Käynnissä olevat huippuvärikkäät MM-kisat innostivat SuomiFutis-sivuston toimituksen muistelemaan menneitä – ikimuistoisimpia kisoja, otteluita, yksittäisiä tapahtumia. On Pekka Mäntylän vuoro kertoa omansa.

*

Kesämökillämme oli vanha mustavalkotelkkari, joka väännettiin päälle oikean alakulman nappulasta. Ei sählätty kaukosäätimellä, mutta antennin oikeaa asentoa kylläkin.

Vuonna 1990 mustavalkoinenkin oli tärkeä, jotta Pekka, kohta 8, pystyi ensimmäistä kertaa aktiivisesti seuraamaan MM-kisoja.

Argentiina kiehtoi, koska pikkupoikakin ymmärsi Maradonan ympärillä pyörineen hypen.

Ja Kamerun! Liekö yksikään salolainen pikkupoika kuullutkaan moisesta maasta, mutta ruudulta näkyi jotain aivan hämmästyttävää. Kolumbian kahjo maalivahti, entiseksi hyökkääjäksi sittemmin paljastunut Rene Higuita, tykkäsi seikkailla pallon kanssa missä sattuu, kunnes paikalle osui Roger Milla.

Roope Ankkaa kiusaavasta Milla Magiasta ilmiselvästi sukunimensä saanut Roger riisti pallon, kuljetti sen maaliin ja riensi vetkuttamaan lantiotaan hullunkurisesti kulmalipulle. Maaginen velho, ihan kuin tuo onnenlantinjahtaaja Vesuviukselta! Välitön hullaantuminen.

38-vuotias, maan presidentin anelun vuoksi joukkueeseen valittu Milla teki turnauksessa neljä maalia. Odotin Kamerunilta kiivaasti lisää ihmeitä, kun ahkeran mansikanpakastuksen palkintona myöhään illalla (kotona ihan väritelkkarista) alkoi Englanti-puolivälierä.

Huonosti kävi lopulta jatkoajalla, kun Englanti oli saanut toisen rankkarinsa. Epäreilun suuri määrä minusta. Suretti.

Neljä vuotta myöhemmin Milla teki taas paluun MM-joukkueeseen – ja maalin, 42-vuotiaana. Mutta Kamerun ei pärjännyt, ei alkuunkaan. Edelleen se harmitti.

*

Tänä kesänä Kamerun-sympatiani on jo todella kovalla koetuksella, kun ällöttävästi keskenäänkin kiukutteleva ja Lannistumattomat Leijonat -lempinimensä loannut joukkue on ollut Brasiliassa silkkaa sontaa.

Myös Millan veikeään julkisuuskuvaan on sittemmin roiskunut ripulia. Armoitettu futiskirjailija Simon Kuper on paljastanut Millan käytännössä vanginneen toistasataa pygmiä kolmeksi päiväksi Kamerunin päästadionin uumeniin 1992.

Tarkoituksena oli järjestää hyväntekeväisyysturnaus kääpiöiden hyväksi, mutta ei se ihan tainnut onnistua. Valtavalle stadionille nimittäin ilmestyi kourallinen ihmisiä – tarinan mukaan lähinnä herjatakseen osallistujia.

Tieto lisää fanittamisen tuskaa. Roger Milla on myöhemmin tehnyt ilmeisesti ihan menestynyttäkin hyväntekeväisyyttä, mutta pygmiepisodi kummasti puskee mieleen, kun menneiden MM-juhlien koosteissa välähtää kulmalipulla tanssiva miikajuntusmainen taikalanne.

Tätä tekstiä kirjoittaessa hätkähdän, kun tarkistan Millan syntymävuoden: 1952. Supertähdeksi 38-vuotiaana syttynyt Milla on siis jo 62-vuotias.

Outoa. Tai no, Milla oli 42-vuotias USA:n kisoissa 1994, joten totta kai hän on nyt 62. Mutta kun itse en vaan mitenkään voi uskoa olevani 20 vuotta vanhempi kuin vuonna 1994.

Pekka, kohta 32 v.
Twitter: @pjmant