Kommentti: Pukki, Ring, Furuholm – kaikki pelkkiä floppeja?

Jos joku olisi kysynyt alkuvuodesta 2012, missä Teemu Pukki, Alexander Ring ja Timo Furuholm ovat vajaan kahden vuoden päästä urallaan, ainoastaan paatunut pessimisti olisi osannut vastata oikein.

Vuoden 2012 alussa kolmikko oli kotiutunut Saksaan. Pukki tehtaili maaleja Schalkessa ja pisti valmentaja Huub Stevensin naamalle hymyn kerta toisensa jälkeen. Ring oli esiintynyt lupaavasti treenipeleissä ja moni odotti sisukkaan nuorukaisen nousevan jopa avaukseen Borussia Mönchengladbachissa. Furuholm tavoitteli avauspaikkaa bundesliiganousua kärkkyneen Fortuna Düsseldorfin miehistössä.

Tuolloin kolmikko johti tietyllä tapaa suomalaisen jalkapallon uutta tulemista. Kaivattiin uusia tähtiä, ja erityisesti Ring ja Pukki kimaltelivat lupaavasti. Odotukset olivat korkealla, ja nämä miehet antoivat aihetta optimismiin.

Vajaa kaksi vuotta myöhemmin, marraskuussa 2013, pelaajien maisemat ovat vaihtuneet siinä missä tavoitteetkin. Maaliton Pukki taistelee avauspaikasta Celticissä, Furuholm tahkoaa Saksan kolmosliigaa Hallescher FC:ssä ja Ring on penkkisoturi 2. Bundesliigan Kaiserslauternissa.

Mikä meni pieleen?

Toki jokaisen pelaajan kohdalla voi hiukan jossitella. Ei ainakaan voi sanoa, että suomalaisten kohdalla tie olisi ollut aurattu luottomiehistöön. Ehkäpä Huuhkaja-pelaajat joutuivat yksinkertaisesti tekemättömään paikkaan.

Mitä jos gelsenkircheniläiskäskijä Jens Keller olisi luottanut kahden kärkipelaajan taktiikkaan ja laittanut Pukin hollantilaistykki Klaas-Jan Huntelaarin vierelle pysyvästi? Entä jos Ring ei olisi kärsinyt muutamaa ikävää loukkaantumista ja olisi saanut koko ajan antaa näyttöjä terveenä? Tai mikäli Furuholm olisi saanut heti alkuun muutaman onnistumisen Fortunassa – ehkäpä sitten valmentaja olisi ymmärtänyt paremmin miehen tarpeellisuuden?

Tai sitten kysymysmerkeille ei ole tilaa huippu-urheilussa, ehkä mikään ei mennyt pieleen; ehkä kolmikko pelaa tällä hetkellä täsmälleen juuri siellä, mihin taso heidät oikeuttaa. Ei huippu-urheilussa oikeastaan mikään tapahdu sattumalta. Pitkässä juoksussa jokainen päätyy suurella todennäköisyydellä kykyjään vastaavaan seuraan.

Pettymykset näiden pelaajien kohdalla kumpuavat näistä muutaman vuoden takaisista odotuksista – toivottiin tähtiä ja saatiin tusinatavaraa. Pelaajien nykytaso on yksinkertaisesti näihin haaveisiin ja odotuksin nähden floppi.

Kertaalleen unohdetut lupaukset

Toisaalta voi sanoa, että vuoden 2011 jälkeen odotukset kolmikkoa kohtaan ovat olleet täysin ylimitoitetut. Tämän tajuaa, kun kelloa kääntää vielä tuosta vuoden verran taaksepäin. Vielä vuonna 2010 kukaan ei nimittäin odottanut tältä kolmikolta oikeastaan yhtään mitään.

Tuolloin, reilut kolme vuotta sitten, Furuholm oli pahoista polvivaivoista kärsinyt entinen lupaus. Spekulaatiota taidettiin tuolloin käydä lähinnä siitä, jatkuuko ura vai ei. Pukki taas istui penkillä Espanjan alasarjassa ja palasi Suomeen itseluottamuksensa menettäneenä entisenä toivona. Ringin kohdalla yleinen mielipide oli luokkaa suhteellisen lupaava entinen jämäjuniori Saksasta.

Tätä taustaa vasten puheet floppaamisesta ovat typeriä. Se, että tuollaisista lähtökohdista selviää Veikkausliigasta Bundesliigaan, on oikeastaan huippusuoritus. Erityisesti Pukki ja Ring johtavat A-maajoukkueen uutta tulemista, ja siksi kaksikolta oikeastaan vaaditaan enemmän kuin he ovatkaan. Floppi-sana on turha, jos odotukset ovat jo alun perin ylimitoitetut.

Oikeastaan jos joku olisi kysynyt vuoden 2010 paikkeilla, missä tämä kolmikko vaikuttaa kolmen vuoden päästä, olisi oikeaan vastaukseen vaadittu jo jonkinlainen optimisti.

Jaakko Käyhkö (Twitter:@JaakkoKayhko)