Mikä erottaa Sixten Boströmin Sami Hyypiästä ja Mixu Paatelaisesta? Joku ilkeämielinen huutaisi, että menestys valmentajana, mutta olemme nyt syvällisempien todisteiden äärellä.

Kun Paatelainen sai lähtöpassit Huuhkajista, hän lähti hakkaamaan päätä stadionin seinään Skotlantiin Dundee Unitedin manageriksi. Kun Hyypiä lähti ensin Bayer Leverkusenista ja sitten Brightonista, päätyi suomalainen jakamaan samoja oppeja Sveitsiin FC Zürichin peräsimeen. Yksi kehuisi tätä kaksikkoa sinnikkyydestä, toinen haukkuisi heitä jääräpäisyydestä.

Tietysti on mahdollista, että Hyypiä saa vielä käännettyä kurssin Sveitsissä (paremmaltahan se on jo näyttänyt) ja Paatelainen Skotlannissa (tuskin tulee tapahtumaan), mutta tietynlainen suuri ero ajattelussa on jo paljastunut näitä kolmea suomalaisluotsia arvioitaessa.

Kun Boström sai lähtöpassit HJK:sta, lähti mies hakemaan uutta kokemusta Columbus Crew SC:n organisaatiosta apuvalmentajan pestin kautta. Päävalmentaja Gregg Berhalter ei tiettävästi ole mikään suomalaisen sydänystävä vaan kaksikko enemmänkin on ajatellut pelistä samalla tavalla. Berhalter halusi Boströmin tiimiin esimerkiksi hänen taktisen osaamisensa vuoksi.

Suomalaisvalmentaja haluttiin siis ulkomaille hyvään organisaatioon, koska hänellä oli erityiskykyjä, tietynlaista ammatillista erityisosaamista. Ei liene kovinkaan usein toistunut yhtälö futishistoriassamme. Joku ilkeämielinen taas voisi kysyä, miksi Hyypiä haluttiin Sveitsiin ja Paatelainen Skotlantiin. Ei se syksyn aikana ainakaan ole auennut.

Berhalterin tiimin yhteistyö on toiminut todella hyvin, sillä Columbus Crew SC oli yltää aina MLS Cupin voittoon asti. Finaalissa haaste kävi liian hurjaksi. Oleellista ei kuitenkaan ole se, saavuttiko Boström nyt menestystä vaiko ei, vaan se, että hän oli valmis ottamaan yhden askeleen taaksepäin; hän oli valmis kehittymään ja opiskelemaan.

Mikä erottaa kolmikon toisistaan?

Viitsisikö Sami Hyypiä lähteä vielä apuvalmentajaksi johonkin huippu-organisaatioon, jos Sveitsin-keikka ei tuo tulosta? Paatelainen opiskeli peliä vuosikaudet ennen maajoukkuepestiä ja loi omaa metodiaan. Olisiko hän valmis tekemään saman uudelleen, jos tie nyt katkeaa?

Eikö nöyryys pelin edessä ole juuri se mittari, joka kaikista riisuvimmin paljastaa kehityspotentiaalin? Jos valmentaja ei uusiudu tai kehity, eihän hän ole sillloin muuta kuin pelkkä torso kentän laidalla. Kolmikosta juuri Boström on ollut se, joka on epäonnistumisen jälkeen lähtenyt luomaan uutta nahkaa.

Boströmiä ei välttämättä nähdä hetkeen vielä Suomessa. Tuskin kukaan uskaltaa vakavasti väittää, etteikö entinen Örebro-luotsi olisi tarpeeksi pätevä valmentaakseen Veikkausliigassa. Enemmänkin ongelma lienee ympäristössä. Hyypiä otettaisiin varmaankin innosta tihkuen vastaan Suomeen, mutta entäpä Boström? Otettaisiinko hänet samanlaisin riemukiljahduksin vastaan, vaikka potentiaalin ja näyttöjensäkin puolesta hän lienee vähintään topparilegendan tasoa luotsina.

Vakavasti puhuen, jos Simo Valakari jättäisi SJK:n, olisiko tehtävään Boströmiä pätevämpää suomalaista korvaajaa?

Jaakko Käyhkö
Twitter: @JaakkoKayhko

Aiheet Artikkelit Boström Sixten Suomalaiset ulkomailla Uutiset