Jussi Vasara kehittyy huippuvalmennuksessa – muistoissa myös ”jalkapallollinen shokki”

Veikkausliigan on tarkoitus kehittää laadukkaita pelaajia, jotka oikeana aikana ottavat askeleen suuremmille areenoille. Myös valmentajat haluavat koko ajan nostaa tasoaan.

Mika Lehkosuon määrätietoinen työ sai paljon kiitosta FC Hongassa. Nyt valmentaja haluaa levittää oppejaan ja kehittyä samalla itse HJK:ssa. Kahdeksan kautta ”Banan” alaisuudessa Espoossa pelannut Jussi Vasara näki lähietäisyydeltä entisen huippupelaajan kasvun huippuvalmentajaksi.

– Meillä oli vuonna 2010 hurmoksellinen puoli vuotta. Lehkosuo ja Gert Remmel yhdessä oli silloin aikamoista. Se oli jalkapallollinen shokki, joka meni jopa liian syvälle. Uudet asiat tulivat niin nopeasti, että jälkikäteen ajateltuna heidän olisi pitänyt suodattaa meiltä pelaajilta jotain, Vasara muistelee.

– Dataa vain tuli ja tuli. Mutta en ikinä vaihtaisi sitä aikaa mihinkään, opin paljon.

”Jalkapallollinen shokki” konkretisoitui heinäkuussa 2010, kun Honka tippui Eurooppa liigan karsinnoissa walesilaiselle amatöörijoukkueelle Bangor Citylle. Moni espoolaisten pelaajista on myöhemmin kertonut olleensa tuolloin yksinkertaisesti liian väsynyt, vaikka kautta oli jäljellä puolet. Joukkue kuitenkin omaksui luotsinsa ideologian myöhemmin ja saavutti muun muassa Suomen Cupin mestaruuden ja Veikkausliigan hopeaa.

Vasara antaa konkreettisen esimerkin, missä Honka hänen mielestään kehittyi eniten Lehkosuon aikakaudella.

– Pelissä on aina tietyt lainalaisuudet, mutta jalkapallo on silti prosessi, joka elää koko ajan. Kaksi saman pelipaikan pelaajaa voivat olla hyvin erityylisiä. Heiltä ei voi vaatia samoja asioita ja heidän vahvuutensa ovat erilaisia.

– Joukkueen pitää osata muokkautua, kun vaihdosta tulee uusi pelaaja. Minun mielestäni me menimme tässä eteenpäin. Pelasimme tietyillä lainalaisuuksilla, mutta esimerkiksi lähempänä ”Banan” loppuaikoja olimme suoraviivaisempia.

Tällä hetkellä Vasara harjoittaa jalkapalloilijan ammattiaan Seinäjoella toisen ”uudenajan” valmentajan, Simo Valakarin alaisuudessa. Lehkosuota ja Valakaria yhdistää kovan pelaajauran lisäksi intohimoinen suhtautuminen valmentamiseen ja kaikkeen mitä huippupelaajan kokonaisvaltaiseen kehittämiseen vaaditaan.

Vasara liittyi Valakarin kokoonpanoon noin kuukausi sitten.

– Minun on ollut helppo tulla joukkueeseen mukaan. Se tarkoittaa, että ympärilläni olevat palaset ovat kohdillaan. Meillä on hyvin organisoitu joukkue. Perjantain ottelussa meillä oli kolme uutta pelaajaa, mutta paketti ei hajonnut.

Vasara ei halua vertailla Lehkosuota ja Valakaria. Hän tyytyy toteamaan, että heissä on yhtäläisyyksiä mutta myös paljon eroavaisuuksia. Molempien luotsien takana on tällä hetkellä vahva taustatiimi, jonka Vasara uskoo olevan tärkeä palanen menestyksekkäässä toiminnassa.

– SJK:n taustojen kemiat tuntuvat toimivan ja kaikki ovat koko ajan kartalla mitä tapahtuu. Valakari vaatii itseltään paljon ja on hyvä esimerkki pelaajille. En tuntenut häntä aiemmin, joten minulla ei ollut ennakkokäsityksiä.

– Tulin hakemaan Seinäjoelta prosessia, missä voin kehittyä. Tekemisessämme alkuverryttelystä lähtien kaikki tähtää 90 prosenttisesti pelillisiin asioihin. Jos ottelussa taas tapahtuu jotain erityistä, sitä käydään varmasti seuraavalla viikolla läpi harjoituksissa.

28-vuotias Vasara kertoo oppineensa hillitsemään myös itseään, ettei ylianalysoi jalkapalloa. Keskikenttäpelaaja pelasi Veikkausliigaa Hongan paidassa 182 ottelua kahdeksassa vuodessa.

Kuningaslaji on varmasti pyörinyt myös hänen perheensä päivällispöytäkeskusteluissa, sillä Jussin isoveli Vesa pelasi yli 200 liigaottelua ja toimi Hongan valmennusryhmässä Lehkosuon rinnalla. Nykyisin luotsikaksikko vaikuttaa HJK:ssa.

– Harjoituksissa voi ja pitää prosessoida ajatuksia. Pelissä tekeminen menee hitaaksi, jos alkaa miettimään liikaa. Pelissä tehdään sitä mitä on oppinut. Pallo pitää osata ottaa haltuun oikeassa peliasennossa ja syötöt lähteä kuten niiden pitää. Nukun yöni ennen pelejä paremmin, kun en silloin mieti asioita liikaa.

– Olen saanut SJK:ssa hyvin onnistumisia. Ymmärrän mitä teemme kentällä, vielä ei ole kertaakaan tarvinnut seistä huuli pyöreänä, Vasara naurahtaa.

Matti Heikkilä