Kommentti: Videotuomareille on annettava aikaa – Venäjän MM-kisat tulevat liian pian

Avustavat videotuomarit esiteltiin ensimmäistä kertaa toden teolla maailmanlaajuiselle yleisölle tämän vuoden MM-esiturnauksessa, Confederations Cupissa.

Uusi systeemi jakoi jo ennen käyttöönottoaan mielipiteitä joka suuntaan. Osan mielestä se oli kauan kaivattu uudistus lajille, joka on karsastanut kaikenlaista teknologiaa jo liian pitkään. Epäilijät ottivat usein hieman filosofisemman näkökulman esille.

”Se pilaa lajin luonteen”. ”Tämä ei kuulu jalkapalloon”.

[nosto tasoitus=”oikea”]”Se pilaa lajin luonteen”. ”Tämä ei kuulu jalkapalloon”.[/nosto]

Moni kauhisteli myös, että se syö lajin jännitystä ja tappaa pelin tempon. Yhteisenä pelkona oli se, että tilanteiden tarkistus kestää liian kauan.

Confederations Cupissa useiden odotukset ja pahat aavistukset kävivät toteen.

Jo pelkästään alkulohkojen aikana avustavien videotuomareiden tukeen oli nojattu kuudessa ”pelin kannalta ratkaisevassa tilanteessa” sekä 29 muussa ”merkittävässä tapauksessa”. Näin kuvaili kansainvälisen jalkapalloliiton FIFA:n erotuomaripäällikkö Massimo Busacca.

35 konsultointia 12 ottelussa – noin kolme kertaa per peli.

Erotuomari voi tarkistuttaa tuomionsa neljässä eri tilanteessa. Maaleissa ja niitä mahdollisesti edeltäneissä rikkeissä, rangaistuspotkuissa, suorissa punaisissa korteissa ja väärille pelaajille annetuissa korteissa ja ulosajoissa.

Kaikista näistä saimme MM-esiturnauksessa esimerkkejä niin hyvässä kuin pahassa. Systeemi toimi, mutta ei tarpeeksi hyvin. Tuomiot kestivät ja välillä oli epäselvyyttä, miksi tilanteita edes tarkistettiin. Pelaajat, valmentajat ja katsojat närkästyivät. Plussat ja miinukset söivät toisiaan.

Moniselitteinen muutos

Jalkapalloon tuotiin hiljattain maaliviivateknologia, joka oli jättimenestys ensimmäisistä hetkistä lähtien. Se on yksinkertainen ja ehdoton. Tuomari saa välittömästi tietää, ylittikö pallo maaliviivan vai ei.

Avustavien videotuomarien käytössä on yksi merkittävä ero maaliviivateknologiaan. Se on huomattavasti tulkinnanvaraisempi menetelmä.

Lopullisen päätöksen tekee yhä kentällä kirmaava tuomari. Tästä saimme esimerkin Confederations Cupin loppuottelussa, kun Chilen Gonzalo Jara löi kyynärpäällään Saksan Timo Werneriä kasvoihin.

Tilanne tarkistettiin videolta ja Jara sai vain keltaisen kortin. Werner ja Saksa kokivat vääryyttä.

Monien mielestä tuomioon vaikutti ikävästi jalkapallon sääntökirjan harmaa alue, kirjoittamaton kohta. Finaaleissa ja muissa tärkeissä otteluissa punainen kortti ei nouse yhtä herkästi.

Maailmanmestaruusturnauksen loppuottelussa punainen kortti nähtiin edellisen kerran vuonna 2010, kun Hollannin John Heitinga ajettiin kahden varoituksen seurauksena jatkoajalla suihkuun. Vuoden 2006 finaalissa punaista näki uransa viimeisessä ottelussa Ranskan Zinedine Zidane, joka pysäköi ohimonsa Italian Marco Materazzin rintalastaan.

Toisenlaista dataa on vaikeampi etsiä ja analysoida. Kuinka monta punaista korttia jäi jakamatta? Hollannin ja Espanjan välisestä finaalista löydämme jälleen yhden esimerkin, kun Nigel De Jong jysäytti jalkapohjansa Xabi Alonson rintaan. Hän sai kung-fu-potkustaan keltaisen kortin. Olisiko videotuomarin sana vaihtanut kortin värin?

FIFA:n johto on myöntänyt, että uuden systeemin on vielä kehityttävä. Puljun päämies Gianni Infantino haluaa avustavat videotuomarit ensi vuoden Venäjän MM-kisoihin.

– Me opimme, me kehitymme ja me jatkamme testejä, sanoi Infantino ESPN:n mukaan.

[nosto tasoitus=”oikea”]”Me opimme, me kehitymme ja me jatkamme testejä”[/nosto]

– Meidän on yhä hiottava joitain yksityiskohtia, kuten kommunikointia ja päätöksenteon nopeuttamista.

Avustavia videotuomareita ja erotuomareita on ohjeistettu uuden systeemin käytöstä konferensseissa ja sitä on testattu ja pohdittu jo pidempäänkin. Se on kuitenkin uunituore lisä jalkapalloon. Se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä niin pelaajilta, valmentajilta kuin yleisöltäkin.

Confederations Cupin tuomarit olivat kovassa paikassa. He olivat ensimmäisinä esittelemässä tuotetta, joka ei ole valmis. Heillä oli hyvin rajallinen aika sisäistää uuden systeemin teoria ja käytäntö, mikä näkyi jahkailuna päätöksissä ja huokailuna katsomoissa ympäri maailman.

On vaikeaa sanoa, onko vuosi riittävä aika systeemin hiomiseen. Veikkaan, että ei.

Videotuomarointi on yhä kokeilu. On mahdollista, että se kuopataan jokin päivä epäonnistuneena kokeiluna, joskin mahdollisuudet tälle lienevät hyvin pienet.

Haluaisin vain muistuttaa, että muutokset ja niiden perinpohjainen ymmärtäminen vievät aikaa – myös rautaisilta ammattilaisilta.

Olen seurannut jalkapalloa koko elämäni enkä ole varma, pystyisinkö selittämään alati muuttuvan paitsiosäännön eri koukeroita kertaistumalla jollekin tuttavalleni, joka seuraa lajia vain harvoin, jos ollenkaan. Mestarien liiga -tason pelaajillakin tuntuu välillä olevan vaikeuksia sen ymmärtämisen kanssa.

Siitä ei ole isossa kuvassa kauan aikaa, kun pallon sai vielä palauttaa maalivahdin käsiin. Eteenpäin on menty.