Suomella on tiukka taisto edessään perjantai-iltana, kun Kroatia isännöi Huuhkajia MM-karsintojen toiseksi viimeisessä koitoksessa. Kroatian pelaajilla ei ole mitään muuta mielessä kuin kolme pistettä illan ottelusta. Mutta miten Suomen tulisi pelata?

Suomi on pelannut karsinnoissa lähtökohtaisesti vastahyökkäyksiin perustuvaa jalkapalloa. Puolustaessa on pyritty olemaan tiiviinä ja pakottamaan vastustaja tekemään virheitä pienissä tiloissa. Sen jälkeen on pyritty saamaan pallo mahdollisimman nopeasti puolustuslinjan taakse, jos se ei ole ollut mahdollista, on pyritty hyökkäämään pallonhallinnan kautta.

Suomen pallollinen pelaaminen karsinnoissa on ollut kehnoa. Syöttöketjut eivät ole löytyneet toivotulla tavalla. Sen kertoo myös pistesarake, joka kylläkin kaunistui edellisissä otteluissa komealla tavalla, kun Islanti ja Kosovo kaatuivat molemmat maalein 1-0.

Jos katsotaan Suomen pelaajia, huomataan nopeasti, että joukkueen parhaat pelaajat ovat keskuspuolustajia. Jos mietitään siis sitä, missä sarjoissa ja minkälaisissa asemissa pelaajat pelaavat.

Siksi Suomen tulisi laittaa parhaat miehet kentälle ja pelata 5-3-2-järjestelmällä puolustaessa ja hyökätessä järjestelmä vaihtuisi 3-5-2-muotoiseksi.

Keskuspuolustus

Niklas Moisander on palannut loukkaantumisen jälkeen Werder Bremenin puolustuslinjan avauskokoonpanon pelaajaksi Bundesliigassa. Sauli Väisänen pelaa debyyttikautta Serie A:ssa SPAL:ssa, jossa vastuu on edellisissä otteluissa jäänyt vähemmälle, mutta isommassa kuvassa alkukausi on ollut menestys. Paulus Arajuuri osoitti Islantia vastaan kaksinkamppailuvoimansa, jonka lisäksi Bröndbyssä vastuuta on tullut tasaisesti Tanskan Superliigassa.

Siinä olisi Suomen topparitrio ja vielä tarkennuksena niin, että Arajuuri pelaisi keskellä, Moisander vasemmalla ja Väisänen oikealla. Kolmen topparin linja on tuttu Moisanderilla sekä Väisäselle seurajoukkueesta, joten siinäkin mielessä se voisi toimia. Vaihtopenkiltä löytyisi vielä topparin paikalle esimerkiksi loistavasti kautensa Twentessä lainasopimuksella aloittanut Thomas Lam, joka yleensä on pelannut maajoukkueessa keskikentän pohjalla, mutta seurajoukkueessa hän on pelannut topparina.

Laitapelaaminen

Laitapelaaminen on ollut Suomelle vaikeaa. Suomelta puuttuu tällä hetkellä huipputasolla pelaavat laiturit. Maajoukkueen mukana olevat Jasse Tuominen sekä Pyry Soiri voivat jonain päivänä täyttää nuo saappaat, mutta vielä heistä kumpikaan ei ole sillä tasolla.

3-5-2-järjestelmässä laitapelaajien rooli on haastava. Puolustaessa pitäisi tulla lähestulkoon topparien kanssa samaan linjaan, mutta toisaalta hyökätessä pitäisi pystyä tekemään repiviä juoksuja vastustajan linjan taakse. Juha Pirinen on osoittanut HJK:ssa olevansa loistavassa fyysisessä kunnossa.

HJK ei pelaa 3-5-2-systeemillä, mutta laitapuolustajilla on silti todella iso rooli HJK:n hyökätessä. Pirinen on usein ollut HJK:n hyökkäyksien kärjessä oltuaan vielä hetki sitten tekemässä pallonriistoa omalla puolustusalueella. Toiselle laidalle voisi kokeilla pientä ”kani hatusta” -valintaa. Simon Skrabb on opetellut IFK Norrköpingissä pelaamaan viime aikoina laitapelaajan roolissa 3-5-2-systeemissä. Skrabb kertoi aiemmin systeemin olevan vieras, mutta peli on kulkenut uudella pelipaikalla mallikkaasti.

