HJK:n tuplamestarivalmentaja Antti Muurinen pohtii SuomiFutis.com-sivuston laajan erikoishaastattelun kolmannessa osassa muun muassa aikaansa Huuhkaja-luotsina, omaa sopimustilannettaan ja suomalaisseurojen vaikeuksia eurokentillä.

Haastattelun ensimmäisen osan pääset lukemaan tästä ja toisen osan tästä!

Sait todella voimakasta kritiikkiä ollessasi A-maajoukkueen peräsimessä sen kulta-aikoina. Haluaisitko jotenkin kommentoida tätä saamaasi kritiikkiä?

Käsittääkseni en ollut kaikkia niitä vuosia A-maajoukkueen peräsimessä, kun ”kultainen sukupolvi” oli lahjakkaimmillaan. Siitä on kulunut jo pitkä aika, kun valmensin maajoukkuetta. Kohdallani tulokset puhukoot puolestaan…

En silloin, enkä nyt koe tuota aikaa pettymyksenä. Totta kai se harmittaa, että emme päässeet kisoihin. Yöuniani en ole kuitenkaan menettänyt. Minulle on jälkikäteen monesta eri suusta todettu, että pelasimme niin hyvää futista ja saavutimme niin hyviä tuloksia, että loimme itse itsellemme ne kovat odotukset. Viittaan tässä nyt siis esimerkiksi voittoihin Norjasta, Portugalista, Kreikasta ja Jugoslaviasta.

Tietysti ne jotkut jutut, jotka silloin tapahtuivat, tuntuivat ikäviltä ja raaoilta. En halua kuitenkaan mennä liian syvälle tähän aiheeseen. Sanotaan, että jokainen saa ansionsa mukaan. Ehkä sanonta päti myös minun kohdallani.

Palataan hieman A-maajoukkueaikojesi otteluihin. Monessa ottelussa A-maajoukkue oli epäonnekas. Esimerkiksi vieraspeli Jugoslaviassa vuonna 2002 oli Suomelta pääosin loistava ottelu, jossa Suomi oli selväsi parempi, mutta silti hävisi. Muistatko tuon matsin?

Muistan. Olimme aivan ylivoimaisia. Ja tietenkin kun hävisimme, niin sekin oli valmennuksen syytä.

Ja sitten tietenkin Tshekki-peli Teplicessa, jonka hävisimme 4-3. Silloin 3-3-tilanteessa Shefki Kuqilla oli se huippupaikka ja minuuttia myöhemmin pallo on meidän maalissa. Pallo meni vielä Sami Hyypiän puikoista hyökkääjälle, joka sitten teki maalin. Ja tappio oli tietenkin minun syytä.

Nyt kun jälkikäteen palaan tuohon aikaan, niin jotenkin maineeni ryvettyi maajoukkueesta saatujen potkujen aikaan. Tarkoitukseni ei ole ärsyttää ihmisiä, enkä myöskään hamua kunniaa; en halua olla parrasvaloissa. En siis tiedä tai oikeastaan ymmärrä, miksi ja mistä se voimakas kritiikki kumpuaa.

Olen kuitenkin vain fanaattinen jalkapalloihminen ja olen todella iloinen, että saan tehdä tätä työtä. Ja heikkona hetkenä – jos niitä on edes ollut – en ole voinut ajatella, että en halua olla mikään sylkikuppi – ja nyt lopetan. Niin paljon rahaa en ole tästä hommasta tienannut, että olisi voinut lopettaa. Sitä paitsi olen edelleen niin älyttömän motivoitunut. Haluan vain tehdä työtä ja tulosta jalkapallon parissa.

Olet saavuttanut todella hyvää menestystä HJK-luotsina, mutta silti saanut toinen toisensa perään vain vuoden jatkosopimuksia. Mistä luulet sen johtuvan?

Olenko liian vanha? Olenko ollut liian kauan mukana? Herranjestas, minä täytän 58 vuotta. Sehän ei ole ikä eikä mikään. En oikein tiedä. Rehellisin vastaus on, että sinun tulisi kysyä tätä Olli-Pekka Lyytikäiseltä.

Mielestäni pidemmät sopimukset osoittavat hyvää suunnitelmallisuutta ja päätöksentekoa. Siksi minusta tuntui hyvältä, kun esimerkiksi Martonen sai eilen kahden vuoden jatkon sopimukseensa.

Itse ehdottomasti edustan sellaista kantaa, että lyhyet sopimukset ovat jopa törkeitä. Yhden vuoden sopimukset luovat epävarmuutta. Toisaalta tunnen Lyytikäisen ja hän ajattelee, että pelaajista ja valmentajista saa enemmän irti kun tekee lyhyempiä sopimuksia.

