Usein me suomalaiset katselemme kaihoisasti etelämmäs Eurooppaan, kun puhumme jalkapallosta ja sen aiheuttamista tunnekuohuista. Mitä suuremmat tunteet, sitä parempi meno.

Näin moni tuntuu ajattelevan.

Tässä tovi taaksepäin juttelin eräälle tuttavalleni, jota en ollut nähnyt muutamaan vuoteen. Hän kyseli minulta ne perinteiset suomalaiset jäänrikkomiset. Että mitä nykyään kuuluu ja mitäs oikein teet.

”Vai että futiksesta kirjoittelet?” hän innostui.

Juttelimme sitten hetken koko maailman lempiaiheesta, eli pyöreästä pallosta, välineestä, joka liikuttaa jokaista. Tuttavani kertoi olevansa Real Madridin ystävä ja haluavansa joskus matkata paikan päälle Santiago Bernabeulle.

”Tunnelma Madridissa hakkaa melkoisesti meiningin verrattuna Suomeen”, hän puntaroi, ”ja siksi matsit Suomessa eivät kiinnosta.”

”Siellä se todellinen meno on!” hän jatkoi silminnähden innostuneena.

En jaksanut alkaa väitellä vastaan, mutta pari asiaa olisin hänelle halunnut oikaista.

Kohtuuttomat fanit

On melko kornia täältä Suomesta käsin kyseenalaistaa fanien toimintaa Madridissa. En ole kasvanut madridilaiseen kulttuuriin ja normistoon. Ja ehkäpä näistä syistä en ymmärrä aina kaikkia tempauksia.

Katsotaanpa silti ihan vaan viimeaikaisia tapahtumia.

Valkopaitojen fanit kärsivät ilmeisesti jonkinlaisesta kollektiivisesta muistinmenetyksestä, ja tässä dementoituneessa kiittämättömyyden katkussa Iker Casillasin saavutukset seurassa ovat unohtuneet. Seuraikoni on saanut osakseen jo pidemmän aikaa kohtuutonta huutelua. Aika lailla vailla syytä, kuten viimeksi La Ligassa Valenciaa vastaan.

”Nyt riittää, h…tti soikoon”, oli turhautuneen Casillasin äyskäisy yleisömereen.

Kovin kauan ei ole myöskään Levante-ottelusta, jossa Casillas sai niin ikään osakseen pilkkakirveitä. Eikä tuossa mitään ihmeellistä ole enää tänä päivänä, paitsi, että seuralegenda vietti koko pelin penkillä!

Eikä Casillas ole suinkaan ainoa pilkkaan törmännyt. Kertaalleen Cristiano Ronaldokin on syyllistynyt haistattelemaan fanien suuntaan kohtuuttoman haukkumisen jälkeen. Muitakin esimerkkejä riittää.

Aiemmin tällä kaudella Valdebebasissa, Real Madridin harjoituskeskuksessa, Jese ja Gareth Bale joutuivat varomaan vihaisia kannattajia. Onneksi walesilainen oli autonsa sisällä, joten ainoastaan Balen ego ja kaara ottivat osumaa. Jese selvisi verbaalisella pahoinpitelyllä.

Miksi Real Madrid vaihtaa valmentajaa?

Real Madrid on valmentajalle unelmatyöpaikka. Siis niin kauan kuin menestystä tulee. Vuosi jälkeen Déciman Carlo Ancelottin työpaikka on uhattuna. Kausi on madridilaisella mittapuulla pannukakku. Menestys lasketaan pokaaleissa, ja silloin mikä tahansa muu sijoitus on selittelyä.

Ja Real Madridissa kaksi pokaalia kuudesta on kuin deitin saattaminen kotiovelle ilman yömyssyä.

Jos Madridissa mättää fanit, toinen ongelma on media. Englannissa sanomalehdet levittävät paniikin tunteen, kun taas Espanjassa radiokanavat erottavat valmentajia. Nyt vaan odotetaan aikaa, jolloin taajuus viritetään potkuhertseille.

Järjen kanssa kaikella tällä ei välttämättä ole aina mitään tekemistä, vaan kyse on enemmänkin tavoista ja tottumuksista. Ei koira hauku kissaa puusta, koska se on järkevää. Se nyt on vain syntynyt tekemään niin. Sama pätee Real Madridiin. Jatkuva mania on osa seuran persoonallisuutta, osa sen dna:ta.

Huippuvalmentajat, kuten Jose Mourinho, ovat kaikki vuorollaan törmänneet seuran järjettömyyteen. Pian on Ancelottin vuoro törmätä. Jotta Real Madrid olisi muuta, realismin pitäisi muuttaa Madridiin ja surrealismin tulisi vaihtaa maisemaa. Mutta tuskin madridilainen valkoisesta pakkopaidastaan pääsee.

Niin, tuttavani, menoa tosiaan Madridissa riittää, mutta todellisen perään kannattaa huudella vaikkapa täällä Helsingin Töölössä. Real Madridissa on monia hienoja ominaisuuksia, mutta faktisuus ja aitous eivät kuulu tämän suuruuden hyveisiin.

Jaakko Käyhkö
Twitter: @JaakkoKayhko

Aiheet Käyhkön Kulma La Liga Real Madrid Uutiset