Keskikentän keskusta

Keskikentän keskustaan Suomen pitäisi saada hyviä pallonriistäjiä, jotka pystyisivät antamaan helpon syötön omille riiston jälkeen. Glen Kamaran otteet Dundee FC:ssä Skotlannin Valioliigassa ovat olleet suorastaan loistavia. Miestä on kehuttu alkukauden aikana moneen otteeseen ja se on näkynyt myös peliajassa, jota on tullut säännöllisesti paljon. Kamara pelaa Dundeessa puhdasta keskikentän pohjaa, jossa tehdään riistoja sekä syötönkatkoja toppareiden edessä.

Kamaran edessä pelaisivat itseoikeutetusti FC Midjyllandin Tim Sparv sekä Chievon kapteenistoon kuuluva Perparim Hetemaj. Sparv sekä Hetemaj kuuluvat maajoukkueen varmimpiin suorittajiin. Heiltä saa lähes aina sen mitä tilaa. Hetemajsta puhutaan usein vain rikkovana pelaajana, mutta mies pystyy myös luomaan. Tällä kaudella Hetemaj on tehnyt Serie A:ssa yhden maalin sekä antanut kaksi maaliin johtanutta syöttöä.

Hyökkäys

Hyökkäykseen pitäisi saada sopivassa suhteessa nopeutta sekä pallon suojaamista. Hyökkääjiltä tarvittaisiin repiviä juoksuja linjan taakse, mutta myös niin sanottua target-pelaamista. Varsinkin niissä tilanteissa, kun Suomen pelaajat ovat vasta nousemassa mukaan hyökkäykseen ja pallo pelataan hyökkääjälle jalkaan. Silloin hyökkääjän pitäisi pystyä suojaamaan palloa ja odottamaan, että kanssatoverit ehtisivät mukaan hyökkäykseen.

Eero Markkanen pelasi todella vahvan ottelun Islantia vastaan, vaikka avopaikka jäikin hyödyntämättä. Markkanen teki rutkasti töitä hyökkäys- ja puolusussuuntaan. Markkanen on myös pelaaja, joka pystyy suojaamaan palloa. Lisäksi hän on pituutensa ansiosta hyvä täsmäase erikoistilanteisiin.

Vaihtoehdon target-pelaamiselle toisi Joel Pohjanpalo, joka pystyy tekemään juoksuja selustaan, mutta myös haastamaan kaksinkamppailuissa. Pohjanpalon nälkä on varmasti kova, kun peliaikaa ei ole tullut juuri nimeksikään Bayer Leverkusenissa ja edelliset maaottelut jäivät loukkaantumisen takia väliin.

Lopullinen aloituskokoonpanoehdotus:
Lukas Hradecky,
Sauli Väisänen, Paulus Arajuuri, Niklas Moisander,
Simon Skrabb, Tim Sparv, Glen Kamara, Perparim Hetemaj, Juha Pirinen,
Joel Pohjanpalo, Eero Markkanen

Jatkoa ajatellen

Tämä kaikki on tietysti spekulaatiota, eikä mikään pelisysteemi toimi ellei sitä määrätietoisesti harjoittele. Vaikka kaikki Suomen pelaajat sekä valmennusryhmä ovat toitottaneet tuloksen tekemisen tärkeyttä viimeisissä otteluissa, olisi nyt hyvä mahdollisuus ajaa sisään jotain uutta. Jotain sellaista, josta voisi olla jatkossa hyötyä.

Voitot Kroatiasta ja Turkista olisivat tietysti hieno asia maajoukkueelle, mutta sitäkin tärkeämpää olisi löytää nykyisestä ryhmästä uusia toimivia tapoja, joita voisi ottaa tuleviin karsintoihin mukaan.

Aiheet Artikkelit Huuhkajat Kanerva Markku Kroatia Suomi