Tämä on älyttömän hyvä kysymys. Olen vähän pettynyt yhden vuoden sopimuksiin. Se on ollut sitä jo kaksi tai kolme vuotta kohdallani. Olenko liian epäluotettava tai huono?

Jos ei puhuta minusta, niin toivoisin seurojen tekevän sellaisia pelaaja- ja valmentajavalintoja, että he uskaltaisivat myös luottaa niihin valintoihin. Lyhyet sopimukset ovat ajatusmaailmaani vastaan.

Sinua kohtaan esitetyssä kritiikissä on kajottu jopa enemmän henkilöön kuin saavuttamiisi tuloksiin?

Kyllähän esimerkiksi Urheilulehden päätoimittaja Jukka Rönkä on todennut minulle, ettei hänellä ole mitään minua vastaan. Kuulemma yleisö tykkää lukea ja lehden levikki lisääntyy, kun linja on sellainen mitä se on. Kai se on niin, että kansa tykkää lukea enemmän negatiivisia kuin positiivisia juttuja.

Kerron muuten usein tämän tarinan, joka kuvaa osuvasti meidän kansanluonnetta. Mestareiden liigassa kun olimme juuri voittaneet Benfican 2-0, kävelin lehdistöaluetta kohti ja siinä matkalla törmäsin viiteen eri ihmiseen. Neljä heistä tokaisi, että kylläpä Benfica oli huono tänään.

Tällaisia me suomalaiset vaan taidamme olla. Mutta minä en jaksa vaivata päätäni negatiivisuudella. Minä ainakin haluan olla positiivinen. Minulle riittää koti, työ ja harrastus. Minä en kaipaa muuta. Nämä asiat tekevät minut onnelliseksi.

Olet intohimoinen jalkapalloihminen, joten seuraat varmasti tarkasti aiheesta käytävää keskustelua. Onko sinun mielestäsi Suomessa todellista jalkapallokeskustelua?

Ei Suomessa ole todellista keskustelua. Ei puida asioita kunnolla ja mietitä, että miksi emme pärjää Euroopan kentillä. Asioita tulisi analysoida kunnolla läpi.

Kysytään sitten ja mennään sitten suoraan pelillisiin seikkoihin. Rajataan taloudelliset asiat pois tästä keskustelusta ja mennään suoraan pelin sisään. Eli miksi suomalaiset joukkueet eivät pärjää Euroopan kentillä?

Kansainvälinen tempo on niin paljon kotimaista kovempaa, että takki tyhjenee. Myös taktinen ymmärrys pitäisi olla paremmalla tasolla. Pitää ymmärtää pelillisiä asioita, eli esimerkiksi milloin pitää palloa ja missä kohtaa kannattaa hyökätä. Täytyy olla koko ajan ote pelistä. Näiden otteluiden kokemus puuttuu usein niin pelaajilta kuin valmennukselta. Lääke on tähän sama kuin minkä olen jo maininnut jo aikaisemmin: Lisää kansainvälisiä pelejä.

Esimerkiksi vieraskentälle mennessä tiedetään tasan tarkkaan, mitä sieltä on tulossa. Kun vaikka Schalke tulee vastaan kuin höyryjuna, niin silloin täytyy miettiä perusasioita. Monta peräkkäistä syöttöä pystymme pelaamaan omille. Monta sekuntia pystymme pitämään palloa. Näistä asioista on kyse. Jos pallo ei ole meillä, niin emme voi luoda tilanteita. Joudumme jatkuvalle puolustuskannalle, mikä rasittaa joukkuetta entistä enemmän.

Näitä pelejä pitää saada lisää. Liigapelit eivät riitä. Siksi esimerkiksi A-maajoukkuepelaajat ovat arvokkaita liigajoukkueille. He tuovat sitä kokemusta. He voivat kertoa muille pelaajille, mitä tapahtuu pelin tietyissä vaiheissa ja he voivat usein myös näyttää itse tarvittavaa esimerkkiä.

Lisäksi täytyy muistaa, että pelaajat ovat tärkeimpiä. Joukkuekokonaisuus ratkaisee. Joukkueessa voi olla muutama heikompi pelaaja mukana, mutta kokonaisuuden täytyy olla todella hyvä. Lisäksi valmentajan ja seuran tehtävä on luoda sellaiset puitteet, jossa joukkue voi olla parhaimmillaan.

Mutta näistä asioista pitäisi vaan keskustella enemmän ja vaihtaa mielipiteitä.

Keskustelu on siis avattu. Voit esittää oman mielipiteesi alla olevaan kommenttikenttään! Haastattelun ensimmäisen osan pääset lukemaan tästä ja toisen osan tästä!

Haastattelu: Jaakko Käyhkö

Aiheet Haastattelut HJK Lyytikäinen Olli-Pekka Muurinen Antti Uutiset Veikkausliiga