Tänään tiistaina FC Hämeenlinnan on ollut määrä tiedottaa kilpailutoimintansa lopettamisesta. Seurakirjan viimeinen luku on on pysähdys keskelle ei mitään.

”Kauneus on tarkoituksenmukaisuuden muoto ilman tarkoitusta.”

Urheilumaailman Kommenteissa harvoin lainaillaan preussilaisia filosofeja, mutta nyt aion tehdä poikkeuksen. Immanuel Kant tuskin arvasi, että pari sataa vuotta myöhemmin hänen sitaattinsa liitettäisiin riutuvaan entiseen Veikkausliigan seuraan.

Vuonna 1991 hämeenlinnalaisen futiksen visiot olivat näyttävät. Pystytettiin lippulaiva Hämeenlinnaan. Fuusio syntyi Hämeenlinnan Pallokerhosta ja Pallo-Kärpistä. Tarina alkoi Kolmosesta ja huipentui vuosia myöhemmin Veikkausliigaan. Vuonna 2004 ryhmä oli lähellä kirjoittaa historiaa. MYPA oli kuitenkin lukemin 2-1-parempi Suomen Cupin finaalissa.

Kaudella 2012 joukkue tahkosi vielä Ykköstä ja tavoitteet olivat suuria. Pian alkoi vajoaminen, joka päättyy nyt Kolmoseen putoamisen kautta kilpailutoiminnan päättämiseen. Seuran menestysvuosia jäävät muistelemaan uskolliset kannattajat, jotka saattavat jatkaa tarinaa.

Ehkä syntyy uusi alku TamU-K:n tai Jokerit FC:n tapaan. Ehkäpä tyydytään toistelemaan seuran tarinoita pubeissa tai ehkä luetaan ikävään historiikkia mökkilaiturilla, kun futiskesä on kuumimmillaan. Kuka tietää.

Mutta mitä oli se alun hömpötys Kantista? Noh, filosofian ymmärrykselläni Kant puhuu sitaatissaan kauneuden olevan subjektiivista ja samalla objektiivista. Että kauneus on vähän kuin katsojan silmässä, mutta yhtä hyvin voi myös nähdä väärin. Olen toki varmasti vähän hakoteillä liittäessäni löyhällä filosofian osaamisellani nämä asiat yhteen, mutta muistin tuon sitaatin ja siitä ajatukseni harhautui Hämeenlinnaan.

FC Hämeenlinnaa on kutsuttu ”muoviseuraksi”, jollaiseksi usein kutsutaan perinteisten seurojen fuusioiden synnyttämää uutta tulokasta, jolla ei ole painolastinaan historian riitoja mutta ei myöskään kaihottavia tarinoita. Yritetään selventää asiaa.

Jos seura ”X” tekee jotain, se herättää tunteen ”Y”. Jos HJK pääsee Eurooppa-liigaan, suuri massa ajattelee asiasta jotakin; jos HIFK nousee Veikkausliigaan, syntyy jokin reaktio; jos MYPA poistuu liigasta, asiasta nousuu porua. Herättääkö FC Hämeenlinnan kohtalo yleisesti tunteita? Niinpä.

Puhtaan järjen kritiikki – jos tunteet voidaan ajatella objektiivisina – sanoo, ettei FC Hämeenlinnan näivettymistä tarvitse surra. Siksi minun on vaikea löytää futisihmisenä seurasta ominaisuuksia ja arvoja, joiden menettäminen kirpaisisi kyyneleen verran. Mutta jotkut voivat, sillä heille on ehtinyt muodostua suhde seuraan.

Itkevätkö nämä ihmiset sitten muovisia kyyneleitä? Tuskin. He ovat nähneet seurassa jotain mitä minä en ole. Heidän mielissään muovi on ainakin joskus ollut kultaa.

Toisin sanoen muoviseura on voinut merkitä joillekin vaikka mitä, kun taas toisia se ei liikuta edes yhden ajatuksen vertaa. Siinäpä sen perintö.

(Videossa FC Hämeenlinnan nousutunnelmia vuosituhannen alusta.)

Jaakko Käyhkö
Twitter: @JaakkoKayhko

Aiheet Artikkelit FC Hämeenlinna Käyhkön Kulma Video Uutiset