Sanotaan, että kehittyminen lähtee omien heikkouksien tunnustamisesta ja niiden hyväksymisestä. Opiskellaan, kehitytään ja kasvetaan.

Jotkut lähtevät tekemään itse ja toiset hyppäävät perämieheksi jättäen suurimman vastuun kipparille. Ensimmäisessä skenaariossa todennäköisemmin löytää itsensä karikosta, kun toinen vaihtoehto antaa mahdollisuuden vaikutteille ja tietyn ammatillisen selkänojan eli metodin, ammattiminän, rakentamiselle.

Monet meistä valitsevat ensimmäisen mahdollisuuden, oppimisen kantapään kautta. Toista vaihtoehtoa on yksinkertaisesti vaikeampi valita, etenkin jos mielikuvien tasolla ollaan jo paljon enemmän kuin pelkkä peliä opetteleva noviisi. Ensimmäinen vaihtoehto kutsuu nöyryyttä, ja siitä pääsemme Sami Hyypiään.

Pelaajana Sami Hyypiä oli nöyrä pelin edessä, ja juuri se nöyryys, omien kykyjen maksimointi, teki hänestä niinkin suuren legendan. Valmentajana hän on sen sijaan ollut pelkkä mies kentän laidalla, yksi niistä monista entisistä pelaajasta, jotka hakevat jatkoa uralleen. Jos Hyypiä olisi valmentajana superlahjakas, olisi ensimmäinen tie voinut sopia hänelle. Sen sijaan koska hän ei ole, näyttää tuo tie nyt niin mutkaiselta, että pian luisutaan tieltä. Taas. Jo kolmannen kerran.

Bayern Leverkusen, Brighton & Hove Albion ja nyt ulapalla ollaan FC Zürichin kanssa. Pelaajana Hyypiä rakensi uraansa varsin maltillisesti, vaikka siirto Hollannista Liverpooliin olikin tietysti iso askel. Miksi samaa logiikkaa ei ole käytetty valmentajana?

Syy on todennäköisesti sattumassa, kuten elämässä yleensä. Kun vaan on jossain yhteisössä, avautuu ennen pitkää mahdollisuuksia. Hyypiälle se mahdollisuus oli Leverkusenin luotsaaminen, vaikka kokemuspohja oli siinä kohtaa hyvin rajallinen. Jälkikäteen ajatellen se saattoi olla karhunpalvelus suomalaiselle.

Kun ensimmäinen suuri pesti tuli niin nopeasti, jäi valmentajaminän rakentaminen vähiin. Eihän Hyypiä edes ollut varma tuolloin, haluaako hän ylipäätänsä valmentaa. Myönsi Hyypiä itsekin, että pesti on kokeilua ja hyvä tapa varmistua siitä, onko tämä se mitä hän haluaa jatkossa tehdä.

Zürich-pesti on Hyypiälle nyt numero kolme. Jos hän edelleen haluaa valmentaa, olisi ehkä syytä valita toinen tie. Saattaa nimittäin tuo ensimmäinen tie olla pian kuljettu loppuun. Siksi Hyypiän kannattaa kysyä itseltään pian, mitä hän haluaa tulevaisuudessa tehdä.

Tarvitseekohan joku huippuluotsi juuri nyt nälkäistä ja menestystä hamuavaa apuvalmentajaa?

Jaakko Käyhkö
Twitter: @JaakkoKayhko

 

Aiheet Hyypiä Sami Suomalaiset ulkomailla Uutiset Veikkausliiga