavalle kaudelle.

Tämänhetkisen strategiakauden neljä painopistealuetta pitäisi tulla ehdokkaiden suusta kuin liukuhihnalta. Asia ei kuitenkaan mennyt niin mutkattomasti kuin odotin.

Kun pyysin kutakin ehdokasta luettelemaan painopistealueet (pelaajan laadukas arki, elinvoimainen seura, mielenkiintoiset kilpailut ja jalkapalloperheen aktiivinen viestintä ja vaikuttaminen), vain yksi osasi vastata yksinkertaiseen kysymykseen.

Lahti luetteli ne liukuhihnalta.

Lahti luetteli ne liukuhihnalta. Aaltonen ja Niinistö varmasti tiesivät mistä oli kyse, mutta eivät sillä hetkellä pystyneet samaan, vaan kertoivat lukeneensa niin paljon Palloliittoon liittyviä dokumentteja viime aikoina, etteivät pointit muistuneet mieleen juuri tuolla hetkellä.

Pitäisikö Lahti valita puheenjohtajaksi vain tuon takia? Ei tietenkään, mutta hän on silti suosikki vaalien voittoon. Kivenkova liikemies haki puheenjohtajaksi myös vuonna 2012, mutta silloin äänestyksen vei elokuussa vakavan sairauden takia menehtynyt Pertti Alaja.

Veikkausliigan hallituksen varapuheenjohtajanakin toimiva Lahti sanoi pystyvänsä uhraamaan hänkin aikaa Palloliiton puheenjohtajan tehtäviin. Hän totesi jäävänsä pois liigan viime kauden hopeamitalistin KuPSin hallituksesta, jos voittaa puheenjohtajavaalit.

Liiton puheenjohtaja ei voi toimia samaan aikaan jonkin liigaseuran hallituksessa saati sen puheenjohtajana.

– Taloudellista tukemista en kuitenkaan lopeta KuPSissa, sillä ilman tukeani se ei tällä hetkellä toistaiseksi kanna, Lahti sanoi.

Aaltonen: ”Talous ei ole kulmakivi”

54-vuotias pankkiiri Lahti on sanonut suoraan Palloliiton taloudellisen tilanteen laahaavan reilusti perässä esimerkiksi länsinaapurimme Ruotsin Palloliittoon verrattuna. Lahden suhteille liike-elämässä ja politiikassa olisi paljon käyttöä, jotta Suomen jalkapallo voisi saada lisäresursseja.

Vaikka Lahti on käyttänyt runsaasti omia varojaan Kuopiossa, hän ei välttämättä tee samoin Palloliiton johdossa. Hän kuitenkin tiedostaa täysin Suomen jalkapallon suuret resurssiongelmat.

52-vuotias Aaltonen on puolestaan antanut ymmärtää, etteivät oleelliset pulmat liitossa ole hänestä lainkaan rahallisia.

– Olen halunnut tuoda esiin sen, että talous ei ole tänä vuonna eikä aikaisemminkaan se kulmakivi. Ihmiset, jotka ovat tehneet työtä Suomen jalkapallon parissa, erityisesti Palloliitossa, ajattelevat, että jos jokin asia olisi ratkaistu miljoonilla, se olisi ratkaistu jo kauan sitten. Kysymys on aina siitä, että ensin tulevat ne ajatukset, sitten instituutiot ja sitten resurssit, Aaltonen selitti kantaansa.

Hän selvensi, että Palloliiton talous on hänestä kunnossa, mutta on hyvä, jos sitä vielä kehitetään. Se ei kuitenkaan ole entisestä huippupelaajasta ydinongelma.

Taloudellinen puoli ei ole Aaltosella hallussa yhtä hyvin kuin näkemys Suomen jalkapallokulttuurista ja ratkaisujen etsimisistä ongelmiin eri työryhmien kanssa.

Samaa ovat sanoneet myös Niinistö ja Lahti, mutta Aaltosen tapa tuoda asia esiin oli vakuuttava.

Hän ansaitsee kehut suorasta ja rohkeasta puheenvuorosta Kupittaalla. TPS:lle ikimuistoisen maalin San Sirolla 30 vuotta sitten ampunut entinen A-maajoukkuepelaaja linjasi tekevänsä Palloliiton toiminnasta avoimempaa, jolloin turhia salaisuuksia ei olisi. Samaa ovat sanoneet myös Niinistö ja Lahti, mutta Aaltosen tapa tuoda asia esiin oli vakuuttava.

Lukemisesta ja kirjoittamisesta nauttiva tulevaisuudentutkija loisi todennäköisesti Palloliittoon monta pitkän ajan projektia. Siksi ihmetyttää sitäkin enemmän, miksi Aaltonen ei ole suunnitellut asettuvansa automaattisesti ehdolle seuraavissa puheenjohtajavaaleissa, jos hänet nyt valitaan.

Kuka kysyi ja ketä?

Liiton pelitapaprojektiryhmässä mukana oleva liikkeenjohdon konsultti on puhunut muiden ehdokkaiden tavoin häntä ehdokkaaksi pyytäneistä henkilöistä. Kysyin kolmikolta tarkennuksen, johon toivoin parempaa informaatiota pyynnön esittäneistä tahoista. Henkilöiden nimiä en suinkaan kysymyksen jälkeen odottanut kuulevani.

Niinistö kertoi heti kärkeen saaneensa soiton Palloliiton piirien puheenjohtajan ehdokasvalintaa varten perustamalta työryhmältä. Sen lisäksi kiinnostavaa oli koulutuspuolelta hänelle tulleet pyynnöt. Eikä se ihme olekaan, sen verran vahvasti Niinistö on kantansa nuorisotyöhön ilmaissut.

Erityisesti Aaltosen vastaus pisti miettimään, vaikka varmasti se kutinsa pitääkin. Hän kertoi saaneensa kyselyjä ehdokkaaksi asettumisesta kaduilla ja kentän laidalla. Eikö muuta?

Lahti ei halunnut lähteä ”nimidroppailuun”, mutta paljasti sen verran, että ainakin jalkapallopiireissä toimivat sekä häntä edellisen kerran puheenjohtajavaalissa äänestäneet tahot ottivat yhteyttä.

Kolmikon eduksi todettakoon, että kaikki ovat maininneet keskittävänsä huomiota myös tyttöjen ja naisten jalkapalloon sekä futsaliin.

Kuten jalkapallossa yleensä, myös puheenjohtajavaalissa voi tapahtua mitä vaan. Kuningaslajin uudeksi huippuvaikuttajaksi on ainakin vedonlyöntiyhtiö Betssonin mukaan vahvimmin ehdolla Lahti, jonka kerroin voittajaksi on 1,35.

Viime viikkojen aikana kuultujen perustelujen ja puheenvuorojen jälkeen valinta olisi jokseenkin odotettu. Kahden muun ehdokkaan valinta ei järkyttäisi maailmaa, mutta Lahden halu nostaa Suomi vahvaksi jalkapallon huippumaaksi tuntuu kaikista vakuuttavimmalta. Hänellä ei ole vielä niin hyvät suhteet kansainvälisessä jalkapallossa kuin Alajalla, mutta niitä Sorsakoskella syntynyt Lahti loisi varmasti suhteellisen nopeasti.

Kolmikon eduksi todettakoon, että kaikki ovat maininneet keskittävänsä huomiota myös tyttöjen ja naisten jalkapalloon sekä futsaliin. Niinistö mainitsi myös erotuomaritoiminnan kehittämisen yhtenä relevanttina pointtina.

Paljon puhetta, muutamia lupauksia. Vasta kuukausien päästä olemme hiukan viisaampia siitä, millaisen puheenjohtajan Palloliitto oikeasti saa.